Stoorissa voi nyt käydä katsomassa uutta näyttelyä, jonka kävin sinne tänään väsäämässä. Libri mei peculiares - Lempikirjani, on näyttely, joka esittelee minulle merkityksellisiä kirjoja kera pienten anekdoottien. Tämä näyttely on ollut ajatuksissani jo useamman viikon ajan, ja oli kieltämättä hieno tunne nähdä tänään kirjat lasivitriineissä. Nyt näyttely on oikeastikin olemassa, eikä se ole enää vain minun päässäni.
Viime yönä valvoin kolmeen asti mietiskellessäni sitä, olenko varmasti valinnut oikeat kirjat näyttelyyn. Vaikka olen käynyt valintaprosessia läpi jo äärimmäisen pitkän aikaperiodin ajan, onnistuin silti pähkäilemään asiaa viimeiseen asti. Yritin laittaa näyttelyyn esille monipuolisen kirjavalikoiman, joka antaisi minusta mahdollisimman rehellisen kuvan lukijana. Näyttelyssä on niin faktaa kuin fiktiotakin, ja niin lasten- kuin aikustenkirjojakin. Yhteistä näille kaikille kirjoille on, että ne ovat aivan erityisessä asemassa minun sydämessäni. Toisaalta lähes kaikilla kirjoillani on jonkilainen asema sydämessäni...Äh, meneepä monimutkaiseksi.
Menin tänään kirjastoon jo kymmeneksi. Aamupäivällä kirjastossa on mukavan rauhallista ja näyttelyä on mukava koota kaikessa rauhassa ilman hälinää. Näyttelyn pystyttämiseen meni odotettua kauemmin, olin varautunut pariin tuntiin, mutta lopulta aikaa kuluikin neljä tuntia. Eipä tuo tosin haitannut, pääasia on, että näyttely on nyt jotakuinkin valmis. Näyttelyn pystyttämisen ohessa pääsin jopa vastailemaan kysymyksiin. En tosin näyttelyä koskeviin kysymyksiin, vaan sellaisiin kysymyksiin, joihin kirjastovirkailijat varmasti joutuvat vastailemaan lähes joka päivä. Onneksi sentään osasin antaa ihmisille suht järjellisiä vastauksia. Näin ainakin toivon.
Tulen todennäköisesti vielä täydentämään näyttelyä muutamalla kirjalla. Jonkinlainen perfektionisti kun olen, niin en tule varmasti koskaan olemaan tähän näyttelyyn täysin tyytyväinen. Parannettavaa löytyy aina. Onneksi näyttelyn täydentäminen on vielä mahdollista. Olen aivan varma, että jonain yönä tulen heräämään omaan huutooni, kun tajuan unohtaneeni jonkin todella oleellisen kirjan näyttelystä.
Toivottavasti näyttelyni innostaa jokaista kävijää miettimään ja kenties listaamaankin niitä oman elämänsä merkityksellisimpiä ja tärkeimpiä kirjoja. Asioiden listaaminen on toisinaan yllättävän hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti