Tässä joitakin esimerkkejä mitä header voi sisältää:
Fandom: se, mihin tarina perustuu, esim. Taru sormusten herrasta tai Star Trek
Tyylilaji: voi olla vaikkapa angst eli surumielinen, ahdistava tarina tai toiminta/seikkailu tai AU eli alternative universe ts. vaihtoehtoinen todellisuus tai crossover, jossa eri fandomeitten hahmot, tapahtumat ja paikat sekoitetaan.
PWP: lyhenne sanoista "Plot? What Plot?" eli "Juoni? Mikä juoni?"
Mary Sue tai Gary Stu: kirjoittaja kirjoittaa itsensä, tai joissakin tapauksissa itse keksimänsä hahmon, tunnettujen hahmojen keskelle.
PoV: point of view ts. näkökulma, kuka kertoo tarinaa
Raapale: ficci, joka ilman otsikkoa on vain sata sanaa pitkä
Round Robin: ficcareiden ryhmän kirjoittama jatkotarina
Beta: ennen nettijulkaisua oikolukija voi lukea tekstisi ja antaa korjausehdotuksia
A/N: kirjoittajan vapaat omat kommentit, koskien vaikkapa kirjoitusprosessia ja aihevalintaa
Lisäohjeita headerin oikeaoppiseen kokoamiseen saat lukuisten nettiyhteisöjen omilta sivuilta, jos haluat saada tarinasi nettijulkaisukelpoiseksi.
Fan fictionin useissa fandomeissa korostuu päähenkilöiden suhde eli ns. paritus, kahden tai useamman hahmon romanttinen suhde, jonka kuvaus vaihtelee kirjoittajan kehtaamisen mukaan söpöilystä tositoimiin. Parisuhteen outoudelle ei ole mitään rajoja. Hyvin usein hahmot kuuluvat samaan sukupuoleen, joten tarinan varoituksiin kuuluu sana slash.
Isla Parkkola kirjoittaa artikkelissaan ”Kun poika poikaa rakastaa” (Lukufiilis nro 1/2011): ” … slash on hauska tapa kapinoida heteronormeja vastaan. Sen avulla voi herättää leikkimielisesti paheksuntaa sovinnaisissa ja ravistella klassikoita.” Hän jatkaa: ”Tarinan voi lukea romanttisena kertomuksena, vaikka sitä ei olisi sellaiseksi tarkoitettukaan.” Lisäksi hän kirjoittaa: ”Hauskaa slashissa on se, että se on usein erittäin kaukaa haettua. Suuri osa siinä esiintyvistä henkilöistä kuvataan alkuperäisissä yhteyksissään heteroiksi tai heidän suuntautumisestaan ei ole tietoa. Siitä huolimatta vannoutuneet slashin harrastajat löytävät kaikkialta vihjeitä omien teorioidensa tueksi.”
Allekirjoitan viimeisen lauseen hykerrellen. Vanhana ficcarina muistan, miten olen itse etsinyt aivan harmittomista katseista ja viattomista sanoista piilomerkityksiä, joista voi punoa tyystin uudenlaisia juonia.
Slashille on etsitty perusteluita mm. siitä, että tavanomaisuudesta poikkeavia ja loukkaavinakin pidettäviä aiheita voidaan käsitellä turvallisella, kirjallisten kokeiluiden tasolla ja nettiyhteisöjen sisäpuolella. Kirjoittaja jättää mielikuvituksen tasolle asiat, jotka eivät milloinkaan toteudu tosielämässä. Mielikuvituksen ja todellisuuden kesken on vain osattava vetää raja. Mutta mielikuvituksen laukkaaminen lisää fanien innostusta itse ilmiötä kohtaan, mikä taasen lisää virallisen tuotteen myyntiä ja kysyntää.
Fan fiction kirjoittaminen alkoi jo 1960-luvulla, kun fanzineissa ilmestyvät fanien ja harrastelijoiden tieteistarinat haluttiin erottaa ”oikeiden”, kustantamoitten kautta julkaisseitten kirjailijoiden teoksista. Tieteistarinoista fan fiction laajeni koskemaan muitakin genrejä ja lajeja aina kirjallisuudesta elokuviin ja tv-sarjoihin asti. Sittemmin fanit ovat löytäneet tarinoittensa aiheita myös todellisista julkisuuden henkilöistä ja bändeistä. Faniudelle ei ole rajoja, eikä fan fictionin kohteillekaan.
Mutta miksi kirjoittaa jonkun toisen keksimistä hahmoista? Eikö voisi vain keksiä omia henkilöitä ja maailmoja? Tekijänoikeudet ovat puhututtaneet paljon, oikeusjutuiltakaan ei ole vältytty, ja kirjailijat itse ovat ottaneet hyvin vaihtelevia kantoja fan fictioniin. Osa hyväksyy sen, osa on jyrkästi sitä vastaan.
Oma mielipiteeni on, että fan fictionin kautta säilytetään innostus, arvostus ja keskustelu kirjoja, sarjoja ja elokuvia kohtaan pidempään kuin tapahtuisi ilman faniuden moninaisia ilmenemismuotoja. Se on luova osa fanina olemista, kuten vaikkapa fanitaidekin.
Fanius on ihmissuhde siinä missä ”oikeakin” suhde. Se on intensiivinen, tunteenomainen, mutta yksipuolinen. Hahmoista tulee fanille sydänystäviä, rakastettuja, mutta ihastus voi nopeasti muuttua kyllästymiseksi. Kirjailijaa sekä ihaillaan että kadehditaan. Aloittelevalle kirjoittajalle fan fiction voi olla mieleistä kirjoitusharjoittelua, mutta hyppy täysin omaan tarinaan voi olla pitkä ja pelottava. Ficit eivät ole kirjoituksia joille haetaan kustantajan hyväksyntää. Ficit ovat faniuden julistuksia ja muille faneille tarkoitettuja. Netti on tehnyt niistä julkisia ja muiden fanien kanssa jaettavia. Muilta faneilta saa kommentteja, kirpaisevaa kritiikkiä ja kannustavaa kiitosta. Fan fictionia kirjoittamalla olet osa yhteisöä, mutta pysyt tuntemattomana nimimerkin turvin. Jaat vain saman kiinnostuksen kohteen. Aina voi tietysti kirjoittaa vain omaksi iloksi ja tallentaa työt tikulle. Mutta samanmieliset ystävät, lukukokemusten vertailu ja tulkintaeroista keskustelu on avartavaa. Lisäksi jos pystyt kirjoittamaan suomenkielen sijaan englanniksi, lukijakuntasi on entistäkin laajempi.
Fan fiction on keino tarttua koukuttavaan aiheeseen. Ehkä kirjailijalta jäi jotain kertomatta? Ehkä tarinalla pitäisi olla toisenlainen lopetus tai aloitus? Kenties sivuhenkilöistä voisi sanoa enemmän? Kun tarina alkaa elää omaa elämäänsä mielikuvituksessasi vielä sittenkin, kun kirja on luettu tai elokuva on katsottu, kirjoita ficci. Ethän halua unohtaa hahmoja, jotka ovat tehneet sinuun vaikutuksen tai hylätä maailmaa, jossa viihdyt? Voit yllättäen huomata käsitteleväsi oman elämäsi ongelmia fiktiivisten hahmojen kautta. Voit kirjoittaa itsesi mukaan tarinaan ja päästä pois ankeasta tositodellisuudesta, ainakin fan fictionissa.
Lisää fanifiktiosta Wikipediassa.
Slashista enemmän Wikipediassa.
Läheistä sukua Fan fictionille on Fan art.
Stoori järjestää kesällä 2012 suuren Fanitaide –kilpailun 13 – 19-vuotialle. Tarkempia osallistumisohjeita tulossa pian blogiin, Stoorin facebookiin ja kirjaston kotisivulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti