Peliarviossa No Thanks!

No thanks! jatkaa simppeleiden korttipelien sarjaa. Kuten 6nimmt!:ssa myös No Thanks!:ssa pyritään välttämään pisteitä, sillä vähiten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa. Pelin idea on hyvin yksinkertainen. Pakasta käännetään kortti pelin keskelle ja jokainen pelaaja vuorollaan joko maksaa yhden pelimerkin tai ottaa kortin ja saa siihen mennessä maksetut pelimerkit itselleen. Kortteja on 33 kpl, numerot 3-35. Hieman mutkikkuutta peliin tuo pisteidenlaskusysteemi. Jos pelaajalla nimittäin on sarja numeroita, esim. 7, 8, 9 ja 10, saa hän korteista pisteitä vain pienimmän mukaan, eli 7. Sarjan kerääminen voi olla kuitenkin yllättävän vaikeaa, sillä toiset pelaajat saattavat ihan kiusallaan ottaa juuri sen kortin, jonka sarjaa varten olisi tarvinnut. Pelin alussa myös arvotaan 9 korttia pois pakasta, joten välistä saattaa tyystin puuttua jokin numero. Pelimerkit saa vielä lopuksi miinustaa loppupisteistä.

Vaikeus: Helppo oppia ja pelata. Ensimmäinen peli ehkä menee jutun juonesta jyvälle pääsemiseen, mutta uusintamatsi onkin sitten jo selvää kauraa.

Tuuri: Tuuri vaikuttaa vain siihen, mitä kortteja pakan päältä sattuu pelipöydälle putkahtamaan ja mitä pakasta on arvottu pois. Suurempi vaikutus on omilla ja toisten päätöksillä.

Vaikutus toisiin pelaajiin: Melko suuri. Vaikka No Thanks!:ssa ei tehdäkään peliliikkeitä, jotka suoraan pakottaisivat vastustajan tekemään jotakin, on pelissä silti aika paljon vuorovaikutusta pelaajien kesken.

Uudelleenpelattavuus: Peli ei varsinaisesti loista monipuolisuudellaan tai vaihtelevuudellaan. Pelin vahvuus on enemmänkin siinä, että se on helppo ja nopea oppia. Sen parissa kyllä viihtyy pidempäänkin, mutta vuosikausien kestosuosikiksi siitä ei ole.

Teema: Eipähän ole.

Pelaajamäärä: 3-5, enemmälle ei riitä pelimerkkejä.

Kieliriippuvuus: Numerot pitäisi osata.

Kesto: Noin 20 minuuttia.

Tervetuloa kirjastoon pelailemaan!

Peliarviossa 6nimmt!

6nimmt! on klassikko yli kymmenen vuoden takaa! Jotain pelin suosiosta kertoo jo se, että testausvaiheessa pelin testiversiot tuppasivat häviämään testaajien ”unohtaessa” palauttaa ne.

Useimmiten pelissä kuin pelissä pyritään keräämään pisteitä, tässä pelissä niitä – sarvipäitä – yritetään sen sijaan välttää. Pelaajat valitsevat kädestään kortin ja paljastavat sen samanaikaisesti. Pienin kortti sijoitetaan ensin johonkin neljästä pöydällä olevasta rivistä, aina lähimpänä olevan numeron jatkoksi. Jos kortti on rivinsä kuudes, joutuu sen laittanut pelaaja ottamaan kaikki viisi muuta korttia itselleen – auts, miinuspisteitä! Jos kortti on pienempi kuin mikään pelissä olevista numeroista, pelaaja valitsee yhden rivin ja ottaa siitä kaikki kortit itselleen. Taas tulee miinuspisteitä, mutta ainakin nyt saa itse valita pienimmän pistekasan. Peli päättyy kun joku on 66 pisteessä ja vähiten pisteitä saanut pelaaja voittaa.

Vaikeus: Helppo oppia ja pelata.

Tuuri: Tuurin merkitys korostuu sitä enemmän, mitä suuremmaksi pelaajamäärä kasvaa. Täysin arpomalla korttejaan ei kuitenkaan voi pelata – ainakaan jos haluaa menestyä.

Vaikutus toisiin pelaajiin: Vähäinen. Toisen käsikortteja ei voi tietää, ei myöskään hänen valitsemaansa korttia, joten omien valintojen vaikutus toiseen pelaajaan jää pikku hiukkasen sattumanvaraiseksi.

Uudelleenpelattavuus: Kohtuullisen hyvä. Alkuriveihin arvottavat neljä korttia vaihtuvat pelikerrasta toiseen ja näin pelin lähtötilanne voi vaihdella melkoisesti.

Teema: Ei ole, jollei sitten sarvipäistä halua linkkiä villin lännen karjavarkaisiin. :)

Pelaajamäärä: 2-10. Mitä enemmän, sen hauskempaa!

Kieliriippuvuus: Korteissa ei ole laisinkaan tekstiä, joten kieli ei aseta esteitä.

Kesto: Noin 30-45 minuuttia.

Tervetuloa kirjastoon pelailemaan!

Peliarviossa Tsuro

Tsuro on kaunis ja yksinkertainen peli, jossa tavoitteena on pitää oma pelinappula laudalla. Viimeinen pelissä voittaa! Laudalle asetellaan laattoja ja omaa pelinappulaa liikutetaan syntyvää reittiä myöten sen päähän asti. Laudalta ei saa joutua ulos, silloin häviää!

Vaikeus: Helppo oppia, mutta vaatii hieman hahmotuskykyä.

Tuuri: Tuurilla ei ole kovin suurta merkitystä, vaikka laattoja nostetaankin sattumanvaraisesti.

Vaikutus toisiin pelaajiin: Suuri. Toisen pelaajan voi pakottaa ulos laudalta sijoittamalla laattansa sopivasti.

Uudelleenpelattavuus: Kohtalainen. Variaatiota ei ole, vaikka kahta samanlaista pöytätilannetta laudalle tuskin tuleekaan.

Teema: Ei ole varsinaisesti, mutta taide tuo mieleen muinaisen kiinan.

Pelaajamäärä: 2-8, pelilaudalla on kahdeksan aloituspaikkaa.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole laisinkaan tekstiä, joten kieli ei aseta esteitä.

Kesto: Noin 15 minuuttia.

Tervetuloa kirjastoon pelailemaan!

Stoori Goes Movies

Stoorin kesäkarnevaalit jatkuvat!

Stoorissa on jo pitkään unelmoitu "elokuvakerhosta" nuorille. Nyt tämäkin toive muuttuu todeksi! Stoorilla on ilo kutsua sinut leffojen maailmaan! Stoori esittää kesäkeskiviikkoiltapäivisin elokuvia Turun pääkirjaston studiossa klo 12.

Elokuvasarjan saa kunnian aloittaa nyt keskiviikkona 29.6. Surf's Up: Tyrskyn ratsastajat. Luvassa on taatusti vauhtia ja riemua - kreisien pingviinien tyyliin!

Elokuvanäytökset ovat maksuttomia - tule mukaan ja tuo kaverisikin (sekä kirjastokorttinne elokuvien ikärajojen vuoksi)!

Lisätietoa kesän aikana esitettävistä elokuvista saat kirjaston kotisivuilta: www.turku.fi/kirjasto tai alla olevasta mainoksesta.

Päivän vinkki: Säästä silmiäsi ja klikkaa alla olevaa kuvaa - saat mainoksen isommaksi...

KONSOLIRIEHA!

Konsolipelejä viikonlopun täydeltä.


Lauantai 9.7. klo 11-15
Tuo mummo pelaamaan! Tai haasta äiti, isä, kummi!
Pelipäivä lapsille. Vanhemmat ja isovanhemmatkin saavat tulla.

Sunnuntai 10.7. klo 13-17
K-16 -pelejä! Uusinta uutta ja vanhoja klassikoita.
Pelipäivä nuorille ja nuorille aikuisille 16 – 25v.

Turun pääkirjaston Studiossa ja Stoorissa.

Peliarviossa Dominion

Dominionissa kaikki on kaupan, jopa raha! Pelaajat kehittävät omaa pakkaansa ostamalla raha-, toiminta- ja pistekortteja. Arvokkaimmilla rahoilla ja sopivalla yhdistelmällä toimintakortteja pyritään kehittämään omaa pakkaa niin, että voidaan lopulta ostaa parhaat pistekortit. Pakan kehittäminen on tärkeää, mutta pelin päättyessä vain pisteillä on merkitystä.

Vaikeus: Yllättävän helppo oppia, vaikka peli ei oikeastaan ole sieltä yksinkertaisimmasta päästä. Erityisesti lisäosat tuovat peliin mutkikkuutta, joka toisaalta vain tekee siitä mielenkiintoisemman.

Pelaajamäärä: 2-4, lisäosien kanssa voi pelata kuusikin pelaajaa.

Tuuri: Tuuri vaikuttaa vähemmän kuin voisi olettaa. Taito ratkaisee, mutta joskus tuurillakin voi voittaa tai hävitä.

Vaikutus toisiin pelaajiin: Peli on siinä mielessä kiltti, että toisiin pelaajiin ei vaikuteta kovin paljoa. Tämä tekee pelaamisesta melko rauhanomaista. Jotkut lisäosat tuovat tähänkin poikkeuksen.

Uudelleenpelattavuus: Erinomainen. Korttiyhdistelmiä on paljon ja vaihtelua miltei rajattomasti. Pelin perusluonne toki pysyy samana, mutta Pelikaveri ei ainakaan ole vielä kyllästynyt noin kolmenkymmenen pelikerran jälkeen.

Kieliriippuvuus: Pelistä on olemassa suomenkielinen versio, joten englantia taitamatonkin voi nauttia pelistä.


Kesto: n. 45 minuuttia. Ensimmäinen kerta vie luonnollisesti hieman enemmän aikaa. Jos peli on kaikille tuttu, voi vuoroja pelata hieman päällekkäin, jolloin kesto lyhenee.

Teema: Liittyy löyhästi keskiaikaan, mutta ei käytännössä juuri näy. Pelin viehätys on enemmän pelimekaniikassa.

Peliarviossa Zombie Dice

Olet zombi ja sinun on nälkä. Haluat aivoja, paljon aivoja! Paljon enemmän aivoja, kuin zombitoverisi.

Zombie Dice on hullun hauska noppapeli. Peliä pelataan heittämällä noppia, joista voi saada tulokseksi aivot (Om nom nom!), haulikon (Auts! Ruoka tappelee vastaan.) tai jalan jäljet (Karkuun pääsi, ei muuta kuin uudestaan perään!). Tavoite on kerätä aivoja, 13:lla voittaa. Jalanjäljillä saa heittää noppaa uudestaan, mutta varo! Kolme haulikon laukausta ja jäät nollille.

Vaikeus: Todella helppo oppia.

Tuuri: Täysin tuuripeli. Täytyy vain osata lopettaa ajoissa, ennen kuin haulikko pamahtaa kolmasti.

Vaikutus toisiin pelaajiin: Toisiin pelaajin ei vaikuteta lainkaan.

Uudelleen pelattavuus: Kohtalainen. Pelissä ei ole juurikaan variaatiota, mutta se on silti niin hauska, että sitä jaksaa kyllä pelata useammankin kerran. Tosiharrastajille toimii kevyenä välipelinä totisempien mittelöiden välissä.

Teema: Zombit! Peliin voi mainiosti eläytyä aina aivot saatuaan mörisemällä parhaimmalla zombi-äänellään ”braaaiinss…”.


Pelaajamäärä: 2 – X, ylärajaa ei oikeastaan ole. Kunhan mahtuvat suunnilleen saman pöydän (tai lattian) ympärille.

Kieliriippuvuus: Nopissa ei ole lainkaan tekstiä ja ohjeetkin löytyvät suomeksi.

Kesto: 10 – 20 minuuttia, riippuen tietysti pelaajamäärästä. 35 pelaajalla saattaa vierähtää helposti tuntikin.

Stoori soi...

Stoorissa tapahtuu koko kesän ajan!

Keskiviikona 29.6. kello 17 Stoorin valtaa musiikki, kun turkulainen a capella yhtye Punos valtaa estraadin. Luvassa on uusia sovituksia tuttujen artistien iskusävelmistä. Mukana on ainakin CMX:ää, Jenni Vartiaista ja Jukka Poikaa.


Tule nauttimaan elävän musiikin lumosta ja ota kaverisikin mukaan!

Ps. Punokseen voit kietoutua myös 27.7. ja 24.8. - sama aika ja paikka!

Pelikaverin vastaanotto on jälleen avoinna!

Onko tylsää? Kaipaatko tekemistä?

Pelikaveri päivystää torstaisin klo 13-15 pääkirjaston Stoorissa ja pelaa kanssasi enemmän kuin mielellään.

Voit tuoda oman pelin tai valita jonkin kirjaston lukuisista peleistä.

Tervetuloa pelailemaan!

Stoorin kesän jättipotti : konsolipeliajat tuplaantuivat

Konsolipelihuoneen suuri kysyntä on innoittanut Stooria kasvattamaan peliaikojaan!

Stoorissa konsolipelataan keskiviikosta 22.6. lukien joka arkipäivä, maanantaista perjantaihin klo 12-14 ja 15-17! Aamupäivisin pelikaverinasi on Janne ja iltapäivisin Aleksi.

Ainoan poikkeuksen tekee jo saman viikon perjantai 24.6., jolloin juhannus sulkee koko kirjaston.

Lopuksi muutama kertaus:

kerho on tarkoitettu kaikille 5 – 19-vuotiaille kirjaston asiakkaille, joilla on oma kirjastokortti. Konsolipelihuoneeseen voi varata ajan etukäteen Stoorin neuvonnasta! Kukin voi varata yhden pelitunnin!

Muistathan varata aikasi jo ennakkoon, jos haluat varmistaa pelivuorosi!

Kesäkuun sarjistapaaminen Stoorissa - vielä ehdit mukaan

Stoorin ja Turun sarjakuvakerhon sarjakuvatapaamiset jäävät kesätauolle. Sinulla on vielä kerran mahdollisuus tarttua kynään torstaina 9.6 klo 17 alkaen, kun Maijastiina Vilenius esittelee suomalaisia sarjakuvayhteisöjä ja -tapahtumia. Lisäksi luvassa on piirtämistä, sarjakuvavinkkausta ja yleistä jutustelua sarjakuvasta. Tervetuloa!

Maijastiina Vilenius on Turun sarjakuvakerhon ja Turun Sarjakuvakaupan tiedottaja sekä yksi kaupan yhdeksästä osakkaasta. Vileniuksen pro gradu -työ käsittelee Fingerpori-sarjakuvan kielileikkejä. Viime vuosina hän on kierrellyt paljon erilaisia suomalaisia sarjakuvatapahtumia (Helsingin, Tampereen ja Kemin sarjakuvatapahtumat) ja ollut järjestämässä turkulaisia sarjakuvatapahtumia, kuten Rahat vai kolmipyörä -tietovisaa, Necrocomiconia ja 24 tuntia sarjakuvaa –tapahtumaa.

Lukupiirikuulumisia

Jos ihmettelitte, mitä tapahtui Stoorin lukupiirille, saatte vastauksen siihen nyt. Stoorin lukupiiri on pyörinyt tuttuun tapaan kerran kuussa (tosin tänä keväänä poikkeuksellisesti vain kaksi kertaa), kuten aiemminkin. Piiriläisten saamattomuudesta johtuen tänne blogiin ei ole kuitenkaan ilmestynyt päivitystä. Pahoittelemme, ja lupaamme ja vannomme ryhdistäytyvämme päivitysrintamalla.

Toukokuun tapaamisessa aiheena oli dekkarien kiistämätön kuningatar, eli tietenkin Agatha Christie. Murhamammaksikin kutsuttu rouva Christie on maailman myydyimpiä kirjailijoita. Lukupiiriläisiin rikosten kuningatar ei kuitenkaan tehnyt kovin lähtemätöntä vaikutusta. Muutama piiriläinen tunnusti jättäneensä Christien kirjan kokonaan lukematta, yksi tunnusti lukeneensa osan ja eräs muisteli lukeneensa Christien kirjan koulussa pakkopullanomaisesti. Melkoista tylytystä dekkarikuningattarelle. Keskustelua herätti Christien ehkä kuuluisimman kirjan, Kymmenen pientä neekeripoikaa -opuksen uudelleen nimeäminen. Nykyisin teos tunnetaan nimellä Eikä yksikään pelastunut. Nimen muuttamista moitittiin tarpeettoman herkkänahkaiseksi, turhaksi ja saivartelevaksi ratkaisuksi, jossa unohdetaan se, minkälaisessa maailmassa kirja on aikoinaan kirjoitettu.


Stoorin lukupiiri kokoontuu kesälläkin, seuraavan kerran 22.6 klo 17. Tapaaminen Stoorissa, josta jatketaan sään salliessa nauttimaan ulkoilmasta. Uudet jäsenet ovat erittäin tervetulleita. Aiempaa kokemusta lukupiireistä ei vaadita, rakkaus kirjoihin ja lukemiseen riittää mainiosti. Seuraavassa "luppiksessa" aiheena Marjane Satrapin sarjakuvat. Satrapilta on suomennettu seuraavat sarjakuvateokset:

Persepolis: Iranilainen lapsuuteni
Persepolis 2: Kotiinpaluu
Pistoja
Luumukanaa

Yllä mainituista kukin valitkoon yhden tai useamman, ja saapukoon keskustelemaan niistä seuraavaan lukupiiriin. Nähdään!

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti

Toukokuun artistina esittäytyy rap -artisti, DJ, tekstinkirjoittaja ja vapaa musiikkitoimittaja Chyde.

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti muusikon urastasi.

Chyde(nius) nimellä mut kaiketi parhaiten tunnetaan, sen alla olen tehnyt räppiä viimeiset 16 vuotta. Ritarikunta -yhtyeessä vuodet 2000-2010, sen kanssa tehtiin yhdessä Lempi Joen, Oddjobin ja Jessen kanssa viisi levyä ja läjä muuta toimitusta. 1980-90 –lukujen taitteessa typerystelin pari vuotta Nikke T:nä poplistoilla. Juuri nyt on työn alla laskentatavasta riippuen joko toinen tai kolmas Chyde –soololevy. Pop-tekstejä olen kirjoitellut muille artisteille takavuosina muutenkin kuin rap-muotoisina. Muusikkohan mä en ole, tekstinkirjoittaja, rap-artisti, DJ ja vapaa musiikkitoimittaja kylläkin. Lisäksi järkkäilen alan tapahtumia, joista merkittävimpänä Turku Soundcheck –festivaali ja muut ko. nimikkeen alla järjestettävät keikat. Radion puolella vedän nyt seitsemättä vuotta YleX:n hiphop–ohjelma Mestarisoundia.

2. Käytätkö säännöllisesti Turun tai muiden kaupunkien kirjastopalveluja?

Viime vuosina valitettavan harvoin. Lukeminen on ikuinen huonon omantunnon aihe, aina on läjä kirjoja tuijottamassa hyllystä, eikä muka koskaan aikaa lukea niitä. Musiikki taas täyttää töiden puolesta niin paljon päätä, ettei oikein lisää tunnu mahtuvan. Toisaalta mulla on hurja lukutoukka poikana, joten pääkirjaston lastenosastolla on tullut käytyä ahkerasti!

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Täysin mahdoton kysymys. Täytynee vedota kaukaisiin aikoihin, joina ei itseä kiinnostavia keikkoja vielä ollut lähimaisemissa juuri koskaan. Vuonna 1988 reissattiin kovin nuorina poikina Tukholmaan, jossa Solnahallissa vetivät silloin hyvin ajankohtaiset Public Enemy, Run-DMC ja brittimies Derek B. Varsinkin PE on tullut sittemmin nähtyä useita kertoja, muttei niistä mikään tietenkään vedä vertoja tälle. KRS ONE ja Busy Bee samaisessa Tukholmassa joitain vuosia sitten oli myös mieleenpainuva. Samoin Barrington Levy Helsingissä vuonna 2009. Turusta mieleen on jäänyt todella pitkäaikaisten suosikkien, El Da Sensein ja DITC –ryhmän A.G:n keikka, jota olin itse järjestämässä. Mukana oli myös sittemmin edesmennyt Party Arty, rauha hänen muistolleen. Devin The Dude vuoden 2010 Turku Soundcheckissä, Lootpack Tavastialla, Edan Flow-festareilla, Grandmaster Flash, Afrika Bambaataa ja Jungle Brothers sekä DJ Roc Raida samaan aikaan stagella Brightonissa…

4. Mitä mieltä olet Turun ja sen lähialueiden musiikkielämästä?

Vaikka paikkojen puutteesta puhutaan paljon, aiheestakin, niin onhan täällä nyt touhu ihan käsittämättömän vireätä! Elektronisella ja indie-puolella voi helposti ylpeillä, eikä esim hiphop ja reggae –tomituskaan mitenkään heikoissa kantimissa ole. Laadukkaita DJ-vetoisia klubeja on todella paljon.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Biggest Dancehall Anthems: 1979-82: The Birth Of Dancehall

Nykyisin en juurikaan dancehall-reggaeta seuraa, mutta näiden aikojen tekeleet ovat kultaa. Joskus 1980-luvun puolella lainailtiin musakirjastosta esim. tässäkin mukana olevaa Nicodemusta, ja tietenkin Tero Kasken ja kumppaneiden historiallista Inna Dancehall Style –kirjaa. Näitä lainoja uusittiin ja uusittiin.

Kokoelmalla hieno tyylivaihe esillä: välillä kuolettavan tylsää, täysin vastustamatonta papatusta cool & deadly –tyyleillä, välillä uskomattoman hienoa laulua, kuten vaikkapa Barrington Levyn Shine Eye Gal:issa. Rytmit niin selkärangasta, että selkärangassa tuntuu.

Varaa Vaski -verkkokirjastosta

Juhani: Uus tarina

Juhani on yksi suomalaisen hiphopin tärkeimmistä tekijöistä kautta aikojen, valitettavan usein sitä vain ei huomioida. Levynkeräilijä, fillarifriikki ja kaikin puolinen oman tiensä kulkija on mainittu monesti myös Fintelligensin alkuperäisenä jäsenenä, siis aikoin ennen Voittamaton –singleä jne… Juhanin uudemmat tuotokset, varsinkin instrumentaalilevy Häkälöylyt, ovat saaneet ansaitsemaansa huomiota, mutta esim. tämä vuoden 2002 hienous on monelta vielä varmasti kuulematta. Itse tekeminen ja omaperäisyys ovat hiphopin pyhiä sakramentteja, jotka Juhani on aina täyttänyt täysin.

Varaa Vaski -verkkokirjastosta

Ratsia: 1979-1981

Olin jo aikoja ihmetellyt milloin punk oikein kolahtaa itseeni, kunnes muutama vuosi sitten se vain jotenkin tapahtui. Totta kai olen Sex Pistolsini joskus opiskellut, ja The Clash on varmaan edelleenkin mun mielestä maailman paras yhtye, mutta tämä suomiosasto jotenkin on odotuttanut. En siitä vieläkään mitään ymmärrä, uudesta sen paremmin kuin vanhastakaan laajemmin, mutta Ratsian tuotanto on ollu pakko hankkia kokonaan, jopa ne uusromantiikka-hörhöilyt. Tässä liveversiona oleva Tämä hetki ja tulevaisuus on itselle todella tärkeä biisi monestakin syystä.

Varaa Vaski -verkkokirjastosta

Varaa Vaski -verkkokirjastosta

Toim. Petri Kipinä

(ps. teksti löytyy myös MUSASTO-blogista)