Mila
Teräs: Sininen huone
Kustantaja:
Otava
Sivuja:
312
Mitenkäs te naiset, tunnetteko te olevanne valmiita äideiksi? terveydenhoitaja kysyy. Sigrid vaihtaa asentoaan sohvalla. Istuin narskahtaa. Muutama katse lennähtää häntä kohti. Yksissäkään silmissä Sigrid ei näe jälkeäkään niistä kysymyksistä, jotka tukkivat hänen mielensä: Miten pysyä tyttönä, raikkaana kuin jasmiininkukka, kun hänestä pitäisi tulla yhtä aikaa nainen, aikuinen ja äiti? Osaako hän kasvattaa lapsen siten, ettei sille jää mitään pahoja traumoja? Ettei se ryhdy rikolliseksi tai narkomaaniksi?
Sigrid,
17 vuotta, lukio-opinnot jäissä, töissä taidetarvikeliikkeessä. Elämä hakee suuntaansa,
mutta se on hyvää. Eräänä aamuna raskaustestiin piirtyvät kaksi viivaa
pyöräyttävät kuvion uuteen uskoon: Sigridistä tulee äiti. Epäuskon ja kauhun lamaannuttama Sigrid totuttelee odottamattomaan
elämäntilanteeseen. Lapsen isä, poikaystävä Sampsa, ei hyväksy tilannetta, vaan
koettaa taivutella Sigridiä raskaudenkeskeytykseen. Abortti ei kuitenkaan ole Sigridille vaihtoehto, vaikka
muut pitävätkin sitä itsestään selvänä ratkaisuna. Kaveritkin
ihmettelevät tytön päätöstä pitää lapsi, vanhemmat ja sukulaiset kauhistelevat kasvavaa
vatsaa.
– Totta kai mäkin olen vähän surullinen, Pirje aloittaa. – Ihan kuin mä menettäisin ystävän,kun sulle tulee vauva. Musta ei ole tulossa äitiä vielä pitkiin aikoihin. Mua kiinnostavat ihan toisenlaiset jutut… Vaikka tietysti mä olen sun puolestasi onnellinen. - - Sigrid pohtii, onko hän ajatellut asioita riittävästi Pirjen kannalta. Ehkä Pirjestäkin tuntuu siltä, että hän lipuu pois, menee tuosta vain toisenlaiseen elämään välittämättä siitä, seuraako Pirje perässä vai ei.
Lopulta
Sampsa päättää haluta sekä Sigridin että vauvan, ja pariskunta muuttaa vähine
tavaroineen pieneen yksiöön. Yhdessä he yrittävät valaa uskoa rakkauteen, jotta
lapsella olisi ehjä perhe. Yrityksistä huolimatta Sampsa ei kuitenkaan ole
läsnä, vaan häntä vievät sählytreenit, baari-illat, kaverit. Sigrid tuntee
olonsa yksinäistäkin yksinäisemmäksi: hän ei ole kotonaan kolmekymppisten ensisynnyttäjien
parissa, muttei ole enää tavallinen teinityttökään. Mihin Sigrid kuuluu? Keneen
hän voi tukeutua? Äidiksi
tuleminen saa Sigridin pohtimaan suhdetta myös omiin vanhempiinsa. Tärkeänä
juonteena kirjassa on Sigridin yritys päästä perille edesmenneen isänsä
Magnuksen elämästä ja persoonasta. Millainen isä oli, rakastiko hän Sigridiä? Isä
tuntuu olevan vahvemmin läsnä Sigridin elämässä kuin koskaan aiemmin. Entä
sitten äiti, joka kyllä elää, mutta häilyy vain etäisenä hahmona Sigridin
elämässä?
Teräs
kuvaa oivaltavasti Sigridissä tapahtuvaa muutosta. Aluksi pidin Sinisen huoneen
kirjoitustyyliä vähän rönsyilevänä, mutta pidemmälle luettuani tulin toisiin
aatoksiin. Sigridissä tapahtuu lyhyessä yhdeksän kuukauden ajassa kypsyminen ja
vakavoituminen huolettomasta teinitytöstä vastuulliseksi vanhemmaksi. Tätä
muutosta Teräs kuvaa runollisesti mutta äärimmäisen uskottavasti.
Maito on vuotanut sydämen puolelta. Se on kuin runo, rakkauden valkoisella musteella kirjoitettu. Sigridin ruumis on puhunut hänelle yöllä, kirjoittanut hänelle viestin. Yön rauhallisina tunteina hänen vartalonsa valmistautuu vauvan tuloon. Aivan kuin se haluaisi maitopisaroilla sanoa: Luota minuun. – Sigridin ruumis, viisas ja hyvä. Se sekä valmistaisi että ruokkisi pienen ihmisen.
Äidiksi tuleminen
pelottaa, mutta samalla Sigrid tuntee suurta ja selittämätöntä iloa syntyvästä
lapsesta. Kirja koskettaa kaikenikäisiä lukijoita, sillä äitiyden mysteeri
lienee sama kaikille iästä riippumatta. Takuuvarma itkettäjä!
Lue
tämä kirja, koska se
- on kaunis ja koskettava nuoren naisen kasvutarina
- auttaa ymmärtämään, mikä elämässä on tärkeää
- on suurten kysymysten, elämän ja kuoleman, äärellä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti