Peli jatkuu...

Vieläkö lautapelit kiinnostavat?

Peli jatkuu Stoorissa joka tiistai kello 16-20. Kaikki konkarit ja uudet innokkaat harrastajat joukolla mukaan. Voit myös saapua paikalle oma suosikkipeli kainalossasi.

Aiotko kirjailijaksi?

Mika Waltarin juhlavuoden kirjoituskilpailussa on nuorille oma proosasarjansa: Aiotko kirjailijaksi? Kilpailuun osallistuva teksti voi olla fiktiivinen tai omaelämäkerrallinen proosakirjoitus, ja aiheen käsittely on vapaa. Voit kirjoittaa mm. siitä, millaisia ajatuksia tai toiveita sinulla on kirjailijan työstä tai mikä kirjoittamisessa viehättää. Sarja on tarkoitettu 15–20 -vuotiaille nuorille (vuosina 1988–1993 syntyneet). Tekstin maksimipituus on 10 liuskaa. Tarkemmat tiedot kilpailusta ja palkinnoista löydät Nuoren Voiman Liiton sivulta.

Ilmaise itseäsi!

Tsekkaa Kratin ja Sulkasadon kevään kurssitarjonta.

Sanataidekoulu Kratin nuorten kirjoittajien peruskurssit Turun kaupungin pääkirjastossa keväällä 2008:

I-ryhmä 9-11 -vuotiaat tiistaisin klo 16-17:30 alk. 22.1.

II-ryhmä 12-14 -vuotiaat keskiviikkoisin 17-18:30 alk. 16.1.

III-ryhmä 15-17 -vuotiaat tiistaisin klo 18-19:30 alk. 22.1.

Lukuvuosimaksu on 50 euroa.

Lisätietoa: www.kratti.net

Sulkasato on valtakunnallinen Nuoren Voiman Liiton kirjoittajakoulu, joka tarjoaa 9-17-vuotiaille maksutonta opetusta kautta maan. Opetus tapahtuu kokonaan verkossa.
Ohjaajina toimivat kirjailijat ja sanataideohjaajat.

Ilmoittautumiset ja ajankohtaiset tiedot osoitteessa:
www.sulkasato.fi

Nuortenromaanin uudet tuulet tulevat kaukaa!

Kirjailija Merja Otava on kirjoittanut uudenaikaisimmat nuortenromaanit, jotka luin viime syksynä. Ei siis pidä antaa kirjojen ilmestymisen vuosiluvun hämätä.

Jos on juonen lisäksi kiinnostunut lyyrisestä kielestä, kokeilevasta tarinan kuljetuksesta ja oikukkaista, virtaavista, ei stereotyyppisistä henkilöhahmoista, kannattaa kokeilla Otavan kirjoja. Esimerkkeinä annettakoon Minä Annika ÄP, Kuuvuosi sekä Priska.

Kirjat ovat kielen ilotulitusta, paikoitellen läkähdyttävää tajunnanvirtaryöppyä ja kirkkaita oivalluksia. Ennen kaikkea ne ovat vapaita ja rohkeita. Siksi ne ovat yhä uusia. Paikoitellen voi tulla vastaan vanhanaikainen slangisana, ja sille voi sitten naurahdella. Muutoin kirjoissa kuvatut nuoret ovat yhä aitoja ja inhimillisiä, helposti eläviksi leiskahtavia.

Pelkkä kokeilevaisuus ei ole arvo sinänsä, mutta välillä toivoisi uusiinkin nuortenkirjoihin enemmän hyppyjä pois totutun kerronnan ja tyypillisten juonikuvioiden etukäteen raivatulta polulta.

Pelitapahtuma ylitti kirkkaasti odotukset

Kirjasto pelaa! –lautapelitapahtuma on sitten ohi ja pelit pelattu. Tapahtumasta tuli suurempi menestys mitä olimme osanneet odottaa. Vielä perjantai-iltana koko tapahtuman onnistuminen askarrutti, kun valmistelimme paikkoja kuntoon Nikon ja Lepinkäisen kanssa. Pohdimme tuleeko paikalle kaksisataa, kaksikymmentä vai kaksi ihmistä. Lautapelitapahtuman järjestäminen kirjastossa ei ole kovinkaan tavanomaista ja olimme liikkeellä kokeilumielessä.

Mutta hyvin kävi. Kokonaissaldona voidaan laskea, että pelaamassa kävi ainakin sata ihmistä. Alkuun Studio ja Stoori näyttivät lauantaiaamuna pelottavan tyhjiltä, mutta onneksi aulassa oleva jätti-Carcassonne houkutteli uteliaita miltei heti paikalle. Pöydän ympärillä hääräsi ihmisiä lapsista eläkeläisiin. Peliin sai osallistua pelaamalla seitsemän laattaa ja parhaimman pistetuloksen saanut palkittiin päivän lopussa pelipalkinnolla.

Niko heitti aamun aikana Saagassa peliaamun lapsille. YLE:n Turun toimitus kävi samalla tekemässä paikalla live-lähetyksen radioon. Annoin Merjan, Nikon ja Lepinkäisen mielihyvin hoitaa puhumisen, koska itselläni oli uneton yö takana ja pelkäsin puhuvani sekavia. Väsymystä ei kuitenkaan ehtinyt liiemmin miettiä päivän aikana, koska yleistä juoksemista riitti yllin kyllin joka suuntaan.

Suomen Lautapeliseuran puheenjohtaja Stefan Engblom saapui paikalle Helsingistä klo 11 jälkeen ja hänen oli määrä pitää lautapeleistä luento, mutta siirsimme sen iltapäivään palkintojenjaon yhteyteen. Bridge-kerho ja Carcassonne pärjäsivät aulassa omilla voimillaan, mutta Studio pamahti puoliltapäivin täyteen pelaajia. Mukana oli ihmisiä vauvasta vaariin, kortit napsuivat pöytään, nopat pyörivät lattialla ja vaksit kävivät ihmettelemässä sivussa meininkiä. Iltapäivällä Go-seura valloitti Stoorin pöydät ja meno kiihtyi entisestään. Turun Sanomat kävi myös tekemässä jutun tapahtumasta ja se julkaistiin seuraavana päivänä varsin näkyvästi. Juttu löytyy täältä.

Ainoastaan roolipelit ja Stoorissa olleet vapaaseen pelaamiseen tarkoitetut pelit tuntuivat jäävän päivän aikana valitettavan vähälle huomiolle. Tämä saattoi johtua siitä, että tapahtuma ehkä hajosi liian moneen suuntaan, eikä ihmiset välttämättä osanneet tulla pelaamaan Stooriin.

Kaiken kaikkiaan oli ilo kuitenkin huomata miten positiivisen vastaanoton tapahtuma sai median ja yleisön suunnalta. Lautapelit ovat kokeneet uuden tulemisen ja niihin liittyy paljon mahdollisuuksia. Tällaisella tapahtumalla tuntuu selvästi olevan tilausta ja on hienoa, että kirjasto voi olla mukana seuraamassa aikaansa. Yleisön ja järjestäjien kommenteista päätellen tapahtuma saa varmasti jatkoa ensi vuonna. Kiitokset kuuluukin kaikille niille yhteistyötahoille ja talkoolaisille, joiden ansiosta tapahtuma saatiin toteutettua. Ensi vuonna nähdään!

Käy lukemassa kommentteja tapahtumasta: Suomen lautapeliseura ry:n keskustelupalsta

Joulun jäljillä

Mikäli haluaa virittäytyä joulun tunnelmiin joulukuun alusta saakka, suosittelen ehdottomasti Sinikka ja Tiina Nopolan kirjaa Heinähattu ja Vilttitossu joulun jäljillä (Tammi 1993).

Luen harvoin kirjoja uudestaan mutta tämän kirjan luen melkein joka vuosi ennen joulua. Siinä kirjan pieni päähenkilö, Vilttitossu ottaa projektikseen ruokkia tonttua perheen ruoilla. Hän ei kerro siitä muille. Äiti Hanna kutsuu kuitenkin poliisit paikalle, sillä hän luulee, että talossa käy varkaita. Poliiseista seuraa lisää harmia, sillä lihava konstaapeli Isonapa ei pidä mistään niin kovasti kuin ruoasta.

Heinähattu ja Vilttitossu -kirjat ovat periaatteessa tarkoitettu ala-asteikäisille, mutta minuun niiden käsittämätön huumori puree yhä uudelleen. Tämän kirjan takia jätän aina vieläkin välillä joulun alla parvekkeelle pipareita tai madariineja tonttua varten.

Libri mei peculiares-näyttely

Stoorissa voi nyt käydä katsomassa uutta näyttelyä, jonka kävin sinne tänään väsäämässä. Libri mei peculiares - Lempikirjani, on näyttely, joka esittelee minulle merkityksellisiä kirjoja kera pienten anekdoottien. Tämä näyttely on ollut ajatuksissani jo useamman viikon ajan, ja oli kieltämättä hieno tunne nähdä tänään kirjat lasivitriineissä. Nyt näyttely on oikeastikin olemassa, eikä se ole enää vain minun päässäni.

Viime yönä valvoin kolmeen asti mietiskellessäni sitä, olenko varmasti valinnut oikeat kirjat näyttelyyn. Vaikka olen käynyt valintaprosessia läpi jo äärimmäisen pitkän aikaperiodin ajan, onnistuin silti pähkäilemään asiaa viimeiseen asti. Yritin laittaa näyttelyyn esille monipuolisen kirjavalikoiman, joka antaisi minusta mahdollisimman rehellisen kuvan lukijana. Näyttelyssä on niin faktaa kuin fiktiotakin, ja niin lasten- kuin aikustenkirjojakin. Yhteistä näille kaikille kirjoille on, että ne ovat aivan erityisessä asemassa minun sydämessäni. Toisaalta lähes kaikilla kirjoillani on jonkilainen asema sydämessäni...Äh, meneepä monimutkaiseksi.

Menin tänään kirjastoon jo kymmeneksi. Aamupäivällä kirjastossa on mukavan rauhallista ja näyttelyä on mukava koota kaikessa rauhassa ilman hälinää. Näyttelyn pystyttämiseen meni odotettua kauemmin, olin varautunut pariin tuntiin, mutta lopulta aikaa kuluikin neljä tuntia. Eipä tuo tosin haitannut, pääasia on, että näyttely on nyt jotakuinkin valmis. Näyttelyn pystyttämisen ohessa pääsin jopa vastailemaan kysymyksiin. En tosin näyttelyä koskeviin kysymyksiin, vaan sellaisiin kysymyksiin, joihin kirjastovirkailijat varmasti joutuvat vastailemaan lähes joka päivä. Onneksi sentään osasin antaa ihmisille suht järjellisiä vastauksia. Näin ainakin toivon.

Tulen todennäköisesti vielä täydentämään näyttelyä muutamalla kirjalla. Jonkinlainen perfektionisti kun olen, niin en tule varmasti koskaan olemaan tähän näyttelyyn täysin tyytyväinen. Parannettavaa löytyy aina. Onneksi näyttelyn täydentäminen on vielä mahdollista. Olen aivan varma, että jonain yönä tulen heräämään omaan huutooni, kun tajuan unohtaneeni jonkin todella oleellisen kirjan näyttelystä.

Toivottavasti näyttelyni innostaa jokaista kävijää miettimään ja kenties listaamaankin niitä oman elämänsä merkityksellisimpiä ja tärkeimpiä kirjoja. Asioiden listaaminen on toisinaan yllättävän hauskaa.