Viikonloppuna jytää...

Tänään alkavat Ruisrockin 40-vuotissynttärit!

Stoori juhlistaa festivaalin arvokasta keski-ikäistymistä ja rohkaisee tutustumaan Henry ja Roni Toivarin upouuteen ja upeaan Pro RuisRock -valokuvateokseen!



Varmaankin muistat, että tämä isän ja pojan ylöspanema kuvaajasankarikaksikko on esitellyt kuviaan aiempina kesinä myös Stoorissa. Löydät teoksesta näitä kuvia ja lukuisan joukon muita komeita rock-taltiointeja.

Toivarien Stoorin Ruisrock-valokuvanäyttelyt:
Linkki 1
Linkki 2

Teoksen löydät totta kai Stoorista! Saatavuuden voit tarkistaa kirjaston VASKI-aineistotietokannasta www.turku.fi/vaski, ja lisätietoa siitä saat esimerkiksi kaupunkilehti Turkulaisesta.

Stoorissa tavataan!

Sinun Ruisrock!

Ruisrock Ruissalon Kansanpuistossa pe 9. - su 11.7.

Ensi viikonloppuna rokataan taas henkeäsalpaavan kauniissa Ruissalossa.

Tänä vuonna on oikein juhlavuosi. Suomen vanhin, suurin ja kaunein festivaali täyttää huimat 40-vuotta! Festivaalin pääesiintyjäksi on kiinnitetty itse "Pimeyden prinssi" - eläinsuojelijoiden ja moraalinvartijoiden kauhistelema, televisiostakin tuttu: Ozzy Osbourne.

On selvää, että neljään vuosikymmeneen mahtuu lukuisia, toinen toistaan hienompia tarinoita. Ruisrock on vastannut tähän huutoon ja julkaissut mainion Minun Ruisrock -palvelun. Voit kirjoittaa sinne omat festarimuistosi tai virittäytyä tunnelmaan lukemalla toisten rokkaajien kokemuksia. Kuten niin monessa asiassa, tässäkin todelliset elämäntarinat ovat ihmeellisempiä kuin sepitteet. Stoori suosittee tutustumista.

Allekirjoittaneellakin on takana jo aika hurja festariputki - edessä on 21. Ruisrock. Jos hyvin käy, astun perjantaina festarialueelle kahdentenakymmenentenä (onpa pitkä ja monimutkainen lukusana) kesänä peräkkäin. Mistä tämä sitten kertoo? Ainakin siitä, että alan itsekin olla jo aika lähellä Ruisrockin vuosilukuja, mutta ei siitä sen enempää...

Uskallan kuitenkin nostaa jalustalle yhden Minun Ruisrockini. Ehkä asiaan kuuluu, että se oli ensimmäinen festarini vuonna 1986 - joo, siitä on aika kauan :-D Tuolloin tämä kolmetoistavuotias pikkupoika sai kotoaan luvan lähteä kahden serkkunsa kanssa Ruissaloon katsomaan suurta idoliaan, Gary Moorea. (Ja myönnetään, olihan sitä kinuttu jo jonkin aikaa.) Ja olihan se huikea kokemus. Jo itse saapuminen festivaalialueelle oli jännittävää. Ihmismäärää ei osannut etukäteen yhtään käsittää, eikä sitä, kuinka hienoa oli nauttia samanhenkisten ihmisten kanssa musiikista.

Heti aluksi piti tietysti ostaa artistin kiertuepaita, ja kulkea se päällä sitten syksyllä ylpeänä koulussa. Paita on muuten vieläkin tallessa ja sen näkeminen tuo virneen väistämättä huulille. Itse konsertista alkaa valitettavasti olla jo niin kauan aikaa, etten enää muista siitä kovinkaan tarkasti. Tähän ei auta kovinkaan paljoa edes serkkuni ottamat komeat valokuvat! Muistojen voima on kuitenkin nimenomaan tunnelmissa, ja siinä millaisen uurteen ne onnistuvat piirtämään sieluusi. Näin on myös musiikissa. Mainitussa tapauksessa ne ovat pääsääntöisesti myönteisiä.

Seuraavat 20 Omaa Ruisrockiani ovat menneet kuten elämä - on ollut hurmosta ja liki syöksykierrettä. Näin on muuten käynnyt myös itse festivaalille. Ruisrockin ankeat ajat ovat kuitenkin takanapäin, ja uskallan luvata, että edessä on taas kerran unohtumaton ja hieno viikonloppu. Varsinkin, kun jokainen muistaa hauskan pitämisen ohella pitää huolta itsestään ja kavereistaan. Paras ilo on jaettu ilo. Ja mikäpäs sitä on viikonloppua odotellessa, kun sään valtiaatkin tuntuvat suosivan meitä rokkaajia.

Ai niin, itse asia meinasi unohtua: kerro, millainen on Sinun Ruisrockisi: Minun Ruisrock -sivustolla.

Lisätietoa Ruisrockista löydät: www.ruisrock.fi

DBTL:ssä tuttuja festarijyriä

Suomen suurinta, vanhinta ja kauneinta kaupunkifestivaalia, Down By The Laituria eli tuttavallisemmin DBTL:ää vietetään kuluvalla viikolla (28.7.–2.8.) Turussa. Kuinka moni tämän vuoden festivaalikävijöistä mahtaa vielä muistaa, mistä DBTL sai alkunsa?
Festivaalin perusti vuonna 1988 pieni turkulainen tekijäkaarti, joka näki tarpeen Turun Aurajokivarren elämän vilkastuttamiseen. Vesidiskurssi on koko festivaalin historian ajan ollut keskeinen tapa neuvotella festivaalin sisältöä.

Festivaalin historiasta on monille jäänyt mieliin legendaarisen Miljoonasateen keikka (kuvassa) vuonna 1995. Sen yhtye toteutti sukellusvarusteissa Samppalinnan uimastadionin altaan pohjassa kaksituhatpäiselle yleisölle.
”Alkuperäisestä ideasta 99,9 prosenttia lähti miljööstä ja Aurajoesta – kaupunkikeskustasta ja kauniista jokiympäristöstä. Silloin 1988 jokiranta oli hiljainen. Se odotti jonkun järjestävän ohjelmaa”, yksi festi-vaalin perustajista Riikka Oksanen taustoittaa festivaalin syntyä Henri Terhon vuonna 1998 toimitta-massa kirjassa ”DBTL 10 – Festivaali kuin unelma”.
Tänäkin vuonna Aurajoki muodostaa DBTL:n sydämen. Kaupunginteatterin ympäristöön sijoittuvat massiivinen Pääteltta, ikärajaton The Alue, lukuisia ravintoloita ja kaikennäköistä oheishärdelliä.
Tapahtuma-aluetta reunustavat kesäisen Aurajoen ravintolalaivat.
Pääteltan korkkaa tänä iltana yhdysvaltalainen glam rock – yhtye New York Dolls, josta alkaa säälimätön kotimainen hittikimara: Apulanta (ke), Kotiteollisuus (to), CMX (to), Paula Koivuniemi (pe), Pete Parkkonen (pe), Koop Arponen (la), Don Johnson Big Band (ke), Kari Tapio (pe), Sturm und Drang (la), Asa & Jätkäjätkät (pe)... yhteensä toista sataa esiintyjää DBTL-alueilla ja iltaklubeissa!
Perinteinen DBTL:n ja kustannusyhtiö Sammakon Runoklubi esittelee torstaina klo 21 alkaen ajankohtaisia runoilijoita, lauteille kipuavat Markku Into, suomalaisen runouden legenda Pekka Kejonen ja turkulainen Aboa-palkittu Henry Lehtonen.
Ravintola Hunter´s Innissa järjestettävän tapahtuman arvoa nostaa Markku Innon uutuusromaanin ”Outo Kumin” julkaiseminen. Innon astraaliyhteiskunnallisessa romaanissa eläkeläiskaverukset ekonomi Sahanpuru ja lakimies Rautaruukki sekä harmaatukkainen rikospoliisi Bill Stonesoft pohtivat mennyttä ja kohtaavat nykyisyyden Turun hämärissä baareissa, kebab-ravintoloissa ja puistoissa.
Illan musiikkitarjonnasta vastaa hiljattain turkulaistuneen Kauko Röyhkän (kuvassa) kulttibändi 500 kg lihaa.

Tsekkaa DBTL:n kotisivut www.dbtl.fi.

Metallican klassikot purivat Porissa

Pori tunnetaan Pori Jazz – festivaaleista ja RMJ Party Campista, mutta nyt jatkeeksi voi liittää myös Sonisphere-festivaalin. Metallican tähdittämä tapahtuma on kiertänyt kesän ympäri Eurooppaa, viime lauantaina kiertue pysähtyi Porin Kirjurinluodolla. Paikalla oli yli 60 000 raskaan metallin ystävää.
Minulla oli suuri ilo ja kunnia olla todistamassa Metallican keikkaa synnyinpaikkakunnallani. Aiemmin olin nähnyt metallisuuruuden kaksi kertaa, Tallinnassa Laululavalla 2006 ja Helsingin Olympiastadionilla 2007, eikä Porin keikka ainakaan näille kokemuksille kalpene.
Ennen Metallican lavalle saapumista iltayhdeksän aikaan yleisö sai nauttia muiden kovan luo-kan yhtyeiden poljennosta. Hyvinä kirittäjinä toimivat raskaan rockin jättiläistä jo kesäkuisilla Hartwall Areenan keikoilla lämmitelleet Lamb of God ja Mastodon. Sen sijaan Metallicaa ennen esiintynyt Linkin Park tuntui olevan väärässä seurassa ja monet olivatkin valmiita lähettämään laimeasti esiintyneen yhdysvaltalaisen vaihtoehtorockia esittävän yhtyeen lavatansseihin.
Odotus palkittiin. Metallica aloitti The Good, the Bad and the Ugly – elokuvasta tutun videoklipin ja Ennio Morriconen sävelmien siivittämänä. Vanhat papat jaksoivat heilua yli kaksi tuntia ja räjäyttävät pankin klassikkobiiseillä Creeping Deathista Blackenediin. Uudelta, viime syksynä julkaistulta Death Magnetic -albumilta kuultiin vain muutama kappale, eikä niiden suosio noussut samalle tasolle kuin 1983–1991 tuotannon.
Alkoholiriippuvuudestaan aikanaan eroon päässyt laulaja James Hetfield oli hyvässä vireessä koko illan. Hän jaksoi välispiikeissään kehua Suomea kutsuen yleisöä Metallican perheeksi, mutta pieneksi harmitukseksi yhtään suomenkielistä sanaa ei mieheltä kuultu.
– Metallica on täällä ja Metallican perhe on täällä, Metallican perhe olette te. Lupaan, että me teemme parhaamme lavalla. Me olemme täällä sen takia, että teistä tuntuisi hyvältä, Hetfield sanaili.
Keikan jälkeen olo oli iloisen muikea, eikä edes poistumisen sujuminen alueelta nihkeästi haitannut. Tiiviissä tunnelmassa tuli luotua kontakteja.
Ensi vuonna uudestaan!

Porin biisilista
1. Battery
2. Creeping Death
3. Fuel
4. Harvester of Sorrow
5. Fade to Black
6. Broken, Beat & Scarred
7. Cyanide
8. Sad But True
9. One
10. All Nightmare Long
11. The Day That Never Comes
12. Master of Puppets
13. Blackened
14. Nothing Else Matters
15. Enter Sandman
16. Stone Cold Crazy
17. Motorbreath
18. Seek & Destroy.

Posteljoona tempaisee mukaansa Uittamolla

"Nakuna, mä oon nakuna, joo joo joo nakuna, mä oon ihan nakuna niinku hakuna matata...".


Kuinka moni muistaa vielä tämän viime kesänä paljon radiosoittoa saaneen hittibiisin?
Mies ”Nakuna” – biisin takana on helsinkiläinen Joonas Kortesmäki, joka tekee musiikkia taitelijanimellä Posteljoona dj Paha-Nuutin eli Nuutti Takkisen kanssa. Posteljoona nousee tulevana lauantaina 25. heinäkuuta lavalle klo 16 alkaen Varsinais-Suomen bändiyhdistyksen VASB ry:n järjestämässä musiikkitapahtumassa Uittamon paviljongilla.
Reggae/rap/dup-akselilla liikkuvaa rytmiherkkua tarjoavan Posteljoonan mukaansatempaava hysteerisen hauska lavashow saa hymyn paatuneimmankin rokkipoliisin huulille.
Posteljoonan ohella iltapäivästä iltaan kestävässä Ilmiö!-tapahtumassa nähdään ja kuullaan elektronisesta akustiseen musiikkiin siirtynyttä multi-instrumentalisti Jimi Tenoria, progressiivista avaruus-rockia esittävää Hidria Spacefolkia, runollista musiikkia soittavaa Rinneradioa ja mystisyyttä huokuva Plutoni-um 74:a.
Lisäksi ohjelmassa on DJ:tä, pienimuotoisempia live-akteja, performansseja, tulishow, elektroniikka-workshop ja paljon muuta.
Festivaalialue sijaitsee luonnonkauniilla paikalla noin neljän kilometrin päässä Turun keskustasta.
Tapahtuma koostuu Uittamon paviljongin ja ravintolan ympärille levittäytyvästä festivaalialueesta, sekä viereiselle Naularannan uimarannalle tulevasta maksuttomasta Beach Partysta.
Tapahtumaan on vesibussiyhteys Aurajoen rannalta. Perille pääsee myös kauppatorilta lähtevillä bus-seilla 9 (Kaarina) ja 13 (Uittamo). Yölinjana on 34 (Ilpoinen).
Virallisena jatkopaikkana toimii Turun Klubi, jossa vietetään Turku Moder –klubifestivaalia. Ohjelmiston laaja skaala ulottuu indiestä houseen, dancehallista dubsteppiin.
Tsekkaa lisää http://turkumodern.com/2009/.

Suksin ja Pirandello vetoavat Jarkko Martikaiseen

YUP-yhtyeen nokkamiehenä tutuksi tullut Jarkko Martikainen on kerännyt kiitosta kauniin oivaltavista laulujen sanoituksista, mutta rocklyyrikka ei ole hänen ainoa lajinsa. Martikainen, 38, debytoi vuonna 2005 lyhytproosalla ”Pitkät piikit ja muita kertomuksia”. Vuoden 2008 lopulla ilmestyi runoteos ”Yhdeksän teesiä”.


– Kirjoittamisessa minua kiehtovat haasteet. Se merkitsee minulle itseilmaisua ja terveen lapsenmielen ruokkimista, Jarkko Martikainen kertoo Stoorille.
Martikainen pitää itseään enemmän laulajana kuin kirjailijana.
– Pitkäsoittolevyjä on kertynyt parisenkymmentä, kuten soittotyövuosiakin. Kirjoja on julkaistuna vasta kaksi, Martikainen summaa.

Viime ajat Martikainen on keskittynyt sooloprojekteihin. Hän on valmistellut kolmatta soololevyään ja avasi hiljattain kotikaupunkinsa Riihimäen kirjastossa ”Toivo”-näyttelyn. Pääosin kollaaseista koostuvista töistä koostuvaan näyttelyyn voi tutustua heinäkuun ajan.


YUP pitää pituudeltaan ”määrittelemätöntä” taukoa.
– Paluuta ei ole tiedossa tällä haavaa, meillä jokaisella jäsenellä on muita rautoja tulessa. Mitään syytä kiireisen yhtyetoiminnan aloittamiseen uudelleen ei ole ainakaan vielä syttynyt, Martikainen paljastaa.

Lukeminen on Jarkko Martikaiselle elämäntapainen harrastus. Martikainen kertoo lukevansa monenlaista kirjallisuutta, mutta kaikkein kliinisimpiin tietokirjoihin hän ei koske.
– Suosikkejani ovat Vasili Suksin ja Luigi Pirandello. Niiden lukemista voin suositella mihin vuodenaikaan tahansa. Molemmat ovat novellisteja, joten lukemisen voi jaksottaa lyhyempiinkin eriin ja molemmat ovat mestarillisia sisältönsä suhteen.


Jarkko Martikaisen TOP-3 – kirjat


Vasili Suksin: Nuoren Vaganovin kärsimykset
– Hienoja aihevalintoja ja sielunkuvauksia. Ymmärtävää ja oivalluksia tarjoavaa lyhyiden tarinoiden ykkösluokkaa.

Leo Tolstoi: Novellit
– Kaikki ylle kirjatut perustelut pätevät myös tähän tajunnan avartajaan.

Istvan Örkeny: Minuuttinovelleja
– Kuten kaksi edellistä, mutta viertynein ja persoonallisin näkökulmin. Kuten kirjan nimikin kertoo, hyvin ytimekkäästi ilmaistuna.



Jarkko Martikainen saapuu Turkuun ensi tiistaina 14.7. Hän esiintyy klo 22 alkaen Brinkkalan sisäpihassa Vanhalla Suurtorilla järjestettävässä Urbaani Kesäloma – tapahtumassa. Lisätietoa tapahtumasta on saatavilla osoitteessa http://www.kirjakahvila.org/urbaanikesaloma2009/

Ruisrock kävijäennätykseen

Täpötäysi Ruissalo.

The Crashin Teemu Brunila.

Faith No Moren solisti Mike Patton tervehti Ruisrock-yleisöä.

Täpötäysi Turun Ruisrock hehkui iloa ja aurinkoa. Ruisrock keräsi viikonlopun aikana Turun Ruissaloon yhteensä 92 000 kävijää. Perjantaina paikalla oli 27000 vierasta, loppuunmyytynä lauantaina 35000 juhlijaa ja päätöspäivänä 30000 kävijää. Ennätysyleisöstä huolimatta festivaalialue toimi moitteettomasti eikä alueelle syntynyt juuri lainkaan ruuhkia.
Perjantaina suurimmat yleisöt keräsivät illan yhdysvaltalaisvahvistukset Slipknot ja Disturbed sekä kotimainen Children of Bodom. Erityisesti Slipknotin hurja liveshow vakuutti kaikki paikalla olleet saaden ihmiset hyppimään tasajalkaa ja maan tärisemään.

Lauantaina Suomirockin dinosauruksen, Eppu Normaalin ja come backin tehneen Tehosekoittimen keikat saivat kymmentuhatpäiset yleisöt laulamaan bändien hittiputkien mukana. Loppuillasta ruotsalainen The Sounds osoitti lyöneensä Suomessa lopullisesti läpi hyppyyttämällä jättimäistä katsojamäärää varsinkin Living in America -encoren aikana.
Festivaalin päätöspäivän kruunasivat yhdysvaltalaisen Faith No Moren uran tärkeimmät kappaleet sisältänyt konsertti sekä eturivin kyynelehtimään saaneen turkulaisen The Crashin kaikkien aikojen viimeinen keikka.
Ensi kesänä Ruisrock juhlistaa 40-vuotista taivaltaan.

http://www.ruisrock.fi/

Rock, riemu ja rakkaus

Tänä viikonloppuna järjestetään jälleen Ruisrock Turun Ruissalon idyllisessä Kansanpuistossa. Ruissaloon odotetaan kolmen päivän ajaksi jopa 70 000 kävijää. Ruisrock näkyy heinäkuussa vahvasti myös Stoorissa Roni ja Henri Toivarin Rock-valokuvanäyttelyssä.

Ruisrock kuuluu erottamattomasti Turun kesään. Se on oma tukevakantainen instituutionsa, ja sillä on keskeinen paikkansa Turun elävässä kulttuuriperinnössä. Aina vuodesta 1970 lähtien ylöspantu festivaali tarjoaa tälläkin kertaa laajan ja kirjavan musiikillisen kattauksen. Kirkkaimpina tai ainakin suurimpina tähtinä lavalle kiipeävät kotimaiset Nightwish perjantaina ja HIM lauantaina sekä Interpol Yhdysvalloista sunnuntaina. Kauas on tultu niistä ajoista, kun päänäyttämö tarjottiin poikkeuksetta jollekin ulkomaiselle tähtiartistille. Näin ne ihmisjoukkojen mieltymykset muuttuvat (tai niitä muutetaan).

Viikonloppuna on joka tapauksessa mahdollista tai oikeastaan jopa suotavaa antautua musiikin vietäväksi. Musiikki valloittaa varmasti monta sydäntä. Varaukseton riemu ja rakastavan lämmin tunnelma kietovat festivaalikansan yhtä aikaa tiukkaan ja hellään syleilyynsä. Tätä kaikkea tukee Kansanpuiston poikkeuksellinen ympäristö, joka maalaa rokkaavalle yleisölle kauniin taustan.

Jokaisen on lupa vapautua: sulkea silmänsä, uneksia, herkistyä ja lähteä musiikin kuljettamalle rauhallisen keinuttavalle matkalle. Yhtä lailla on lupa tanssia raivoisasti suosikkiyhtyeensä tahtiin ja tapailla kovinkin äänenpainoin toinen toistaan iskevämpiä sävelmiä. Musiikilla ja tanssilla on perustava paikka syvällä ihmisluonteessa. Ne ovat varhaisimpia ihmiskulttuurin ja taiteen muotoja. Siksi ne onnistuvat aina herättämään myös tunteita. Tässä on yksi selitys sille, miksei ole olemassa yhtä oikeaa musiikkimakua ja sille, miksi musiikkimieltymyksistä keskustelu on usein niin rikasta ja kovin tunteikasta.

Festivaalien luonteeseen kuuluu rakastava yhdessäolo. Huolet katoavat ainakin näiksi muutamiksi päiviksi. Myös Ruisrock on paljon enemmän kuin musiikkifestivaali. Se on ihmisten kohtaamispaikka. Tapahtumalla on uskolliset vakiokävijänsä, jotka kohtaavat toisensa siitä suuremmin sopimatta säännöllisesti tasan kerran vuodessa – Ruisrockissa. Ruisrock yhdistää, mutta myös erottaa. Kaikki eivät katso yhtä hyvällä suuren tapahtuman järjestämistä luonnonsuojelualueella. On annettava täysi tunnustus myös näille puheenvuoroille.

Kuten arvaattekin, Ruisrock on ollut tärkeä tapahtuma myös minulle. Tunnustan, että olen raahautunut Ruissalon Kansanpuistoon jo 17 vuotta peräkkäin. Tämä alkaa olla jo sellainen ”putki”, ettei sitä tohdi katkaista ilman erittäin hyvää syytä – eikä sellaista ole vielä tullut vastaan. Vuosien varrella olen saanut suuria elämyksiä ja voinut maiskutella lukuisilla musiikillisilla herkkupaloilla. Silmiäni ja korviani ovat sulostuttaneet ulkomaanelävistä mm. Nirvana, Faith No More, Bon Jovi, Neil Young, Rage Against the Machine, Red Hot Chili Peppers, Sting, päälavan lähes kirjaimellisesti räjäyttänyt Metallica, Massive Attack ja Olympiastadionin parin viikon päästä täyttävä Iron Maiden, muutamia mainitakseni.

Onkin taas aika vaihtaa vapaalle ja antautua musiikin riemuun:
Ruissalossa tavataan - satoi tai paistoi!

Lisätietoa Ruisrockin bändeistä, aikatauluista ja kaikesta muusta mieltäsi askarruttavasta löydät tapahtuman kotisivuilta: www.ruisrock.fi

Ruisrockin värikästä historiaa voit tutkiskella vuorostaan täältä.

(Jutun kuvat ovat Toivarien Rock-näyttelystä.)