perjantai 12. huhtikuuta 2013

Kun olin nuori

Iron Maiden -teemanäyttely avaa Stoorin näyttelysarjan, joka avaa hiukan aikaa, jolloin henkilökunta oli nuori. 

Oletko koskaan ajatellut, että myös kirjaston henkilökunta on ollut joskus nuori? Kyllä vain! Jokaisella meistä on ollut nuoruutemme – kiinnostuksen ja fanituksen kohteemme sekä ilon lähteemme.

Elämä rakentuu eri tavoin ja mieltymykset löytyvät monesta suunnasta. Joku palvoo filmitähteä, joku toinen potkii palloa ja joku kolmas ahmii maailmankirjallisuuden klassikoita. Aivan sama, kaikki nuoruudet ovat yhtä tärkeitä. Ne ovat toki erilaisia, mutta yhtä arvokkaita.

Mitä henkilökunnan nuoruudet ovat sitten olleet? Osasta on kulunut jo tovi, osasta vain hetkinen. Onko nuoruus silti muuttunut? Ottakaa itse selvää! Rohkenen olla ensimmäinen ja avata hiukan nuoruuttani. Tästä se alkaa:


Aikakapseli vie vuoteen 1986 ja pimeään marraskuiseen iltaan. Se laskeutuu Helsingin jäähalliin, tuhansien ihmisten keskelle, ja siellä tarkemmin yhden nuoren, kolmetoistavuotiaan pojan patarummun tavoin jännityksestä paukkaavaan sydämeen. Nuoren mielen vallannut tunne on ihmeellinen – odottava ja kovin epätodellinen. Kun Helsingin jäähallin valot viimein sammuvat, lavasteiden neonvalomainokset syttyvät ja Blade Runner -elokuvan tunnusmusiikki alkaa soida, syttyy sydän aivan uudella, ennen kokemattomalla tavalla. 

Bändi aloittaa ja aika pysähtyy. Maailma tuntuu järisevän ympärillä, ilon kyyneleet ovat herkässä. Tunne on valtava. Se on hurmoksellinen ja rauhoittava samanaikaisesti. Poika ymmärtää nyt, mistä ne isot pojat ovat puhuneet: musiikki tulee kuulla elävänä, ihmisten keskellä, lujaa ja isosti. Tätä on olla yhden suosikkiyhtyeen konsertissa - tätä on IRON MAIDEN! Ja voi, millaisen musiikillisen ja visuaalisen ilotulituksen esiintynyt bändi järjestikään. Paluuta entiseen ei ole, eikä tarvitsekaan

Iron Maidenin Somewhere on Tour 1986/87 -kiertueen Helsingin konsertti onnistui puhaltamaan jo valmiiksi kyteneen liekin roihuavaksi innostukseksi. Suhteeni bändiin onkin pysynyt suhteellisen läheisenä, ja se on tullut ensi kerran jälkeen nähtyä useasti – jo neljänä eri vuosikymmenenä.

Mutta ei se nuoren pojan kiinnostus pelkkään musiikkiin suinkaan rajoittunut. Iron Maiden sytytti myös janoavan kiinnostuksen kulttuurielämään – uskokaa tai älkää! Laulujen teksteissä sivuttiin faaraoiden Egyptiä ja kerrottiin historian merkkihenkilöistä aina Aleksanteri suuresta lukien. Aiheita ammennettiin myös suurella kauhalla ja sumeilematta eri kulttuurituotteiden sammioista – niin elokuvista kuin kirjallisuudestakin. Kirkkaimpina kruunuina jylhät laulut Rime of the Ancient Mariner, joka perustuu Samuel Taylor Coleridgen runoon (v. 1798 (suom. Vanhan miehen tarina)) sekä tuore, ydinsodan pelosta ja ikuisesta rakkaudesta koskettavan kauniisti kertova When the Wild Wind Blows (perustuu Raymond Briggsin sarjakuvaromaaniin When the Wind Blows vuodelta 1982). 

Laulujen tarinat ja teemat kiinnostivat. Niistä haettiin lisää tietoa. Englanninkieli kehittyi ja tietämys kulttuurin ilmiöistä laajeni ja syveni huomaamatta. Lopputulos on kärjistäen ilmaistuna tässä: olen töissä kirjastossa, kulttuurin pyhätössä, kaiken tiedon keskellä!

Iron Maiden saa kunnian aloittaa Stoorin ”Kun minä olin nuori” -teemanäyttelyiden epäsäännöllisen sarjan. Esillä on hajanainen, karkea ja hyvin suppea kokoelma esineistöä, johon törmäsin kellaria siivotessani. Sieltä löytyi niin postikortteja, LP-levyjä kuin keikkapaitojakin – terävä ja salamannopea näkymä yhden ihmisen nuoruuteen. Näistä palikoista on yksi nuoruus ja minuus rakentunut.

Näyttely on samalla kunnianosoitus Iron Maidenin hovitaiteilija Derek Riggsille. Hän on pääosin vastuussa bändin visuaalisesta ilmeestä. Tosi asiassa levynkannet ovat itsenäisiä taideteoksia ja aina yhden näyttelyn arvoisia pelkästään niinkin.

Olet tervetullut tutustumaan,

Up The Irons!!!
/mikko




ps. Minuuden rakennustyö on toki loputon ja yhä kesken, eikä se varmasti koskaan valmiiksi tulekaan. Siitä kertovat tuoreimmat Iron Maidenin CD ja DVD -tallenteeni. 

Bändi löytyikin uudelleen vuosituhannen vaiheessa. En tiedä, oliko kyse nostalgiasta ja/tai kadonneen nuoruuden epätoivoisesta elvytysyrityksestä – ehkä niitäkin? Toisaalta ne löytyivät oivalluksesta ja sen jälkeen, kun pääsin eroon aikuistumisen harhakuvitelmasta ja siitä, että aikuisiällä pitäisi muka vakavoitua ja luopua nuoruusiän suosikeistaan. Miksi pitäisi? Murhetta, pahaa mieltä ja huolta on maailmassa ihan tarpeeksi muutenkin

torstai 11. huhtikuuta 2013

Stoori goes movies huhtikuussa


Rikos ja rakkaus

Olisiko nyt nuortenkirjoissa aika rikokselle ja rakkaudelle?

Nuorille ilmestyy liian vähän jännityskirjoja. Hiuksianostattavan, vetävän juonen lisäksi tarinan pitää olla aito, sellainen, että lukijaa hyytää vielä kirjan luettuaankin ajatus, mitä jos...? Kunpa nuorille ilmestyisi enemmän jännityskirjoja! Ilkka Remeksen, Ritta Jacobssonin, Andy McNabin ja Anthony Horowitzin kirjoittamat nuorten jännityskirjat ovat jo niin luettuja, vaikkakin edelleen koukuttavia ja paljon lainattuja teoksia.

Kunpa nuorille ilmestyisi enemmän kirjoja rakkaudesta! Rakkaus on niin monimutkainen juttu. Rakkautta on niin kaikennäköistä... poika + poika... tyttö + tyttö... Saako aina rakastaa ihan ketä vaan ja ihan miten vaan?  

 
Harlan Coben: Pakopaikka (WSOY 2012)

Mickeyn tyttöystävän katoaminen käynnistää salapoliisityön, jossa johtolangat vievät ränsistyneelle talolle, jonka asukkaan väitteet vievät pojan entistäkin mutkikkaampien ja vaarallisten tapahtumien ytimeen. Onko Mickeyn oma isä sittenkin elossa vaikka poika näki isänsä kuolevan auto-onnettomuudessa? 



Omat pisteeni: melko hyvä, mutta ehkä liian pelottava varhaisnuorille

Lainaa tai varaa tämä kirja Vaskikirjastosta.



Salla Simukka: Punainen kuin veri (Tammi 2013)

Lumikki Andersson, ilmaisutaidon lukiolainen, tokaisee olevansa "Hercule Poirotin ja Lisbet Salanderin salattu lapsi". Todellisuudessa hänellä ei ole mitään erikoiskykyjä, ainoastaan hyvä kunto, tarkkaavaisuus ja taito tekeytyä tuntemattomaksi. Riittääkö se pelastamaan kolme luokkatoveria virolais-venäläisen huumeliigan kynsistä heidän löydettyään lumihangesta muovikassillisen verentahrimia seteleitä?
Trilogian muut teokset:
Valkea kuin lumi ilmestyy elokuussa 2013
Musta kuin eebenpuu ilmestyy keväällä 2014
Simukka on yksi niistä suomalaisista nuortenkirjailijoista, jotka ovat aktiivisia blogikirjoittajia.
Kirjan traileri.
Omat pisteeni: melko mukaansatempaava lukukokemus

Lainaa tai varaa tämä kirja Vaskikirjastosta.

C. J. Daugherty : Night school : yön valitut (Otava 2013)
Nuorisorikollisen alku Allie sijoitetaan sisäoppilaitokseen. Cimmerian yläkoululla on omituiset, tiukat säännöt, joissa varoitetaan liikkumasta ympäröivässä metsässä sekä sekaantumisesta edistyneiden oppilaiden yökouluun.

Omat pisteeni: melko tylsä, tapahtumaköy

Lainaa tai varaa tämä kirja Vaskikirjastosta.
 

Ally Carter: Suloinen huijari (Bazar 2012)

Mestarihuijareiden sukuun kuuluva 15-vuotias Katarina haluaisi jättää rötöstelyt ja varastamisen. Mutta pelastaakseen isänsä sekä Interpolin että taidevarkaiden kynsistä, joutuu hän tekemään kavereidensa kanssa huiman huijauksen, jolla varastetut taideteokset palautetaan omistajalleen. Aikaa on vain kaksi viikkoa. Kello tikittää...
 



Omat pisteeni: keskiverto lukukokemus mielenkiintoisesta taidemaailmasta

Lainaa tai varaa tämä kirja Vaskikirjastosta.

 Kirsti Kuronen: 4 x 100 (Karisto 2013)

15-vuotiaiden tyttöjen 4 x 100 metrin viestijoukkue hajoaa yhden tytöistä muutettua toiselle paikkakunnalle. Uusi juoksija Siri saa Islan jalat tärisemään ja sydämen läpättämään.

Omat pisteeni: melko hyvä, nopealukuinen

Lainaa tai varaa tämä kirja Vaskikirjastosta. 


Hellevi Salminen: Hello, I love you (Otava 2013)
Emmi + Luukas + Daniel = ?
Lyhyt kertomus siitä, miten Luukas rakasti ensin Emmiä, mutta kun heistä tulikin sisarpuolia ja Emmistä kasvoi nuori nainen, menetti Luukas kiinnostuksensa. Sitten Luukas rakastui ranskalaiseen Danieliin
Isä ei pidä Luukaksen ratkaisusta.Emmikään ei ole ihan varma.

Omat pisteeni: keskinkertainen, nopealukuinen

Lainaa tai varaa tämä kirja Vaskikirjastosta.
 

Laura Lähteenmäki: Iskelmiä (WSOY 2013

16-vuotias rakkaudessa kovin kokematon, kiltti partiotyttö Aino rakastuu salaperäiseen Samuliin, josta paljastuu väkivaltainen totuus. Love hurts, kirjaimellisesti. 
 
Omat pisteeni: ajatuksia herättävä lukukokemus

Lainaa tai varaa tämä kirja Vaskikirjastosta. 
PS. Olen lukijana vaativa, siksi en anna korkeita pisteitä liian helpolla!

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Stoorin näyttely maalis-huhtikuussa


Stoori 3.3.-28.4.

Kirja - mitä se merkitsee minulle

 
Valokuvanäyttelyn on koonnut Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän Mediakurssi-ryhmä, jonka ohjaajana on toiminut valokuvaaja Maija Jauhola. Kurssilla opeteltiin video- ja valokuvauksen perusteita. Kurssille osallistuneet nuoret ovat syntyneet 1992 - 99.


Nuoret löysivät tiensä kurssille jokavuotisen valokuvauskilpailu Fotokisan kautta.  
 

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Ohut vastaan paksu

Tuhlaajafaija  - 95 sivua

Lukukirjan valintakriteerinä kuulee toisinaan, että kirjan pitäisi olla ohut. Ohuthan ei ole niin vaivalloinen, eihän? Ohut kirja ei paljon paina repussa. Ohut kirja on äkkiä luettu ja äkkiä unohdettu, vai mitä?

Ohuesta kirjasta syntyy helposti se mielikuva, että kirjan voi lukea nopeasti, jopa yhdellä istumalla, ilman turhaan vaivaa. Ohuita kirjoja pidetään laiskojen lukijoiden valintoina ja sopivina niille, jotka lukevat hitaasti tai huonosti. 

Eragon - 656 sivua
On totta, että ohut kirja näyttää laihalta tapaukselta hyllyssä. Mutta yllättävää kyllä, se on usein täynnä tanakkaa asiaa. 

Pieni sivumäärä edellyttää lyhyitä lauseita, tiivistettyä kerrontaa ja rivien väliin jääviä sanomattomia asioita. Ohut kirja haastaa miettimään sanojen merkitystä. Ohut on ytimekäs. 

Usein ohuissa kirjoissa on vain muutama henkilö, mutta jos heidän motiivejaan ja päämääriään ei selitetä riittävästi, he voivat jäädä epäuskottaviksi. Lisäksi ohuet kirjat kuvaavat usein aivan tavallista arkielämää, lyhyen ajanjakson aikana, mutta tarinaan ei mahdu mukaan riittävästi käänteitä, jolloin juoni voi olla tapahtumaköyhä tai suorastaan tylsä. Ohut kirja voi siksi olla katkonainen ja töksähtelevä. Voiko lyhyt tarina olla hyvä? 

Rakas, nuija päiväkirjani, 
tästä ei sitten puhuta - 107 sivua
Luulen, että ohuet kirjat pettävät ne lukijat, jotka löytäisivät paljon mielenkiintoisempia lukukokemuksia sivumäärältään paksumpien kirjojen joukosta. Jos sinusta, lainaamaan ja lukemaan pakotettu nuori lukija tuntuu siltä, ettei lukeminen kiinnosta, eikä hyvää kirjaa ole olemassakaan, se saattaa johtua siitä, että olet suosinut suotta ohuita kirjoja. Et varmaankaan inhoa lukemista, vaan sinulla on paksujen kirjojen kammo!

Lucian - 573 sivua
Lukukirjan valinta voi olla hankalaa, jos lukemiselle on laadittu aikataulu, vaikkapa kirjaesitelmää varten. Pelkäätkö, ettet ehdi lukea paksua kirjaa loppuun asti? Vielä pelottavampaa on ajatella, että kirja vaikuttaa ajatuksiisi ja muuttaa sinua ihmisenä. Koska paksu kirja varastaa aikaasi oletettavasti kauemmin kuin ohut kirja, vaikutuksen on oltava varmasti vahvempi. 

Paksu kirja on pelottava levätessään hyllyllä painavana, vaativana, järkälemäisenä. Kuka sitä nyt jaksaa loputtomiin sivuja käännellä!
Oliityttö - 132 sivua
Uskalla tarttua paksuun kirjaan, siitäkin huolimatta, että siitä ei ehkä saa niin hyvää otetta kuin ohuesta. 

Paksun kirjan ensimmäiset 50 - 100 sivua ovat epävarmaa, jopa epäluuloista maistelemista ja tutustumista, sillä tapahtumat käynnistyvät hitaammin kuin ohuissa kirjoissa. Paksun kirjan runsaat yksityiskohdat ja lavea tyyli onnistuvat usein takaamaan mielenkiinnon säilymisen ja lukemisen sujuvuuden. Huomaat pian, että pystyt sulattamaan paksumman kirjan juonen paljon helpommin kuin ohuen.

Riimut - 572 sivua
Paksun kirjan lukemista voi pitää saavutuksena, ainakin sivumääränsä puolesta. Paksu kirja ei ole kertakäyttökamaa, sillä sitä tulee luettua vähitellen ja useamman päivän ajan, ellet sitten halua valvoa koko yötä. Mutta siitä ei äiti tai opettaja tykkää. Lue luku kerrallaan ja jätä kirja välillä kesken ja pysy jännityksessä. Mutta kirjan saa ahmia kerrallakin, sillä lukemista ei koske samat rajoitukset kuin herkuttelua! Paksu kirja ja pitkä tarina kasvattavat lukutaitoasi, lukunopeuttasi ja sinuakin ihmisenä, jos ei muuten, niin pitkäjänteisemmäksi.

Paksujen kirjojen ulkonäkö voi toisinaan hämätä, sillä teksti saattaa olla hyvin suurta. Kurkkaa kannen alle!  

Fantasiakirjat ovat usein paksuiksi kirjoitettuja. Kukaan ei ole sanonut, että Harry Potterit tai Twilightit ovat liian pitkiä. Jos tarina on hyvä, kirjan pituus ei haittaa, vaan päinvastoin harmittaa, kun kirja viimein loppuu. 

Oletko sinä niitä, jotka oudoksuvat ohutta?