Ketä kiinnostaa: Paita kertoo tarinaa

Jokaisella pelipaidalla on stoorinsa!

Nyt, kun jalkapallon kotoinen veikkausliigamme on saatu päätökseen ja eurooppalaiset suursarjat mestarien liigoineen on saatu rytinällä vauhtiin, on hyvä kurkistaa itse pelin sisälle.

Kaikkihan tietävät, ettei jalkapallo ole pelkkä peli - se on jotain hyvin paljon suurempaa. Sanotaan, ettei esimerkiksi italialaisille jalkapallo ole suinkaan osa elämää vaan elämä on osa jalkapalloa. Siinä se pelin syvä merkityksellisyys kokonaiselle kulttuurille kiteytyy osuvasti.

  

Kuten kulttuurilla yleensäkin, on jalkapallonkin jokaisella osa-alueella oma merkityksensä, roolinsa ja tehtävänsä. Mikään itse peliin kuuluva ei ole turhaa tai ilman sisältöä. Tämä koskee niin lajin sääntöjä kuin vaikkapa itse peliasujakin.

Bernard Lionsin 1000 jalkapallopaitaa -teos avaa uudenlaisen, kiehtovan ja jännittävän näkökulman jalkapallon sisimpään. Harva meistä on ajatellut sitä, kuinka omankin joukkueen pelipaidalla on aina myös tarina kerrottavanaan. Ei ole lainkaan saatumaa, että suosikkijoukkueesi pelaa tietyn värisessä tai kuvioisessa paidassa. 

Lions muistuttaa, ettei yksikään paita ole syntynyt tyhjyydessä vaan tietyssä historiallisessa tilanteessa. Sen värit ja symbolit ovat aina katsauksia paidan syntyajan kulttuuriin. Pitkälle tulkittuna pelipaidat ovat eräänlaisia myyttisiä ja pyhiä univormuja, joiden poliittisuus on kiistatonta. Paitoja on luotu vahvasti ideologis-poliittis-uskonnollisin perustein ja ne ovat muuttuneet vastaavien virtausten mukaisesti. Myös taikauskolla on ollut tärkeä rooli esimerkiksi pelinumeroiden kohdalla.

Lionsin teos on toki massiivinen, mutta ennen kaikkea ja kirjaimellisestikin todella värikäs aarrekartta jalkapallon kiehtovaan maailmaan hieman (tai oikeastaan aika paljonkin) pintaa syvemmältä.

Suosittelen tutustumaan!

Tarkista kirjan saatavuus Vaskikirjastosta.

Näyttelyuutisia musasta

Katja Kokko: Hip Hop grafiikkana ja piirroksina- näyttely Turun musiikkiosastolla 1.11.-1.12.

Taiteellinen työskentelyni ottaa paljon vaikutteita ja ideoita räp-musiikin maailmasta. Inspiroidun helposti uusista kappaleista ja musiikkivideoista. Joskus katson musiikkivideoita luonnoskirja sylissä, tai selaan XXL ja Respect lehtiä etsien jotakin visuaalisesti kiinnostavaa. On mielenkiinoista nostaa hip hopin stereotypioita esille kuvataiteen kautta. Melkein arkipäiväisiksi muodostuneet asiat näyttäytyvät ihan eri valossa, kun idea on viimein tullut omasta päästä kädenkautta paperille.

Katja Kokko

Salapoliisi Conan

Minä olen Oumaima Souri ja olin kirjastossa viikon tet-harjoittelussa. Minä sain tehtäväkseni tehdä asioista/kirjoista joista pidän eniten kirjastossa. Kirjasto on minun mielestäni ihana ja mukava paikka, pystyn rauhassa lukemaan, eikä kukaan häiritse minua ja kirjasto on myös mielestäni sen lisäksi ihana paikka, koska täällä on paljon kirjoja ja saat itse valita minkä kirjan haluat luettavaksi ja on paljon erilaisia vaihtoehtoja. 

Minä pidän tietenkin kirjoista paljon ja luenkin niitä vapa-ajallani tai katson elokuvan kirjasarjastani jonka luen. Minä pidän enimmäkseen sarjakuvista ja luen niitä eniten ja luen tavallisiakin kirjoja mutta en niin paljon kuin sarjakuvia. Pidän enimmäkseen kauhu- ja salapoliisi kirjoista. Kirjan, jonka olen valinnut esiteltäväksi on salapoliisikirja ”Conan”.

Salapoliisi Conan on japanilaisen Gosho Aoyaman luoma manga- ja animesarja, joka kertoo salanimellä Conan Edogawa seikkailevasta nuoresta etsivästä. Mangasarjan pohjalta on tehty myös animesarja, jossa on 700 jaksoa ja se jatkuu edelleen. Salapoliisi Conan on yhdessä Inuyashan kanssa ollut Shōnen Sundayn suosituimpia sarjoja vuodesta 1994 alkaen.

Päähenkilöt ovat:

• Conan Edogawa
• Ran Mori 
•  Kogoro Mori
• Professori Hiroshi Agasa
• Komisario Juzo Megure

Kerron teille vähän kirjan juonesta…
  
"Salapoliisi Conan kertoo Shenchi Kudo -nimisestä lukiolaisetsivästä, jolle juotetaan myrkkyä, joka muuttaa hänet pikkupojaksi. Shenchi ottaa käyttöön nimen Conan Edogawa ja muuttaa asumaan ihastuksensa Ranin ja tämän isän luokse. Ranin isä on etsivä, tosin ei kovinkaan hyvä sellainen, ja Conan auttaa häntä ratkaisemaan mitä ihmeellisimpiä murhia ja muita rikoksia (nukuttamalla hänet ja käyttämällä äänenmuunninta) löytääkseen ne "miehet mustissa", jotka juottivat hänelle myrkkyä. Shenchi ei tiedä miehistä paljon, vain heidän koodinimensä; Wodka ja Gin." (Lähde: Wikipedia)

"Juonta mutkistaa se, että Shenchin on pidettävä oikea henkilöllisyytensä salassa Ranilta, tämän isältä ja monilta muilta, etteivät Mustan organisaation jäsenet saa tietää, että hän on elossa, ja sitten päästää häntä päiviltään. Ainoastaan Shenchin vanhemmat ja hänen ystävänsä Professori Agasa tietävät salaisuuden, myöhemmin sen saa selville myös Shenchin virkaveli ja kilpailija, lukiolaisetsivä Hiji Hattori, sekä Conanin uusi luokkatoveri ala-asteella, Ai Haibara, joka on kehittänyt myrkyn ja itsekin joutunut sen vaikutuksen alaiseksi." (Lähde: Wikipedia)

Jos haluatte tietää enemmän tästä kirjasta ja haluatte tietää mitä lopuksi tapahtuu Conan Edogawalle, suosittelen kirjan lukemista. Tämä sarjakuvakirja on mielestäni täynnä salaisuuksia ja joka kerta tapahtuu jotain uutta!  Minä itse en ole vielä lukenut kaikki jaksot ja aion lukea ne kaikki mutta niitä tulee vielä koko ajan lisää... :))   

Kirjoitti: Oumaima, TET-harjoittelija Stoorissa

Onnea Seita!

Seita Vuorelan nuortenkirja Karikko (WSOY, 2012) on palkittu Pohjoismaiden neuvoston lastenkirjallisuuspalkinnolla. 

Stoori onnittelee Seita Vuorelaa ja kirjan kuvittaja Jani Ikosta!

Lue palkintoa koskeva uutinen Helsingin Sanomien nettisivulta.

Palkinnon saamisen perusteluissa kiitellään lukijaa koskettavasta ja ravistelevasta kerronnasta. Romaani kuvaa surua ja nuoren hapuilua lapsuuden ja aikuisuuden välimaastossa. Kirjan mustavalkokuvitus yhdistelee taitavasti runollista grafiikkaa ja valokuvatekniikkaa.

Seita Vuorela kustantajan nettisivulla.

Katso teoksen saatavuus Vaski-verkkokirjastosta.

Kuvia Stoorista

Olen Susanna ja olin kirjastossa tetissä viikolla 7.-11.10. Olen 15-vuotias turkulainen tyttö ja käyn usein vapaa-ajallanikin kirjastossa. Sain tehtäväkseni kuvata mielestäni parhaita asioista Stoorista eli nuortenosastosta ja lempijuttajahan löytyy!

Kirjat on tietenkin tärkeintä. Jollekin ehkä ei mutta itselleni kirjasto on hieno paikka juuri kirjojen takia. Nostin Riordanin kirjat näkyville, koska Percy Jackson-sarja on lemppareitani ja siihen liittyvä Olympuksen sankarit-sarja ja Kanen aikakirjat ovat myös hyviä.

Myös Varjojen kaupungit kuuluu lempisarjoihini. Luukaupunkia luin jo kauan ennen kun tiesinkään että siitä tulisi joskus elokuva. Onneksi elokuvakaan ei pettänyt.

Taru sormusten herrasta ei oikeastaan ole nuortenkirja, mutta se löytyy Stooristakin ja sieltä sitä olen lainaillutkin. Raskas kirja mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen!

Jäämaa-kronikka pisti myös silmääni, pelkästä siitä aluksi meinasinkin tehdä postauksen, vaikka viime lukukerrasta onkin jo aikaa.

Englannin kieliset nuortenkirjat ovat myös tärkeä osa. Kun suomeksi ei ole käännetty joitakin löydöksiä, on aika tarttua muihin kieliin. Lisäksi on hienoa lukea alkukielisiä teoksia.

Manga-hylly tuo myös toisenlaista luettavaa. Mangat ovat hauskaa vaihtelua jos raskaiden kirjojen tekstin määrä alkaa puuduttaa.

  

Kirjastosta voi lainata paljon kaikkea, mutta siellä voi myös itsessään ottaa rennosti sohvalla. Stoorisohvaan mahtuu monta henkilöä ja se on kotoisassa syvennyksessä.  

Myös donitsin muotoisissa rinkuloissa voi hengata kavereiden kanssa tai yksin kirjan tai läksyjen tai jonkun muun parissa. Muita ei saa häiritä liiaksi mutta se ei tarkoita etteikö saisi olla hauskaa.

 

Kirjastossa hienoa on myös kirjoista tuleva tuoksu. Itse luen kirjojen tuoksun ihanaksi.

Muutakin kuin kirjoja on lainattavisssa. Nuorten DVD-hyllystä löytyy paljon hyvää.

Suuri osa kirjaston viihtyisyydestä on sen ympäristön ansiota. Hyllykkötalojen  päädyissä on luukkuja missä on siistejä somistuksia, joita on hauska ihan vain ihailla toisinaan.

  

Muidenkin mielipiteitä osaston parhaista puolista löytyy Parhaat palat-seinämästä. Itse tykkään lukea niitä joskus huvikseni, koska niistä voi löytyä tosi huvittavia kommentteja.

Kirjoitti: Susanna, TET-harjoittelija Stoorissa.