torstai 30. joulukuuta 2010
Stoorin lukupiiri
Nuorten lukupiiri kokoontuu kerran kuukaudessa kirjaston Ideahuoneessa vetäjinään Saara-Maija Kallio ja Matias Säily. Vuoden 2011 ensimmäinen kokoontuminen 20.1. klo 17. Uusien lukupiiriläisten ilmoittautumiset Saara-Maija Kalliolle puh. 044-3196333, sähköposti smhkal@utu.fi
maanantai 27. joulukuuta 2010
Poimintoja Stoorin uutuushankinnoista
torstai 23. joulukuuta 2010
torstai 16. joulukuuta 2010
Syvemmälle historiaan
Moni lukija ei tule ajatelleeksi, että kirja on dokumentti eli jälki kirjoitus- ja julkaisuajankohdastaan. Kun luet vastajulkaistua kirjaa, luet samalla esimerkkiä nykyajan ajattelutavoista, tapahtumista ja kirjallisesta tyylistä. Vanhempia kirjoja lukemalla pääset tutustumaan menneiden vuosikymmenten elämään ja tunnelmaan: Millaista oli seurustella seitsemänkymmentä vuotta sitten? Miltä tuntui olla nuori viisikymmentä vuotta sitten? Millaisia kirjoja kirjoitettiin kolmekymmentä vuotta sitten? Vanhoissa kirjoissa esiintyvät tavat ja ajattelumallit voivat naurattaa tai kummeksuttaa, mutta varmaa on, että niiden kautta pääset sukeltamaan aivan erilaisiin maailmoihin.
Muutamia omia suosikkejani, uusia ja vanhoja, ovat...
Hänkin etsi totuutta (1947) on Tauno Rautapalo-Rappin syvämietteinen kuvaus sodan vaikutuksesta nuoreen ihmiseen. Kirjan päähenkilö, 18-vuotias Pertti, on nuoresta iästä huolimatta ehtinyt osallistua jo jatkosotaan ja Lapin sotaan ja menettänyt uskonsa ihmiskuntaan sotakokemusten myötä. Pertti päättää vetäytyä Lapin erämaihin saadakseen elää rauhassa muilta ihmisiltä, mutta Lapissa hän kohtaakin saksalaisen sotakarkurin ja venäläisen sotavangin. Entiset viholliset ystävystyvät nopeasti, mutta kolmikolla on tiedossa vielä vastoinkäymisiä.
Rauha S. Virtasen Joulukuusivarkaus (1970) sijoittuu 1960-luvun loppuun ja kirjassa merkittävälle sijalle nousevat luokkaerot, rahahuolet, nuorisopolitiikka ja suhteet toisiin nuoriin. Mitä tehdä, kun perheellä ei olekaan rahaa joulukuuseen ja miten toimia, kun kukaan muu ei välitä maailman epäoikeudenmukaisuudesta? Kirjassa kuvataan elämää muutaman eri nuoren näkökulmasta pari päivää ennen joulua.
Margareta Keskitalon Liukuhihnaballadi (1971) kertoo ajasta, jolloin Suomesta muutetaan sankoin joukoin Ruot-siin paremman työn ja elintason perässä. Kuten arvata saattaa, elämä vieraassa maassa ei olekaan niin ruusuista kuin nuoret ovat luulleet ja siirtotyöläisiin suhtaudutaan kuin toisen luokan kansalaisiin. Rahaa ansaitakseen on työskenneltävä ahkerasti, mutta kielitaidottomille suomalaisille ei ole tarjolla kuin kaikkein rankimpia töitä. Rajussa ja todentuntuisessa kirjassa kuvataan useamman suomalaisnuoren kohtaloita.
Pako (1981) on Jorma Kurvisen sota-aikaa kuvaava kirja, joka pohjautuu osin tositapahtumiin. Nuoret Paavo ja Matti osuvat pakenevien saksalaisten vankikarkureiden tielle ja heidät pakotetaan oppaaksi matkalla kohti Ruotsia ja vapautta. Poikien henkeä uhkaavat niin vangit, vankeja takaa-ajava Gestapo kuin myös Lapin arvaamaton sää. Vankien kertomukset kokemuksistaan sodassa ja sotavankeudessa herättävät pojat ajattelemaan sodan syitä ja julmuutta.
Hellevi Salmisen Sivari (1984) on intensiivinen kertomus Timistä, joka tietää, ettei hän pysty menemään armeijaan, mutta pelkää ettei hän pääse siviilipalvelukseen. Timi ja hänen läheisimmät ihmisensä, Jussi ja Hanna, muodostavat erikoisen kolmiodraamaan, jossa punnittavaksi joutuu kyky hyväksyä toinen ihminen omana itsenään. Ystävykset joutuvat tekemään kukin oman ratkaisunsa tilanteessa, jossa kaikki vaihtoehdot ovat huonoja.
Mun ystävä Rufus (1987) on Tuija Lehtisen hauska nuortenkirja Leasta ja Rufuksesta, jotka ystävystyvät erikoisissa olosuhteissa. Lea häpeää vanhempiansa, jotka ihannoivat Neuvostoliittoa ja haaveilevat Lean urasta Moskovan filharmonikoissa. Lea itse haaveilee matkasta vaikkapa Yhdysvaltoihin, mutta mitä ovat Rufuksen suunnitelmat ja miten Lea liittyy niihin?
Ritva Toivolan Hopearatsu (1995) on monisyinen kuvaus historian ja nykyisyyden yhteydestä, ulkopuolisuudesta ja kiusaamisesta. Kirjan päähenkilö Terhi muuttaa kesäksi vanhaan huvilaan maaseudulle veljensä ja äitinsä kanssa. Huvilalla on kuitenkin synkkä salaisuus, joka kietoutuu yhteen kylän historian kanssa, eikä kukaan kylän asukkaista tahdo kertoa koko totuutta menneistä. Vuosikymmeniä vanhat riidat ja kuolemantapaukset nousevat uudelleen ajankohtaisiksi, kun Terhi päättää selvittää totuuden vanhoista tapahtumista.
Leena Walleniuksen kirjoittama Rosalien laulu (1999) alkaa vuodesta 1938. Kirjan päähenkilö, 15-vuotias Rosalie, pakenee yksin juutalaisvainoja Wienistä Suomeen. Hän löytää Suomesta sekä ystäviä että vihamiehiä, mutta pian sota-ajan uudet uhkat kurkottavat jälleen Rosalien ja hänen ystäviensä elämään.
Kirjoitti: Emilia Taira (Kirjoittaja on tehnyt historian gradunsa lasten- ja nuortenkirjoissa esiintyvistä asenteista ja ajattelumalleista.)
Muutamia omia suosikkejani, uusia ja vanhoja, ovat...
Hänkin etsi totuutta (1947) on Tauno Rautapalo-Rappin syvämietteinen kuvaus sodan vaikutuksesta nuoreen ihmiseen. Kirjan päähenkilö, 18-vuotias Pertti, on nuoresta iästä huolimatta ehtinyt osallistua jo jatkosotaan ja Lapin sotaan ja menettänyt uskonsa ihmiskuntaan sotakokemusten myötä. Pertti päättää vetäytyä Lapin erämaihin saadakseen elää rauhassa muilta ihmisiltä, mutta Lapissa hän kohtaakin saksalaisen sotakarkurin ja venäläisen sotavangin. Entiset viholliset ystävystyvät nopeasti, mutta kolmikolla on tiedossa vielä vastoinkäymisiä.
Rauha S. Virtasen Joulukuusivarkaus (1970) sijoittuu 1960-luvun loppuun ja kirjassa merkittävälle sijalle nousevat luokkaerot, rahahuolet, nuorisopolitiikka ja suhteet toisiin nuoriin. Mitä tehdä, kun perheellä ei olekaan rahaa joulukuuseen ja miten toimia, kun kukaan muu ei välitä maailman epäoikeudenmukaisuudesta? Kirjassa kuvataan elämää muutaman eri nuoren näkökulmasta pari päivää ennen joulua.
Margareta Keskitalon Liukuhihnaballadi (1971) kertoo ajasta, jolloin Suomesta muutetaan sankoin joukoin Ruot-siin paremman työn ja elintason perässä. Kuten arvata saattaa, elämä vieraassa maassa ei olekaan niin ruusuista kuin nuoret ovat luulleet ja siirtotyöläisiin suhtaudutaan kuin toisen luokan kansalaisiin. Rahaa ansaitakseen on työskenneltävä ahkerasti, mutta kielitaidottomille suomalaisille ei ole tarjolla kuin kaikkein rankimpia töitä. Rajussa ja todentuntuisessa kirjassa kuvataan useamman suomalaisnuoren kohtaloita.
Pako (1981) on Jorma Kurvisen sota-aikaa kuvaava kirja, joka pohjautuu osin tositapahtumiin. Nuoret Paavo ja Matti osuvat pakenevien saksalaisten vankikarkureiden tielle ja heidät pakotetaan oppaaksi matkalla kohti Ruotsia ja vapautta. Poikien henkeä uhkaavat niin vangit, vankeja takaa-ajava Gestapo kuin myös Lapin arvaamaton sää. Vankien kertomukset kokemuksistaan sodassa ja sotavankeudessa herättävät pojat ajattelemaan sodan syitä ja julmuutta.
Hellevi Salmisen Sivari (1984) on intensiivinen kertomus Timistä, joka tietää, ettei hän pysty menemään armeijaan, mutta pelkää ettei hän pääse siviilipalvelukseen. Timi ja hänen läheisimmät ihmisensä, Jussi ja Hanna, muodostavat erikoisen kolmiodraamaan, jossa punnittavaksi joutuu kyky hyväksyä toinen ihminen omana itsenään. Ystävykset joutuvat tekemään kukin oman ratkaisunsa tilanteessa, jossa kaikki vaihtoehdot ovat huonoja.
Mun ystävä Rufus (1987) on Tuija Lehtisen hauska nuortenkirja Leasta ja Rufuksesta, jotka ystävystyvät erikoisissa olosuhteissa. Lea häpeää vanhempiansa, jotka ihannoivat Neuvostoliittoa ja haaveilevat Lean urasta Moskovan filharmonikoissa. Lea itse haaveilee matkasta vaikkapa Yhdysvaltoihin, mutta mitä ovat Rufuksen suunnitelmat ja miten Lea liittyy niihin?
Ritva Toivolan Hopearatsu (1995) on monisyinen kuvaus historian ja nykyisyyden yhteydestä, ulkopuolisuudesta ja kiusaamisesta. Kirjan päähenkilö Terhi muuttaa kesäksi vanhaan huvilaan maaseudulle veljensä ja äitinsä kanssa. Huvilalla on kuitenkin synkkä salaisuus, joka kietoutuu yhteen kylän historian kanssa, eikä kukaan kylän asukkaista tahdo kertoa koko totuutta menneistä. Vuosikymmeniä vanhat riidat ja kuolemantapaukset nousevat uudelleen ajankohtaisiksi, kun Terhi päättää selvittää totuuden vanhoista tapahtumista.
Leena Walleniuksen kirjoittama Rosalien laulu (1999) alkaa vuodesta 1938. Kirjan päähenkilö, 15-vuotias Rosalie, pakenee yksin juutalaisvainoja Wienistä Suomeen. Hän löytää Suomesta sekä ystäviä että vihamiehiä, mutta pian sota-ajan uudet uhkat kurkottavat jälleen Rosalien ja hänen ystäviensä elämään.
Kirjoitti: Emilia Taira (Kirjoittaja on tehnyt historian gradunsa lasten- ja nuortenkirjoissa esiintyvistä asenteista ja ajattelumalleista.)
tiistai 14. joulukuuta 2010
Stoorin uusimmat dvd-levyt
Stoorin uusimmat konsolipelit
PlayStation 2:
Aragorn's quest (K12)
Prince of Persia : the sands of time (K12)
Teenage mutant ninja turtles : smash-up (K12)
PlayStation 3:
Aragorn's quest (K12)
Pure football (S)
SBK X superbike world championship (S)
Transformers : war for Cypertron (K12)
WRC : FIA world rally championship (K12)
Wii:
Aragorn's quest (K12)
Grease : the official video game (S)
Guitar hero : world tour (K12)
Just dance 2 (S)
U-sing : u've got talent! (K12)
Saagan uutuuspelejä, joihin kannattaa myös tutustua:
PlayStation 2:
Raving rabbids party collection (K7)
Scooby-Doo! and the spooky swamp (K7)
Wii:
Lego Harry Potter : years 1-4 (K7)
Scooby-Doo! and the spooky swamp (K7)
Aragorn's quest (K12)
Prince of Persia : the sands of time (K12)
Teenage mutant ninja turtles : smash-up (K12)
PlayStation 3:
Aragorn's quest (K12)
Pure football (S)
SBK X superbike world championship (S)
Transformers : war for Cypertron (K12)
WRC : FIA world rally championship (K12)
Wii:
Aragorn's quest (K12)
Grease : the official video game (S)
Guitar hero : world tour (K12)
Just dance 2 (S)
U-sing : u've got talent! (K12)
Saagan uutuuspelejä, joihin kannattaa myös tutustua:
PlayStation 2:
Raving rabbids party collection (K7)
Scooby-Doo! and the spooky swamp (K7)
Wii:
Lego Harry Potter : years 1-4 (K7)
Scooby-Doo! and the spooky swamp (K7)
Topelius-palkintoehdokkaat
Suomen Nuorisokirjailijoiden palkintoraati on asettanut Topelius-palkintoehdokkaiksi seuraavat vuonna 2010 ilmestyneet nuortenkirjat:
Kuronen, Kirsti: Piruettiystävyys (Karisto)
Laijärvi, Marika: Vaihtoaskelia (WSOY)
Lähteenmäki, Laura: Aleksandra Suuri (WSOY)
Rannela, Terhi: Jäämeri, jäähyväiset ja minä (Otava)
Valmu, Leena: Veera tiellä (WSOY)
Voittajat julkistetaan 14.1.2011.
Suomen Nuorisokirjailijoiden nettimatrikkeli
Kuronen, Kirsti: Piruettiystävyys (Karisto)
Laijärvi, Marika: Vaihtoaskelia (WSOY)
Lähteenmäki, Laura: Aleksandra Suuri (WSOY)
Rannela, Terhi: Jäämeri, jäähyväiset ja minä (Otava)
Valmu, Leena: Veera tiellä (WSOY)
Voittajat julkistetaan 14.1.2011.
Suomen Nuorisokirjailijoiden nettimatrikkeli
Stoorin uutuusromppuja
torstai 9. joulukuuta 2010
Tänään Stoorissa!
Turkulaisen KOTI-teatterin teatterikoululaiset ¡Los Mussukados! esiintyy tänään
9.12. klo 17-17.30 Stoorissa. Luvassa jouluista menoa.
9.12. klo 17-17.30 Stoorissa. Luvassa jouluista menoa.
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Ingan taidenäyttely Stoorissa 5.12. - 15.1.
Olen Inga, 22-vuotias opiskelija. Olen harrastanut piirtämistä niin kauan kuin muistan. En pitkään aikaan ottanut kyseistä harrastusta kovinkaan vakavasti, piirsin enimmäkseen huvikseni ja ajanvietteeksi. Suurin osa töherryksistäni, lukuunottamatta piirtämiäni onnittelukortteja ja koulussa tekemiäni töitä, päätyikin siten roskikseen. Noin kolme vuotta sitten löysin kuitenkin minulle läheiset työkalut ja tyylin, jota olen lähtenyt kehittämään eteenpäin. Siitä lähtien olen tehnyt ns. kunnollisia töitä, jotka pysyvät kaukana roskiksesta. Piirtäminen on erittäin tärkeä osa minua ja minun elämääni, vaikka en opiskelekaan taidealaa. Rakastan piirtämistä ja minun on vaikeaa kuvitella elämääni ilman kyniä ja paperia.
Näytteillä on viimeisimpien kolmen vuoden aikana piirtämiäni ja maalaamiani töitä. Piirustukset ont tehty mustalla kuulakärkikynällä ja/tai tusseilla, maalauksissani puolestaan olen käyttänyt akryylivärejä. Olen kiinnostunut monista asioista, joten saan myös inspiraationi monista lähteistä, kuten tunnetiloista, kokemuksista, luonnosta, musiikista, elokuvista, kirjoista, peleistä ja ihmisistä.Toivottavasti pidätte töistäni :)
Ingan galleria
Kirjoitti: Inga Habilainen
Näytteillä on viimeisimpien kolmen vuoden aikana piirtämiäni ja maalaamiani töitä. Piirustukset ont tehty mustalla kuulakärkikynällä ja/tai tusseilla, maalauksissani puolestaan olen käyttänyt akryylivärejä. Olen kiinnostunut monista asioista, joten saan myös inspiraationi monista lähteistä, kuten tunnetiloista, kokemuksista, luonnosta, musiikista, elokuvista, kirjoista, peleistä ja ihmisistä.Toivottavasti pidätte töistäni :)
Ingan galleria
Kirjoitti: Inga Habilainen
tiistai 30. marraskuuta 2010
Koukussa Amigurumeihin - Stoorin näyttely 1.12.2010 - 15.1.2011
"Olemme kaksi-kolmekymppisten nuorten naisten porukka ja innostuimme pienistä amigurumihahmoista aluksi pari vuotta sitten internetin käsityöblogeja lukiessamme ja myöhemmin lisää ystäväpiirissä.Esittelemme tässä näyttelyssä valikoiman virkkaamiamme amigurumeja ja annamme vinkkejä niiden tekemiseen.
Sana ’amigurumi’ tulee japanin kielestä: ’ami’ tarkoittaa virkkaamista tai neulomista ja ’nuigurumi’ täytettyä nukkea. Amigurumien tekeminen on lähtöisin Japanista, missä maan perinteinen nukkekulttuuri on saanut uuden ilmenemismuodon länsimaisten käsityötekniikoiden avulla. Suomeen amigurumi-innostus on levinnyt aivan parin viime vuoden aikana lähinnä englanninkielisten internetsivustojen ja kirjojen välityksellä. Amigurumit ovat tyypillisimmillään pieniä, virkattuja eläin-, ihmis- ja satuhahmoja, joskus myös esimerkiksi hedelmiä tai leivoksia. Amigurumia voi halutessaan käyttää vaikkapa avaimenperänä tai neulatyynynä. Ensisijaisesti ne ovat kuitenkin koristeita ja maskotteja, joiden tarkoitus on luoda ympärilleen iloa hauskalla ja herttaisella ulkomuodollaan."
Lankavalmistajan Lion Brand Yarn Company
Virkkausmallisuunnittelija June Gilbank
Marjut Katajalan virkkaussanasto
Kirjoitti: Heli
Kuvat: Karoliina
Stoorin uutuuksia
Tietokirjoja:
501 elokuvaa, jotka on nähtävä kerran eläessään
Heather E. Schwartz : Girl's snowboarding : showing off your style
Alexander Rottmann: Snowboarding : freestyle tricks, skills and techniques
Romaaneja:
Darren Shan: Sielujen järvi
Pierre Pevel: Kardinaalin miekat
Rebecca James: Ystävä hyvä
Julie Halpern: Matkalla nörttiyden ytimeen
501 elokuvaa, jotka on nähtävä kerran eläessään
Heather E. Schwartz : Girl's snowboarding : showing off your style
Alexander Rottmann: Snowboarding : freestyle tricks, skills and techniques
Romaaneja:
Darren Shan: Sielujen järvi
Pierre Pevel: Kardinaalin miekat
Rebecca James: Ystävä hyvä
Julie Halpern: Matkalla nörttiyden ytimeen
Japani pelaa ja piirtää - työpajojen satoa
Pääkirjastossa oli 15.–20.11. monenlaista toimintaa ja nähtävää Japani pelaa ja piirtää -tapahtuman aikana. Tapahtuman työpajoissa kävijät pääsivät itsekin kokeilemaan taitojaan, ja tässä on niiden satoa.
Origami
Origami-työpajoissa taiteltiin paperista niin perinteisiä malleja kuin modernimpiakin taitteluita. Kävijöiden käsissä syntyi muun muassa samuraikypäriä, kurkia, shuriken-tähtiä ja perhosia sekä hyppääviä sammakoita, jotka taittelijoiden suureksi iloksi saa oikeasti hyppimään. Useat kokeilivat saman tien useammankin erilaisen origamimallin taittelemista, ja innovatiivisimmat myös yhdistelivät tuotoksiaan luovasti. Näin syntyivät lauantain origamipajassa samurai-sammakot.
Pikselipaja
Työpajassa askarreltiin muovihelmistä erilaisia kuvioita, jotka silitysraudan avulla sulatettiin vaikkapa koristeiksi, kännykkäkoruiksi, tai mihin kukakin taidonnäytettään halusikaan käyttää. Osallistujina oli kaikenikäisiä lapsista aikuisiin asti. Malleina oli kuvioita ja hahmoja vanhoista konsolipeleistä, joiden pikseligrafiikan kuvaamiseen muovihelmet hyvin soveltuvat. Monet kuitenkin keksivät myös omia malleja, ja lopputuloksena olikin mitä erilaisimpia luomuksia.
Piirustuspaja
Mangahenkinen piirustuspaja keräsi kävijöikseen sekä nuoria mangapiirtäjiä, aiheesta kiinnostuneita aikuisia että piirustusintoisia lapsia. Työvälineiksi saikin valita lyijykynän ja kumin tai värilliset tussit, ja esillä oli laaja valikoima manganpiirto-oppaita sekä joitain mangapokkareita inspiraation lähteiksi. Työpajan aikana syntyi hienoja lyijykynäpiirroksia, hauskoja luonnostelmia sekä värikkäitä piirustuksia.
Kirjoitti: Kaarina
Origami
Origami-työpajoissa taiteltiin paperista niin perinteisiä malleja kuin modernimpiakin taitteluita. Kävijöiden käsissä syntyi muun muassa samuraikypäriä, kurkia, shuriken-tähtiä ja perhosia sekä hyppääviä sammakoita, jotka taittelijoiden suureksi iloksi saa oikeasti hyppimään. Useat kokeilivat saman tien useammankin erilaisen origamimallin taittelemista, ja innovatiivisimmat myös yhdistelivät tuotoksiaan luovasti. Näin syntyivät lauantain origamipajassa samurai-sammakot.
Pikselipaja
Työpajassa askarreltiin muovihelmistä erilaisia kuvioita, jotka silitysraudan avulla sulatettiin vaikkapa koristeiksi, kännykkäkoruiksi, tai mihin kukakin taidonnäytettään halusikaan käyttää. Osallistujina oli kaikenikäisiä lapsista aikuisiin asti. Malleina oli kuvioita ja hahmoja vanhoista konsolipeleistä, joiden pikseligrafiikan kuvaamiseen muovihelmet hyvin soveltuvat. Monet kuitenkin keksivät myös omia malleja, ja lopputuloksena olikin mitä erilaisimpia luomuksia.
Piirustuspaja
Mangahenkinen piirustuspaja keräsi kävijöikseen sekä nuoria mangapiirtäjiä, aiheesta kiinnostuneita aikuisia että piirustusintoisia lapsia. Työvälineiksi saikin valita lyijykynän ja kumin tai värilliset tussit, ja esillä oli laaja valikoima manganpiirto-oppaita sekä joitain mangapokkareita inspiraation lähteiksi. Työpajan aikana syntyi hienoja lyijykynäpiirroksia, hauskoja luonnostelmia sekä värikkäitä piirustuksia.
Kirjoitti: Kaarina
maanantai 29. marraskuuta 2010
Seikkailulla Pelimaailmassa
Harjoittelija tulee tekemään kirjastotyötä ja päätyykin pelaamaan konsolipelejä. Niinkin saattaa käydä. Kuinka ollakaan niin on jo päässyt käymään. Minä, joka olin pelannut aikaisemmin noin kaksi kertaa konsolipeleillä, pääsin valvomaan ja ohjaamaan nuoria konsolipelikerholaisia kirjastolla. Aluksi hiukan pelästyinkin haastetta, mutta totuttuani olen jopa alkanut ymmärtää pelaamisen viehätystä. Pelaaminen vie toiseen maailmaan. Se aiheuttaa innostusta ja adrenaliinitason kohoamista. Se saa myös aikaan yhteyttä ja iloista mieltä. En enää ollenkaan ihmettele pelaajien intoa ja omistautumista. Pelatessa saattaa jopa unohtaa räntäsateen ja loskaisen pimeyden.
Konsolipelejä voi Stoorissa pelata neljänä päivänä viikossa. Aikoja voi varata tunniksi tai kahdeksi kerrallaan. Maanantaisin ja keskiviikkoisin konsolipelihuone on avoinna kaksi tuntia ja torstaisin ja perjantaisin neljä tuntia. Konsolipelikerho on tarkoitettu 5-19-vuotiaille lapsille ja nuorille. Stoorista löytyy neljä eri pelikonsolia; Playstation2, Playstation3, Wii ja Xbox.
Pelit ovat saavuttaneet suuren suosion. Ne ovat houkutelleet kirjastoon sellaisiakin nuoria, joita ei asiakaskunnasta muuten löytyisi. Varsinkin pojat ovat asiasta innostuneet. Tyypillinen konsolipelaaja on 8-16-vuotias poika yksin, kaksin tai kaveriporukalla. Jonkin verran on tyttöjäkin käynyt pelailemassa. Eri kansallisuudet ovat olleet hyvin edustettuina. Voisin rohkaista yhä enemmän tyttöjä liittymään pelaajien iloiseen joukkoon, niin saataisiin välillä tyttömäisempiäkin pelisessioita. Nykyisin pelivalikoimasta löytyy Singstar ja Wiille jopa tanssimatto, joten pelejä löytyy myös likkojen makuun.
Harjoittelijana ja aloittelijana on ollut välillä haasteellistakin ohjata konsolipelikerhoa. On ollut sellaisiakin kertoja, että pelaamisen aloittaminen on jonkin verran viivästynyt, kun tämä kokematon ohjaaja ei ole osannut auttaa peliasetuksissa. Kaikista tällaisista pienistä hankaluuksista on kuitenkin selvitty ja paljon olen jo ehtinyt oppia ja omaksua uutta pelien käynnistämisestä ja ohjaamisesta. Lasten ja nuorten kanssa pelaaminen on myös avannut silmiä heidän maailmalleen ja opettanut erilaisia keskustelutyylejä. Omien pienten tyttöjen kanssa kommunikointi on hiukan toista kuin läpän heitto teinipoikien kanssa. Tässä on tullut nähtyä se, kuinka paljon pieniä maailmoja mahtuu tämän yhden suuren sisään.
Niin on siis yllättynyt harjoittelija lyöttäytynyt yksiin nuorten pelaajien kanssa. Täti pelaa siellä välillä niinkin innoissaan, että suusta lähtee tahattomia kiljahduksia ja innostunutta puhinaa. Pelaamisen maailma on avautunut uudella tavalla. Eihän sitä sentään tuntikausia jaksaisi pelata, kuten monet nuorista tekevät, mutta silloin tällöin pelaaminen on mukavaa puuhaa. On hienoa, että kirjasto tarjoaa nuorille mahdollisuuden pelaamiseen ja muuhunkin oleiluun turvallisessa ympäristössä. Siitä pointsit kirjastolle!
Kirjoitti: Maria
Konsolipelejä voi Stoorissa pelata neljänä päivänä viikossa. Aikoja voi varata tunniksi tai kahdeksi kerrallaan. Maanantaisin ja keskiviikkoisin konsolipelihuone on avoinna kaksi tuntia ja torstaisin ja perjantaisin neljä tuntia. Konsolipelikerho on tarkoitettu 5-19-vuotiaille lapsille ja nuorille. Stoorista löytyy neljä eri pelikonsolia; Playstation2, Playstation3, Wii ja Xbox.
Pelit ovat saavuttaneet suuren suosion. Ne ovat houkutelleet kirjastoon sellaisiakin nuoria, joita ei asiakaskunnasta muuten löytyisi. Varsinkin pojat ovat asiasta innostuneet. Tyypillinen konsolipelaaja on 8-16-vuotias poika yksin, kaksin tai kaveriporukalla. Jonkin verran on tyttöjäkin käynyt pelailemassa. Eri kansallisuudet ovat olleet hyvin edustettuina. Voisin rohkaista yhä enemmän tyttöjä liittymään pelaajien iloiseen joukkoon, niin saataisiin välillä tyttömäisempiäkin pelisessioita. Nykyisin pelivalikoimasta löytyy Singstar ja Wiille jopa tanssimatto, joten pelejä löytyy myös likkojen makuun.
Harjoittelijana ja aloittelijana on ollut välillä haasteellistakin ohjata konsolipelikerhoa. On ollut sellaisiakin kertoja, että pelaamisen aloittaminen on jonkin verran viivästynyt, kun tämä kokematon ohjaaja ei ole osannut auttaa peliasetuksissa. Kaikista tällaisista pienistä hankaluuksista on kuitenkin selvitty ja paljon olen jo ehtinyt oppia ja omaksua uutta pelien käynnistämisestä ja ohjaamisesta. Lasten ja nuorten kanssa pelaaminen on myös avannut silmiä heidän maailmalleen ja opettanut erilaisia keskustelutyylejä. Omien pienten tyttöjen kanssa kommunikointi on hiukan toista kuin läpän heitto teinipoikien kanssa. Tässä on tullut nähtyä se, kuinka paljon pieniä maailmoja mahtuu tämän yhden suuren sisään.
Niin on siis yllättynyt harjoittelija lyöttäytynyt yksiin nuorten pelaajien kanssa. Täti pelaa siellä välillä niinkin innoissaan, että suusta lähtee tahattomia kiljahduksia ja innostunutta puhinaa. Pelaamisen maailma on avautunut uudella tavalla. Eihän sitä sentään tuntikausia jaksaisi pelata, kuten monet nuorista tekevät, mutta silloin tällöin pelaaminen on mukavaa puuhaa. On hienoa, että kirjasto tarjoaa nuorille mahdollisuuden pelaamiseen ja muuhunkin oleiluun turvallisessa ympäristössä. Siitä pointsit kirjastolle!
Kirjoitti: Maria
maanantai 22. marraskuuta 2010
Poimintoja Stoorin uutuuksista
Kirjasto pelaa!
Studiossa järjestetään ensi lauantaina 27.11. klo 10-16 jo perinteeksi muodostunut lautapelitapahtuma Kirjasto pelaa. Kaikki lautapelaamisesta ja korttipeleistä kiinnostuneet ovat tervetulleita tutustumaan Stoorin pelikerhon toimintaan ja uusiin lautapeleihin. Tapahtuman kunniavieraana on suomalanen pelisuunnittelija Touko Tahkokallio ja tämän vuoden aiheena on erityisesti helpot ja nopeat korttipelit.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)