Ketä kiinnostaa: Oi, Wiljami, ken lienet?

Osa 1: Kadotettu ja löydetty Shakespeare
 
John Maddenin ohjaama Rakastunut Shakespeare (Shakespeare in Love) oli vuoden 1998 ylivoimainen Oscar-magneetti. Se voitti kaikkiaan seitsemän kultaista patsasta. Elokuvan kohtaus, jossa Elisabetin ajan Englannin ensimmäinen menestyksekäs näytelmäkirjailija Christopher Marlowe (Rupert Everett) opastaa nuorta, luovuuden muusansa hukannutta ja rahahuolissaan tuskaisesti kieriskelevää Will Shakespearea (Joseph Fiennes) lienee monelle tuttu. Shakespeare kertoo Marlowelle saaneensa pistämättömän kuningasidean. Tähtäimessä on varma hitti: komedia urheasta Romeosta ja merirosvon tytär Ethelistä.

Ajan valtiaat ovat kuitenkin säälimättömiä. Kiire on armoton. Ennakko on jo maksettu ja Shakespeare on vakuuttanut suojelijalleen saavansa näytelmän pian valmiiksi - ties kuinka monetta kertaa. Mutta nyt ei vaan lähde, ei sitten millään. Will ei ole kirjoittanut vielä riviäkään! Marlowe haluaa auttaa epätoivon lamauttamaa kilpailijaansa. Hän tuumii tovin ja ehdottaa, että Shakespearen kannattaisi muuttaa teemaansa tyystin ja kirjoittaa kahdesta italialaisesta rakastavaisesta, Romeosta ja Juliasta, joiden traagisena epäonnena oli kuulua toisiaan verisesti vihaaviin sukuihin. Maailmankirjallisuuden kenties tunnetuin rakkaustarina oli syntynyt.

Elokuvan lähtökohta on monella tapaa hauska, rohkea ja mielenkiintoinen. Ensinnäkin se ilmoitti jo alkuteksteissään kuvaavansa Shakespearen (1564-1616) elämän niin kutsuttuja kadonneita vuosia (1586-1592). Aikaa, jolloin hänen historiallisesta henkilöstään ei ole jäänyt lainkaan jälkiä. Elokuvan alleviivatun kuvitteellinen tulokulma, sen pursuavan romantisoitu ja kulttuuriperinteitä estottoman taidokkaasti lainaava kertomus herättivät monia kysymyksiä: mitä Shakespearesta loppujen lopuksi tiedetään - kuka hän oli? Samalla elokuva tuntui esittävän katsojilleen kysymyksen näytelmien todellisesta kirjoittajasta: Oliko Romeo ja Julia jonkun muun keksintöä; kirjoittiko Shakespeare sittenkään näytelmiään - ainakaan yksin? Vuonna 2011 Roland Emmerichin ohjaama Anonymous : Tuntematon -elokuva palasi samaan kysymykseen: oliko Shakespeare sittenkin pelkkä salanimi, jolla verhoiltiin näytelmien kirjoittajan aito henkilöllisyys?

William Shakespeare on varmasti maailmanhistorian tunnetuimpia henkilöitä ja brändejä. Joissakin kyselyissä hänet on valittu viime vuosituhannen merkittävimmäksi ihmiseksi. Siksi saattaakin tuntua jokseenkin kummalliselta, että hänen henkilöstään tiedetään suhteellisen vähän. Monet ovat pitäneet tilannetta täysin kestämättömänä ja hänen henkilöllisyyttään on koetettu ratkaista väsymättömästi. Kysymystä Shakespearen nimellä tunnettujen näytelmien "todellisesta kirjoittajasta" kutsutaan Shakespeare-arvoitukseksi. Ja onhan se totta, että Shakespearen elämänhistoriassa on meheviä aukkoja. Asetelma vuosisadan mysteeriksi on enemmän kuin tarjottimella.

Kiista näytelmien kirjoittajasta on elänyt yli 400 vuotta. Ensimmäiset epäilykset Shakespearen henkilöllisyydestä heräsivät 1590-luvulla eli jo hänen elinaikanaan. Aikalaiset vertasivat häntä  antiikin Terentiukseen (n. 190 - 159 eKr.). Terentius oli roomalainen komediakirjailija, joka oli antanut nimensä suojelijalleen, joka ei voinut kirjoittaa omalla nimellään. Elisabetin ajan Englannissa eli samanlainen, skandaaleja karttava ilmapiiri - ylimyksen ei ollut soveliasta kirjoittaa näytelmiä, koska se oli häpeällistä.

Kirjoittajaehdokkaita on ilmennyt historian saatossa liki sata. Ihmisen mielikuvitus on osoittanut luomisvoimansa ja osassa teorioista liikutaan aika huimienkin salaliittojen äärellä. Aikoinaan kirjoittajaksi epäiltiin itse kuningatar Elisabetia, mutta mielenkiintoisimman kynäniekan tittelin saa eittämättä suloinen intiaaniprinsessa Pocahontas. Ja mikäpä siinä - mahdolliset, elämää suuremmat salaliitot jäävät aina mukavasti mieleen kihelmöimään. Kuka tietää, entä, jos sittenkin...

Kiista on synnyttänyt kaksi kilpailevaa ja riitaisaa koulukuntaa. Stratfordilaisten mukaan näytelmien kirjoittajana oli William Shaksper: stratfordilainen näyttelijä ja menestyksekäs liikemies, joka oli syntynyt vuonna 1564 arvostetun ja varakkaan kauppiaan perheeseen. Hän oli poikkeuksellinen luonnonlahjakkuus, joka kirjoitti näytelmät yksin tai yhteistyössä teatteriseurueensa kanssa. Stratfordilaisen koulukunnan käsityksissä Shakespearen elämä ja yhteys teatteriin on vahvasti todistettu. 

Anti-startfordilaiset vuorostaan kieltävät tai ainakin kyseenalaistavat näytelmien otaksutun kirjoittajan. He eivät voi uskoa, että maailmankirjallisuuden nerokkaimmat työt olisivat piirtyneet oppimattoman maalaispojan mielestä ja kynästä. Heidän mukaansa ei ole ainuttakaan aikalaistodistetta, joka liittäisi Shaksperen draamakirjailijaksi eikä oikein teatteriinkaan. Sen sijaan hänestä on hyvinkin paljon lähteitä, joiden mukaan hän oli menestyksekäs kauppias. Toiseksi myös näytelmät todistavat, ettei niitä voinut kirjoittaa maalaiskaupunkilainen Shaksper vaan salanimeä käyttänyt sivistynyt ja korkea-arvoinen ylimys, joka oli syvästi perillä hovin sisäpiiristä.

Tietysti jokainen voi kysyä, onko sillä mitään väliä, kuka näytelmät on kirjoittanut. No, on ja ei ole - riippuu näkökulmasta. Kirjoittajalla on väliä ainakin siinä tapauksessa, että hän paljastuu oletetun sijasta hovin sisäpiiriläiseksi. Se saattaa näytelmät aivan uuteen valoon poliittisesti. Kirjoittajalla on myös väliä, jos halutaan, että moraalinen kunnia työstä kuuluu sen oikealle tekijälle. Todellisella henkilöllisyydellä ei ole kuitenkaan väliä, jos painotetaan itse tarinaa. Hyvän tarinan lumo riittää ja elää kirjoittajastaan huolimatta.

Ensi viikolla pureudutaan ensimmäiseen ehdokkaaseen. Ole valmis, kohta lähtee...