Unohdettujen jumalien maa

Tervehdys Kreikasta!

Kolme viikkoa Kreikassa alkaa olla takanapäin ja huomenna matka jatkuu Italiaan. Tähän mennessä reissu on ollut antoisa, joskin myös rankka. Olen tosiaan parhaillaan antiikintutkimuksen johdantokurssilla, ja puolet kurssista vietämme Kreikassa ja toisen puolen Italiassa. Kurssin pituus on kuusi viikkoa, joten aikaa nähdä kaikenlaista on rutosti. Tähän mennessä on jo ehtinyt sattua vaikka mitä. Olen nyt nähnyt kivikasoja kokonaisen ihmisiän edestä. Rauniokävely on muuten ehkä tehokkainta liikuntaa ikinä. Kokeilkaapa huviksenne joskus.

Eräänä päivänä kävimme tutustumassa Varin luolaan, joka on aikoinaan ollut Pan-jumalalle omistettu pyhäkkö. Juuri kun olimme kiipeämässä vuorta ylöspäin kohti luolaa, sattui kummia: ympäriltämme alkoi kuulua aseiden lataamisen ääniä ja sitten pusikoista pelmahti joukko Kreikan armeijan sotilaita. Melko häkellyttävä kokemus, sanoisinko. Kävi ilmi, että Kreikan armeijalla oli menossa samoilla seuduilla ampumaharjoitukset. Meitä pyydettiin ystävällisesti vetäytymään. Tottelimme. Sanottakoon nyt tässä, että vältyimme henkilövahingoilta. Pääsimme tutustumaan luolaan myöhemmin ja voin sanoa, että se oli todella näkemisen arvoinen paikka. Katsokaapa vaikka tuosta ylhäällä olevasta kuvasta. Itse luolaan laskeutuminen oli sarjassamme jokainen askel voi johtaa kuolemaan. Minkäänlaisia turvakaiteita yms härpäkkeitä ei näkynyt mailla halmeilla. Luolaan piti laskeutua pientä ja kapeaa ulkonemaa pitkin, ja pudotus oli neljän metrin luokkaa. Ainut turvallisuusohje, jonka saimme oli "Ei saa sitten pudota." Tämä selvä. Onneksi en omista minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Haittaahan siitä vain olisi ollut.

Olemme kierrelleet Kreikkaa ympäriinsä ja esimerkiksi Peloponnesos on tullut aikaa tarkkaan koluttua läpi. Kyllenessä pääsimme tutustumaan meriarkeologiaan, joka oli ehkä siisteintä ikinä. Pääsimme snorkkeloimaan veteen ja tutkimaan rannan läheisyydessä olevia vedenalaisia raunioita. Raunioiden lisäksi näkyi värikkäitä kaloja, merivuokkoja ja muuta jännittävää. Muistan, kuinka pienenä haaveilin meribiologin urasta. Pääsin siis lopulta veteen leikkimään Jacques Cousteauta. Ainakin tavallaan.

Delfoi oli suorastaan rikollisen hieno paikka. Oraakkelia ei kuitenkaan näkynyt, mikä jäi kaihertamaan mieltäni, sillä olisi ollut vähän kysyttävää. Ehkä joskus toiste. Yövyimme yhden yön Delfoissa, ja heräsin siellä jo varhain noustakseni vuorelle katsomaan kuinka rusosorminen Eos nousee Parnassosvuoren takaa (kts. kuva). Aikainen herääminen kannatti. Kun aurinko alkoi pilkistää vuoren takaa, se hetki oli suorastaan pyhä. Sillä hetkellä tuntui siltä, kuin unohdetut jumalat olisivat todella olemassa ja elinvoimaisempia kuin koskaan.

Tämä päivä on mennyt pakkaamisessa ja Carlos Ruiz Zafonin Tuulen varjo-kirjaa lukiessa, jota muuten voin suositella erittäin lämpimästi kaikille. Kirjoja en ole hirveästi ostellut, sillä ne mokomat ovat täällä päin yhtä kalliita kuin Suomessa. Kirjakaupat sinänsä muuten ovat täällä kyllä erittäin hyvin varusteltuja monikerroksisia komplekseja. Siis sarjassamme liikkeitä, joista minut pitää kantaa ulos.

Kerrottavaa olisi vaikka kuinka, mutta satuilen lisää myöhemmin. Kohta on suuntana taverna kreikkalaisine herkkuineen. Huomenna pääseekin sitten jo testaamaan italialaisia ruokia.

Toivottavasti syksyinen Turku on kuulas ja kaunis, eikä masentavan sateinen. Vaikenen, mutta vain hetkeksi.

Madagaskar - saari muutoksessa

Madagasikara [Madagaskar]

WWF:n vapaaehtoistyöntekijänä työskennelleen Miriam Sewónin kuvista koottu näyttely esillä pääkirjaston Stoorissa 1.- 9.10.2008

Oletko koskaan miettinyt astua vapaaehtoistyön polulle? Miriam Sewónin valokuvanäyttely antaa yhden kokemuksellisen näkökulman vapaaehtoistyöntekijän arkeen.

Miriam kertoo:

"Noin vuosi sitten lähdin silmiä avaavalle matkalle Madagaskariin, 'Vihreään saareen', joka kirjaimellisesti palaa poroksi silmiemme edessä. Eroosio on muuttanut saaren väriä jota nykyään kutsutaan punaiseksi saareksi.

Olin päättänyt, että haluan vapaa-ehtoistyöhön. Koska WWF:n työ on aina kiinnostanut minua lähetin hakemuksen Kansainvälisen WWF:n järjestämään Explore! -ohjelmaan. Hakemukseni hyväksyttiin ja olin yksi kuudesta tytöstä, jotka saivat tämän ainutlaatuisen mahdollisuuden nähdä miten WWF:n työ toimii kehittyvässä maassa.

Olen nyt koonnut kuvistani pienen näyttelyn pääkirjastoon, Stooriin. Toivon kuvieni tuovan edes pienen osan Madagaskaria katsojan ulottuviin."

Lähde Miriamin mukaan! Sinulla on vielä viikko aikaa tulla Stooriin aistimaan Madagaskarin kauneus, karheus ja lämpö!

Avajaistunnelmia kuvin

Tänään se sitten tapahtui. Turun pääkirjastossa vietettiin wanhan pääkirjastorakennuksen avajaisia. Paikalle oli saapunut runsaasti innostuneita kirjastonkäyttäjiä - aina jonoksi asti. (Kirjaston kotisivujen mukaan pääkirjastossa oli päivän aikana 8000 kävijää!!!)

Tunnelma oli kaiken kaikkiaan hienon juhlallinen, paikoin jopa harras. Juhlapuhujat kertoivat kirjastolaitoksen arvosta kauniilla siveltimen vedoilla. Virallista tai ei, mutta kyllä kirjastossa myös irroteltiin. Oli leppoisaa menoa ja meininkiä. Musiikkiosastolla soi niin sellot, pianot kuin puhallinsoittimetkin laulua unohtamatta.

Seuraavassa on lyhytmuotoinen kuvareportaasi aamupäivän tunnelmista:

Kirjaston avaamista odotettiin malttamattomina...

Vihdoin ovet avautuivat

Kävijät ottaa vastaan itseoikeutetusti rakennuksen lahjoittaja, kauppaneuvos Fredric von Rettig. Komeaa on, valoisaa ja avaraa.

Ensimmäisessä kerroksessa on tarjolla romaaneja, elokuvia, lehtiä, taidekirjoja...

... ja sarjakuvia...

Myös kihinä ja kuhina saavuttivat kaunon ja taiteen neuvontatiskin

Sitten katse kohti yläkerran musiikkiosastoa

Kihinän ja kuhinan suloiset veljekset löytyivät täältäkin

Musiikkiesitykset loivat rentoa ja iloista tunnelmaa

Myös Stoori osallistui avajaisiin. Avajaisohjelma näkyi ja kuului reaaliaikaisesti Stoorin valkokankaalla

Päätän raporttini tähän. Mutta älkää huoliko, avajaistunnelmiin palataan vielä...

Niin, ja tämä ovi pysyy nyt auki

Lisätietoa kirjaston avajaisista löydät kirjaston kotisivuilta.

Wanhan kirjaston tunnelmiin voi sukeltaa myös vaikkapa Turun Sanomien verkkosivuilla:
juttu 1
juttu 2

Kulttuuria silmille, korville ja mielelle: avoin kutsu

Enää yksi yö, ja Turun wanha pääkirjastorakennus avautuu piiitkän odotuksen jälkeen. Koko pääkirjasto lepää ja ahkeroi huomisesta lukien yhdessä korttelissa, likimain saman suojelevan katon alla. "Viimeinkin", tuntuu moni kirjastoihminen toteavan.



Hyvää on kuitenkin kannattanut odottaa. Yhdessä yhteisessä pääkirjastossa tieto ja elämykset kohtaavat, syleilevät ja tuovat kulttuurin kaikessa monimuotoisuudessaan entistäkin lähemmäs jokaista turkulaista.



Taiteidentaloksi ristityn kauniin ja arvokkaan kirjastotalon alakerrasta löydät jatkossa romaaneja, runoja ja elokuvia monilla kielillä. Sieltä saat tietoa myös muista taidemuodoista: teatterista, elokuvista, tanssista, arkkitehtuurista jne.

Yläkerran valloittaa vuorostaan musiikki: CD-levyt, nuotit ja erilaiset soitonoppaat. Musiikkiosastolla on soittohuone ja stage erinäisiä tapahtumia silmällä pitäen. Kaikessa on vahvasti itsetekemisen meininki. Tämän vastapainoksi musiikkiosastolla sijaitsee myös kauan kaivattu hiljainen huone rauhaisaan opiskeluun.

Wanha kirjastorakennus avataan tietysti juhlimalla koko päivän. Tule sinäkin mukaan ihailemaan komeaa taloa ja lumoutumaan sen sisällöstä. Kirjasto ainakin odottaa jo malttamattomana...

Juhlaohjelmaa voit tarkastella tarkemmin täällä.

Ihan tässä sormet jo syhyävät. Onkin mieltä hivelevää tarkkailla, millaisen yleisönryntäyksen avajaiset saavat aikaan. Rohkenisin otaksua, että aikamoinen kuhina on luvassa.

Stoorin blogi palaa joka tapauksessa avajaistunnelmiin vielä myöhemmin lähemmin ja syvemmin, ehkäpä jopa pohdiskellen.

Turku-Rastit

Stoorissa tapahtuu: tukarit seikkailulla!

Yhdessä on helpompi pysyä pystyssä

Mannerheimin lastensuojeluliiton tukioppilastoiminta järjestää huomenna keskiviikkona Turku-Rastit.

Turun tukioppilaat lähtevät aamulla koko päivän kestävälle seikkailulle ympäri kaupunkia. He saavat tutustua lasten ja nuorten poliklinikkaan, ehkäisyneuvolaan, nuorten turvataloon, taide- ja toimintatalo Vimmaan sekä poliisin toimintaan.

Tukioppilaiden löytöretki levähtää iloksemme myös Stoorissa. Kirjastossa palvelujaan esittelevät niin nuorten tiedotus- ja neuvontapiste NuortenTurku kuin Stoorin kirjastolaisetkin.

MLL:n tukioppilastoiminnan tunnuslause muistuttaa siitä, kuinka tärkeää on huolehtia kanssaihmisistä. Yhdessä on paljon mukavampaa ja kevyempää. Stoori haluaa olla yksi tukipuu, jolle yhdessäoloa voi rakentaa. Toivottavasti tukioppilaat ottavat Stoorin omakseen, sillä se tarjoaa nuorille monia mahdollisuuksia vapaa-ajan viettämiseen. Koulutehtävien teon lisäksi Stoorissa voi hakea tietoa harrastuksista - ehkäpä löytää aivan uuden harrastuksenkin? Stoori tarjoaa myös lukuisia, toinen toistaan kiehtovampia portteja elämyksiin. Esimerkiksi nuorten romaanit ja elokuvat johdattavat joko jännittävän vauhdikkaisiin tai lempeän romanttisiin päiväunelmiin, tunteiden raivokasta paloa unohtamatta. Nuorten lehdet antavat viimeisimmät muotivinkit, ja manga-kokoelmat perehdyttävät paitsi tähän suosittuun muoti-ilmiöön myös sarjakuvapiirtämisen saloihin.

Stoori toivottaa tukioppilaat lämpimästi tervetulleiksi. Heitä odotetaan ainakin Katariinan koulusta, Lyseosta, Aurajoen koulusta, Topeliuksesta, Puolalasta, Luostarivuoresta, Pernosta ja Kastusta. Toivottavasti kirjasto tulee runsaine palveluineen teille tutuksi.

Millä tavoin päivä seikkailevana tukioppilaana on kulkenut?
Löysitkö oman Stoorisi?
Odotamme suurella mielenkiinnolla kommenttejanne.

Lisätietoa Mannerheimin lastensuojeluliiton tukioppilastoiminnasta löydät seuraavasta linkistä: http://www.mll.fi/nuortennetti/tukarit/

Kadonneita prinssejä, julmia kuninkaita ja muita kummitustarinoita

HUOM! Seuraavaa tarinaa ei suositella heikkohermoisille.

Stoorin blogin kevät päättyi leikkimieliseen haamujen esiin manaukseen, kun Rime huhuili kirjaston ihka oman kummituksen perään. Blogin on nyt sateisten ja hämärtyvien syysiltojen kutsuessa aika palata viehkeiden kummitustarinoiden äärelle.

Viimeksi jännitettiin kirjastojen kellarikäytävillä. Nyt matka vie sumuiseen Lontooseen, jonka kadut ja rakennukset kuiskivat toinen toistaan vertahyytävämpiä kertomuksia. Kaupungin tunnetuimpia kummittelupaikkoja on Towerin harmaiden muurien ympäröimä ja lukuisia salaisuuksia kätkevä linna. Matkaamme siis sinne.



Towerin pikkuprinssit

Yksi Towerin kuuluisimmista tarinoista kertoo kahdesta 9 ja 12 -vuotiaasta prinssistä, jotka elivät vangittuina linnan niin sanotussa ”verisessä tornissa”. Pojista vanhempi oli kruununperijä, ja hänet oli jo valittu Englannin seuraavaksi kuninkaaksi. Prinsseillä oli kuitenkin hyvin ilkeämielinen ja vallanhimoinen setä. Hän oli syrjäyttänyt pojat, haalinut valtaistuimen itselleen ja lukinnut kruununperijän veljineen pahamaineiseen linnaan.

Vangittujen poikien nähtiin usein leikkivän ja vilkuttavan iloisesti tornin ikkunasta kaupunkilaisille. Yht’äkkiä he kuitenkin katosivat, ja ilmestyivät uudestaan linnan kolkkoja käytäviä koristavina, surumielisinä ja käsi kädessä kulkevina haamuolentoina.

Prinssien kohtalo on yksi kuuluisimmista historiallisista mysteereistä, eikä se ole koskaan selvinnyt täysin varmuudella. Perimätiedon mukaan he joutuivat ahneeksi, katalaksi ja petolliseksi kuvatun setänsä murhauttamiksi. Tätä teoriaa tukee 1600-luvulla tehty löytö: Towerin korjaustöissä paljastui kahden lapsen luut. Historian syyttävä sormi onkin jo vuosisatojen ajan osoittanut poikien setää, kuningas Rikhard III:ta (kuninkaana 1483–85). Ajan kirjailijat tukivat hänen syyllisyyttään. Rikhard kuvattiin poikkeuksellisen säälimättömäksi, alituisen kunnian- ja vallanhimon raastamaksi ihmiseksi, joka ei vallantavoittelussaan kaihtanut mitään keinoja.

Rikhardin julmaa mieltä todistettiin karmivan rujolla ulkomuodolla. Hänen kerrottiin olleen ruumiiltaan pienikokoinen. Kuihtuneen kapeita ja kalmankalpeita kasvoja verhosivat korpinmustat, olkapäille ulottuvat hiukset. Rikhard ontui, hänen selässään oli iso kyttyrä ja hänen toinen kätensä oli surkastunut. Terveellä kädellään Rikhardin kerrottiin puristaneen jatkuvasti tikariaan, ja näykkivän lakkaamatta huuliaan, aivan kuin hänen mielensä olisi ehtymättömästi suoltanut uusia ilkeämielisiä juonia. Rikhardin surmatyöt näkyivät hänen vaatetuksessaankin: hänen kerrottiin pukeutuneen mustaan, kauttaaltaan veren tahrimaan samettiin.

Rikhardin syyllisyydestä todisti myös hänen kohtalonsa. Prinssien oletettu kuolema sai aikaan kapinan, jonka johdossa oli Tudor-sukuinen Henrik - omien sanojensa mukaisesti Jumalan enkeli, joka oli tullut vapauttamaan Englannin valtakunnan pahuuden ikeestä. Moraalinen oikeus toteutui, kun Rikhard surmattiin taistelujen melskeessä ja Tudor-suvun valtakausi alkoi. Tämä on kuitenkin vain osatotuus…

Konnasta sankariksi

Tämän päivän historiankirjoitus näkee Rikhardin kovin eri tavoin. Hänet kuvataan komeaksi sankarikuninkaaksi: taitavaksi sotapäälliköksi, suosituksi hallitsijaksi, lempeäksi ja valveutuneeksi lainkäyttäjäksi, joka piti aina kaikkein heikoimpien puolta. Näiden tulkintojen mukaan Towerin prinssejä ei surmattu lainkaan, ja jos surmattiin, niin Rikhard ei ollut siihen millään tavalla osallinen.

Rikhardin puolustajien mukaan paholaismaista julmuutta tihkuva kuva piirrettiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Onkin todennäköistä, että Rikhardin seuraajat mustamaalasivat häntä kaikin mahdollisin tavoin. Historiankirjoituksella oli poliittinen tehtävä: helpoin tapa perustella Rikhardin syrjäyttäminen oli tehdä hänestä pahimman luokan ihminen, jonka pelkkä ulkomuoto viesti mielen ja sielun turmeltuneisuudesta. Towerin prinssien surmaaminen asetettiin hänen harteilleen, koska se oli kaikkein kirkkain todiste hänen niljakkaasta epäinhimillisyydestään.

Mistä edellinen kertoo? Historiallisessa totuudessa on hyvin usein kyse näkökulmasta. Historiankirjoitus on voittajien oikeus, ja sillä sekä vahvistetaan että puolustellaan heidän näkemyksiään. Häviäjän roolina on alistua historian halveksituksi konnaksi. Prinssien salaperäinen kohtalo paljastaa myös historian alituisen kiehtovuuden. Parhaimmillaan historiantutkimus on salapoliisityötä - menneisyyden salaisuuksien selvittämistä.

Historiankirjoittajat ovat kenties vaihtaneet näkökulmaa. Tästä huolimatta Rikhard jatkaa eloaan populaarikulttuurin konnana, jonka läpeensä kieroutunut mieli on täynnä toinen toistaan ilkeämpiä juonia. Hän on arkkityyppi, hahmo, jossa erilaiset inhimillisen pahuuden esittämistavat sulautuvat. Perinteet elävät syvällä kulttuurissa ja niitä on hyvin vaikea murtaa. Rikhardin hahmo on esimerkiksi kaikille sarjakuvia lukeneille tuttu. Vallanhimoinen, alituisen kärttyinen ja pienikokoinen Ahmed Ahne jatkaa samaa arkkityyppiä. Niin tekevät myös pikkupossuja jahtaava Iso-paha susi ym. lukuisat Disney-elokuvien konnat - puhumattakaan television saippuasarjojen koston- ja vallanhimoisista ilkimyksistä.

Balladi metsän lapsosista

Myös Towerin prinssien tarina toistaa arkkityyppistä malliaan. Englannissa kiertää balladi, jonka juuret ovat 1500-luvulla. Kyseinen legenda kertoo kahdesta pienestä lapsesta, jotka olivat perineet vanhempansa valtavan omaisuuden. Testamentissa oli yksi ehto: lapset saisivat perintönsä vasta tullessaan täysi-ikäisiksi. Muussa tapauksessa rikkaudet siirtyvät heidän sedälleen, joka määrättiin lasten holhoojaksi.

Kullanhimo ja ahneus valtasivat sedän. Hän palkkasi kaksi murhaajaa ja antoi näille tehtäväksi viedä lapset metsään surmattaviksi. Pienten lasten viattomuus sai kuitenkin toisen murhaajan sydämen heltymään. Hän piilotti pienokaiset ja lähti hakemaan näille ruokaa. Samalla hän vannotti, etteivät lapset lähtisi yksikseen syvemmälle synkkään metsään. Nälkäiset ja pelokkaat sisarukset eivät piitanneet varoituksista vaan lähtivät sovitulta paikalta. He kävelivät käsi kädessä ympäri metsää, kunnes eksyivät, nukahtivat ja kuolivat sylikkäin.

Jumalan kosto ja viha iskivät nyt heidän setäänsä. Hän ajautui onnettomuuksien syöksykierteeseen rangaistuksena ahneudestaan. Loppunsa hän näki riutuen vankilassa. Legenda elää yhä vahvasti kansantarinoissa, joissa samaisessa metsässä käyskentelevä kulkija voi hämärän tultua nähdä kaksi lasta kulkemassa käsikkäin tai kuulla lasten itkua.

Tarinoissa Towerin prinsseistä ja metsän lapsosista legenda ja historia syleilevät. Esitetyt tarinat ovat niin lähellä toisiaan, että niiden todenperäisyyttä on enää vaikea erottaa keksitystä. Eri asia on, onko tähän tarvettakaan? Towerin prinssien kohtalo säilyy mysteerinä. Samoin tekee Rikhard III:n historiallinen hahmo: Oliko hän mielipuolinen tyranni vai jalo ja valveutunut, mutta historian mustamaalaama sankarikuningas?

Lisätietoa Towerin prinsseistä, metsän lapsukaisista ja Rikhard III:ta löydät vaikkapa englanninkielisestä Wikipediasta.