Syrjästäkatsojan elämää

Holly Goldberg Sloan: Näkymätön poika

Julkaisuvuosi: 2011

Suomentaja: Ulla Lempinen

Sivuja: 361

Siteen solmiminen toiseen ihmiseen saattaa olla pelottavinta elämässä. Sam tiesi sen nyt. Hän oli kävellyt kerälle kiertyneiden kalkkarokäärmeiden ohi. Hän oli hypännyt korkeilta silloilta välttääkseen kohti syöksyvän junan. Hän oli mennyt nukkumaan tulehduksen nostattamasta kuumeesta täristen ilman tietoakaan penisilliinistä. - - Hän oli väistellyt isänsä iskuja. Lukemattomat kerrat. Mutta tämä pelotti enemmän.

Sam Border, 17-vuotta, ei käy koulua. Hänellä ei ole kännykkää eikä hän tunne tv-ohjelmia tai julkkiksia. Hän on muuttanut kymmeniä kertoja osavaltiosta toiseen, välillä jopa Yhdysvaltain rajojen ulkopuolelle. Sam asuu pakettiautossa mieleltään häiriintyneen isänsä ja astmaattisen, sisäänpäin kääntyneen pikkuveljensä Riddlen kanssa. Isä elättää itsensä tekemällä varkauksia, murtoja ja muita tihutöitä. Pojat saavat selviytyä omillaan ja aina pimeän tullen he etsivät ruokansa roskiksista. Aina kun äänet isän päässä käskevät, vähät tavarat pakataan kasaan ja perhe vaihtaa maisemaa. Epäluuloinen isä ei salli poikien olla vieraiden ihmisten kanssa missään tekemisissä, ja Sam on tottunut elämään ulkopuolisena, näkymättömänä.

Eräänä sunnuntaina Sam astuu sisään erään pienen kaupungin kirkkoon kuunnellakseen musiikkia. Kuorolaisten joukossa seisoo 17-vuotias Emily, jonka musiikinopettaja-isä on pakottanut laulamaan soolon. Emilyn vakuutteluista huolimatta isä ei ole suostunut uskomaan, ettei tyttö ole kovin musikaalinen. Epävarmana Emily aloittaa laulun ja tuijottaa takariviin, jossa hänen kokemuksensa mukaan istuvat ne, jotka kuuntelemisen sijaan keskittyvät näppäilemään puhelintaan. Mutta tällä kertaa takarivissä ei istu muita kuin Sam.

Tyttö ei suoranaisesti osannut laulaa. Se oli pakko myöntää. Sekin oli pakko myöntää, että tyttö oli lumoava: kokematon ja paljas ja lauloi nuotin vierestä. Tyttö lauloi hänelle. Miksi juuri hänelle? Hän ei kuvitellut sitä. Tyttö, jolla oli pitkä, ruskea tukka, puristi pieniä käsiään tiukasti kylkiään vasten. Hän ei voinut kääntää katsettaan tytöstä, ehkä siksi että tämä oli niin surkea, tai siksi että tämä lauloi suoraan hänelle. Hän lauloi olevansa hänen tukenaan. Mutta eihän kukaan koskaan ollut. Ei vain ollut. Mikä tuo tyttö oli lupaamaan sellaista? Se oli intiimiä ja äkkiä myös tuskallista. Eikä ainoastaan tytölle. Vaan pojalle myös. Hyvin tuskallista. 

Sunnuntaisen tapaamisen jälkeen Emilyn ja Samin välille syntyy yhteys. Emilyä kiehtoo Samin erilaisuus: Sam on hyvä kuuntelija, ei kerro rivoja vitsejä tai rehentele saavutuksillaan, kuten muut teinipojat. Samin mielestä Emily on kuin toiselta planeetalta: energinen, avoin ja luottavainen. Vähitellen Emily vetää Samin ja pikkuveli Riddlen elämäänsä ja tutustuttaa veljekset siihen, mitä kutsutaan tavalliseksi arjeksi: yhteisiin perhepäivällisiin, lämpimiin ja siisteihin koteihin, huolenpitoon. Mutta mitä tapahtuu, kun poikien isä Clarence saa selville, että pojat ovat alkaneet murtautua lainsuojattomuudesta kohti elämää, jossa heidän ei enää tarvitse olla näkymättömiä?

Clarence puri hammasta. Lujasti. Hän katsoi alas ja näki haulikon pystyssä istuimen ja lattian välissä. Hänen pitäisi marssia sisään ja näyttää, kuka täällä määrää. Nuo olivat hänen poikiaan. Hän oli kasvattanut heidät yksinhuoltajana. Hän oli uhrannut kaiken heidän puolestaan. Mutta äänet sanoivat: Ei vielä. Ei nyt. Tieto oli valtaa. Oli parempi tietää enemmän ennen kuin hän vetäisisi liipaisimesta.

Näkymätön poika kertoo paitsi Emilyn ja Samin rakkaudesta, myös ja ennen kaikkea veljesten välisestä kiintymyksestä ja huolenpidosta. Surkeista oloista ja rakkaudettomasta elämästä huolimatta pojat ovat inhimillisiä ja empaattisia, ja lukija toivoo heille kaikkea hyvää. Isä, jota tuskin voi isäksi kutsua, saisi puolestaan kadota maan päältä. Erityisen liikuttava hahmo on Riddle, jolla ei ole ollut muuta turvaa elämässä kuin isoveli Sam. Kun Emilyn äiti ottaa sulkeutuneen Riddlen siipiensä suojaan ja saa hänet avautumaan, täytyy lukiessa vaivihkaa pyyhkiä kyyneleitä sohvatyynyyn.

Näkymätön poika ansaitsisi suuremman suosion kuin mitä sen on tähän mennessä saanut (ainakaan Suomessa). Ehkäpä tämä kirjavalio on jossain määrin jäänyt yliluonnollisia ja fantasiaelementtejä sisältävän nuortenkirjallisuuden jalkoihin. Vaikka kirjassa ei vilise velhoja tai vampyyreita (niitä mitenkään väheksymättä), se on erinomaisen viihdyttävä. Juoni kiskoo lukijan mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta saakka. Kirja sopisi mainiosti myös elokuvaksi: lukijan on helppo kuvitella kirjan tapahtumat mielessään kohtaus kohtaukselta. Tämä ei jätä kylmäksi!

Lue tämä kirja, koska

• siinä on maailman sympaattisimmat henkilöhahmot (ja yksi valitettavan epäsympaattinen)
• juoni on vetävä kuin mikä
• siinä on ihana, muttei liian imelä rakkaustarina
• kirjan kansikin on muuten erinomaisen hieno

P. S. Kirjan englanninkielinen nimi, I'll be there, on yllättävän lälly, mitä itse kirja ei kuitenkaan ole. Näkymätön poika tavoittaa teoksen idean paremmin.

P. P. S. Wikipedia tiesi, että tästä kirjasta julkaistaan toinen osa tässä kuussa. Käännöstä saadaan tietysti odotella vähän pidempään.