Seikkailulla Pelimaailmassa

Harjoittelija tulee tekemään kirjastotyötä ja päätyykin pelaamaan konsolipelejä. Niinkin saattaa käydä. Kuinka ollakaan niin on jo päässyt käymään. Minä, joka olin pelannut aikaisemmin noin kaksi kertaa konsolipeleillä, pääsin valvomaan ja ohjaamaan nuoria konsolipelikerholaisia kirjastolla. Aluksi hiukan pelästyinkin haastetta, mutta totuttuani olen jopa alkanut ymmärtää pelaamisen viehätystä. Pelaaminen vie toiseen maailmaan. Se aiheuttaa innostusta ja adrenaliinitason kohoamista. Se saa myös aikaan yhteyttä ja iloista mieltä. En enää ollenkaan ihmettele pelaajien intoa ja omistautumista. Pelatessa saattaa jopa unohtaa räntäsateen ja loskaisen pimeyden.



Konsolipelejä voi Stoorissa pelata neljänä päivänä viikossa. Aikoja voi varata tunniksi tai kahdeksi kerrallaan. Maanantaisin ja keskiviikkoisin konsolipelihuone on avoinna kaksi tuntia ja torstaisin ja perjantaisin neljä tuntia. Konsolipelikerho on tarkoitettu 5-19-vuotiaille lapsille ja nuorille. Stoorista löytyy neljä eri pelikonsolia; Playstation2, Playstation3, Wii ja Xbox.

Pelit ovat saavuttaneet suuren suosion. Ne ovat houkutelleet kirjastoon sellaisiakin nuoria, joita ei asiakaskunnasta muuten löytyisi. Varsinkin pojat ovat asiasta innostuneet. Tyypillinen konsolipelaaja on 8-16-vuotias poika yksin, kaksin tai kaveriporukalla. Jonkin verran on tyttöjäkin käynyt pelailemassa. Eri kansallisuudet ovat olleet hyvin edustettuina. Voisin rohkaista yhä enemmän tyttöjä liittymään pelaajien iloiseen joukkoon, niin saataisiin välillä tyttömäisempiäkin pelisessioita. Nykyisin pelivalikoimasta löytyy Singstar ja Wiille jopa tanssimatto, joten pelejä löytyy myös likkojen makuun.

Harjoittelijana ja aloittelijana on ollut välillä haasteellistakin ohjata konsolipelikerhoa. On ollut sellaisiakin kertoja, että pelaamisen aloittaminen on jonkin verran viivästynyt, kun tämä kokematon ohjaaja ei ole osannut auttaa peliasetuksissa. Kaikista tällaisista pienistä hankaluuksista on kuitenkin selvitty ja paljon olen jo ehtinyt oppia ja omaksua uutta pelien käynnistämisestä ja ohjaamisesta. Lasten ja nuorten kanssa pelaaminen on myös avannut silmiä heidän maailmalleen ja opettanut erilaisia keskustelutyylejä. Omien pienten tyttöjen kanssa kommunikointi on hiukan toista kuin läpän heitto teinipoikien kanssa. Tässä on tullut nähtyä se, kuinka paljon pieniä maailmoja mahtuu tämän yhden suuren sisään.



Niin on siis yllättynyt harjoittelija lyöttäytynyt yksiin nuorten pelaajien kanssa. Täti pelaa siellä välillä niinkin innoissaan, että suusta lähtee tahattomia kiljahduksia ja innostunutta puhinaa. Pelaamisen maailma on avautunut uudella tavalla. Eihän sitä sentään tuntikausia jaksaisi pelata, kuten monet nuorista tekevät, mutta silloin tällöin pelaaminen on mukavaa puuhaa. On hienoa, että kirjasto tarjoaa nuorille mahdollisuuden pelaamiseen ja muuhunkin oleiluun turvallisessa ympäristössä. Siitä pointsit kirjastolle!

Kirjoitti: Maria