tiistai 1. heinäkuuta 2014

Kevyttä kesälukemista maan alta

Kesäisin ihmisten lukutottumuksissa tapahtuu suuria muutoksia. Joutilaat päivät jokirannassa tai kesämökillä edellyttävät erilaista lukemista kuin talvisaikaan arjen keskellä. Lukijan valtaa kesän korvalla suuri nostalgiannälkä, mistä syystä kirjaston hyllyt ammottavat tyhjyyttään Neiti Etsivien, Anna- ja Pieni runotyttö -kirjojen, Viisikoiden ja muiden seikkailukirjojen kohdalla. Riippumatossa maatessa on ihana sukeltaa niiden kirjojen maailmaan, joiden parissa viihdyttiin loputtoman tuntuisina lapsuuden kesinä. Jos kirjaston hyllystä ei sitten löydykään sitä kaipaamaasi Enid Blytonin Seikkailujen saarta, on hyvä muistaa, että Turun kaupunginkirjaston kellarissa on valtava kirjavarasto, minne vanhempaa aineistoa jatkuvasti siirretään uuden tieltä. Varastoon siirretty aineisto ei kuitenkaan ole asiakkaan saavuttamattomissa, vaan varastoaineistosta voi tehdä niin kutsutun varastohaun. Jokaisena arkiaamuna osastomme ahkerat työmuurahaiset vaeltavat varastotiloihin hakemaan asiakkaiden edellisenä päivänä jättämät tilaukset. Tästä inspiroituneena ajattelin viedä myös teidät, hyvät lukijat, pienelle kierrokselle maanalaiseen kirjamaailmaan. Kuvakierroksen lopuksi katsotaan, minkälaista kesäluettavaa varastosta jäi haaviin.

Tästä portista käydään sisään kirjaston aarreaittaan:


Varaston käytävät mutkittelevat pitkin ja poikin ja päättyvät toisinaan yllättäen umpikujaan. Tänne muuten eksyy helposti!



Varastossa ei kuitenkaan tee mieli viipyä määräänsä pitempään, sillä kirjaston perimätiedon mukaan siellä – totta kai – kummittelee. Varastossa on useampaan otteeseen nähty 1900-luvun alun kirjastonhoitajan vaatteisiin pukeutunut naishahmo, joka siirtelee kirjoja ja ”auttaa” nykyistä henkilökuntaa hyllytyksessä. Olipa puhe aaveesta totta tai tarua, tietoisuus asiasta tekee olon epämiellyttäväksi ja vauhdittaa kummasti varastossa asiointia. Tässä varastokierrokselta mukaan tarttuneet kirjahelmet:


Marjatta Kurenniemi: Kesälintu 


Se oli jonkinlainen merkillinen muodoton talorumilus täynnä ulokkeita, torneja, kaari-ikkunoita ja kaikenlaisia mielikuvituksellisia mutkia ja lisäkkeitä. -- Kesälintu oli huvilan nimi. 

Kesälintu on tyylipuhdas tyttökirja, joka johdattelee lukijansa viattomaan 50-lukuun. Rainnan perhe joutuu lähtemään Helsingissä sijaitsevasta vuokrakodistaan eikä perheellä ole muuta mahdollisuutta kuin muuttaa pieneen kylään kymmenien kilometrien päähän Helsingistä. Muutto on vaikea nelilapsiselle perheelle. Isä, tohtori Rainta, on kirjailija, äiti uraa luova kirjastonhoitaja. Esikoistytär Kirsti kärsii joutuessaan vaihtamaan tyylikkäät kaupunkilaisystävänsä yksinkertaiseen maalaiselämään. Kaksitoistavuotias Lassi pitää kylän asukkaita maalaistolloina. Vain yksinäinen, neljätoistavuotias Kaisa ja perheen kuopus, viisivuotias Outi pitävät muuttoa tervetulleena. Pikku hiljaa perhe alkaa kuitenkin sopeutua elämään Kesälinnussa ja syksyn saavuttua lapset löytävät roppakaupalla uusia ystäviä kirkonkylän koulusta. Mutta mitä tapahtuu, kun sopiva asunto yhtäkkiä löytyykin Helsingistä? Haluaako perhe vielä takaisin entiseen elämäänsä? Kirjassa kuvataan  maalaisympäristön hyvää tekevää tervehenkisyyttä, mikä tekee kirjasta mainiota luettavaa niin kaupungissa kuin luonnon helmassakin. Kaiken kruunaa lämminhenkinen, sopukkainen Kesälintu-huvila, jossa Rainnan perhe puhkeaa kukoistukseensa.


Rauha S. Virtanen: Ruusunen

 
 
Jotain oli tapahtumassa. Antti tuli melkein joka päivä heille, viipyi joskus vain hetken, joskus kauemmin. Jokainen sana, jonka hän sanoi Niinalle, tuntui merkitykselliseltä. --  Astuessaan huoneeseen, missä Antti oli toisten kanssa, Niina oli tuntevinaan sävähdyttävän virtauksen heidän välillään. Oliko se totta, vai oliko hän vain lukenut sellaista jostakin? 

Ruusunen maalaa kiehtovan kuvan 60-lukulaisen ydinperheen elämästä. Tarinan keskiössä on 17-vuotias runotyttömäinen Niina, jonka elämää seurataan abivuoden ajan. Niina harrastaa vakavissaan kirjoittamista, eikä siis ihme, että Niinan sydän hypähtää kurkkuun, kun naapuriin muuttaa kolmekymppinen kirjailija Antti Rannikko vaimonsa ja lapsensa kanssa. Antin läsnäolo saa Niinassa aikaan muitakin kuin puhtaan kirjallisia väristyksiä ja pian Antin ja Niinan välille kehittyy epäsovinnainen rakkaussuhde – suhde, joka ei voi olla järkyttämättä niin Niinan kuin hänen lähipiirinsäkin elämää.

Kirjassa kuvataan kauniilla tavalla nuoren tytön herkkää sielunelämää, ensirakkautta sekä kirjoittamisen ahdistavuutta ja ihanuutta aikuisuuden kynnyksellä. Henkilöhahmot ovat todellisen tuntuisia, moniulotteisia ja eläviä. Pelkkää yläpilveä kirja ei kuitenkaan ole, vaan suhteessa Antti Rannikkoon ilmenee myös hyvin raadollisia piirteitä. Niinan koti ja perhe-elämä muodostavat tarinalle kuitenkin turvalliset raamit. Kirja antaa lukijan uppoutua ihanaan 1960-luvun tunnelmaan, eikä haittaa, vaikkei 60-luvusta olisikaan omakohtaista kokemusta.


3 etsivää ja Kauhujen linna



Päämaja oli kymmenkunta metriä pitkä asuntoperävaunu, jonka Titus Jones oli ostanut romuna edellisenä vuonna. Se oli pahoin vaurioitunut kolarissa ja niin lommoinen ettei Jones saanut sitä myydyksi. Sen tähden hän antoi Jupiterin käyttää sitä jonkinlaisena toimistona. --  Luultavasti Titus Jones oli unohtanut tykkänään koko rumiluksen. Eikä poikia lukuun ottamatta kukaan tiennyt, että näillä oli nyt hyvin käytketyssä asuntovaunussa, jonne pääsi useita salakäytäviä pitkin, toimisto, laboratorio ja valokuvien kehityshuone. 

3 etsivää ja kauhujen linna on perinteisten seikkailukirjojen aatelia ja mittavan kirjasarjan ensimmäinen osa. Siinä kolme nuorukaista, Jupiter Jones (tanakka, porukan aivot), Pete (arka mutta lihaksikas) ja Bob (pienikokoinen, lukutoukka) perustaa etsivätoimiston Jupiterin perheen Tavaravarikolle, jännittäviä piiloja täynnä olevalle romutarhalle. Poikien ensimmäisenä tehtävänä on etsiä kuuluisalle (ja todelliselle) elokuvaohjaaja Alfred Hitchcockille linnaa kauhuelokuvan kuvauspaikaksi. Sopivan linnan löytäminen on etsiväkolmikolle helppo tehtävä. Ongelmaksi sen sijaan muodostuu se, että linnassa tuntuu oikeasti kummittelevan. Kuinka elokuva voitaisiin kuvata paikassa, jossa yksikään elävä sielu ei ole vuosikymmeniin uskaltanut viipyä pimeän tulon jälkeen? 3 etsivää ja kauhujen linna sopii kaikille niille, jotka haluavat uppoutua viattomiin mutta vauhdikkaisiin seikkailuihin kolmen persoonallisen nuorukaisen seurassa.

Rentouttavia löhö- ja lukuhetkiä! 

Ei kommentteja: