torstai 16. joulukuuta 2010

Syvemmälle historiaan

Moni lukija ei tule ajatelleeksi, että kirja on dokumentti eli jälki kirjoitus- ja julkaisuajankohdastaan. Kun luet vastajulkaistua kirjaa, luet samalla esimerkkiä nykyajan ajattelutavoista, tapahtumista ja kirjallisesta tyylistä. Vanhempia kirjoja lukemalla pääset tutustumaan menneiden vuosikymmenten elämään ja tunnelmaan: Millaista oli seurustella seitsemänkymmentä vuotta sitten? Miltä tuntui olla nuori viisikymmentä vuotta sitten? Millaisia kirjoja kirjoitettiin kolmekymmentä vuotta sitten? Vanhoissa kirjoissa esiintyvät tavat ja ajattelumallit voivat naurattaa tai kummeksuttaa, mutta varmaa on, että niiden kautta pääset sukeltamaan aivan erilaisiin maailmoihin.

Muutamia omia suosikkejani, uusia ja vanhoja, ovat...

Hänkin etsi totuutta (1947) on Tauno Rautapalo-Rappin syvämietteinen kuvaus sodan vaikutuksesta nuoreen ihmiseen. Kirjan päähenkilö, 18-vuotias Pertti, on nuoresta iästä huolimatta ehtinyt osallistua jo jatkosotaan ja Lapin sotaan ja menettänyt uskonsa ihmiskuntaan sotakokemusten myötä. Pertti päättää vetäytyä Lapin erämaihin saadakseen elää rauhassa muilta ihmisiltä, mutta Lapissa hän kohtaakin saksalaisen sotakarkurin ja venäläisen sotavangin. Entiset viholliset ystävystyvät nopeasti, mutta kolmikolla on tiedossa vielä vastoinkäymisiä.

Rauha S. Virtasen Joulukuusivarkaus (1970) sijoittuu 1960-luvun loppuun ja kirjassa merkittävälle sijalle nousevat luokkaerot, rahahuolet, nuorisopolitiikka ja suhteet toisiin nuoriin. Mitä tehdä, kun perheellä ei olekaan rahaa joulukuuseen ja miten toimia, kun kukaan muu ei välitä maailman epäoikeudenmukaisuudesta? Kirjassa kuvataan elämää muutaman eri nuoren näkökulmasta pari päivää ennen joulua.

Margareta Keskitalon Liukuhihnaballadi (1971) kertoo ajasta, jolloin Suomesta muutetaan sankoin joukoin Ruot-siin paremman työn ja elintason perässä. Kuten arvata saattaa, elämä vieraassa maassa ei olekaan niin ruusuista kuin nuoret ovat luulleet ja siirtotyöläisiin suhtaudutaan kuin toisen luokan kansalaisiin. Rahaa ansaitakseen on työskenneltävä ahkerasti, mutta kielitaidottomille suomalaisille ei ole tarjolla kuin kaikkein rankimpia töitä. Rajussa ja todentuntuisessa kirjassa kuvataan useamman suomalaisnuoren kohtaloita.

Pako (1981) on Jorma Kurvisen sota-aikaa kuvaava kirja, joka pohjautuu osin tositapahtumiin. Nuoret Paavo ja Matti osuvat pakenevien saksalaisten vankikarkureiden tielle ja heidät pakotetaan oppaaksi matkalla kohti Ruotsia ja vapautta. Poikien henkeä uhkaavat niin vangit, vankeja takaa-ajava Gestapo kuin myös Lapin arvaamaton sää. Vankien kertomukset kokemuksistaan sodassa ja sotavankeudessa herättävät pojat ajattelemaan sodan syitä ja julmuutta.

Hellevi Salmisen Sivari (1984) on intensiivinen kertomus Timistä, joka tietää, ettei hän pysty menemään armeijaan, mutta pelkää ettei hän pääse siviilipalvelukseen. Timi ja hänen läheisimmät ihmisensä, Jussi ja Hanna, muodostavat erikoisen kolmiodraamaan, jossa punnittavaksi joutuu kyky hyväksyä toinen ihminen omana itsenään. Ystävykset joutuvat tekemään kukin oman ratkaisunsa tilanteessa, jossa kaikki vaihtoehdot ovat huonoja.

Mun ystävä Rufus (1987) on Tuija Lehtisen hauska nuortenkirja Leasta ja Rufuksesta, jotka ystävystyvät erikoisissa olosuhteissa. Lea häpeää vanhempiansa, jotka ihannoivat Neuvostoliittoa ja haaveilevat Lean urasta Moskovan filharmonikoissa. Lea itse haaveilee matkasta vaikkapa Yhdysvaltoihin, mutta mitä ovat Rufuksen suunnitelmat ja miten Lea liittyy niihin?

Ritva Toivolan Hopearatsu (1995) on monisyinen kuvaus historian ja nykyisyyden yhteydestä, ulkopuolisuudesta ja kiusaamisesta. Kirjan päähenkilö Terhi muuttaa kesäksi vanhaan huvilaan maaseudulle veljensä ja äitinsä kanssa. Huvilalla on kuitenkin synkkä salaisuus, joka kietoutuu yhteen kylän historian kanssa, eikä kukaan kylän asukkaista tahdo kertoa koko totuutta menneistä. Vuosikymmeniä vanhat riidat ja kuolemantapaukset nousevat uudelleen ajankohtaisiksi, kun Terhi päättää selvittää totuuden vanhoista tapahtumista.

Leena Walleniuksen kirjoittama Rosalien laulu (1999) alkaa vuodesta 1938. Kirjan päähenkilö, 15-vuotias Rosalie, pakenee yksin juutalaisvainoja Wienistä Suomeen. Hän löytää Suomesta sekä ystäviä että vihamiehiä, mutta pian sota-ajan uudet uhkat kurkottavat jälleen Rosalien ja hänen ystäviensä elämään.

Kirjoitti: Emilia Taira (Kirjoittaja on tehnyt historian gradunsa lasten- ja nuortenkirjoissa esiintyvistä asenteista ja ajattelumalleista.)

Ei kommentteja: