Uusvanha urheilulaji

Mikä on pitkäjalkainen, mutta liikkuu matalalla?
Sehän on potkukelkka, tuttavallisemmin potkuri.

Potkuri tuo monille mieleen mummon vanhan kulkupelin, jonka turvin lähdetään asioille lumiseen keliin. Niukkalumiset talvet ovat vieneet potkureita katukuvasta. Kaupungeissa hiekoitetut kadut tekevät perinteisellä potkurilla liikkumisen mahdottomaksi.

Potkuri on alun perin keksitty Ruotsissa, josta se on tullut Suomeen 1800-luvun lopulla. Potkurilla kuljettiin saaristossa jäällä, minkä jälkeen sitä on käytetty tavaroiden kuljetuksessa ja myöhemmin urheiluvälineenä. Monikäyttöisyytensä vuoksi potkukelkalla on ollut suuri merkitys etenkin maatiloilla, joissa ei ollut varaa pitää hevosta. Tästä syystä potkukelkkaa on kutsuttu myös ”köyhän miehen hevoseksi”.

Urheilulajina potkukelkkailu on melkoisen tuntematon. Aivan uusi laji se ei kuitenkaan ole, sillä potkukelkkailukisoja järjestettiin ensimmäisen kerran jo 1800 ja 1900-luvun vaihteessa. Potkukelkkailun MM-kisat on järjestetty vuosittain Multialla vuodesta 1988 lähtien. Kevään 2009 tapahtumassa nähtiin menopelejä ”mummon mersuista” moderneihin urheilumallisiin potkureihin. Kilpalajeihin kuuluvat maraton, haaste- ja kilpaviesti sekä lasten omat sarjat. Haasteviestissä on perinteisesti palkittu paras asu ja komein kelkka. Toiveikkaimmat harrastajat odottavat potkukelkkailusta tulevaisuuden olympialajia!

Turku on kelkkailun suhteen ihanteellinen paikka, sillä saaristossa potkuttelu onnistuu meren pinnan saatua jääpeitteen. Jäälle voi lähteä myös itsenäisesti, kunhan huolehtii asianmukaisesta varustuksesta: urheilullisen pukeutumisen ja talvipäivään sopivien eväiden lisäksi mukaan on hyvä pakata kaikenvaralta jäänaskalit.

Turussa ei ole omaa lajille omistautunutta urheiluseuraa. Lähin löytyy Raumalta ja on nimeltään Kortelan Ryhti. Helsingissä toimii Ketkupolkka ry, jonka jäsenet ovat kolunneet kelkkakisoja aina Kanadassa asti. Kannattaa liittyä yhdistyksen sähköpostilistalle, jos haluaa ajantasaista potkukelkkatietoa!


Alla olevien kuvien potkureista löytyy sekä yhtäläisyyksiä että eroavaisuuksia, eikö?

Vasemmalla perinteinen potkuri ja oikealla urheilumallinen Kickspark

Ketkupolk.. siis potkukelkkailuun liittyviä sivustoja:

Ketkupolkka ry.: http://www.potku.fi/kepo/
Kortelan Ryhdin kotisivut: www.raumankylat.fi/node/102.
Suomen Potkukelkkailu- ja Potkulautailuliitto ry.: http://www.potku.fi/
Lajiharrastaja Markku Leväsen blogi: http://potkulautailuakickbikellajapotkuke.blogspot.com/
International kicksled and scooter association: http://www.iksaworld.com/

Kuvien lähteet:
http://www.potku.fi/keposti/keposti042001/Keposti042001.html
www.gettyimages.com

Teksti: Iina

Hurraa, Leena!

Toisen polven turkulaiskirjailija, lastenkirjailija Jukka Parkkisen tytär Leena Parkkinen on voittanut kirjallaan Sinun jälkeesi, Max Helsingin Sanomien vuoden parhaalle esikoisteokselle myönnettävän kirjallisuuspalkinnon.
Parkkisen, 30, romaani kertoo siamilaisista kaksosista Maxista ja Isaacista, joiden tarina avaa näkymiä maailmansotien välisen ajan henkiseen ilmastoon manner-Euroopassa ja Suomessa. Palkintolautakunnan mielestä Parkkinen liikkuu luontevasti maailmansotien välisen ajan pulan, vapaudenjanon, turmion ja tyylin sekoituksessa.
Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto on suuruudeltaan 15 000 euroa, ja se myönnettiin nyt 15. kerran.
Stoori onnittelee Leenaa!

Stoori jalkautui elokuussa Turun Taiteiden Yöhön, ja haastatteli tuolloin kahta turkulaista esikoiskirjailijaa, Leena Parkkista ja Maaria Lappalaista. Tsekkaa haastattelu tästä.

Vaikuta!

Nuorten Aloitekanava.fi-verkkopalvelu esillä Stoorissa keskiviikkona 18.11. klo 14–19

Kiinnostaako sinua, mitä ympärilläsi tapahtuu? Haluatko vaikuttaa asioihin itse?

Nyt sinulla on siihen mitä mainioin mahdollisuus. Aloitekanava.fi on verkkopalvelu, joka tarjoaa Sinulle mahdollisuuden vaikuttaa kuntasi asioihin - oikeasti!

Mistä on oikein kyse? Tule tänään Stooriin kyselemään lisää tai piipahda ja viivy palvelussa verkossa: www.aloitekanava.fi/turku

"Rohkeus tehdä itse"

Stoorin järjestöiltapäivä torstaina 19.11 klo 15-19

Stoorin järjestöiltapäivät loppuvat tämän syksyn osalta. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä paikalle saapuu Auralan kerhokeskus.

Aurala tarjoaa kaikenlaista harrastustoimintaa nuorille aina liikunta- ja lennokkikerhoista ratsastusterapiaan ja kansantanssiin - kyllä, luit aivan oikein. (Tähän hymiö!)

Tunnetuinta Auralan kerhokeskuksen toimintaa lienee kuitenkin Turun tyttöjen talo, joka on kohtaamispaikka 12-18-vuotiaille Turun ja ympäristökuntien tytöille ja nuorille naisille.

Tule torstaina kyselemään ja tutustumaan!
Lisätietoa löydät Auralan kerhokeskuksen kotisivuilta

Pimiön uhka

Valokuvaustiimissä olemme kuvanneet kaikkea Wärtsilän telakan nostureista autiotalon syövereistä löytyviin aarteisiin. Ensimmäinen seikkailumme alkoi Ratapihankadun lähellä sijaitsevasta autiotalosta.

Sukelsimme sisään taloon pienestä reiästä, juoksentelimme ympäriinsä taloa, tutkimme kaappeja ja kirjoituksia seinillä, jotka kertoivat talon aikaisemmasta elämästä. Kamera kaulassa kuljimme pitkin täysin pimeitä käytäviä ja huoneita tallentaen filmille eteemme työntyviä ilmestyksiä, kuten homeisia tuoleja ja seinille heijastuvia varjoja.

Tämän retken jälkeen suuntasimme myös Wärtsilään, vaikka oli pimeää ja ilma oli viilennyt autiotalomatkamme aikana. Wärtsilän nosturit näyttivät vaikuttavan isoilta ja massiivisilta kylmenevässä yössä. Filmikuviin hahmottui muodostelmia nostureista sekä toisistamme kameroiden kimpussa.

Seuraava kuvausreissumme sijoittui jälleen telakalle. Tällä kertaa tutustuimme lähemmin telakan hajalla oleviin rakennuksiin. Kuvailimme yksityiskohtia sekä suurempia ulottuvuuksia, näkymiä tiilirakennuksen ikkunasta sekä rappusia, jotka johtivat monen metrin päähän alas maahan.

Vietimme aikaamme myös pimiössä, jossa teetimme mustavalkokuvia. Tutustuminen pimiöön oli mielenkiintoista ja samalla jännittävääkin. Kirjoittaja myöntää innostuneensa kaikesta tästä ehkä vähän liikaakin ja niin kuin myös sen, kuinka tuli laitettua pimiössä valot väärässä kohtaa päälle.

Mikäli haluat liittyä salaseuraamme, ilmesty kirjastoon maanantaisin sekä keskiviikkoisin klo 15-19.

- Tao, Katarina ja Jasmin

Rubikin kuutio

Kun sain oman rubikin kuutioni, olin itsevarma ja jännittynyt - eihän siinä tehdä mitään muuta kuin väännetä kuutiota. Koko illan ja seuraavan viikon käänsin ja väänsin kuutiota, eikä sen salaisuus auennut minulle. Saadessani yhden kulman oikean väriseksi olin ylpeä, kunnes tajusin, että yrittäessäni ratkoa muita kulmia, ratkaistun kulman muodostelma hajosi.

Ystäväni auttoi minua opettamalla hänen käyttämänsä tekniikan, jossa ensin muodostetaan valkoinen risti, ja näyttämällä muutamia liikesarjoja, joilla saatiin jokin väri johonkin toiseen kohtaan. Helpolta se valkoinen risti silloin kuulostikin. Silti tuskailen yhä opetuksen ensimmäisen vaiheen kanssa.

Innostus loppui jo aikoja sitten, silloin tällöin kuutiotani kääntelen, mutta en tarkoitusperäisesti. Valkoinen risti onnistuu, mutta muitten värien saaminen hänen näyttämään asentoon ei yksinkertaisesti onnistu yrittäen pitää valkoisen ristin muodostelmaa.

Pääsen toiseen vaiheeseen hänen ohjeistuksessaan: käännän kuutiota käsissäni valkoisen ristin seinämään, ja valkoinen risti on kadonnut. Pettymys ei ole uusi tuntemus kuution kanssa. Yrittäessäni taas muodostaa valkoista ristiä, muitten seinämien muodostelmien pitäminen oli vaikeaa. Kääntö, vääntö, pyöritys ja tuloksena taas pettymys, uudelleen ja uudelleen. Internetissä olevat ohjeistukset eivät ole paljon apua tarjonneet.

Kokeilinpa kerros kerrallaan ratkaisemisen tekniikkaakin. Kahden tai kolmen seinämän ensimmäisen rivin ratkaisemisen jälkeen taas kerran tulee pettymys.

Mikä tässä oikein viehättää? Ymmärrän, jos muut ostavat kuutionsa tahtoen myös oppia sen salaisuuksista, mutta onko se vaivan arvoista? Kyllähän se on, kun sen taitaa. Harjoitteluhan teki ainakin ennen mestarin.

Teksti: Robert

Kuvat:
Ei niin ratkaistu kuutio
Ratkaistu kuutio

Kirjasto pelaa IV

Pääkirjaston Studiossa lauantaina 14.11. klo 10-16

Kansallisen pelipäivän Kirjasto pelaa IV -tapahtuma järjestetään Turun pääkirjastossa lauantaina. Luvassa on lautapelaamista Studiossa koko lauantai.

Mukana Stoorin pelikerho ja Turun yliopiston lauta- ja roolipelikerho Tyrmä.

Tule pelaamaan! Ota lauantaina suunnaksi kirjasto ja sukella pelimaailman syövereihin...

Lisätietoa:

Turun Yliopiston Rooli- ja Strategiapeliseura Tyrmä RY
Kirjasto pelaa III (Sivullinen Stooreja -blogi 26.11.08)
Suomen lautapeliseura

Lukupiirissä vertailtiin kirjoja ja elokuvia

Stoorin lukupiirin viimeisimmän kokoontumisen aiheena oli lukea jokin kirja, josta on tehty elokuva. Lukupiiriläisillä oli tällä kertaa tavallista enemmän puuhaa, sillä kirjan lukemisen lisäksi tehtävänantoon kuului myös katsoa kirjaan perustuva elokuva. Ylimääräinen työmäärä ei onneksi kuitenkaan herättänyt kenessäkään närää. Piiriläiset valikoivat varsin erilaisia kirjoja ja elokuvia. Mukaan valikoituivat muunmuassa Stephen Kingin karmaiseva Hohto, Christopher Paolinin Eragon, Roald Dahlin Matilda ja Herbjorg Wassmon Dinan kirja.

Yleinen mielipide oli, että useimmiten kirja päihittää selkeästi elokuvaversionsa. Ärsytystä herättää, jos elokuvan juoni poikkeaa kirjan juonenkulusta huomattavasti. Esimerkiksi Eragon-elokuva ei kerro kirjan tarinaa loppuun asti, vaan pätkäisee juonen. Poikkeuksellisena piiriläiset pitivät Hohto-elokuvaa, joka on psykologista kauhua parhaimmillaan. Elokuva on kirjaakin hyytävämpi. Toisaalta, elokuvan ohjaaja Stanley Kubrick oli ansioitunut nimenomaan juuri psykologisen kauhun kuvaajana.

Allekirjoittanut luki massiivisen Dinan kirja -teoksen. Elokuva häviää himpun verran kirjalle, mutta lähes raamatulliseksi äityvää jylhyyttä kummastakin löytyy riittämiin. Elokuva ansaitsee erityismaininnan loistavasta musiikista, joka vie mukanaan. Tarinan päähenkilö Dina soittaa selloa kuin riivattu. Elokuva ja kirja sijoittuvat huikaisevan kauniisiin Norjan vuonomaisemiin, joten visuaalisestikin Dina-leffa on miellyttävää katseltavaa.

Seuraavan kerran Stoorin lukupiiri kokoontuu 10. joulukuuta tuttuun tapaan kello 17. Silloin käsittelyyn pääsevät sarjakuvat. Samalla lukupiiri viettää myös pikkujouluja. Ensi kerralla on siis luvassa joulutortun- ja glögintuoksuinen tapaaminen. Tervetuloa niin vanhat kuin uudetkit kirjojen ystävät!