tiistai 26. elokuuta 2014

Minna, selviytyjä




Åsa Anderberg Strollo: Minna
Julkaisuvuosi: 2009
Suomentaja: Sirkka-Liisa Sjöblom
Sivuja: 288

Hetken kuluttua Minna astuu lapsuudenkotinsa ovesta sisään. Laskee viileän kakkulaatikon ylpeänä keittiönpöydälle ja raivaa sille vähän lisää tilaa, tuulettaa huolellisesti kaikki banaanikärpäset ulos ja avaa sitten laatikon. Prinsessakakku. Kylläpä äiti nyt ilahtuu! Vasta silloin Minna huomaa jalat, jotka pistävät esiin pöydän alta.
”Äiti?”
Ei mitään reaktiota. Minna heittäytyy äidin viereen. Miksi rakas äitikulta viruu pöydän alla? Minna kyykistyy ja katsoo tarkemmin: äiti retkottaa liikkumatta selällään silmät kiinni, keltaisenkalpeana kuten tavallisestikin.
”Äiti?”

Kun Minna Krall astuu syksyn ensimmäisenä päivänä uuteen lukioon, hän on päättänyt aloittaa kokonaan uuden elämän. Luokan esittelykierroksella Minna kertoo asuvansa Brommassa suuressa vanhassa huvilassa isänsä, tämän vaimon ja kahden sisaruksen kanssa. Minna on aivan tavallinen tyttö.

Totuus Minnan elämästä ei voisi olla paljon kauempana. Hän yrittää selviytyä olosuhteissa, joissa mikään normaalia elämää muistuttava ei ole mahdollista. Skitsofreeninen äiti on viettänyt viimeiset kolme kuukautta mielisairaalassa ja jättänyt Minnan pärjäämään omillaan. Minna asuu sotkuisessa asunnossa poikaystävänsä Eddien kanssa. He ovat jatkuvasti nälissään, mutta yrittävät tulla toimeen mahdollisimman vähällä. Minna iloitsee siitä, että uudessa koulussa kukaan ei tunne häntä ja hänen taustaansa ennalta - kunnes vastaan kävelee ärsyttävä Miss Perfect yläasteelta. Emma Larsson on kaikkea, mitä Minna ei ole. Hänellä on rakastava perhe ja rahaa. Hänellä on taito kerätä ympärilleen uskollisia kannattajia, kun Minna taas onnistuu piikikkyydellään karkottamaan potentiaaliset ystävät.

Väsyttää aivan oikeasti. Eikö hän saisi olla rauhassa? Eikö hän vain voisi käydä koulua, osallistua tunneille ja välttyä kaikesta muusta lapsellisesta touhusta. Piknikeistä, keräyksistä, yhteistyöstä, yhteisistä päätöksistä, luokkabileistä… Jättäkää minut rauhaan! En halua osallistua. Ei ole aikaa. Eikä varaa. Minna ei voi. Hänellä on muita velvollisuuksia. Eikä hän suoraan sanottuna edes osaa. Mistä ammentaa voimia näihin itsekeskeisiin pikku huoliin? ”Mun mutsi voi laittaa lasagnea.” ”Kaikki voi kai tuoda limsaa.” - - Sitä paitsi: kukaan noista tyypeistä ei edes haluaisi Minnaa mukaan – jos tiedettäisiin, kuka hän todellisuudessa on. Edes uusi Minna Krall ei ole samanlainen kuin muut.

Minnan kauhuksi äiti ilmestyy takaisin kotiin psykiatrisesta sairaalasta eikä lainkaan hyvävoimaisena. Äkkiä Minnalla on kädet täynnä hänen yrittäessään pitää kaikki langat käsissään. On kovin vaikea ehtiä kouluun ajoissa tai valmistautua matikan kokeisiin, jos on samaan aikaan huolehdittava, että vainoharhainen äiti ottaa lääkkeensä, syö, käy pesulla eikä vahingoita itseään tai muita.

Ainoa heiveröinen turva Minnan elämässä on Eddie, melkein poikaystävä. Heillä on yhdessä hyviä hetkiä, mutta tosipaikan tullen Eddie pakenee: itsekin kaltoin kohdeltuna hän ei kestä Minnan ripustautumista. Keskiluokkaista elämää viettävä isä välittää Minnasta, mutta tietää tämän elämästä kovin vähän, ehkei haluakaan tietää enempää. Hänellä on vaativa työ ja uusi perhe. On helpompaa olla sovittamatta kuvioon teini-ikäistä tytärtä sekavasta nuoruudenliitosta. Minna ei uskalla kertoa isälle totuutta äidistä vaan päinvastoin suojelee äitiään viimeiseen saakka, tuntee hirvittävää syyllisyyttä jopa joutuessaan jättämään äidin kotiin koulupäivän ajaksi. Äiti se on sentään surkeakin äiti.

Isä seisoo pihallaan ja antaa hänelle rahaa. Tämähän on kuin huonosta elokuvasta. Piinallista. Kiusallista. Noloa. Isä näyttää yhtä vaivautuneelta kuin Minnakin. Lopulta tuntuu kuin isä lukisi hänen ajatuksensa.
”Meillä on kohta ruoka. Haluaisin kutsua sinut syömään… Mutta en voi varoittamatta Annaa etukäteen. Niin, ja kuten sanoin…”
Isä naurahtaa aseista riisuvasti, mutta kuulostaa enemmän siltä kuin häntä itkettäisi.
”Muista aina että… että…”
Mitä Minnan pitäisi muistaa? Että isää hävettää? Että hän rakastaa Minnaa? Että hän toivoisi asioiden olevan toisin? Evvk. Isä ei sano mitään. Hän vaikenee.

Kirjassa parasta on aito ja kaunistelematon ihmiskuvaus. Lukija ui syvälle Minnan nahkoihin. Minna on uskottava, lihaa ja verta ja hän toimii elämänsä kaaoksessa riipaisevan johdonmukaisesti. Kirjan ansiosta on helppo ymmärtää, minkälaisissa olosuhteissa nuoresta voi kehittyä koulukiusaaja. Kun kaikki on koko ajan romahtamaisillaan eikä Minnalla ole ketään tukemassa, pienimmätkin häiriötekijät on eliminoitava. Minnan elämä on pelkkää selviytymistaistelua. Kenelläpä olisi varaa empatiaan, jos jää itse vaille kaikkea myötätuntoa. 

Nyt Minna nostaa kirjansa muovikassiin ja lukitsee kaapin. Pitää keskittyä, etteivät toiset huomaa kuinka hänen kätensä vapisevat. Hän ottaa kassinsa, kiertää rivat ranteen ympärille ja kääntyy. Taas pitää ohittaa pöydät. Nyt Said ja Theo ja Emma ja koko luokka tuijottavat Minnaa ja Emma puhkeaa ryöpytykseen:
”Minna, sä voisit edes yrittää joskus! Kaikki muutkin tässä luokassa yrittää. Tekisit osuutesi!”
Minna ei nosta katsettaan. Tietenkään hän ei ole aikonut vastata mitään. Mutta äkkiä hän tuntee itsensä täysin levolliseksi. Jääkylmäksi. Kuolemanväsyneeksi. Ikivanhaksi kuin dinosaurus. Ja hän katsoo tuota pientä, typerää, suutaan soittavaa teinibarbia ja hänen kiljuvia mölyapinoitaan, jotka nököttävät pöydällä. Ja vastaa hitaasti ja hyisen painokkaasti:
Vittuako sä siitä tiedät..?”

Kirjan aihe on synkkä, mutta ei toivoton: se kouraisee syvältä, mutta ei jätä ahdistuksen valtaan. Paljon lukevana harmillisen moni kirja luikahtaa mielestä jälkiä jättämättä. Minnan kohtalo oli mielessä monta päivää vielä lukemisen jälkeenkin, mistä voi päätellä, että Minna on harvinaisen vahva kirja.  Se kiskaisee mukaansa niin nuoren kuin jo kypsemmänkin iän saavuttaneen lukijan eikä aliarvioi ketään. Suosittelen.


Stoorissa kirjatalon neuvontaa lähimpänä olevassa kulmauksessa on muuten esillä aina ajankohtainen koulukiusaamis- ja yksinäisyysaiheinen kirjanäyttely. Yllä siitä makupala, käykää tutustumassa!


maanantai 25. elokuuta 2014

Retropelipäivä



Retropelipäivää vietetään Runosmäen kirjastossa lauantaina 6.9.2014 klo 10-15.

Retropelit ovat yleisnimitys tietokone- ja videopeleille, joita pelattiin 70-luvulta aina 90-luvun alkuvuosille asti. Tunnettuja retropelihahmoja ovat mm. Super Mario sekä Mega Man jotka ovat jatkaneet seikkailujaan uusissakin formaateissa aina tähän päivään asti. Kyseisiä pelejä ja konsoleja ei enää valmisteta, joten pelit ovat todella kysyttyjä ja harvinaisia.

Sisällä kirjastossa voi pelata vanhoja konsolipelejä kuten NES, SNES, sekä N64. Lautapelien klassikoita on myös tarjolla. Ulkona voit säiden salliessa kokeilla vanhoja ulkopelejä ja -leikkejä.

Tapahtuma on ilmainen.

HUOM!: Verkkotori ja lehtilukusali eivät ole tapahtuman aikana käytössä!

Yhteistyökumppani:
Pelihuone Enter - TURKU
http://www.pelihuoneenter.com/

Runosmäen kirjasto
Piiparinpolku 19
20360 TURKU
kirjasto.runosmaki@turku.fi
02 262 0767


PSSST!: Tiesitkö, että Runosmäen kirjastosta voi myös lainata retropelejä? 
Alla lista kokoelmastamme:



keskiviikko 13. elokuuta 2014

Outolintu ja Neropatti jyräävät!


Kesän lainatuimpien suomenkielisten nuortenkirjojen listalla nousee ykkössijalle, ja siten kaikkein eniten luetuksi kirjaksi, elokuvaversionakin äskettäin ensi-iltansa saanut dystopiakuvaus nimeltä Outolintu, joka kertoo jyrkästi osastoihin jaetusta tulevaisuuden yhteiskunnasta ja nuoren Trisin valinnanvaikeuksista. Outolinnulle on juuri ilmestynyt suomennettu toinen osa, Kapinallinen.

Tänä kesänä on luettu ahkerasti sarjoja! Samat sarjat ovat olleet hyvin suosittuja jo aiemmin, heti ensimmäisen osan ilmestymisestä lähtien. Monet sarjoista on filmattu joko elokuvaksi tai sitten niistä on tehty tv-sarja. Filmatisointi lisää lukuhaluja ja lukeminen taasen herättää kiinnostuksen liikkuvaa kuvaa kohtaan.

Kaikkein luetuimpien kirjojen listalla on hyvin edustettuna pararomantiikka, tieteiskirjallisuus, jännitys, fantasia ja myös huumori.


Mitkä näistä kirjoista sinä olet ehtinyt kesälomasi aikana lukea?

Veronica Roth: Outolintu
Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja. 5, Karu totuus : Greg Heffleyn julkaisu
Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja. 3, Viimeinen oljenkorsi : Greg Heffleyn julkaisu
Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja. [1] : Greg Heffleyn julkaisu
Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja : [sarjakuvaromaani]. 6,Lunta tupaan
Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja. 4, Kovan onnen kesä : Greg Heffleyn julkaisu
Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja. 2, Isoveli isottelee :Greg Heffleyn julkaisu
Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu 
John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe
Salla Simukka: Punainen kuin veri
Sara Shepard: Sydämetön
Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja. [7], Kolmas pyörä
Salla Simukka: Valkea kuin lumi 
Sara Shepard: Virheetön
Sara Shepard: Haluttu 
Rick Riordan: Eksynyt sankari
Sara Shepard: Tappava
Sara Shepard: Kaivattu
Sara Shepard: Uskomaton 
Sara Shepard: Paha 
Cassandra Clare: Varjojen kaupungit. IV, Langenneiden enkelten kaupunki
Cassandra Clare: Varjojen kaupungit. V, Kadotettujen sielujen kaupunki
Rick Riordan: Merenjumalan poika
Abigail Gibbs: Illallinen vampyyrin kanssa 
C. J. Daugherty: Night school. Yön valitut
Becca Fitzpatrick: Langennut enkeli
C. J. Daugherty: Night school. 2, Yön perintö
Michelle Gagnon: Kukaan ei kaipaa sinua
Sara Shepard: Täydellinen 
Suzanne Collins: Nälkäpeli. Matkijanärhi
Veronica Roth: Kapinallinen
Jay Asher: Kolmetoista syytä
Rick Riordan: Jumalten sota
Becca Fitzpatrick: Riitasointu
Veronica Rossi: Yhä sininen taivas
Rick Riordan: Labyrinttitaistelu
P. C. Cast: Määrätty
Kami Garcia: Lumoava kirous
Rick Yancey: 5. aalto 
L. J. Smith: Korpinmusta
Cassandra Clare: Varjojen kaupungit. 1, Luukaupunki
Eppu Nuotio: Venla T:n rakkaudet
Rick Riordan: Hirviöidenmeri
Holly Smale: Geek girl. Matalalentoa mallitaivaalla
Lisi Harrison: Monster high 
P. C. Cast: Merkitty
Jim Benton: Rakas nuija päiväkirjani, vaatimattomuus ei kaunista
Suzanne Collins: Nälkäpeli
Rick Riordan: Titaanien kirous
P. C. Cast: Vapautettu 
Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla
Jim Benton: Rakas nuija päiväkirjani, täällä taas. 2, Hyvät tavat ärsyttävät
Theo Lawrence: Salatun voiman kaupunki

 







keskiviikko 6. elokuuta 2014

Syrjästäkatsojan elämää



Holly Goldberg Sloan: Näkymätön poika
Julkaisuvuosi: 2011
Suomentaja: Ulla Lempinen
Sivuja: 361

Siteen solmiminen toiseen ihmiseen saattaa olla pelottavinta elämässä. Sam tiesi sen nyt. Hän oli kävellyt kerälle kiertyneiden kalkkarokäärmeiden ohi. Hän oli hypännyt korkeilta silloilta välttääkseen kohti syöksyvän junan. Hän oli mennyt nukkumaan tulehduksen nostattamasta kuumeesta täristen ilman tietoakaan penisilliinistä. - - Hän oli väistellyt isänsä iskuja. Lukemattomat kerrat. Mutta tämä pelotti enemmän.

Sam Border, 17-vuotta, ei käy koulua. Hänellä ei ole kännykkää eikä hän tunne tv-ohjelmia tai julkkiksia. Hän on muuttanut kymmeniä kertoja osavaltiosta toiseen, välillä jopa Yhdysvaltain rajojen ulkopuolelle. Sam asuu pakettiautossa mieleltään häiriintyneen isänsä ja astmaattisen, sisäänpäin kääntyneen pikkuveljensä Riddlen kanssa. Isä elättää itsensä tekemällä varkauksia, murtoja ja muita tihutöitä. Pojat saavat selviytyä omillaan ja aina pimeän tullen he etsivät ruokansa roskiksista. Aina kun äänet isän päässä käskevät, vähät tavarat pakataan kasaan ja perhe vaihtaa maisemaa. Epäluuloinen isä ei salli poikien olla vieraiden ihmisten kanssa missään tekemisissä, ja Sam on tottunut elämään ulkopuolisena, näkymättömänä.

Eräänä sunnuntaina Sam astuu sisään erään pienen kaupungin kirkkoon kuunnellakseen musiikkia. Kuorolaisten joukossa seisoo 17-vuotias Emily, jonka musiikinopettaja-isä on pakottanut laulamaan soolon. Emilyn vakuutteluista huolimatta isä ei ole suostunut uskomaan, ettei tyttö ole kovin musikaalinen. Epävarmana Emily aloittaa laulun ja tuijottaa takariviin, jossa hänen kokemuksensa mukaan istuvat ne, jotka kuuntelemisen sijaan keskittyvät näppäilemään puhelintaan. Mutta tällä kertaa takarivissä ei istu muita kuin Sam.
Tyttö ei suoranaisesti osannut laulaa. Se oli pakko myöntää. Sekin oli pakko myöntää, että tyttö oli lumoava: kokematon ja paljas ja lauloi nuotin vierestä. Tyttö lauloi hänelle. Miksi juuri hänelle? Hän ei kuvitellut sitä. Tyttö, jolla oli pitkä, ruskea tukka, puristi pieniä käsiään tiukasti kylkiään vasten. Hän ei voinut kääntää katsettaan tytöstä, ehkä siksi että tämä oli niin surkea, tai siksi että tämä lauloi suoraan hänelle. Hän lauloi olevansa hänen tukenaan. Mutta eihän kukaan koskaan ollut. Ei vain ollut. Mikä tuo tyttö oli lupaamaan sellaista? Se oli intiimiä ja äkkiä myös tuskallista. Eikä ainoastaan tytölle. Vaan pojalle myös. Hyvin tuskallista. 

Sunnuntaisen tapaamisen jälkeen Emilyn ja Samin välille syntyy yhteys. Emilyä kiehtoo Samin erilaisuus: Sam on hyvä kuuntelija, ei kerro rivoja vitsejä tai rehentele saavutuksillaan, kuten muut teinipojat. Samin mielestä Emily on kuin toiselta planeetalta: energinen, avoin ja luottavainen. Vähitellen Emily vetää Samin ja pikkuveli Riddlen elämäänsä ja tutustuttaa veljekset siihen, mitä kutsutaan tavalliseksi arjeksi: yhteisiin perhepäivällisiin, lämpimiin ja siisteihin koteihin, huolenpitoon. Mutta mitä tapahtuu, kun poikien isä Clarence saa selville, että pojat ovat alkaneet murtautua lainsuojattomuudesta kohti elämää, jossa heidän ei enää tarvitse olla näkymättömiä?

Clarence puri hammasta. Lujasti. Hän katsoi alas ja näki haulikon pystyssä istuimen ja lattian välissä. Hänen pitäisi marssia sisään ja näyttää, kuka täällä määrää. Nuo olivat hänen poikiaan. Hän oli kasvattanut heidät yksinhuoltajana. Hän oli uhrannut kaiken heidän puolestaan. Mutta äänet sanoivat: Ei vielä. Ei nyt. Tieto oli valtaa. Oli parempi tietää enemmän ennen kuin hän vetäisisi liipaisimesta.

Näkymätön poika kertoo paitsi Emilyn ja Samin rakkaudesta, myös ja ennen kaikkea veljesten välisestä kiintymyksestä ja huolenpidosta. Surkeista oloista ja rakkaudettomasta elämästä huolimatta pojat ovat inhimillisiä ja empaattisia, ja lukija toivoo heille kaikkea hyvää. Isä, jota tuskin voi isäksi kutsua, saisi puolestaan kadota maan päältä. Erityisen liikuttava hahmo on Riddle, jolla ei ole ollut muuta turvaa elämässä kuin isoveli Sam. Kun Emilyn äiti ottaa sulkeutuneen Riddlen siipiensä suojaan ja saa hänet avautumaan, täytyy lukiessa vaivihkaa pyyhkiä kyyneleitä sohvatyynyyn.

Näkymätön poika ansaitsisi suuremman suosion kuin mitä sen on tähän mennessä saanut (ainakaan Suomessa). Ehkäpä tämä kirjavalio on jossain määrin jäänyt yliluonnollisia ja fantasiaelementtejä sisältävän nuortenkirjallisuuden jalkoihin. Vaikka kirjassa ei vilise velhoja tai vampyyreita (niitä mitenkään väheksymättä), se on erinomaisen viihdyttävä. Juoni kiskoo lukijan mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta saakka. Kirja sopisi mainiosti myös elokuvaksi: lukijan on helppo kuvitella kirjan tapahtumat mielessään kohtaus kohtaukselta. Tämä ei jätä kylmäksi!

Lue tämä kirja, koska

  • siinä on maailman sympaattisimmat henkilöhahmot (ja yksi valitettavan epäsympaattinen)
  • juoni on vetävä kuin mikä
  • siinä on ihana, muttei liian imelä rakkaustarina
  • kirjan kansikin on muuten erinomaisen hieno

P. S. Kirjan englanninkielinen nimi, I'll be there, on yllättävän lälly, mitä itse kirja ei kuitenkaan ole. Näkymätön poika tavoittaa teoksen idean paremmin.

P. P. S. Wikipedia tiesi, että tästä kirjasta julkaistaan toinen osa tässä kuussa. Käännöstä saadaan tietysti odotella vähän pidempään.