1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti muusikon urastasi.
Chyde(nius) nimellä mut kaiketi parhaiten tunnetaan, sen alla olen tehnyt räppiä viimeiset 16 vuotta. Ritarikunta -yhtyeessä vuodet 2000-2010, sen kanssa tehtiin yhdessä Lempi Joen, Oddjobin ja Jessen kanssa viisi levyä ja läjä muuta toimitusta. 1980-90 –lukujen taitteessa typerystelin pari vuotta Nikke T:nä poplistoilla. Juuri nyt on työn alla laskentatavasta riippuen joko toinen tai kolmas Chyde –soololevy. Pop-tekstejä olen kirjoitellut muille artisteille takavuosina muutenkin kuin rap-muotoisina. Muusikkohan mä en ole, tekstinkirjoittaja, rap-artisti, DJ ja vapaa musiikkitoimittaja kylläkin. Lisäksi järkkäilen alan tapahtumia, joista merkittävimpänä Turku Soundcheck –festivaali ja muut ko. nimikkeen alla järjestettävät keikat. Radion puolella vedän nyt seitsemättä vuotta YleX:n hiphop–ohjelma Mestarisoundia.2. Käytätkö säännöllisesti Turun tai muiden kaupunkien kirjastopalveluja?
Viime vuosina valitettavan harvoin. Lukeminen on ikuinen huonon omantunnon aihe, aina on läjä kirjoja tuijottamassa hyllystä, eikä muka koskaan aikaa lukea niitä. Musiikki taas täyttää töiden puolesta niin paljon päätä, ettei oikein lisää tunnu mahtuvan. Toisaalta mulla on hurja lukutoukka poikana, joten pääkirjaston lastenosastolla on tullut käytyä ahkerasti!
3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?
Täysin mahdoton kysymys. Täytynee vedota kaukaisiin aikoihin, joina ei itseä kiinnostavia keikkoja vielä ollut lähimaisemissa juuri koskaan. Vuonna 1988 reissattiin kovin nuorina poikina Tukholmaan, jossa Solnahallissa vetivät silloin hyvin ajankohtaiset Public Enemy, Run-DMC ja brittimies Derek B. Varsinkin PE on tullut sittemmin nähtyä useita kertoja, muttei niistä mikään tietenkään vedä vertoja tälle. KRS ONE ja Busy Bee samaisessa Tukholmassa joitain vuosia sitten oli myös mieleenpainuva. Samoin Barrington Levy Helsingissä vuonna 2009. Turusta mieleen on jäänyt todella pitkäaikaisten suosikkien, El Da Sensein ja DITC –ryhmän A.G:n keikka, jota olin itse järjestämässä. Mukana oli myös sittemmin edesmennyt Party Arty, rauha hänen muistolleen. Devin The Dude vuoden 2010 Turku Soundcheckissä, Lootpack Tavastialla, Edan Flow-festareilla, Grandmaster Flash, Afrika Bambaataa ja Jungle Brothers sekä DJ Roc Raida samaan aikaan stagella Brightonissa…
4. Mitä mieltä olet Turun ja sen lähialueiden musiikkielämästä?
Vaikka paikkojen puutteesta puhutaan paljon, aiheestakin, niin onhan täällä nyt touhu ihan käsittämättömän vireätä! Elektronisella ja indie-puolella voi helposti ylpeillä, eikä esim hiphop ja reggae –tomituskaan mitenkään heikoissa kantimissa ole. Laadukkaita DJ-vetoisia klubeja on todella paljon.
5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.
Biggest Dancehall Anthems: 1979-82: The Birth Of Dancehall
Nykyisin en juurikaan dancehall-reggaeta seuraa, mutta näiden aikojen tekeleet ovat kultaa. Joskus 1980-luvun puolella lainailtiin musakirjastosta esim. tässäkin mukana olevaa Nicodemusta, ja tietenkin Tero Kasken ja kumppaneiden historiallista Inna Dancehall Style –kirjaa. Näitä lainoja uusittiin ja uusittiin.
Kokoelmalla hieno tyylivaihe esillä: välillä kuolettavan tylsää, täysin vastustamatonta papatusta cool & deadly –tyyleillä, välillä uskomattoman hienoa laulua, kuten vaikkapa Barrington Levyn Shine Eye Gal:issa. Rytmit niin selkärangasta, että selkärangassa tuntuu.
Varaa Vaski -verkkokirjastosta
Juhani: Uus tarina
Juhani on yksi suomalaisen hiphopin tärkeimmistä tekijöistä kautta aikojen, valitettavan usein sitä vain ei huomioida. Levynkeräilijä, fillarifriikki ja kaikin puolinen oman tiensä kulkija on mainittu monesti myös Fintelligensin alkuperäisenä jäsenenä, siis aikoin ennen Voittamaton –singleä jne… Juhanin uudemmat tuotokset, varsinkin instrumentaalilevy Häkälöylyt, ovat saaneet ansaitsemaansa huomiota, mutta esim. tämä vuoden 2002 hienous on monelta vielä varmasti kuulematta. Itse tekeminen ja omaperäisyys ovat hiphopin pyhiä sakramentteja, jotka Juhani on aina täyttänyt täysin.
Varaa Vaski -verkkokirjastosta
Ratsia: 1979-1981
Olin jo aikoja ihmetellyt milloin punk oikein kolahtaa itseeni, kunnes muutama vuosi sitten se vain jotenkin tapahtui. Totta kai olen Sex Pistolsini joskus opiskellut, ja The Clash on varmaan edelleenkin mun mielestä maailman paras yhtye, mutta tämä suomiosasto jotenkin on odotuttanut. En siitä vieläkään mitään ymmärrä, uudesta sen paremmin kuin vanhastakaan laajemmin, mutta Ratsian tuotanto on ollu pakko hankkia kokonaan, jopa ne uusromantiikka-hörhöilyt. Tässä liveversiona oleva Tämä hetki ja tulevaisuus on itselle todella tärkeä biisi monestakin syystä.
Varaa Vaski -verkkokirjastosta
Varaa Vaski -verkkokirjastosta
Toim. Petri Kipinä
(ps. teksti löytyy myös MUSASTO-blogista)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti