Joulu on jo ovella...

Stoorin tontut toivottavat kaikille oikein rauhaisaa ja piparintuoksuista joulua!

Levätkää tai riemuitkaa reilusti - ihan miten vain jokaiselle sielulle parhaiten sopii. Ensi vuonna palataan uusin stoorein.

Stoorin joulu

Millainen on sinun joulusi?

Tule kertomaan joulustoorisi meille. Voit kirjoittaa ja/tai piirtää joulutervehdyksesi Stoorin seinälle ripustetuille papereille!

Ole ripeä, niin ehdit vielä hyvin mukaan joulutunnelmaan!

NuortenTurku sulki ovensa kirjastossa

Ei siis hyvästi vaan näkemiin!

Eilen päättyi yksi iso tarina: Stoorin kirjastolaisten ja NuortenTurun polut erkanivat, kun nuorten tiedotus- ja neuvontapiste sulki ovensa kirjastossa.

NuortenTurun toiminta jatkuu 12.1.2009 lähtien Vimman tiloissa tutuin aukioloajoin. Lisätietoa löydät NuortenTurun kotisivuilta: http://www.nuortenturku.fi.

Stoorin kirjastolaiset toivottavat sylikaupalla onnea ja menestystä NuortenTurun matkanteolle!

Vaikkei NuortenTurun muuttoon liitykään mitään järisyttävää draamaa, on eron hetki kuitenkin aina ikävä. Haikean kaihon ja kaipuun tunteita ei voida tässäkään välttää. Nämä mieltämyllertävät tunteet on usein helppo purkaa sanoiksi - varsinkin jonkun toisen ne jo kutomiksi mietteiksi. Niin nytkin. Lainaankin elämäntaiteilija Peppi Pitkätossun kuuliaista Tommi-ystävää hieman soveltaen:

Näkemiin, rakas NuortenTurku, on eessä matka tää,
mutta muista aina, että tänne jää
monta uskollista ystävää
jotka tuntee ikävää.

No, menipä tämä taas tunteikkaaksi ja vuolaaksi paatokseksi. Mutta huoli pois. Joka tapauksessa muistot ovat onneksi kultaisia, ja niillä jatkamme matkaa eteenpäin. Yhteistyö on ollut hedelmällistä ja ihmisten välille on syntynyt vahvoja siteitä. Nämä siteet jatkuvat, lujittuvat ja syvenevät toivottavasti myös jatkossa. Välimatka ei ole este. Reitti pääkirjastosta kauppatorin halki Vimmaan ei ole kovin pitkä metreinä mitattuna. Mielen tasolla matka on suorastaan naurettavan minimaalinen.

Kyseistä matkaa voisi verrata runoilija Uuno Kailaksen oivaltaviin sanoihin onnesta. Kailas näki jokaisen koetun onnenhetken askeleena, joka jää vuosia kimmeltämään kultaisena täplänä. Kultainen tähtipolku yhdistää nyt Stooria ja Vimmaa. Kääntäkäämme siis kaiho voitoksi, tukevaksi pohjaksi yhteisille hankkeille.

Mitä seuraavaksi

Nuorten Turku kulkee kohti uusia seikkailuja. Niin tekee myös nuortenkirjasto! Luvassa on kaikkea uutta, jännää ja riemukasta. Niistä ei tällä erää enempää, mutta seuraa blogia, niin pysyt tilanteen tasalla. Kaikenlaista muhii pinnan alla. Kuplat nousevat ennenpitkää pintaan - ehkä jo aika nopeastikin. Pysy kanavalla...

Kirjasto pelaa III

Pääkirjasto la 29.11. klo 10–16 ja su 30.11. klo 12–18


Suosittu pelitapahtuma ulottaa rihmastonsa ympäri kirjastoa jo kolmatta kertaa. Kaksipäiväiseksi laajentuneessa tapahtumassa pelataan lukuisia lauta-, kortti- ja seurapelejä. Varsinaisen pelaamisen lisäksi tarjolla on aimo annos pelitietoutta.

Tapahtumapäivät on jaettu teemoittain: lauantaina viihdytään seurapeleissä ja sunnuntaina seikkaillaan sota- ja strategiapelien maailmassa.

Älä näänny tiedonjanoon vaan tule rohkeasti mukaan, joko pelaamaan tai jännittämään muiden puolesta. Myös pelkkä uteliaisuus on sallittua, jopa suotavaa!

Tapahtuma on maksuton ja se soveltuu kaikenikäisille.

Tapahtumassa ovat mukana:

Turun kaupunginkirjasto / Stoorin pelikerho
Tyrmä ry
Suomen lautapeliseura

Siimahännän seikkailut

Mikki Hiiri 80 vuotta -näyttely Saagassa ja Stoorissa 17.11. – 31.12.2008

Kaikkien tuntema Mikki Hiiri täytti viime viikolla pyöreät 80 vuotta. Mikin syntymäpäivä lasketaan ensimmäisen Mikki-filmin, Höyrylaiva Villen (Steamboat Willie) virallisesta ensi-illasta. Iloisesti viheltelevä pallokorva piirtyi ensi kertaa valkokankaalle New Yorkin Colony-teatterissa marraskuun 18. päivänä vuonna 1928.

Saaga ja Stoori kutsuvat Sinut juhlistamaan Mikkiä juhlanäyttelyllä. Näyttelyssä on esillä postikortteja ja oheistuotteita espoolaisen Orvo Bogdanoffin kokoelmista.

Valkokankaan rasavilli ja ilkikurinen pojankoltiainen

Mikki rantautui heti ensiesiintymisellään moniin sydämiin. Hiirulaisesta tuli ilmiö yhdessä yössä. Samainen sydämiä sulattanut valloitusretki on edennyt menestyksekkäästi jo vuosikymmenten ajan.

Varhainen Mikki on elokuvataiteen luomus ja elokuvallisen ilmaisun mittaamattomien mielikuvitusvarantojen taidonnäyte. Mikkiä pidetään oikeutetusti Walt Disneyn (1901 – 1966) nerokkuuden helmenä. Disney piti yllä legendaa, jonka mukaan hän synnytti hiirulaisen yhden junamatkan aikana, pakon tiukan niskalenkin kuristusotteessa. Pallokorvan ulkoinen olemus hioutui kuitenkin vasta Disneyn työtoveri Ub Iwerksin (1901 – 1971) kynänvedoissa. Jatkossa Disney käsikirjoitti Mikki-tarinat ja antoi hiirulaiselle äänen. Iwerks ym. animaattorit antoivat niille kuvallisen muodon.

Mikki oli alkujaan animaatiohahmo, jossa näkyi varieteeteatterista runsain kauhallisin ammentaneen mykkäelokuvan esitystavat vahvasti: tarinoiden huumori oli hulvatonta, rajatonta ja usein se hipoi järjetöntä, käsittämätöntä kaaosta. Näistä juurista rakentunut alkuaikojen Mikki oli rasavilli, ilkikurisia kepposia kylvänyt pojankoltiainen, jolla oli kuitenkin hyvä ja rehti sydän.

Mikin sidos elokuvahistoriaan on kaikin tavoin läheinen. Paikoin Disney-yhtiön animaatioelokuvat olivat koko elokuva-alan kärjessä puskuttavia vetureita. Esimerkiksi Höyrylaiva Ville oli maailman ensimmäinen piirretty äänielokuva. Uriauurtavat polut jatkuivat koko 1930-luvun. Mikki-elokuvien mustavalkoinen maailma muuttui nopeasti värilliseksi ja hiirulainen alkoi puhua. Samalla ilmaisu kehittyi ja se sai uusia, entistä vapaampia ulottuvuuksia.

Toisen maailmansodan aikana Mikki osallistui monen aikalaisanimaatiohahmon tavoin sotaponnisteluihin ja sotilaiden sekä kotirintaman mielialojen tukemiseen. Suoranaista sotapropagandaakaan ei vältelty. Rauhan palattua Mikin menestystarina jatkui. Pallokorva oli etujoukoissa valloittamassa uutta nousevaa tiedotusvälinettä – televisiota. Nyt Mikki saapui olohuoneisiin, aiempaa intiimimpään tilaan.

Yhtään liioittelematta voidaan väittää, että Mikissä tiivistyy ja huokuu koko elokuvataiteen lumo. Kyse on perustasoltaan ihmisyhteisöissä tiukasti elävästä tarinoiden kaipuusta. Varhaiset ihmiskulttuurit vetäytyivät leirinuotioiden ääreen kertomaan ja jakamaan tarinoita. Kulttuurit olivat olemassa näissä yhteisissä, sukupolvet ylittäneissä tarinoissa. Elokuvalla oli pitkään sama rituaalinen tehtävä. Pimennetyissä elokuvasaleissa ihmiset kerääntyivät yhteen katsomaan suuria tarinoita, käsittelemään tunteitaan ja irtautumaan arjesta – vieläpä huokeaan hintaan.

Animoitu hiiri osui keskelle todellisuutta jäsentävien tarinoiden kaipuuta. Hulvattomalla, normeja rikkovalla hiirulaisella oli iso rooli mm. suuren laman lannistamassa 1930-luvun Yhdysvalloissa. Mikin seikkailut tarjosivat edullisen pakopaikan, fantasiamaailman, jossa arjen painolasti hellitti edes hetkeksi. Samalla hahmo loi uskoa tulevaisuuteen ja arjesta selviytymiseen: vaikka ongelmat vaikuttivat ylitsepääsemättömiltä ja ympäröivät tapahtumat järjettömiltä, loppu oli onnellinen ja kaikki paljastui vain ikäväksi painajaiseksi.

Seikkaileva ja rikoksia ratkova sarjakuvasankari

Mikistä tuli nopeasti elokuvamaailman supertähti. Kuten oikea elokuvatähti, myös Mikki astui alas valkokankaalta ja levittäytyi jo varhain lukuisiin muihin kulttuurituotteisiin.

Mikki oli alkanut esiintyä yhdysvaltalaisten sanomalehtien lyhyissä, muutaman ruudun mittaisissa jatkuvajuonisissa sunnuntai-stripeissä heti 1930-luvun alussa. Samalla kun käsikirjoitukset pitenivät, hahmo syveni ja pallokorvasta kasvoi länsimaisen kulttuurin airut: vilpitön, älykäs, rohkea ja lannistumaton kaukomaiden seikkailija. Mikin suosiota kasvatti entisestään käsikirjoittajien leikkimielisyys ja taipumus soveltaa kirjallisuuden klassikkoja mikki-muottiin. Välillä Mikki oli ekyneen Robinson Crusoen turvana, välillä hän liikkui Robin Hoodin iloisten metsäveljien matkassa.

Sarjakuvissa palattiin myös hahmon alkulähteille. Tarinoissa matkittiin ja irvailtiin ajan suosittuja elokuvia. Hollywoodin kultakauden gangsterielokuvien parodiat olivat räjähtävä lähtölaukaus Mikin menestyksekkäälle herrasmiessalapoliisiuralle. Roistot, Musta Pekka ja Mustakaapu etunenässä, saivat toistuvasti palkkansa, kun Mikki ratkoi visaisia rikoksia hillityn tyynesti ja paikoin jopa ärsyttävän nokkelasti.

Elävän tähden tavoin Mikkiä alkoi ympäröidä myös lähes rajaton oheistuotemeri. Valkokankaalle luotu hahmo on elänyt pehmohahmoissa, t-paidoissa, kahvimukeissa, vohveliraudoissa ja ihka oikeana esiintyjänä erilaisissa show-tapahtumissa.

Mikki vuonna 2008 – still going strong!

Mikki on liioittelematta ja kaikilla mittapuilla mitattuna yhä edelleen kansainvälinen megaluokan supertähti. Muistan jostain lukeneeni, että Mikin hiirenkorvasilhuetti on maailman tunnetuin tuotemerkki – jopa tunnetumpi kuin ne kultaiset holvikaaret tai sekin eräs hiilihapollista kasviuutejuomaa tyrkyttävä punavalkoinen logo.

Mikin merkitystä länsimaiselle kulttuurille onkin kovin vaikea yliarvioida. Siinä määrin siimahännän elämänkaari heijastaa koko kulttuuria, sen arvoja ja niiden muutosta. Kulttuurin ydintä ilmentävälle kulttuuriaarteelle tämä ei edes riitä. Pallokorva on myös rakentanut kuvaa siitä, mitä länsimainen kulttuuri perustaltaan on.

Tietysti Mikki on ennen kaikkea amerikkalaisen viihdekulttuurin lapsi ja peili. Mikin sanotaan olevan sekä amerikkalaisen unelman että amerikkalaisen kulttuuri-imperalismin ruumiillistuma. Näitä ei aina lasketa hiirulaisen maineelle myönteiseksi. Joka tapauksessa Mikki on yhä monelle esikuvallinen idoli, jota rakastetaan laajalti, jonka varttunutta herrasmiesolemusta ihaillaan ja jolla on lukemattomia fanklubeja ympäri maailmaa.



Loppujen lopuksi tärkeintähän Mikissä on se, kuinka runsain sylillisin hän on luonut riemua kaiken ikäisille jo 80 vuoden ajan. Saaga ja Stoori välittävät tätä iloa eteenpäin.

Tule sinäkin SaagaStooriin aistimaan maailman kuuluisimman siimahännän vetovoima!

Kaappi kiinni

Kiemurteleva jääkaappirunopolku päättyi tämän vuoden osalta. Lopuksi tarjoamme viimeisiä maistiaisia ja kurkistuksia nuoreen mielenmaisemaan. Marraskuu puskee läpi armotta.







Älkää huoliko - magneetit ovat tulleet Stooriin jäädäkseen. Nyt ainoastaan levätään tovi.

"Älä väsy ystävä mahtava"

nainen uskoi
jääkaappi ei maistele
herkkui
kaveri nautti
keksinsä

Runoilu jatkuu

Tarjotaan nyt vaihteeksi myös kuvallisia jääkaappirunoja, että pääsette oikeaan tunnelmaan.

Ehkäpä jääkaappirunojen kuuluukin olla sumuisia, alitajunnasta kumpuavien tuntojen heijastumia ja hapuilevia pyrkimyksiä tarttua tiedostamattomaan. Tosin on myönnettävä rehdisti, että tämä on toki vain kehno tekosyy kuvien huonolle laadulle, jota pahoittelen syvästi. Luotetaan kuitenkin siihen, että sisältö on myös tällä kertaa muotoa tärkeämpi.

Runojen teemat pysyivät samoina. Kyse on sekä nuoren ihmisen elämäntuskasta



että tunteiden palosta ja sielunveljeyden löytämisen riemusta



lopulta päädyttiin myös viikonlopputunnelmiin:

"Minne dumbata rakkautesi"

Jääkaappirunoilijat ovat uurtaneet uusia vuolaita runouomiaan Stoorin metallilevyihin. Mietelmissä paistattelevat ihastumisen kauneus, vahvasti palava rakkaus, läheisyyden kaipuu ja arjen väkisin iholle käyvä tukahduttavuus. Näistä, jos mistä on nuoren ihmisen sydän tehty.

mahtava
avoin
raju
nuori
neito kuin magneetti

nämä taivas muijat

lauantai odottaa
kaipaus pieni palkinto
lemmiskele löylyn jälkeen
ujo kuuma märkä suukko
väkevä nektari

erikoinen seikkailu
uni luonnoton
älä väsy

nauti hullu stressiä!

Tule rakentamaan omia runojasi, jatkamaan tai muuttamaan jo luotuja säkeitä.

Ehdit vielä hyvin mukaan!
Jääkaappirunous on esillä Stoorissa maanantaiaamuun asti.

"Rakkaus nuoren ahdistaa" ja muita ajatelmia

Jääkaappirunoilijat astuivat Stooriin

terve
tule
valitse
pyydystä runous

Ensi-ilta jännitti selvästi jääkaappirunoilijoita. Sen verran kauan tyhjät metallilevyt pysyivät täyttämättöminä. Lopulta ihmetys alkoi kaikota, ja ensimmäiset uskaltautuivat rohkeasti paljastamaan palasen sisimmästään.

Alku oli paljolti tunnusteleva, paikoin jopa kaino. Vaatimattomuus oli kuitenkin jälleen kerran kaunista. Sanat yhdistyivät koreasti. Mietelmissä porauduttiin syvälle ihmisenä olemisen peruskysymyksiin. Ajatukset olivat lämpimiä ja niiden luomat mielikuvat kuljettivat lukijansa pitkälle matkalle ilosta suruun ja takaisin.

Alla on ensimmäisen päivän hedelmiä:

nauti naurubooli
leikki
intohimo
harha
herätä onni

rakkaus nuoren ahdistaa

moderni maailma
ei elä
jos vain järki ja totuus vie

ystävänä kiihkeä ääliö
keskiyöllä huokaus ja näkemiin

Tästä on hyvä jatkaa…

Jääkaappirunojen paluu

Runoviikko Turun kaupunginkirjastossa 3. - 9.11.08

Sanataide valtaa kirjaston. Alkavalla viikolla vietetään vuotuista runoviikkoa. Kirjastoissa on jos jonkinmoista sanallista tapahtumaa ja meininkiä. On runojen lausuntaa, runokonetta ja ties mitä!

Avaudu Stoorissa magneetein

Voit osallistua runoviikon ilmeeseen Stoorissa, sillä suosittu ja kovasti kaivattu jääkaappirunous on palannut. Stoorin seinää koristamaan kiinnitetään jälleen komeita metallilevyjä. Voit loihtia niihin omia mietelmiäsi ja sanallisen aarrearkkusi mehukkaita hedelmiä.

Anna runosuonesi pumpata vapaasti - ehtymättömänä ja armottomana. Viileimmät vuodatukset taotaan taas tänne blogiin. Käykää ihastelemassa!

Lisätietoa runoviikosta löydät täältä.

Happy, happy Halloween...

Ai niin meinasi ihan unhoittua:

Stoori toivottaa kaikille hirvittävän karmaisevaa pyhäinpäivää!

Haapaprinsessa ja muita kuvitettuja satuja

Prinsessasatuja, Saaga ja Stoori 12.10.–14.11.2008

Pääkirjaston lasten ja nuorten osastolla huokaillaan ihastuksesta. Vitriineissä ja seinillä kimaltelee ja kahisee erilaisia prinsessaluomuksia. On tylliä, satiinia ja pitsiä. Sadunomaisissa valokuvissa nuoret nykyprinsessat esittelevät Marja-Liisa Penttilän suunnittelemia juhla-asuja.

Prinsessasatuja-näyttely perustuu Kristiina Louhen kuvittamaan Prinsessojen satuaarre -kirjaan. Penttilä on kuvittanut satujen sisällön modernilla tavalla; aidoilla puvuilla ja manipuloiduilla kuvilla saduista tulee todentuntuisia.

”Halusin kertoa uudella tavalla sadun sisällön. Saada tavallaan sadut oikeasti elämään.”, kertoo Penttilä. Hän jatkaa, että prinsessasadut ja upeat vaatteet ovat aina kiehtoneet pieniä ja isoja tyttöjä, niin häntäkin.

Näyttelyssä on mukana Kristiina Louhen alkuperäiskuvituksia ja Henrik Kihlmanin uniikkikoruja.

Näyttelyä täydentävät kirjaston oman henkilökunnan kirjatalojen vitriineihin luomat pienikokoiset satumaailmat. Kurkistus yhteen ja hups, tulet sukeltaneeksi keskelle satua, jossa ruusuköynnös on kietonut uinuvan linnan kätköihinsä. Vain näennäisen viaton rukki muistuttaa aiemmista tapahtumista.

Prinsessanäyttely on kiertänyt Suomea vuoden 2006 lopulta. Turusta näyttely siirtyy Brysseliin.

Näyttelyn ideointi, suunnittelu ja toteutus Marja-Liisa Penttilä

puvut Marja-Liisa Penttilä
kuvaus Tuomas Hampaala
kuvankäsittely Toni Kilpinen
kampaukset ja meikki Tom Wennerstad

Kirjastot - mitä me niillä teemme?

Kulttuurin aarreaitta ja muisti

Lupasin yhtenä ja ilmeisen heikkona hetkenä vielä palaavani wanhan pääkirjastotalon avajaisiin – vieläpä hivenen pohdiskelevaan sävyyn. Nyt koetan lunastaa lupaamani.

Kulttuuriministeri puhui avajaispäivänä kauniisti kirjaston arvosta yhteisössä. Hänelle kirjasto on kansakunnan muisti, sen itsenäisyyden ja erityisyyden jalo kunniamerkki. Parhaimmillaan kirjasto on tiedon ja kulttuurin ehtymätön aarreaitta, tie mielen sivistykseen ja tekemisen taidokkuuteen.

Kirjastonhoitaja ihan herkistyi näistä sanoista. Tänä päivänä kirjaston olemassaoloa ja palveluita pidetään turhan usein itsestään selvinä, aina olemassa olleina etuuksina. Koko kansakunnan kattava kirjojen, elokuvien, lehtien ja CD-levyjen ilmainen lainaus on kuitenkin poikkeus maailmanlaajuisesti – eikä sen historiakaan ole kovin pitkä. Siksi jokainen puheenvuoro kirjastojen merkityksellisyydestä tuntuu hyvälle ja lämmittää sielua kummasti.

Internet ja kirjapainotaito - miten seilaan tiedon hyökyaallossa

Mutta mihin kirjastoja sitten tarvitaan? Mitä korulauseiden takaa oikein paljastuu? Menneisyyden tuntemisen arvoa on vaikea korostaa liikaa. Historia antaa monesti vastauksen nykyhetken kysymyksiin - niin myös tähän. Internetin bittiviidakoissa kirjastojen tehtävä on paljolti sama kuin yli 500 vuotta sitten, kun kirjapainotaito levittäytyi ympäri Eurooppaa valjastaen eurooppalaisen ihmisen mielen toinen toistaan ylitsevuotavampiin tiedon ja taidon hedelmiin. Eurooppalainen ihminen tunsi kokevansa todellisen uudestisyntymän - renessanssin.

Suhde vanhaan maailmaan muuttui peruuttamattomasti. Vahvasti kristillinen kulttuuri alkoi maallistua. Kuvataiteissa korea ja viaton hengellisyys korvautui Michelangelon vahvalla ja aistillisella ruumiillisuudella. Tunnettu, jähmeänä pidetty käsitys maailmasta murtui valtavan luovuuden hyökyaallon alle. Virallinen totuus maailmasta joutui kilpailutilanteeseen ja se asetettiin monella tapaa kyseenalaiseksi. Uskonpuhdistus haastoi paavin johtaman katolisen kirkon. Löytöretket olivat vuorostaan räjäyttäneet aivan kirjaimellisesti eurooppalaisten silmille uuden maailman, uudet ihmiset ja uuden tiedon. Painetut kirjat kiihdyttivät tiedon kasvua. Kirjojen määrän moninkertaistuessa itse tietosisältökin lisääntyi hurjaa vauhtia, koska kirjat synnyttivät aina uusia, aiempia kirjoja kommentoivia ja täydentäviä teoksia. Lopulta tieto ja sen hallitseminen alkoivat riistäytyä käsistä.

Yksi keino vastata alati kasvavaan tietoon oli hankkia kaikki mahdollinen tieto itselle. Tämä tarkoitti kaikkia mahdollisia kirjoja. Hengenmiesten luostarikirjastot alkoivat saada rinnalleen ruhtinaiden ja varakkaiden kauppiaiden loistokkaita yksityiskirjastoja. Oikeastaan ne olivat aarrekammioita, jotka todistivat omistajansa jaloa sivistyneisyyttä ja herruutta toisiinsa nähden. Toinen tapa rajoittaa tietoa oli kahlita sen määrää. Tähän pyrittiin ankaralla sensuurilla. Keskenään kilpailevat kirkot julkaisivat listoja kielletyistä kirjoista ja sopimattomista aiheista. Edellisten rinnalla kehittyi myös kolmas tiedonhallitsemisen väline: kirjastonhoitajien ammattikunta. Sen tehtävänä oli koota kirjat hallituiksi kirjastoiksi ja järjestää ne järkeväksi kokonaisuudeksi.

Gabriel Naudé - ammattina kirjastonhoitaja

Kirjastonhoitajille luotiin ensimmäiset ammatilliset ohjeet 1600-luvun Ranskassa, kun maineikkaan kardinaali Richelieun kirjastonhoitaja Gabriel Naudé (1600 - 1653) antoi tarkat ohjeet kirjastonperustajalle vuonna 1627. Hän maalasi tarkkanäköisesti periaatteita kirjojen valinnalle ja hankkimiselle kirjaston kokoelmiin sekä niiden järjestämiselle. Myös kirjastotilojen edullisuutta pohdittiin – mm. mihin ilmansuuntiin kirjastojen ikkunoiden oli hyvä olla parhaimman lukunautinnon ja oppimistulosten saavuttamiseksi.

Naudén käsityksissä kirjastot eivät olleet enää kirjavarastoja vaan tiedon tarjoajia. Asiakasta oli kunnioitettava kaikin tavoin. Kirjat oli järjestettävä niin, että ne oli mahdollisimman helppo löytää. Hyvämaineinen asiakas saattoi saada kirjoja kumouksellisesti jopa kotilainaan. Ennen kaikkea Naudé oli kuitenkin edistyksellinen humanisti. Kirjaston oli oltava avoin kaikille, ei vain omistajalleen. Aineistoltaan sen oli suotavaa olla mahdollisimman monipuolinen. Monipuolisuus tarkoitti kaikkien mahdollisten näkökulmien kunnioittamista. Se, että Naudé korosti myös vallitsevia maailmankäsityksiä kyseenalaistavien kirjojen tärkeyttä, oli vahvan sensuurin ja tiedon kontrolloimisen hallitsemassa kulttuurissa jokseenkin vallankumouksellista. Hän oli sielultaan tiedemies, joka uskoi vakaasti siihen, että ainoastaan erilaisuuden kunnioitus omana itsenään oli tie ihmisyyden parempaan ymmärtämiseen ja ihmiskunnan kehitykseen. Tästä syystä hartaan kristityn oli hyväksyttävä myös vääräoppiset teokset. Tosi asiassa kirjaston avoimuus ei tarkoittanut Naudéllakaan kaikkia ihmisiä. Se käsitti oppineet miehet. Naiset rajattiin vielä pitkäksi aikaa tiedon tasa-arvoisuuden ulkopuolelle. Joka tapauksessa näinkin rajatun avoimuuden peräänkuulutus oli 1600-luvun yksityiskirjastojen viidakossa poikkeuksellista.

Mitä tästä opimme? Naudén pohtimat teemat kirjastojen avoimuudesta kaikille, tiedon tasavertaisuudesta, sananvapaudesta ja erilaisten näkökulmien hyväksymisestä, tiedon sensuroimisesta ja hyökyaallon lailla kiihtyvästi etenevän tietomäärän haltuunotosta ovat tuskin hävinneet mihinkään. Niin ei ole tehnyt myöskään kirjaston merkitys kulttuurisen muistin säilyttäjänä ja jakajana. Kulttuurit muuttuvat ja siinä elävät ihmiset vaihtuvat, mutta se, millä molemmat elävät ikuisesti, on yhteinen, jaettu muisti.

Kutsu avoimelle vyöhykkeelle

Open Zone -projektin tiedotustilaisuus pääkirjaston Studiossa torstaina 9.10.2008 klo 10-11.30

Open Zone – Avoimen oppimisen ja aktiivisen kansalaisuuden lähikirjastovyöhyke on 3-vuotinen, ESR:n rahoittama kehitysprojekti, joka toteutetaan yhteistyössä Turun kaupunginkirjaston, Diakonia-ammattikorkeakoulun, Turun kristillisen opiston sekä Turun ammattikorkeakoulun kanssa. Projektin tavoitteena on kirjaston monikulttuuristen palveluiden kehittäminen ja maahanmuuttajien aktiivisen kansalaisuuden tukeminen. Projektissa järjestetään mm. ensimmäiset maahanmuuttajille suunnatut kirjastoalan ammatilliset opinnot.

Projektin kohderyhmänä ovat erityisesti naiset ja nuoret. Palveluiden kehittämisen lähtökohtana on maahanmuuttajien kuuleminen ja maahanmuuttajien osallistuminen palvelujen ja toiminnan suunnitteluun sekä toteuttamiseen.

Projektin koordinaattori on Anna Hilska. Hän ottaa mielellään vastaan ideoita, toiveita ja ehdotuksia nuorten toivomista palveluista.

Tervetuloa huomenna kuulemaan lisää!

Lisätietoja projektista:

Maahanmuuttajakoordinaattori Anna Hilska
Turun kaupunginkirjasto
044-9075271
anna.hilska@turku.fi

Syystunnelmia kuulaan kauniista Turusta

Unohdettujen jumalien maa

Tervehdys Kreikasta!

Kolme viikkoa Kreikassa alkaa olla takanapäin ja huomenna matka jatkuu Italiaan. Tähän mennessä reissu on ollut antoisa, joskin myös rankka. Olen tosiaan parhaillaan antiikintutkimuksen johdantokurssilla, ja puolet kurssista vietämme Kreikassa ja toisen puolen Italiassa. Kurssin pituus on kuusi viikkoa, joten aikaa nähdä kaikenlaista on rutosti. Tähän mennessä on jo ehtinyt sattua vaikka mitä. Olen nyt nähnyt kivikasoja kokonaisen ihmisiän edestä. Rauniokävely on muuten ehkä tehokkainta liikuntaa ikinä. Kokeilkaapa huviksenne joskus.

Eräänä päivänä kävimme tutustumassa Varin luolaan, joka on aikoinaan ollut Pan-jumalalle omistettu pyhäkkö. Juuri kun olimme kiipeämässä vuorta ylöspäin kohti luolaa, sattui kummia: ympäriltämme alkoi kuulua aseiden lataamisen ääniä ja sitten pusikoista pelmahti joukko Kreikan armeijan sotilaita. Melko häkellyttävä kokemus, sanoisinko. Kävi ilmi, että Kreikan armeijalla oli menossa samoilla seuduilla ampumaharjoitukset. Meitä pyydettiin ystävällisesti vetäytymään. Tottelimme. Sanottakoon nyt tässä, että vältyimme henkilövahingoilta. Pääsimme tutustumaan luolaan myöhemmin ja voin sanoa, että se oli todella näkemisen arvoinen paikka. Katsokaapa vaikka tuosta ylhäällä olevasta kuvasta. Itse luolaan laskeutuminen oli sarjassamme jokainen askel voi johtaa kuolemaan. Minkäänlaisia turvakaiteita yms härpäkkeitä ei näkynyt mailla halmeilla. Luolaan piti laskeutua pientä ja kapeaa ulkonemaa pitkin, ja pudotus oli neljän metrin luokkaa. Ainut turvallisuusohje, jonka saimme oli "Ei saa sitten pudota." Tämä selvä. Onneksi en omista minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Haittaahan siitä vain olisi ollut.

Olemme kierrelleet Kreikkaa ympäriinsä ja esimerkiksi Peloponnesos on tullut aikaa tarkkaan koluttua läpi. Kyllenessä pääsimme tutustumaan meriarkeologiaan, joka oli ehkä siisteintä ikinä. Pääsimme snorkkeloimaan veteen ja tutkimaan rannan läheisyydessä olevia vedenalaisia raunioita. Raunioiden lisäksi näkyi värikkäitä kaloja, merivuokkoja ja muuta jännittävää. Muistan, kuinka pienenä haaveilin meribiologin urasta. Pääsin siis lopulta veteen leikkimään Jacques Cousteauta. Ainakin tavallaan.

Delfoi oli suorastaan rikollisen hieno paikka. Oraakkelia ei kuitenkaan näkynyt, mikä jäi kaihertamaan mieltäni, sillä olisi ollut vähän kysyttävää. Ehkä joskus toiste. Yövyimme yhden yön Delfoissa, ja heräsin siellä jo varhain noustakseni vuorelle katsomaan kuinka rusosorminen Eos nousee Parnassosvuoren takaa (kts. kuva). Aikainen herääminen kannatti. Kun aurinko alkoi pilkistää vuoren takaa, se hetki oli suorastaan pyhä. Sillä hetkellä tuntui siltä, kuin unohdetut jumalat olisivat todella olemassa ja elinvoimaisempia kuin koskaan.

Tämä päivä on mennyt pakkaamisessa ja Carlos Ruiz Zafonin Tuulen varjo-kirjaa lukiessa, jota muuten voin suositella erittäin lämpimästi kaikille. Kirjoja en ole hirveästi ostellut, sillä ne mokomat ovat täällä päin yhtä kalliita kuin Suomessa. Kirjakaupat sinänsä muuten ovat täällä kyllä erittäin hyvin varusteltuja monikerroksisia komplekseja. Siis sarjassamme liikkeitä, joista minut pitää kantaa ulos.

Kerrottavaa olisi vaikka kuinka, mutta satuilen lisää myöhemmin. Kohta on suuntana taverna kreikkalaisine herkkuineen. Huomenna pääseekin sitten jo testaamaan italialaisia ruokia.

Toivottavasti syksyinen Turku on kuulas ja kaunis, eikä masentavan sateinen. Vaikenen, mutta vain hetkeksi.

Madagaskar - saari muutoksessa

Madagasikara [Madagaskar]

WWF:n vapaaehtoistyöntekijänä työskennelleen Miriam Sewónin kuvista koottu näyttely esillä pääkirjaston Stoorissa 1.- 9.10.2008

Oletko koskaan miettinyt astua vapaaehtoistyön polulle? Miriam Sewónin valokuvanäyttely antaa yhden kokemuksellisen näkökulman vapaaehtoistyöntekijän arkeen.

Miriam kertoo:

"Noin vuosi sitten lähdin silmiä avaavalle matkalle Madagaskariin, 'Vihreään saareen', joka kirjaimellisesti palaa poroksi silmiemme edessä. Eroosio on muuttanut saaren väriä jota nykyään kutsutaan punaiseksi saareksi.

Olin päättänyt, että haluan vapaa-ehtoistyöhön. Koska WWF:n työ on aina kiinnostanut minua lähetin hakemuksen Kansainvälisen WWF:n järjestämään Explore! -ohjelmaan. Hakemukseni hyväksyttiin ja olin yksi kuudesta tytöstä, jotka saivat tämän ainutlaatuisen mahdollisuuden nähdä miten WWF:n työ toimii kehittyvässä maassa.

Olen nyt koonnut kuvistani pienen näyttelyn pääkirjastoon, Stooriin. Toivon kuvieni tuovan edes pienen osan Madagaskaria katsojan ulottuviin."

Lähde Miriamin mukaan! Sinulla on vielä viikko aikaa tulla Stooriin aistimaan Madagaskarin kauneus, karheus ja lämpö!

Avajaistunnelmia kuvin

Tänään se sitten tapahtui. Turun pääkirjastossa vietettiin wanhan pääkirjastorakennuksen avajaisia. Paikalle oli saapunut runsaasti innostuneita kirjastonkäyttäjiä - aina jonoksi asti. (Kirjaston kotisivujen mukaan pääkirjastossa oli päivän aikana 8000 kävijää!!!)

Tunnelma oli kaiken kaikkiaan hienon juhlallinen, paikoin jopa harras. Juhlapuhujat kertoivat kirjastolaitoksen arvosta kauniilla siveltimen vedoilla. Virallista tai ei, mutta kyllä kirjastossa myös irroteltiin. Oli leppoisaa menoa ja meininkiä. Musiikkiosastolla soi niin sellot, pianot kuin puhallinsoittimetkin laulua unohtamatta.

Seuraavassa on lyhytmuotoinen kuvareportaasi aamupäivän tunnelmista:

Kirjaston avaamista odotettiin malttamattomina...

Vihdoin ovet avautuivat

Kävijät ottaa vastaan itseoikeutetusti rakennuksen lahjoittaja, kauppaneuvos Fredric von Rettig. Komeaa on, valoisaa ja avaraa.

Ensimmäisessä kerroksessa on tarjolla romaaneja, elokuvia, lehtiä, taidekirjoja...

... ja sarjakuvia...

Myös kihinä ja kuhina saavuttivat kaunon ja taiteen neuvontatiskin

Sitten katse kohti yläkerran musiikkiosastoa

Kihinän ja kuhinan suloiset veljekset löytyivät täältäkin

Musiikkiesitykset loivat rentoa ja iloista tunnelmaa

Myös Stoori osallistui avajaisiin. Avajaisohjelma näkyi ja kuului reaaliaikaisesti Stoorin valkokankaalla

Päätän raporttini tähän. Mutta älkää huoliko, avajaistunnelmiin palataan vielä...

Niin, ja tämä ovi pysyy nyt auki

Lisätietoa kirjaston avajaisista löydät kirjaston kotisivuilta.

Wanhan kirjaston tunnelmiin voi sukeltaa myös vaikkapa Turun Sanomien verkkosivuilla:
juttu 1
juttu 2

Kulttuuria silmille, korville ja mielelle: avoin kutsu

Enää yksi yö, ja Turun wanha pääkirjastorakennus avautuu piiitkän odotuksen jälkeen. Koko pääkirjasto lepää ja ahkeroi huomisesta lukien yhdessä korttelissa, likimain saman suojelevan katon alla. "Viimeinkin", tuntuu moni kirjastoihminen toteavan.



Hyvää on kuitenkin kannattanut odottaa. Yhdessä yhteisessä pääkirjastossa tieto ja elämykset kohtaavat, syleilevät ja tuovat kulttuurin kaikessa monimuotoisuudessaan entistäkin lähemmäs jokaista turkulaista.



Taiteidentaloksi ristityn kauniin ja arvokkaan kirjastotalon alakerrasta löydät jatkossa romaaneja, runoja ja elokuvia monilla kielillä. Sieltä saat tietoa myös muista taidemuodoista: teatterista, elokuvista, tanssista, arkkitehtuurista jne.

Yläkerran valloittaa vuorostaan musiikki: CD-levyt, nuotit ja erilaiset soitonoppaat. Musiikkiosastolla on soittohuone ja stage erinäisiä tapahtumia silmällä pitäen. Kaikessa on vahvasti itsetekemisen meininki. Tämän vastapainoksi musiikkiosastolla sijaitsee myös kauan kaivattu hiljainen huone rauhaisaan opiskeluun.

Wanha kirjastorakennus avataan tietysti juhlimalla koko päivän. Tule sinäkin mukaan ihailemaan komeaa taloa ja lumoutumaan sen sisällöstä. Kirjasto ainakin odottaa jo malttamattomana...

Juhlaohjelmaa voit tarkastella tarkemmin täällä.

Ihan tässä sormet jo syhyävät. Onkin mieltä hivelevää tarkkailla, millaisen yleisönryntäyksen avajaiset saavat aikaan. Rohkenisin otaksua, että aikamoinen kuhina on luvassa.

Stoorin blogi palaa joka tapauksessa avajaistunnelmiin vielä myöhemmin lähemmin ja syvemmin, ehkäpä jopa pohdiskellen.

Turku-Rastit

Stoorissa tapahtuu: tukarit seikkailulla!

Yhdessä on helpompi pysyä pystyssä

Mannerheimin lastensuojeluliiton tukioppilastoiminta järjestää huomenna keskiviikkona Turku-Rastit.

Turun tukioppilaat lähtevät aamulla koko päivän kestävälle seikkailulle ympäri kaupunkia. He saavat tutustua lasten ja nuorten poliklinikkaan, ehkäisyneuvolaan, nuorten turvataloon, taide- ja toimintatalo Vimmaan sekä poliisin toimintaan.

Tukioppilaiden löytöretki levähtää iloksemme myös Stoorissa. Kirjastossa palvelujaan esittelevät niin nuorten tiedotus- ja neuvontapiste NuortenTurku kuin Stoorin kirjastolaisetkin.

MLL:n tukioppilastoiminnan tunnuslause muistuttaa siitä, kuinka tärkeää on huolehtia kanssaihmisistä. Yhdessä on paljon mukavampaa ja kevyempää. Stoori haluaa olla yksi tukipuu, jolle yhdessäoloa voi rakentaa. Toivottavasti tukioppilaat ottavat Stoorin omakseen, sillä se tarjoaa nuorille monia mahdollisuuksia vapaa-ajan viettämiseen. Koulutehtävien teon lisäksi Stoorissa voi hakea tietoa harrastuksista - ehkäpä löytää aivan uuden harrastuksenkin? Stoori tarjoaa myös lukuisia, toinen toistaan kiehtovampia portteja elämyksiin. Esimerkiksi nuorten romaanit ja elokuvat johdattavat joko jännittävän vauhdikkaisiin tai lempeän romanttisiin päiväunelmiin, tunteiden raivokasta paloa unohtamatta. Nuorten lehdet antavat viimeisimmät muotivinkit, ja manga-kokoelmat perehdyttävät paitsi tähän suosittuun muoti-ilmiöön myös sarjakuvapiirtämisen saloihin.

Stoori toivottaa tukioppilaat lämpimästi tervetulleiksi. Heitä odotetaan ainakin Katariinan koulusta, Lyseosta, Aurajoen koulusta, Topeliuksesta, Puolalasta, Luostarivuoresta, Pernosta ja Kastusta. Toivottavasti kirjasto tulee runsaine palveluineen teille tutuksi.

Millä tavoin päivä seikkailevana tukioppilaana on kulkenut?
Löysitkö oman Stoorisi?
Odotamme suurella mielenkiinnolla kommenttejanne.

Lisätietoa Mannerheimin lastensuojeluliiton tukioppilastoiminnasta löydät seuraavasta linkistä: http://www.mll.fi/nuortennetti/tukarit/

Kadonneita prinssejä, julmia kuninkaita ja muita kummitustarinoita

HUOM! Seuraavaa tarinaa ei suositella heikkohermoisille.

Stoorin blogin kevät päättyi leikkimieliseen haamujen esiin manaukseen, kun Rime huhuili kirjaston ihka oman kummituksen perään. Blogin on nyt sateisten ja hämärtyvien syysiltojen kutsuessa aika palata viehkeiden kummitustarinoiden äärelle.

Viimeksi jännitettiin kirjastojen kellarikäytävillä. Nyt matka vie sumuiseen Lontooseen, jonka kadut ja rakennukset kuiskivat toinen toistaan vertahyytävämpiä kertomuksia. Kaupungin tunnetuimpia kummittelupaikkoja on Towerin harmaiden muurien ympäröimä ja lukuisia salaisuuksia kätkevä linna. Matkaamme siis sinne.



Towerin pikkuprinssit

Yksi Towerin kuuluisimmista tarinoista kertoo kahdesta 9 ja 12 -vuotiaasta prinssistä, jotka elivät vangittuina linnan niin sanotussa ”verisessä tornissa”. Pojista vanhempi oli kruununperijä, ja hänet oli jo valittu Englannin seuraavaksi kuninkaaksi. Prinsseillä oli kuitenkin hyvin ilkeämielinen ja vallanhimoinen setä. Hän oli syrjäyttänyt pojat, haalinut valtaistuimen itselleen ja lukinnut kruununperijän veljineen pahamaineiseen linnaan.

Vangittujen poikien nähtiin usein leikkivän ja vilkuttavan iloisesti tornin ikkunasta kaupunkilaisille. Yht’äkkiä he kuitenkin katosivat, ja ilmestyivät uudestaan linnan kolkkoja käytäviä koristavina, surumielisinä ja käsi kädessä kulkevina haamuolentoina.

Prinssien kohtalo on yksi kuuluisimmista historiallisista mysteereistä, eikä se ole koskaan selvinnyt täysin varmuudella. Perimätiedon mukaan he joutuivat ahneeksi, katalaksi ja petolliseksi kuvatun setänsä murhauttamiksi. Tätä teoriaa tukee 1600-luvulla tehty löytö: Towerin korjaustöissä paljastui kahden lapsen luut. Historian syyttävä sormi onkin jo vuosisatojen ajan osoittanut poikien setää, kuningas Rikhard III:ta (kuninkaana 1483–85). Ajan kirjailijat tukivat hänen syyllisyyttään. Rikhard kuvattiin poikkeuksellisen säälimättömäksi, alituisen kunnian- ja vallanhimon raastamaksi ihmiseksi, joka ei vallantavoittelussaan kaihtanut mitään keinoja.

Rikhardin julmaa mieltä todistettiin karmivan rujolla ulkomuodolla. Hänen kerrottiin olleen ruumiiltaan pienikokoinen. Kuihtuneen kapeita ja kalmankalpeita kasvoja verhosivat korpinmustat, olkapäille ulottuvat hiukset. Rikhard ontui, hänen selässään oli iso kyttyrä ja hänen toinen kätensä oli surkastunut. Terveellä kädellään Rikhardin kerrottiin puristaneen jatkuvasti tikariaan, ja näykkivän lakkaamatta huuliaan, aivan kuin hänen mielensä olisi ehtymättömästi suoltanut uusia ilkeämielisiä juonia. Rikhardin surmatyöt näkyivät hänen vaatetuksessaankin: hänen kerrottiin pukeutuneen mustaan, kauttaaltaan veren tahrimaan samettiin.

Rikhardin syyllisyydestä todisti myös hänen kohtalonsa. Prinssien oletettu kuolema sai aikaan kapinan, jonka johdossa oli Tudor-sukuinen Henrik - omien sanojensa mukaisesti Jumalan enkeli, joka oli tullut vapauttamaan Englannin valtakunnan pahuuden ikeestä. Moraalinen oikeus toteutui, kun Rikhard surmattiin taistelujen melskeessä ja Tudor-suvun valtakausi alkoi. Tämä on kuitenkin vain osatotuus…

Konnasta sankariksi

Tämän päivän historiankirjoitus näkee Rikhardin kovin eri tavoin. Hänet kuvataan komeaksi sankarikuninkaaksi: taitavaksi sotapäälliköksi, suosituksi hallitsijaksi, lempeäksi ja valveutuneeksi lainkäyttäjäksi, joka piti aina kaikkein heikoimpien puolta. Näiden tulkintojen mukaan Towerin prinssejä ei surmattu lainkaan, ja jos surmattiin, niin Rikhard ei ollut siihen millään tavalla osallinen.

Rikhardin puolustajien mukaan paholaismaista julmuutta tihkuva kuva piirrettiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Onkin todennäköistä, että Rikhardin seuraajat mustamaalasivat häntä kaikin mahdollisin tavoin. Historiankirjoituksella oli poliittinen tehtävä: helpoin tapa perustella Rikhardin syrjäyttäminen oli tehdä hänestä pahimman luokan ihminen, jonka pelkkä ulkomuoto viesti mielen ja sielun turmeltuneisuudesta. Towerin prinssien surmaaminen asetettiin hänen harteilleen, koska se oli kaikkein kirkkain todiste hänen niljakkaasta epäinhimillisyydestään.

Mistä edellinen kertoo? Historiallisessa totuudessa on hyvin usein kyse näkökulmasta. Historiankirjoitus on voittajien oikeus, ja sillä sekä vahvistetaan että puolustellaan heidän näkemyksiään. Häviäjän roolina on alistua historian halveksituksi konnaksi. Prinssien salaperäinen kohtalo paljastaa myös historian alituisen kiehtovuuden. Parhaimmillaan historiantutkimus on salapoliisityötä - menneisyyden salaisuuksien selvittämistä.

Historiankirjoittajat ovat kenties vaihtaneet näkökulmaa. Tästä huolimatta Rikhard jatkaa eloaan populaarikulttuurin konnana, jonka läpeensä kieroutunut mieli on täynnä toinen toistaan ilkeämpiä juonia. Hän on arkkityyppi, hahmo, jossa erilaiset inhimillisen pahuuden esittämistavat sulautuvat. Perinteet elävät syvällä kulttuurissa ja niitä on hyvin vaikea murtaa. Rikhardin hahmo on esimerkiksi kaikille sarjakuvia lukeneille tuttu. Vallanhimoinen, alituisen kärttyinen ja pienikokoinen Ahmed Ahne jatkaa samaa arkkityyppiä. Niin tekevät myös pikkupossuja jahtaava Iso-paha susi ym. lukuisat Disney-elokuvien konnat - puhumattakaan television saippuasarjojen koston- ja vallanhimoisista ilkimyksistä.

Balladi metsän lapsosista

Myös Towerin prinssien tarina toistaa arkkityyppistä malliaan. Englannissa kiertää balladi, jonka juuret ovat 1500-luvulla. Kyseinen legenda kertoo kahdesta pienestä lapsesta, jotka olivat perineet vanhempansa valtavan omaisuuden. Testamentissa oli yksi ehto: lapset saisivat perintönsä vasta tullessaan täysi-ikäisiksi. Muussa tapauksessa rikkaudet siirtyvät heidän sedälleen, joka määrättiin lasten holhoojaksi.

Kullanhimo ja ahneus valtasivat sedän. Hän palkkasi kaksi murhaajaa ja antoi näille tehtäväksi viedä lapset metsään surmattaviksi. Pienten lasten viattomuus sai kuitenkin toisen murhaajan sydämen heltymään. Hän piilotti pienokaiset ja lähti hakemaan näille ruokaa. Samalla hän vannotti, etteivät lapset lähtisi yksikseen syvemmälle synkkään metsään. Nälkäiset ja pelokkaat sisarukset eivät piitanneet varoituksista vaan lähtivät sovitulta paikalta. He kävelivät käsi kädessä ympäri metsää, kunnes eksyivät, nukahtivat ja kuolivat sylikkäin.

Jumalan kosto ja viha iskivät nyt heidän setäänsä. Hän ajautui onnettomuuksien syöksykierteeseen rangaistuksena ahneudestaan. Loppunsa hän näki riutuen vankilassa. Legenda elää yhä vahvasti kansantarinoissa, joissa samaisessa metsässä käyskentelevä kulkija voi hämärän tultua nähdä kaksi lasta kulkemassa käsikkäin tai kuulla lasten itkua.

Tarinoissa Towerin prinsseistä ja metsän lapsosista legenda ja historia syleilevät. Esitetyt tarinat ovat niin lähellä toisiaan, että niiden todenperäisyyttä on enää vaikea erottaa keksitystä. Eri asia on, onko tähän tarvettakaan? Towerin prinssien kohtalo säilyy mysteerinä. Samoin tekee Rikhard III:n historiallinen hahmo: Oliko hän mielipuolinen tyranni vai jalo ja valveutunut, mutta historian mustamaalaama sankarikuningas?

Lisätietoa Towerin prinsseistä, metsän lapsukaisista ja Rikhard III:ta löydät vaikkapa englanninkielisestä Wikipediasta.