Ihanat naiset Ruisrockissa

Emma: Hei, mä kävin viikonloppuna Ruisrockissa. Oli ihan hurjan paljon ihmisiä siellä. Kuulemma loppuunmyyty jokaisena päivänä. Kävin lauantaina ja sunnuntaina.

Essi: Mä olin siellä vain sunnuntaina – joskin illan päätteeksi toivoin, että olisin voinut olla siellä koko viikonlopun. Letkeä tunnelma, hyvä sää ja iloista festarikansaa.

Kirja mukana kaiken varalta (no en lukenut).

 
Emma: Mun makuuni oli kyllä liikaa tungosta. Esim. ku aattelin mennä kattoon Studio Killersiä, niin se teltta oli ihan tupaten täynnä jo varttia ennen keikkaa ja kaikki tuntu olevan ainakin 20 senttiä mua pidempiä, mitään ei nähnyt ja koko ajan tuli tönityksi. Alko ahdistaa ja parin biisin jälkeen oli pakko lähteä pois. 

Essi: Pituusongelma on myös mulle tuttu. Isommilla lavoilla oli onneksi screenit, joilta lyhytkasvuisempikin väki näkee, mitä lavalla tapahtuu.

Emma: Niin, ne screenit on kyl hyvät! Ja kun niillä on siellä paikalla monia kameroita ja ne screenien tallenteet on ihan kivasti siinä lennossa leikattu erilaisista kuvista. Ois kiva joskus itse päästä tekemään tuollaista reaaliaikaista livetaltiointia!

Mistä bändeistä sä siellä tykkäsit? 

Essi: No tietysti First Aid Kitistä, jonka vuoksi ylipäätään lähdin koko festareille:  

Scandinavian Music Group oli hyvä, kuten aina. Sueden ukotkin jaksoivat vielä heilua ja olivat sympaattisia välispiikkeineen. Entäs sinä?

 

Emma: Mä tykkäsin ihan kans kaikista noista. Ja lauantaina teltassa esiintyny Veronica Maggio oli huikean karismaattinen ja hyvä. En edes oo ennen juurikaan kuunnellu hänen musiikkiaan, mut livenä toimi erinomaisesti. Parasta Ruississa: ruotsalaiset naiset! ja Brett Anderson.

 

Essi: Samaa mieltä.

Emma: Tyhmintä Ruississa: kulku pois sieltä festareilta. 

Essi: Paitsi pyörällä se oli kyllä aika helppoa.

Emma: Mä olin jalan ja bussilla. Voisin vähän rageta siitä, miten huonosti ja väärin siellä informoitiin järkkärien toimesta ihmisiä sunnuntaina illalla. Mut en mä viitsi alottaa, ku siitä ei tulis loppua ollenkaan. Sentään silloin pääsi bussilla melkein kotiovelle. Aika luksusta verrattuna siihen, et edellisenä iltana oli kävelly yli tunnin kotiin. 

Essi: Lisään tyhmyyslistaan vielä vessat, joista sunnuntai-iltana oli tietenkin loppunut paperi.

Emma: Mulla oli omat paperit messissä. Ei festareille voi lähteä ilman vessapaperirullaa. Sillä voi pyyhkiä, jos sotkee itsensä ja sitte se aina loppuu vessoista.

Essi: Tiedän sen nyt. Aloittelijan moka. Mut hei, kerropa enemmän siitä Veronica Maggiosta: minkälaista musiikkia se on ja miksi se oli niin hyvä?

Emma: No se on sellasta ruotsinkielistä soulahtavaa poppia. Vähän niinku Anna Ternheim, mut ruotsiks ja reippaampaa ja iloisempaa.Tässä yksi livetaltiointi:

Toimi tosi kivasti siellä livenä ja tunnelma yleisön keskuudessa oli kans tosi hyvä. Vaikka ihmisiä oli paljon, niin ei ollut liikaa tönimistä. Ja jengi laulo mukana. Itse en osannu noita kappaleita, mut ei haitannu. 

Essi: Niin kuin Brett Anderson sen sanoi: jos et osaa laulaa mukana, taputa, ja jos et osaa taputtaa, hypi.

Emma: Mä vaan huojuin. Mut se oli tosi jees. Tuli hyvä mieli sillä keikalla.
Vastasko se First Aid Kit sun odotuksias? Ootko nähny sitä ennen jossain livenä? 

Essi: Vastasi odotuksia täydellisesti. Olen kuunnellut yhtyettä levyltä noin parin kuukauden ajan yhtä soittoa. Mikään muu ei käy. Taidan olla vähän fanaattinen sen suhteen! Kyse on siis ruotsalaisesta folkduosta, jonka muodostavat sisarukset Karla ja Johanna Söderberg.

Emma: Fanityttö -83? 

Essi: Myönnetään!  Musiikki on äärimmäisen melodista, ja vaikutelmaa korostaa se, että tytöt laulavat stemmoissa, vähän niin kuin Simon & Garfunkelin tyyliin.

Emma: Musta se niiden hittikappale The Lion’s Roar, vai mikä se nyt onkaan, on ihan todella, todella hyvä!

Essi: Suosittelen myös lämpimästi uuden levyn nimiraitaa Stay Gold. Ja monia muita! Stemmalaulantaa kuulee nykyään aika harvoin – ehkäpä yksilöllisyyttä korostavalle ajallemme on tyypillisempää myllyttää yksittäisiä supertähtiä kuin useamman artistin kokoonpanoja.  

Emma: Joo, varmaan totta tuo! Pitäisköhän katsoa, jos tonne Stoorin musatorniin sais kuunteluun tuon First Aid Kitin uuden levyn? Hyvä idea, minä! 

Essi: Hyvä tosiaan! Jos ne vain musastosta antavat sen meille lainaan.

Emma: Ootko muuten aikeissa joillekin muille festareille tänä kesänä? 

Essi: Vielä ei ole suunnitelmissa, mutta ehkä Ruisrockista intaantuneena menen vielä muuallekin. Onko sulla festarisuunnitelmia loppukesälle?

Emma: Aattelin parin viikon päästä mennä ainakin yhdeksi illaksi sinne H2Ö-festarille. Siellä soittaa mm. Cleaning Women, joka on musta yks suomen parhaista bändeistä. Ja tosi paljon siellä on kaikkee pientä ja isompaakin. Ja sitten viikko sen jälkeen on Puntala Rock, joka on sellanen vähän tee-se-itse-hengessä järkätty punkkifestari Lempäälässä leirintäalueella. Noi on tuollaisia Ruisrockia pienenmpiä tapahtumia ja sellaiset sopii mulle paremmin. 

Essi: Kuulostaa sopivan hörhöltä!

Emma: Tuon vois ottaa piruiluna, mut ei se mitään. On sopivan hörhöä.

Nyt, jos me lykätään tämä keskustelu tuonne Stoorin blogiin, niin ois kivaa, jos lukijat jättäis kans festarikommentteja ja -suosituksia. Kaikkia tapahtumia on maa kesäisin pullollaan ja olisi hauska lukea, millaisista festareista ja esiintyjistä muut pitää. Tai ei pidä.

Essi: Kommenttia siis kehiin!