Ketä kiinnostaa: Will - I - Am, nimi kätkee ja paljastaa totuuden

Osa 2: Salaisia veljeskuntia ja koodattuja viestejä : Sir Francis Bacon (1561 - 1626)

Kerroinko jo, että William Shakespearen henkilöllisyyttä etsittäessä sukelletaan syvälle salaliittojen luolastoihin? No, joka tapauksessa yksi pitkäikäisimmistä ja suosituimmista tulkintalinjoista ehdottaa näytelmien todelliseksi kirjoittajaksi ajan tunnetuinta englantilaista tiedemiestä ja filosofia sir Francis Baconia. Teoria esitettiin ensi kertaa vuonna 1785, ja se arkipäiväistyi laajalle 1800-luvun jälkipuoliskolla.

Francis Baconin ehdokkuuden tueksi on runsaasti mutkaisesti kihartavia johtolankoja, joista osassa kuljetaan hyvinkin syvälle salaisten koodien ja piiloviestien jännittäviin maailmoihin. Perusväittämän mukaan näytelmät ovat kieleltään ja kulttuurintuntemukseltaan niin rikkaita, että niiden kirjoittajan on täytynyt olla korkeasti kouluttautunut ja poikkeuksellisen sivistynyt ylimys. Bacon on tähän paras ja luonnollisin vaihtoehto, koska hän oli aikansa tunnetuin älykkö sekä kirjallisesti hyvin lahjakas ja tuottelias. 

Miksi sitten salanimi? Elisabetin ajan Englanti oli vielä hyvin hierarkkinen - tarkasti piirrettyjä säätyrajoja noudattava. Maailma koettiin yhä Jumalan yksityiskohtaisesti suunnittelemaksi portaikoksi, jossa jokaisella luomakunnan olennolla oli oma, tarkoin määrätty paikkansa, jossa tuli pysyä. Järjestystä ei saanut loukata eikä rikkoa, koska se johti pahimmillaan syvään ja hallitsemattomaan kaaokseen. Kunnianhimoa pidettiin suurena ylpeyden syntinä, koska ihminen tavoitteli itselleen korkeampaa asemaa kuin Jumala oli hänelle tarkoittanut. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, ettei alempisäätyinen saanut missään nimessä haaveilla yhteiskunnallisen asemansa noususta. Toisaalta se tarkoitti myös sitä, ettei ylimyksen ollut soveliasta eikä luvallistakaan tehdä alempisäätyisten töitä – esimerkiksi kirjoittaa runoja tai näytelmiä.

Ns. baconistien mukaan Bacon oli tunnettu ja laajasti arvostettu ylimys – joidenkin vahvojen huhujen mukaan kuningatar Elisabetin avioton poika – joka ei voinut korkean yhteiskunnallisen asemansa vuoksi kirjoittaa näytelmiä omalla nimellään. Lisäksi näytelmissä käsiteltiin poliittisesti niin arkoja ajankohtaisia aiheita, ettei kenenkään, ei edes Baconin uskota uskaltaneen kirjoittaa niistä omalla nimellään. Elisabetin aikana ei tunnettu nykyaikaista sananvapautta. Hallitsijan kaikenlainen avoin ja verhoiltukin arvostelu oli valtionpetos ja siitä rangaistiin kuolemalla.

Entä ne paljon luvatut salaliitot? Baconin kerrotaan kuuluneen salaiseen ruusuristi-veljeskuntaan. Hänen uskotaan piilottaneen näytelmiinsä lukuisia salaviestejä ja arvoituksia, jotka paljastavat niiden oikean kirjoittajan. Nämä viestit voidaan aukaista esoteerista eli salatieteellistä perinnettä tuntemalla. Käytännössä tämä tarkoittaa vapaamuurariutta ja sen koodikielen läheistä tuntemista. Da Vinci –koodinsa lukeneille viestien purkaminen etenee tuttuja latuja: kirjaimet vastaavat lukuarvoja ja niiden avulla tietyt avainsanat paljastavat koodin tuntijalle tekstien todellisen merkityksen. Esimerkkinä on käytetty Shakespearen Turhaa lemmen touhua –näytelmässä esiintyvää sanahirviötä: honoricaficabilitudinitatibus. Kun sanan kirjaimia järjestetään uudestaan tiettyä koodia käyttäen, voidaan siitä muodostaa paljastava latinankielinen lause: Francis Baco kirjoitti tämän. Toinen, joskaan ei läheskään niin salainen ja jännittävä todiste Baconin puolesta on hänen muistikirjansa The Promus of Formularies and Elegancies. Kirja sisältää hämmästyttävän yhdenmukaisia sanontoja Shakespearen näytelmien kanssa. 

Arvio: Sir Francis Baconia tukevat teoriat, joiden mukaan William Shakespearen näytelmät ovat vapaamuurarien perimmäisiä salaisuuksia kantavia pyhiä kirjoja saattaa tuntua nykyihmisestä aika kaukaa haetulta. Toisaalta salaisten veljeskuntien olemassa olo on historiallinen tosiasia, ja uuden ajan alun kulttuurissa on edelleen hyvin paljon sellaista, mikä on nykyihmiselle vierasta, selittämätöntä ja käsittämätöntä. Uskoisinkin, että juuri tämän vuoksi Bacon lienee tulevaisuudessakin varteenotettava ehdokas Shakespearen näytelmien kirjoittajaksi.

Kiinnostuitko ja haluat tietää lisää? 
Koeta näitä:

Kirjastosta:
Heinola, Seppo: Salaperäinen Shakespeare : Shakespeare-arvoituksen tarkastelue esoteerisen perinteen valossa. Tampere : Mc-Pilot, 2001.

Verkosta:

The Francis Bacon Society

Sir Francis Bacon’s New Advancement of Learning : Summary of Baconian Evidence for Shakespeare Authorship

English Renaissance & The Real Elizabethan Drama : Francis Bacon & Shakespeare Authorship Controversy