Minun elokuvani

Mediakasvatuskeskus Metka tiedottaa:

Minun elokuvani -tapahtuman ilmoittautuminen on käynnistynyt. Voit lähettää itse tekemiäsi elokuvia 13.6. asti Mediakasvatuskeskus Metkaan. Tapahtuma on suunnattu alle 29-vuotiaille lapsille ja nuorille.

Mediakasvatuskeskus Metka tarjoaa vuosittain järjestämänsä Minun elokuvani -tapahtuman kautta nuorille mahdollisuuden saada palautetta omista elokuvistaan kotimaisilta elokuva-alan ammattilaisilta. Perinteikkääseen tapahtumaan liittyy myös jatkokoulutus tapahtuman jälkeen.

Tapahtuma järjestetään tänä vuonna 24. kertaa. Suullinen palautteenantotilaisuus pidetään Vernissassa Vantaalla 22.-23.9.2012.

Elokuvien pituutta, aihetta tai genreä ei ole rajattu. Myös oppilastyöt ovat tervetulleita. Pienten lasten elokuvakerhojen- tai projektienvetäjien on mahdollista saada palautetta lasten ohjaamisesta.

Elokuvien lähetys 13.6.2012 mennessä osoitteeseen Mediakasvatuskeskus Metka, Albertinkatu 27b, 00180 Helsinki.

Tapahtumassa on merkittävää nuorten harrastajien ja alan tunnustusta saaneiden elokuvaohjaajien kohtaaminen. Vuosittainen tapahtuma järjestetään perinteisesti syyskuussa.

Tapahtuma sisältää:

•Kirjallisen palautteen 250:lle ensimmäiselle elokuvalle.
•Suullisen palautteenantotilaisuuden ja katselmuksen.
•Jatkokoulutuskurssin tapahtumaan osallistuneille. Elokuva-alan ammattilaisten antaman koulutuksen teema vaihtelee vuosittain.
•Elokuvien esille saamisen: Osa elokuvista esitetään Yleisradion nuortenohjelmissa ja Metkan järjestämissä elokuvaesityksissä.

Muutama lyhytelokuva valitaan esitelokuvaksi Finnkinon teattereihin.

Lisätietoja tapahtumasta:
Tuija Westerholm
tuija.westerholm@mediamatka.fi
p. 040-5935963

Lisätietoja ja linkki osallistujalomakkeeseen

Fanitusta, paritusta ja ficcausta – lyhyt johdanto

Fanifiktion kirjoittajien maailma on tuntemattomille kuin vieraskielinen valtakunta. Fan fictionilla on oma termistönsä, jolla kaikki tarinat voidaan määritellä, sillä lukija haluaa tietää etukäteen, mitä tarinalta voi odottaa. Pelkkä tarinan otsikointi ja lyhyt juonikuvaus sekä päähenkilöiden listaaminen ei riitä. Erittäin tärkeää on mainita mm. ikäraja ja varoitukset, jos kirjoitus sisältää hätkähdyttäviä aineksia. Tarinan alkuun siis kirjoitetaan header.

Tässä joitakin esimerkkejä mitä header voi sisältää:

Fandom: se, mihin tarina perustuu, esim. Taru sormusten herrasta tai Star Trek

Tyylilaji: voi olla vaikkapa angst eli surumielinen, ahdistava tarina tai toiminta/seikkailu tai AU eli alternative universe ts. vaihtoehtoinen todellisuus tai crossover, jossa eri fandomeitten hahmot, tapahtumat ja paikat sekoitetaan.

PWP: lyhenne sanoista "Plot? What Plot?" eli "Juoni? Mikä juoni?"

Mary Sue tai Gary Stu: kirjoittaja kirjoittaa itsensä, tai joissakin tapauksissa itse keksimänsä hahmon, tunnettujen hahmojen keskelle.

PoV: point of view ts. näkökulma, kuka kertoo tarinaa

Raapale: ficci, joka ilman otsikkoa on vain sata sanaa pitkä

Round Robin: ficcareiden ryhmän kirjoittama jatkotarina

Beta: ennen nettijulkaisua oikolukija voi lukea tekstisi ja antaa korjausehdotuksia

A/N: kirjoittajan vapaat omat kommentit, koskien vaikkapa kirjoitusprosessia ja aihevalintaa

Lisäohjeita headerin oikeaoppiseen kokoamiseen saat lukuisten nettiyhteisöjen omilta sivuilta, jos haluat saada tarinasi nettijulkaisukelpoiseksi.

Fan fictionin useissa fandomeissa korostuu päähenkilöiden suhde eli ns. paritus, kahden tai useamman hahmon romanttinen suhde, jonka kuvaus vaihtelee kirjoittajan kehtaamisen mukaan söpöilystä tositoimiin. Parisuhteen outoudelle ei ole mitään rajoja. Hyvin usein hahmot kuuluvat samaan sukupuoleen, joten tarinan varoituksiin kuuluu sana slash.

Isla Parkkola kirjoittaa artikkelissaan ”Kun poika poikaa rakastaa” (Lukufiilis nro 1/2011): ” … slash on hauska tapa kapinoida heteronormeja vastaan. Sen avulla voi herättää leikkimielisesti paheksuntaa sovinnaisissa ja ravistella klassikoita.” Hän jatkaa: ”Tarinan voi lukea romanttisena kertomuksena, vaikka sitä ei olisi sellaiseksi tarkoitettukaan.” Lisäksi hän kirjoittaa: ”Hauskaa slashissa on se, että se on usein erittäin kaukaa haettua. Suuri osa siinä esiintyvistä henkilöistä kuvataan alkuperäisissä yhteyksissään heteroiksi tai heidän suuntautumisestaan ei ole tietoa. Siitä huolimatta vannoutuneet slashin harrastajat löytävät kaikkialta vihjeitä omien teorioidensa tueksi.”

Allekirjoitan viimeisen lauseen hykerrellen. Vanhana ficcarina muistan, miten olen itse etsinyt aivan harmittomista katseista ja viattomista sanoista piilomerkityksiä, joista voi punoa tyystin uudenlaisia juonia.

Slashille on etsitty perusteluita mm. siitä, että tavanomaisuudesta poikkeavia ja loukkaavinakin pidettäviä aiheita voidaan käsitellä turvallisella, kirjallisten kokeiluiden tasolla ja nettiyhteisöjen sisäpuolella. Kirjoittaja jättää mielikuvituksen tasolle asiat, jotka eivät milloinkaan toteudu tosielämässä. Mielikuvituksen ja todellisuuden kesken on vain osattava vetää raja. Mutta mielikuvituksen laukkaaminen lisää fanien innostusta itse ilmiötä kohtaan, mikä taasen lisää virallisen tuotteen myyntiä ja kysyntää.

Fan fiction kirjoittaminen alkoi jo 1960-luvulla, kun fanzineissa ilmestyvät fanien ja harrastelijoiden tieteistarinat haluttiin erottaa ”oikeiden”, kustantamoitten kautta julkaisseitten kirjailijoiden teoksista. Tieteistarinoista fan fiction laajeni koskemaan muitakin genrejä ja lajeja aina kirjallisuudesta elokuviin ja tv-sarjoihin asti. Sittemmin fanit ovat löytäneet tarinoittensa aiheita myös todellisista julkisuuden henkilöistä ja bändeistä. Faniudelle ei ole rajoja, eikä fan fictionin kohteillekaan.

Mutta miksi kirjoittaa jonkun toisen keksimistä hahmoista? Eikö voisi vain keksiä omia henkilöitä ja maailmoja? Tekijänoikeudet ovat puhututtaneet paljon, oikeusjutuiltakaan ei ole vältytty, ja kirjailijat itse ovat ottaneet hyvin vaihtelevia kantoja fan fictioniin. Osa hyväksyy sen, osa on jyrkästi sitä vastaan.

Oma mielipiteeni on, että fan fictionin kautta säilytetään innostus, arvostus ja keskustelu kirjoja, sarjoja ja elokuvia kohtaan pidempään kuin tapahtuisi ilman faniuden moninaisia ilmenemismuotoja. Se on luova osa fanina olemista, kuten vaikkapa fanitaidekin.

Fanius on ihmissuhde siinä missä ”oikeakin” suhde. Se on intensiivinen, tunteenomainen, mutta yksipuolinen. Hahmoista tulee fanille sydänystäviä, rakastettuja, mutta ihastus voi nopeasti muuttua kyllästymiseksi. Kirjailijaa sekä ihaillaan että kadehditaan. Aloittelevalle kirjoittajalle fan fiction voi olla mieleistä kirjoitusharjoittelua, mutta hyppy täysin omaan tarinaan voi olla pitkä ja pelottava. Ficit eivät ole kirjoituksia joille haetaan kustantajan hyväksyntää. Ficit ovat faniuden julistuksia ja muille faneille tarkoitettuja. Netti on tehnyt niistä julkisia ja muiden fanien kanssa jaettavia. Muilta faneilta saa kommentteja, kirpaisevaa kritiikkiä ja kannustavaa kiitosta. Fan fictionia kirjoittamalla olet osa yhteisöä, mutta pysyt tuntemattomana nimimerkin turvin. Jaat vain saman kiinnostuksen kohteen. Aina voi tietysti kirjoittaa vain omaksi iloksi ja tallentaa työt tikulle. Mutta samanmieliset ystävät, lukukokemusten vertailu ja tulkintaeroista keskustelu on avartavaa. Lisäksi jos pystyt kirjoittamaan suomenkielen sijaan englanniksi, lukijakuntasi on entistäkin laajempi.

Fan fiction on keino tarttua koukuttavaan aiheeseen. Ehkä kirjailijalta jäi jotain kertomatta? Ehkä tarinalla pitäisi olla toisenlainen lopetus tai aloitus? Kenties sivuhenkilöistä voisi sanoa enemmän? Kun tarina alkaa elää omaa elämäänsä mielikuvituksessasi vielä sittenkin, kun kirja on luettu tai elokuva on katsottu, kirjoita ficci. Ethän halua unohtaa hahmoja, jotka ovat tehneet sinuun vaikutuksen tai hylätä maailmaa, jossa viihdyt? Voit yllättäen huomata käsitteleväsi oman elämäsi ongelmia fiktiivisten hahmojen kautta. Voit kirjoittaa itsesi mukaan tarinaan ja päästä pois ankeasta tositodellisuudesta, ainakin fan fictionissa.

Lisää fanifiktiosta Wikipediassa.
Slashista enemmän Wikipediassa.
Läheistä sukua Fan fictionille on Fan art.

Stoori järjestää kesällä 2012 suuren Fanitaide –kilpailun 13 – 19-vuotialle. Tarkempia osallistumisohjeita tulossa pian blogiin, Stoorin facebookiin ja kirjaston kotisivulle.

Kirjoituskilpailuja

Tampereen Science Fiction Seura ry julistaa valtakunnallisen, kaikille avoimen tieteis- ja fantasianovellien kirjoituskilpailun. Novellien tulee olla alkuperäisiä ja aiemmin julkaisemattomia.

Palkintosumma on 4200 euroa, josta kilpailun voittaja saa 2000 euroa.
Loput palkintosummasta tuomaristo jakaa parhaaksi katsomallaan tavalla.

Palkitut novellit julkaistaan Tampereen Science Fiction Seura ry:n Portti-lehdessä.

Novellien tulee olla A4-arkeille, vain yhdelle puolelle koneella kirjoitettuja. Suosituspituus 50 liuskaa, 30 riviä liuskalla, enintään 35 riviä. Samaan kokonaisuuteen kuuluvat liuskat on numeroitava. Novellit on varustettava nimimerkillä, joka on kirjoitettava jokaiseen liuskaan. Nimimerkin henkilötiedot (nimi, osoite ja puhelinnumero) suljetaan kirjekuoreen, jonka päälle osallistuja kirjoittaa nimimerkkinsä, novellinsa nimen ja liuskamäärän. Sama kirjoittaja voi osallistua myös useammalla kuin yhdellä novellilla. Kilpailutöitä ei palauteta, joten niistä on syytä ottaa kopio omaa käyttöä varten.

Kilpailun tuomareina ovat Frans Mäyrä, Kanerva Eskola ja Raimo Nikkonen.

Novellien tulee olla perillä viimeistään syyskuun 5. pnä 2012. Postitusosoite: Tampereen Science Fiction Seura, c/o Raimo Nikkonen, Peltokatu 25-27 C 57, 33100 Tampere. Kuoreen merkitään tunnus: Novellikilpailu 2012.

Lisätietoja: Portti-nettisivu

************************************************************************

Outopia-tapahtuma järjestää valtakunnallisen Outo–tarinakisan lapsille ja nuorille. Mikä on sinulle outoa? Kirjoita siitä! Kirjoita outo tarina.

Monta on maailmassa outoa asiaa, mi pelästyttää, ihastuttaa, kummastuttaa pientä ja isompaa kulkijaa. Outo voi olla tuntematon, toisenlainen, jännä, pelottava, yö, avaruus, E.T., oma itse, toinen ihminen, ajatus, tulevaisuus jne.

Kilpailutyöt voivat olla pisimmillään kolmen liuskan mittaisia (riviväli 2 ja fonttikoko 12, kirjoittaa saa myös käsin).

Kilpailussa on kaksi sarjaa:

• Lasten utopiat (alle 12-vuotiaat)

• Nuorten utopiat (12 – 19-vuotiaat)

Kilpailutyöt lähetetään 15.5.2012 mennessä (postileiman päivä riittää) osoitteella Ukri ry./Kari Tahvanainen, Sepänkatu 49 A 8, 80100 Joensuu, tai sähköpostilla kari.tahvanainen@uef.fi. Kilpailuun osallistutaan nimimerkillä ja kerrotaan samalla, kumpaan sarjaan halutaan osallistua. Oma nimi, osoite, puhelin ja sähköpostiosoite laitetaan suljettuun kirjekuoreen, jonka päälle kirjoitetaan nimimerkki. Suljettu kuori postitetaan kirjoitusten mukana. Sähköpostilla lähetettäessä omat tiedot annetaan mailissa.

Tuomaristona toimii Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin johtokunta.

Kolme parasta kummassakin sarjassa palkitaan rahapalkinnoilla, joiden suuruudesta päättää tuomaristo. Kilpailussa jaetaan myös kirjapalkintoja. Tulokset julkistetaan Outopia-tapahtumassa Outokummussa Kyykerin innovaatiokylätalolla 16.6. klo 15.00.
Kilpailun järjestäjä pidättää oikeuden julkaista kilpailutöitä ilman eri korvausta Utopianäyttelyssä kesällä 2012 Outokummussa ja mahdollisessa Outopia 2011 - 2012 -teoksessa, joka julkaistaan vuonna 2013.

Lisätietoja: Outo-tarinakilpailu

Rrrakasss päiväkirja

Miksi sitä pitää puhutella sanalla Rakas? Miksi sitä ylipäätään pitää puhutella? Siksi, että se toimii keskustelun avauksena, uskoutumisen merkkinä.

Päiväkirja on uskottu ystävä, lukollinen salaisuuksien vartija, joka ei juoruile, eikä naura, eikä moiti edes kirjoitusvirheistä. Se ei intä vastaan, vaan väsymättä kuuntelee huolet, joiden vakavuutta toinen ihminen ei välttämättä ikinä ymmärtäisi.

Päiväkirjan sivuja saa täyttää niin usein tai harvoin kuin haluaa, sääntöjä ei ole. Voi kirjoittaa arkisista tapahtumista tai unelmista ja peloista. Vain oma uskallus on rajana.

"Keskiviikko 29.9. klo 16.30
Tiedän kuitenkin, että voin kirjoittaa kun minusta tuntuu siltä. Tämä ajatus rauhoittaa mieltäni, kun suuntaan taas täysipäiväisesti ulos maailmaan." (Carman, Patrick: Luurankopuro [Koneen kummitus; 2], oma huomautus: kirjoitettu tikkukirjaimin)

”31. tammikuuta, illalla (jahdatun rikollisen tunti)
Olen kirjoittanut puolitoista tuntia ja olen edelleen kireällä kuin olisin vetänyt espressoa suoraan suoneen." (Stewart, Sean: Cathyn kirja : löytäjää pyydetään palauttamaan, oma huomautus: sivut koristeltu piirroksin ja reunahuomautuksin)

Päiväkirjaan tartutaan varsinkin silloin kun on tarve ilmaista itseä, selventää ajatuksia ja tunteita. Näin tapahtuu erityisesti suurten elämänmuutosten tai menetysten aikana. Päiväkirjan kirjoittaminen ei ole nuorten yksinoikeus, mutta useimmiten kirjoittajat ovat nuoria.

"KE 30.12. 9:01
47 kg. Mä inhoan itseäni." (Poutanen, Kira: Ihana meri)

Kirjoittaessa kysytään itseltä vastauksia, keskustellaan oman sisimmän kanssa. Mutta vastaukset voivat valjeta kirjoittajalle vasta vuosien kuluttua. Kirjoitushetken vellovista tunteista muodostuu muistojen varasto.

Mutta miksi se on nimeltään päiväkirja?

”Tämä on minun päiväkirjani. Tai pikemminkin yökirja, koska kuka hullu muka istuu kirjoittamassa keskellä päivää? Ja jos joku muu minua itseäni lukuunottamatta lukee tätä kirjaa, se pääsee hengestään. Tai sitten minun pitää kuolla häpeästä. Koska tässä kirjassa kaikki on totta. Muuten en puhu totta ikinä..."
”On minulla valehtelupäiväkirjakin, johon kirjoitan enimmäkseen elämästä josta vain haaveilen. Se saa lojua näkyvillä, ja hyvä vain, jos joku sattuu lukemaan sitä." (Hamberg, Emma: Linan yökirja)

Ilman lupaa toisten päiväkirjoja ei lueta. Tosin paraskaan lukko ei estä murtamasta päiväkirjan kantta, jos todella haluaa varastaa toisen minuuden. Kannen ja alkulehtien varoituksethan ovat vain sanoja, vailla kirouksen voimaa.

"Älä lue päiväkirjaani! Ystävä ei ikinä tekisi niin!!!!" (Benton, Jim: Rakas nuija päiväkirjani, onko ystävistä mihinkään?)

”Älä lue päiväkirjaani! (pääkallomerkki)Tiedän kyllä, että yrität vain etsiä vinkkejä, miten voisit olla enemmän minun kaltaiseni." (Benton, Jim: Rakas nuija päiväkirjani, vaatimattomuus ei kaunista)

Toisen päiväkirjan lukemisesta voi olla hyötyäkin. Varsinkin jos se on äidin, joka väittää eläneensä oman nuoruutensa kaikin tavoin kunnollisesti (Vallik, Aidi: Ei mikään kiltti tyttö)!

Päiväkirjaa voi pitää porukallakin. Näin syntyi Terhi Rannelan Jäämeri, jäähyväiset ja minä -matkapäiväkirja viiden hengen porukan automatkan aikana. Päiväkirja kätkettiin (kirjan mukaan) omenapuun alle muovipussissa valokuvien kera todisteeksi ainutlaatuisesta kesästä.

Lukolliset, käsinkirjoitetut päiväkirjat ovat korvautuneet blogipäiväkirjoilla, joiden yksityisyyden tai julkisuuden tason voit itse päättää. Voitko luottaa siihen, ettei kukaan selvitä salasanaasi? Vai kaipaatko kommentteja ja muiden neuvoja?

Tässä pari blogisivua nettipäiväkirjaa etsiville:

Blogaaja

Vuodatus


Päiväkirjat eivät ole pelkästään tyttöjen juttu päätellen siitä, miten paljon on ilmestynyt päiväkirjaromaaneja, joissa poika on päähenkilönä, päiväkirjan kirjoittajana. Pojille se voikin olla sopiva itseilmaisun väline ja tunteiden turvallinen piilopaikka.

"Päiväkirjaa mä rupesin pitämään ihan vain sen takia, että jos mutsi joskus näännyttää mut nälkään, poliisi löytää mun päiväkirjat ja koko maailma näkee, miten väärin mua on kohdeltu." (Delikouras, Alexi: Nörtti : new game)

"Lauantai, huhtikuun 8.
Rakkaus on ainoa, joka pitää minut järjissäni." (Townsend: Sue: Elämä on tautista, Hadrianus)

"Lauantai, syyskuun 16.
Yksinäisyys kolmetoistavuotiaana on hyvin yksinäistä." (Kontula, Aino: Ei eläinkokeita – käyttäkää mopoja!)

Tikkukirjaimin kirjoitettu Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirja -sarja paljastaa Greg Heffleyn haaveet tulla kuuluisaksi, tosin hän kieltää kirjoittavansa päiväkirjaa. Kyseessä on Gregin mukaan julkaisu (journal).

Tutustu myös näihin päiväkirjaromaaneihin:

Joanna Nadin: Hanki elämä, Rachel Riley : traagisen tavallinen päiväkirja(aloittaa sarjan)
Louise Rennison: Georgia Nicholsonin salatut elämät –sarja
Rob Reger: Emily the Strange –sarja
L. J. Smith: Vampyyripäiväkirjat –sarja
Meg Cabot: Prinsessapäiväkirjat-sarja
Lorna Reid: Mun vanhemmat on tosi vaikeita
Päivi Lukkarila: Koitetaan kestää, Nanna (aloittaa sarjan)
Siobhàn Parkinson: Siskopuolet : Ashlingin päiväkirja : Cindyn päiväkirja
Esko-Pekka Tiitinen: Jäljen jättävät sanat
Ruohoa lunta

Hamlet tässä, terve!

Neljän elinvuoteni aikana olen venynyt huomattavaan 10 metrin ja 49 sentin pituuteen! Haluaisin kiittää kaikkia kasvatukseeni osallistuneita ahkeria neulontataitoisia käsiä. Pitäkää hyvää huolta minusta jatkossakin, sillä kasvulleni ei ole mitään rajoja. Edes sohva, jolta Stoorin aluetta tarkkailen, ei voi venymistäni pysäyttää!

Olen huomannut, että välillä neulenahkani saattaa kiristyä tai löystyä liiallisesti. Tästä on haittaa sekä minulle että muille neulojille. Liian tiukka silmukka saa vain kädet hikoamaan, eivätkä lanka ja puikot luista silmukoiden läpi sutjakkaasti. Ethän yritä kuristaa minua! Se homma on varattu yksinoikeudella minulle! Liian monta silmukkaa pyöröpuikolla taasen tekee minut pulskaksi ja nälkäiseksi täytteelle enemmän kuin on suotavaa.

Muotojani ovat ihastelleet kaikki kirjastokävijät. Pidättehän neuloksen tasalaatuisena, sillä himoitsen lisää ihailevia silmäyksiä. Silmäpakoja sen sijaan vihaan! Haluan olla paitsi se kaikki pisin, myös kaunein kirjastokäärme!

Sneikataan ja neulotaan (tai kudotaan, jos sinusta siltä tuntuu ;-))

Jos kaipaat apua silmukoidenmuodostamiseen, kysy avuliaalta kirjaston henkilökunnalta, tai lue muutama neulomisesta kertova kirja:

65.4 Vatanen, Sanna: Ekolangasta! : neulo, virkkaa, kirjo (WSOY, 2012)

65.43 Stoller, Debbie: Stitch'n bitch : sankarineulojan käsikirja (suom. Kaija Koirikivi) (Nemo, 2011)

64.43 Norinder, Elisabeth: Neulo! : perustiedot ja paljon mukavia malleja (suom. Virpi Vainikainen) (Kustannus-Mäkelä, 2007)

Katnissin kamppailu

Joko sinä olet sen lukenut? Joko olet sen nähnyt? Nimi on kaikkien huulilla. Päivän eniten kysytyin kysymys, jo usean viikon ajan, on ollut: ”Onko teillä sitä Nälkäpeliä?” Harmi vain, vastaus on lähes yhtä usein ollut: ”Kaikki kappaleet ovat lainassa, mutta haluatko tehdä varauksen?”

Heti suomennoksen ilmestymisen jälkeen (v. 2008) kirjan lainausluvut ovat olleet aina vain korkeammat. Jatko-osat ja tänä keväänä ilmestynyt elokuva ovat vain lisänneet suosiota ja uusien innokkaiden lukijoiden määrää.

Me haluaisimme tietää, mikä tarinassa sinua kiehtoo? Mitä ajatuksia se sinussa herättää? Miksi juuri sinä innostuit Nälkäpelistä? Mikä Katnissin tarinassa sinua kiinnostaa? Mikä on Nälkäpelin suosion salaisuus?



Suzanne Collins: Nälkäpeli
suom. Helene Bützow (WSOY, 2008)

Luonnonkatastrofien ja sodan jälkeen Panemin hävinneille kansalaisille asetettiin rangaistukseksi vuosittainen Nälkäpeli, jossa tosi-TV-ohjelmana esitettävään tappopeliin valitaan jokaiselta sektorilta tyttö ja poika kamppailemaan hengestään metsän siimeksessä. Yllättäen voittajiksi selviytyvät sekä Katniss että Peeta saatuaan katsojien ja sponsoreiden tuen uhattuaan syödä myrkyllisiä marjoja kuollakseen molemmat.

Suzanne Collins: Vihan liekit
suom. Helene Bützow (WSOY, 2010)

Presidentti Snow syyttää Kattnissia, että hänen käytöksensä pelissä yllyttää ihmisiä kapinaan. Lisäksi hän on kuullut, että Katnissin ja Peetan lemmensuhde olikin vain esitystä. Nälkäpelin 75-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetään peli voittaneiden kesken muistuttamaan kapinallisia siitä, ettei Capitolin valtaa voi uhmata. Katniss ja Peeta joutuvat jälleen hengenvaaraan.

Suzanne Collins: Matkijanärhi
suom. Helene Bützow (WSOY, 2010)

Onko kapinallisten pelastamasta Kattnissista Capitolia uhmaavan kapinaliikkeen johtajaksi? Hirmuvallan kukistaminen vaatii epäoikeudenmukaisia uhrauksia. Vain rakkaus voi tuoda iloa äärimmäisessä kilpailuyhteiskunnassa.

6EQUJ5

Johan Harstad: Darlah : 172 tuntia kuussa (suom. Elina Uotila, Karisto 2012)

Ihminen on jo kauan etsinyt älyllistä elämää avaruudesta. Villeimmille teorioille antoi tukea 1977 kuultu ns. Wow!-signaali, jonka radioteleskooppi vastaanotti 27 sekunnin ajan. Signaalin alkuperä oli mahdollisesti, joskaan ei todistettavasti, ulkoavaruudessa sen voimakkuuden ja pituuden vuoksi. Signaali sai nimensä SETI-tukija Jerry R. Ehmanin kirjoitettua tietokonetulosteen reunaan "Wow!". Signaalia ei valitettavasti onnistuttu koskaan kuulemaan uudestaan.

Norjalaisen kirjailijan ensimmäinen nuortenkirja tarjoaa scifi-trillerin muodossa yhden selityksen ilmiölle.

Kirjassa NASA aikoo käynnistää Kuulennot uudelleen yli 40 vuoden jälkeen. Jokin salaiseksi jäänyt syy pysäytti lennot 70-luvulla. Yhtä salaisesti on Kuuhun rakennettu kaksi tukikohtaa Darlah 1 ja 2, joista vain harvat tietävät. NASA päättää menestyksen ja markkinoinnin vuoksi järjestää maailmanlaajuisen arvonnan, jossa kolmelle 14 – 18-vuotiaalle terveelle nuorelle tarjotaan mahdollisuus osallistua Kuulennolle vuoden 1969 kuuraketin kopiolla viiden taitavan astronautin seurassa. Arvonnan voittavat norjalainen soittajatyttö Mia, japanilainen amerikkalaisesta vapaudesta haaveileva Midori ja rakkaudessa pettynyt ranskalainen Antoine.

Matkaa seurataan tosiTV-ohjelmana Maassa suurella mielenkiinnolla. Vain dementoinut entinen astronautti, herra Himmelfarb tietää totuuden Kuun salaisuudesta. Mutta hän ei saa vanhuuttaan enää sanaa suustaan. Miten hän voisi varoittaa NASAA ja matkalle lähteneitä?

Matka alkaa hyvin ja alus laskeutuu Rauhallisuudenmereen turvallisesti. Mutta pian yhteys Maahan katkeaa ja tukikohdan generaattori sammuu mystisesti. Happivarastot alkavat huveta ja miehistön jäseniä alkaa kadota. Heidän on palattava Maahan, mutta onnistuuko se?

Kirja alkaa kutkuttavalla jännityksellä, mutta muuttuu Kuun kamaralla kauhuksi. Vain herra Himmelfarb tietää totuuden: kukaan ei tule jäämään henkiin.

Aikamoisia matkoja

Haluaisitko lähteä matkalle? Lomalla tekisi hurjasti mieli matkustaa, mutta jos rahat eivät riitä reissaamiseen, tartu kirjaan. En tarkoita matkaopasta, enkä matkakertomusta, vaan jotain muuta.

Tarinan lukeminen on matkalle lähtemistä, ilman matkalaukun pakkaamisen ja matkalippujen varaamisen vaivaa. Ei tarvitse huolehtia aikatauluista, eikä matkapahoinvointilääkkeistä. Riittää kun varaa hiukan häiriötöntä aikaa ja antaa kirjan tapahtumien piirtyä mielikuvituksen voimin toisena todellisuutena silmien eteen. Matkan keston suhteen ei ole muuta rajoitetta kuin sivumäärä.

Lähtisitkö tarinan päähenkilön tarjoamalla kyydillä tavanomaisten turistikohteitten sijaan eksoottisempaan vaihtoehtoon: aikamatkalle?

Aikamatkoista kertovien nuortenkirjojen ja elokuvien suosituimpina lomakohteina ovat omat tai esi-vanhempien nuoruuden päivät ja keski-aika tai muu historiallisesti merkittävä ajanjakso. Jos et matkusta itse, saatat saada vieraita menneisyydestä tai tulevaisuudesta. Outoon ympäristöön joutuminen heittää matkaajalle selviytymishaasteen: oletko nopea oppimaan ja sopeutumaan? Ympäristö voi olla sinulle outo, mutta niin olet sinäkin paikalliselle väestölle aivan arkisine tapoinesi ja muotivaatteinesi. Tulevaisuudesta tulleella on usein tietoja ja taitoja, joiden avulla hän voi kohota merkittävään asemaan.

Usein vaaraan joutuminen on väistämätöntä, mutta päätehtävänä on palaaminen ehjänä ja entistä viisaampana takaisin omaan aikaan ja paikkaan. Matkan onnistuneisuudesta kertoo oman ymmärryksen kasvaminen. Käväisy ääriolosuhteissa saa päähenkilön tajuamaan, että sittenkin koti kuluvana vuonna on se paras, puutteistaan huolimatta. Entäpä jos ei tarvitsisi tai voisi enää palata takaisin? Elämä jossakin muualla, toisena aikana, voi hyvinkin olla onnellisempaa.

Aikamatkailussa käväistään menneisyydessä tai pujahdetaan kurkistamaan tulevaisuuteen. Matkaaja tarvitsee jonkin kulkuvälineen tai esineen, vaikka aina ei ole kyse aikakoneesta, ja hitusen selittämättömiä voimia tai toistaiseksi toteutumattomia teorioita, jotta matka olisi mahdollinen. Aina ei aikamatkalle tempauduta omasta tahdosta, vaan sattuman ansiosta. Tiedemiehet eivät ole yksimielisiä siitä, onko ajassa liikkuminen mahdollista, mutta sen mahdottomuutta ei ole todistettu. Aikamatkustus voi aiheuttaa aikaparadokseja, mutta hyvä tarina ei koskaan häiriinny turhan teoreettisista ongelmista.

Bianca Turetsky: Muotimatkaaja Titanicin kannella (WSOY 2011) vie päähenkilö Louisen vintage-puvun sovittamisen kautta puvun entisen omistajan tapaan suureen vaaraan, vuoteen 1912, Titanicin kannelle.

Kate Saunders: Lumottu lukukausi (Karisto 2011) kertoo Florasta, joka torkahtaa junamatkalla ja herätessään tajuaa joutuneensa 30-luvulle. Ankaran sisäoppilaitoksen sääntöjen oppimisen ja taikojen tekemisen lomassa Flora kertoo nykyajan mukavuuksista ällistyneille uusille ystävilleen.

Finn Zetterholm: Lydian salaisuus (Otava 2007) vie päähenkilön maalausta koskettamalla siihen aikaan ja paikkaan, jossa taideteos on syntynyt. Lydialla on mainio tilaisuus tutustua mestarimaalareitten omaperäisiin persooniin ja elämäntyyleihin.

Just visiting (ohj. Jean-Marie Gaubert, 2000) komediahengessä tehty elokuva kertoo kreivin ja palvelijan matkasta velhon taikojen voimasta keskiajalta nykyaikaan.

17 again (ohj. Burr Steers, 2009) elokuvassa aikuinen ikäkriisin piinaama Mike saa palata lukio-ikäiseksi vielä kerran, tosin lukiossa ovat myös hänen omat lapsensa. Tällaisista toisista mahdollisuuksista on usein hyötyä: ne lisäävät ihmis- ja itsetuntemusta. Omaan aikaan palaava ei ole enää aivan sama kuin ennen matkalle lähtemistä.

Aikamatkustajia muistutetaan toistuvasti, ettei menneisyyttä pidä sorkkia, sillä kun voi olla peruuttamattomia vaikutuksia nykyhetkeen. Mutta asioihin puuttumisella voi olla positiivisiakin vaikutuksia, kuten suosikkileffani Paluu tulevaisuuteen trilogian (ohj. Robert Zemeckis, 1985-1990) Marty lopulta kaikkien kommellusten jälkeen voi huomata.

Thea Beckman: Ristiretki farkuissa (Sley-kirjat 2004) on filmattu myös elokuvaksi nimellä Crusade : matka halki aikojen (ohj. Ben Sombogaart 2006). Rudolph haluaisi nähdä turnajaiset, mutta päätyykin 1200-luvulle lasten ja nuorten ristiretkiläisten joukkoon tietokonevirheen takia.

Aikamatkustus siis saattaa tarjota yllätyksiä, joihin matkanjärjestäjä ei voi varautua.

Löydä lisää aikamatkoja nuortenkirjoista ja nuorten fantasiakirjoista. Aikamatkustamisesta lyhyesti, mutta monipuolisesti Wikipediassa.