Kuningas Paksujalka

Stoorin lukupiiri tarttui arvostettuun antiikin klassikkoon, sillä viime tapaamisessa keskusteltiin Sofokleen Kuningas Oidipuksesta. Kirjavalinta olikin onnistunut, sillä eräs lukupiiriläisistä tunnusti, ettei kyseistä opusta olisi varmaan koskaan tullut luettua ilman lukupiiriä. Ilahduttavaa oli myös se, että kirja onnistui herättämään lukupiiriläisissä kiinnostusta muutakin antiikin kirjallisuutta kohtaan.

400-luvulla eKr. kirjoitettu näytelmä on perinteistä kreikkalaista tragediaa parhaimmillaan. Lukupiiriläiset kiittelivät tragedian älykkään koukeroista juonta, joka sisälsi viljalti viihdyttävää ironista huumoria. Tyypilliseen kreikkalaiseen tapaan Kuningas Oidipuksessa mässäiltiin armottomasti niin fyysisen kuin henkisenkin tuskan värikkäillä kuvauksilla. Kirja on loistavaa ajanvietettä niille, jotka herkuttelevat mielellään säälittävien ihmisraunioiden traagisilla kohtaloilla. Kuka enää kaipaa Salattuja elämiä tai Kauniita ja rohkeita, kun voi lukaista Kuningas Oidipuksen, jonka juonikuviot ylittävät kevyesti tv-sarjojen häiriintyneimpienkin käsikirjoittajien mielikuvituksen tuotteet.

Kuningas Oidipuksen helppolukuisuus yllätti lukupiiriläiset, sillä monet olivat odottaneet kirjan olevan erittäin vaikeaa tekstiä. Tekstin tyyli, lauseiden muotoilu ja sanavalinnat olivat nokkelia ja älykkäitä olematta kuitenkaan liian monimutkaisia. Kuningas Oidipus on ehkä helpointa lukea yhdeltä istumalta, sillä näytelmä ei ole kirjallisena versiona mitenkään julmetun pitkä. Jos näytelmän lukee osissa, lukukokemus hajoaa ikävästi ja näytelmän klassisen tyylipuhdas tapahtumakaari avautuu lukijalle hankalammin.

Muutamia huomioita:

- Kirja sisältää murhia ja insestiä. Tätä on siis antiikin sivistynyt ja arvokas perintö. Nykyään elämme moraalisen rappion aikakautta, kun televisiossa vilahtaa välillä paljasta pintaa.

- Kuoron pitkät repliikit olivat aika ajoin ikävystyttäviä.

- Kuningas Oidipus kolahtaa vielä vuosisatoja kirjoittamisensa jälkeenkin. Oli se Sofokles vaan kova jätkä aikoinaan, täytyy sanoa.

- Kohtaus, jossa Oidipus sokaisee itsensä, aiheuttaa aitoja inhon väristyksiä. Oidipuksen kivun melkein tuntee omissa silmämunissaan.

Stoorin seuraava lukupiiri on 19.8 klo 17. Seuraavaksi kerraksi luetaan Mila Teräksen Tyttö tulevaisuudesta. Nähdään Stoorissa elokuussa!

Metallican klassikot purivat Porissa

Pori tunnetaan Pori Jazz – festivaaleista ja RMJ Party Campista, mutta nyt jatkeeksi voi liittää myös Sonisphere-festivaalin. Metallican tähdittämä tapahtuma on kiertänyt kesän ympäri Eurooppaa, viime lauantaina kiertue pysähtyi Porin Kirjurinluodolla. Paikalla oli yli 60 000 raskaan metallin ystävää.
Minulla oli suuri ilo ja kunnia olla todistamassa Metallican keikkaa synnyinpaikkakunnallani. Aiemmin olin nähnyt metallisuuruuden kaksi kertaa, Tallinnassa Laululavalla 2006 ja Helsingin Olympiastadionilla 2007, eikä Porin keikka ainakaan näille kokemuksille kalpene.
Ennen Metallican lavalle saapumista iltayhdeksän aikaan yleisö sai nauttia muiden kovan luo-kan yhtyeiden poljennosta. Hyvinä kirittäjinä toimivat raskaan rockin jättiläistä jo kesäkuisilla Hartwall Areenan keikoilla lämmitelleet Lamb of God ja Mastodon. Sen sijaan Metallicaa ennen esiintynyt Linkin Park tuntui olevan väärässä seurassa ja monet olivatkin valmiita lähettämään laimeasti esiintyneen yhdysvaltalaisen vaihtoehtorockia esittävän yhtyeen lavatansseihin.
Odotus palkittiin. Metallica aloitti The Good, the Bad and the Ugly – elokuvasta tutun videoklipin ja Ennio Morriconen sävelmien siivittämänä. Vanhat papat jaksoivat heilua yli kaksi tuntia ja räjäyttävät pankin klassikkobiiseillä Creeping Deathista Blackenediin. Uudelta, viime syksynä julkaistulta Death Magnetic -albumilta kuultiin vain muutama kappale, eikä niiden suosio noussut samalle tasolle kuin 1983–1991 tuotannon.
Alkoholiriippuvuudestaan aikanaan eroon päässyt laulaja James Hetfield oli hyvässä vireessä koko illan. Hän jaksoi välispiikeissään kehua Suomea kutsuen yleisöä Metallican perheeksi, mutta pieneksi harmitukseksi yhtään suomenkielistä sanaa ei mieheltä kuultu.
– Metallica on täällä ja Metallican perhe on täällä, Metallican perhe olette te. Lupaan, että me teemme parhaamme lavalla. Me olemme täällä sen takia, että teistä tuntuisi hyvältä, Hetfield sanaili.
Keikan jälkeen olo oli iloisen muikea, eikä edes poistumisen sujuminen alueelta nihkeästi haitannut. Tiiviissä tunnelmassa tuli luotua kontakteja.
Ensi vuonna uudestaan!

Porin biisilista
1. Battery
2. Creeping Death
3. Fuel
4. Harvester of Sorrow
5. Fade to Black
6. Broken, Beat & Scarred
7. Cyanide
8. Sad But True
9. One
10. All Nightmare Long
11. The Day That Never Comes
12. Master of Puppets
13. Blackened
14. Nothing Else Matters
15. Enter Sandman
16. Stone Cold Crazy
17. Motorbreath
18. Seek & Destroy.

Postikortit muuttavat maailmaani

Tämä kortti saapui Star Wars -postimerkeillä varustettuna

Olen aina ollut postikorttihullu, melkein vauvasta asti. Ehkä kuitenkin tietoisemmin siitä lähtien, kun menin junalla Iisalmesta Kuopioon lukiolaisena ja löysin Kuopiosta taidekortin. Maalaistyttönä en ollut koskaan ennen nähnyt taidetta ja kuva veti puoleensa.

Menneistä ajoista voikin hypätä netin postikorttielämään. Nyt postikortit ovat kansainvälinen harrastus: liity PostCrossing-porukkaan, ole yksi 113 000 jäsenestä http://www.postcrossing.com/ Jäseninä on kaikenikäisiä, nuoria ja vanhoja 200 eri maasta, eri rotuisia ja eri uskontoihin kuuluvia ihmisiä.

Näin se toimii:
Luo oma profiili ja kerro, millaisista korteista pidät. Tai jos kortin kuva ei ole tärkeä, voit kertoa olevasi mukana PostCrossingissa tutustuaksesi ihmisiin, etsiäksesi kirjeenvaihtokavereita, treenataksesi englantia, kerääväsi postimerkkejä jne. Profiilit ovat kaikkien katseltavissa.

Klikkaa ”Send a postcard” nappia, ja tietokone antaa sinulle yhden henkilön nimen ja osoitteen. Lue henkilön profiili ja lähetä hänelle postikortti, mielellään sellainen kuin hän toivoo. Tietokone antaa myös kortin rekisteröintinumeron, joka kirjoitetaan korttiin mukaan.

Rentoa elämää Roomassa

Tämä on hauska ja yllättävä osa:
ai jaaha, minun pitää laittaa kortti Australiaan 13-vuotiaalle tytölle, joka rakastaa villejä eläimiä…tai Texasiin 55-vuotiaalle miehelle, joka kiertää konsertteja harrastuksekseen…tai Valko-Venäjälle nuorelle satujen kirjoittajalle, joka toivoo kauniita kortteja. Monilla on profiilissa linkki omaan blogiin tai muihin nettisivuihin.

Voin tutkia, mitä kortteja toinen on saanut, onko hän merkinnyt joitakin kortteja suosikeikseen tai mitä hän on itse lähettänyt. Siis mikäli kortin lähettäjä tai vastaanottaja skannaavat kortin seinälleen.

Kortti postiin.
Ja omaa postia odottelemaan…

Suomalaiset ovat muuten maailman innokkain kansa PostCrossing-korttisysteemissä (väkiluku suhteutettuna lähetettyihin kortteihin). Taas uusi erikoinen ennätys maastamme!

PostCrossing ei ole kirjeenvaihtoa

Myrkyllisiä kaasuja päästävä kiehuva järvi Ason vuorella Japanissa

PostCrossing ei ole kirjeenvaihtoa. Kun minun lähettämäni kortti on saapunut vaikkapa Japaniin, vastaanottaja rekisteröi korttiin kirjoittamani numeron. Hyvään tapaan kuuluu myös lähettää samalla pieni message: ”Thank you very much for the nice card…” Rekisteröinnin jälkeen tietokone poksauttaa minun nimeni ja osoitteeni jonnekin päin maailmaa jollekin henkilölle. Minä en tiedä kenelle ja minne, odottelen vain…

Ja kyllä on inspiroivaa löytää postilaatikosta postikortti! Olen saanut jo pari sataa korttia, monista eri maista, upeita kortteja…ja vähemmän upeita tyhmiä kortteja myös. Mutta niistä en välitä, sillä tähän touhuun tulee himo ja moni puhuu addiktiosta.

Forumilla harrastajat muodostavat pikkuryhmiä

Oikein koville korttiharrastajille PostCrossing ei riitä. Sitä varten on PostCrossing Forum!

Forum on kuin ääretön tori, jossa on joka kortin harrastajalle ja jo vähän muidenkin juttujen harrastajille omat kojunsa. Siellä voi esimerkiksi liittyä porukkaan, joka vaihtaa keskenään majakkakortteja, tai mennä ryhmään, jossa vaihdot tapahtuvat vain oman maan ja Japanin välillä, tai keskustella hommasta suomen kielellä, etsiä joulukorttivaihtajia tms.

Voivoi, meitä on paljon ja meitä on monenlaisia. Minulle ensimmäinen kokemus nettiyhteisöstä. Uskomattoman kivaa ja ihanaa!

Seuraava askel, jos postikorttihulluus vain pahenee:
tee omat vaihtoalbumit. Vaihdettavaksi tarkoitetut kortit skannataan johonkin kuvapalveluun, useimmiten Flickr:iin tai PicasaWebiin. Sitten vain surffailemaan, kytkemään toisten vaihturikansioita omaan kansioon. Kun näin ensimmäiset upeat Kiinan sumuiset vuorikuvat, olin jo sormi näppäimistöllä kirjoittamassa swappi-ehdotusta: ”hei, kiinnostaisiko vaihtaa muutama kortti”. Sähköpostissa sovitaan, mitä kortteja vaihdetaan – yleensä muutama kortti kerrallaan. Vaihdoissa voi itse valita, minkä kortin haluaa. Ei tarvitse matkustaa Kanadaan saadakseen kortin Kalliovuorista!

PostCrossing-sivustossa on myös blogi mielenkiintoisine juttuineen ja Twitter pienille pikaviesteille, jäsenten tapaamisille ja valokuville.

Kortti Yhdysvalloista

Oikeat kortit virtuaalikokoelmaksi

Ettäkö seuraava hulluusaste?
En aluksi käsittänyt ollenkaan, miksi ihmiset skannaavat omia korttejaan nettiin. Miksi ihmeessä nähdä sellainen vaiva, kun kerran omistaa kortin?

Nyt sitten tiedän tähänkin vastauksen. Minulla on korttikokoelmieni alku skannailtuna Flickeriin
http://www.flickr.com/photos/saarahanna/
Skannaamalla korttini jaan ne. Voin myös liittää vaikkapa ikkunakorttini isompaan ryhmään “Doors and windows in postcards”. Tähän ryhmään kuuluu 75 ikkuna- ja ovikortin keräilijää ympäri maailman. Tällä hetkellä kuulun 83 postikorttiryhmään. Voin kommentoida toisten kortteja ja olen utelias kuulemaan toisten mietteitä omista korteistani. En ole enää outo ja yksinäinen korttien kanssa tuhertaja. Minulla on sukulaissieluja kaikkialla maailmassa.

Kun saan kortin, haluan näyttää sen kavereilleni, tässä tapauksessa kavereilleni ympäri maailman. Joidenkin kanssa on muodostunut sähköpostiystävyys. En ole koskaan ollut niin kansainvälinen kuin nykyään enkä ikinä ennen ole ollut niin kiinnostunut eri maiden luonnosta, maisemista ja ihmisistä kuin nykyään. En ikinä ole ollut niin hurmaantunut kortteihin kuin nykyään.

Vaihtokortti Norjan Lofooteilta

Oman profiilin luominen

Ennen kuin teet oman profiilisi PostCrossingiin ja aloitat tämän riippuvuutta aiheuttavan harrastuksen: lue muiden profiileja, katso mitä tietoja itsestä kannattaa antaa. On hyvä myös määritellä, jos ei halua mainoskortteja tai itse askarreltuja kortteja. Mitä enemmän luettelee kiinnostuksenkohteita, sen varmemmin saa sellaisia kortteja kuin toivoo.

Minulle oli yllätys, miten moni toivoo saavansa Suomesta muumikortin tai Kaj Stenvallin kortin. En myöskään tiennyt, että karttakortit ovat erittäin haluttuja, samaten majakat ja Unescon suojelukohteet. Oudot toiveet ovat haastavia ja ihastuttavia erikoisuudessaan: kortti jossa on kolme naista jotka voisivat olla sisaruksia. Rapakko. Lepakko. Possu. Oranssin värinen kortti. Sydän postikortissa.

Mutta useimmat sanovat näin:
Toivoisin saavani kortin siitä kaupungista, missä asut, tai tyypillisen maiseman kotimaastasi, tai nähtävyyden tai turistikohteen. Kiitos!

Hurahdin susikortteihin...

Postikortin ylistys

Postikortti on näppärä keräily- ja palvontakohde, koska se on kaikkien saatavilla ja kohtuuhintainen. Arkinen kortti muuttuu kuitenkin eksoottiseksi, kun se vaihtaa paikkaa. Kortti on saatavilla vain tietystä paikasta, tietystä kaupungista, tietystä maasta. Toisesta paikasta katsottuna kortti onkin erikoinen ja harvinainen: dokumentti ajasta ja kulttuurista, esteettinen ilo ja maailman avartaja.
Ajatella, että sellainen aarre voi löytyä omasta postilaatikosta!

Ja se aarre on kuin periskooppi, jolla tähytään yhtä aikaa maailmaan ja oman sielun syövereihin. Monesti tykkää vain jostakin kortista - itsekään ei osaa selittää miksi, mikä tässä nyt kiehtoo. Silloin periskooppi on kääntynyt alitajuntaan ja peilaa sieltä jotain…eikä sitä tarvitsekaan selittää. On vain ilo ja onni kortista, ainutlaatuisesta kuvasta, joka saapui juuri sinulle.

“Any mailbox could be turned into a surprise box”

Hyödyllisiä linkkejä:

http://www.flickr.com/

http://www.postcrossing.com/

http://www.picasaweb.com/

Budapestin ikkunoita

Teksti ja kuvat Päivi

Posteljoona tempaisee mukaansa Uittamolla

"Nakuna, mä oon nakuna, joo joo joo nakuna, mä oon ihan nakuna niinku hakuna matata...".


Kuinka moni muistaa vielä tämän viime kesänä paljon radiosoittoa saaneen hittibiisin?
Mies ”Nakuna” – biisin takana on helsinkiläinen Joonas Kortesmäki, joka tekee musiikkia taitelijanimellä Posteljoona dj Paha-Nuutin eli Nuutti Takkisen kanssa. Posteljoona nousee tulevana lauantaina 25. heinäkuuta lavalle klo 16 alkaen Varsinais-Suomen bändiyhdistyksen VASB ry:n järjestämässä musiikkitapahtumassa Uittamon paviljongilla.
Reggae/rap/dup-akselilla liikkuvaa rytmiherkkua tarjoavan Posteljoonan mukaansatempaava hysteerisen hauska lavashow saa hymyn paatuneimmankin rokkipoliisin huulille.
Posteljoonan ohella iltapäivästä iltaan kestävässä Ilmiö!-tapahtumassa nähdään ja kuullaan elektronisesta akustiseen musiikkiin siirtynyttä multi-instrumentalisti Jimi Tenoria, progressiivista avaruus-rockia esittävää Hidria Spacefolkia, runollista musiikkia soittavaa Rinneradioa ja mystisyyttä huokuva Plutoni-um 74:a.
Lisäksi ohjelmassa on DJ:tä, pienimuotoisempia live-akteja, performansseja, tulishow, elektroniikka-workshop ja paljon muuta.
Festivaalialue sijaitsee luonnonkauniilla paikalla noin neljän kilometrin päässä Turun keskustasta.
Tapahtuma koostuu Uittamon paviljongin ja ravintolan ympärille levittäytyvästä festivaalialueesta, sekä viereiselle Naularannan uimarannalle tulevasta maksuttomasta Beach Partysta.
Tapahtumaan on vesibussiyhteys Aurajoen rannalta. Perille pääsee myös kauppatorilta lähtevillä bus-seilla 9 (Kaarina) ja 13 (Uittamo). Yölinjana on 34 (Ilpoinen).
Virallisena jatkopaikkana toimii Turun Klubi, jossa vietetään Turku Moder –klubifestivaalia. Ohjelmiston laaja skaala ulottuu indiestä houseen, dancehallista dubsteppiin.
Tsekkaa lisää http://turkumodern.com/2009/.

Operaatio Myrsky auttaa nuoria

Nuorten asema oli esillä Porissa 44. Pori Jazz – festivaalien kanssa samaan aikaan järjestetyssä MTV3:n SuomiAreena-tapahtumassa. Laulaja Chisu eli Christel Sundberg valoi uskoa nuoriin taiteen kautta. 27-vuotias pop-tähti kertoi musiikilla olleen hänelle itselleen suuri merkitys elämän vaikeina aikoina. Hänen mielestään musiikki on erin-omainen väline kielteisten tunteiden kanavoimiseen.
– Ei pidä tavoitella julkisuutta tai tähteyttä, vaan olla ahkera ja uskoa itseensä, Chisu painotti.
Chisu on mukana operaatio Myrskyssä. Se on Suomen Kulttuurirahaston valtakunnallinen suurhanke 2008–2011. Siihen voivat osallistua 13–17-vuotiaat nuoret, erityistä huomiota kiinnitetään niin sanottuihin katvenuoriin. Myrskyn avulla tarjotaan nuorille mielekästä toimintaa ja uutta sisältöä elämään kulttuurin ja taiteen avulla.
Ensimmäisen vuoden aikana Myrsky-hanke on tavoittanut lähes 10 000 nuorta ja tuonut heidät mukaan yhteisölliseen toimintaan taiteen avulla. Turussa toimii Looppi-niminen pitkäkestoinen työpaja-muotoinen taidehanke, joka on tarkoitettu kuudesluokkalaisille tukea tarvitseville nuorille. Nuorten kasvuprosessia tukevan hankkeen ta-voitteena on saada nuorten ääni kuuluviin turvallisesti taiteen, muun muassa video- ja valokuvauksen, keinoin.
Looppi on saanut tukea Suomen Kulttuurirahastolta 40 000 euroa.
Opetusministeriön lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiik-kaohjelman ohjelmajohtaja Georg Henrik Wreden mukaan taidekasvatuk-sella ja virikkeellisellä kulttuuriympäristöllä luodaan perusvalmiu-det luovuuteen. Hän muistutti, että Suomen kilpailukyky kumpuaa luo-vuudesta ja innovatiivisuudesta.
Lisätietoa http://www.myrsky.info/.

Turun lukupuistot, osa 1: Puolalanpuisto

Tuleva residenssini

Stoorin blogi esittelee ylpeänä uuden juttusarjan. *rumpujen pärinää* Turun lukupuistot-sarjassa esitellään kauniin kaupunkimme Turun puistoja. Kuten sarjan nimikin kertoo, erityisesti keskitytään siihen, millaiset puitteet ja olosuhteet eri puistot tarjoavat lukevalle kävijälleen. Sarjan saa kunnian aloittaa Puolalanpuisto, joka on etenkin allekirjoittaneen sydäntä erityisen lähellä, sillä asun melkein kyseisen puiston vieressä. Puolalanpuisto on oivan sijaintinsa takia Turun puistoista se, missä vietän eniten aikaa.

Usein törmää siihen seikkaan, että ihmiset eivät tiedosta Puolalanpuiston olemassaoloa. Eräskin useamman vuoden Turussa asunut ystäväni ei edes tiennyt koko puiston olemassaolosta. Se on varsin kummallista, sillä puisto sijaitsee kuitenkin melko keskeisellä paikalla. Keskeisestä sijainnista huolimatta puistossa vallitsee useimmiten rauhallinen tunnelma, eivätkä kaupungin mölyt kuulu sinne liian häiritsevästi.

Mutta varsinaiseen asiaan. Testipäivä valkenee aurinkoisena ja lämpöisänä. Pakkaan laukkuuni puistolukemiseksi Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvan, ja suuntaan kevein askelin rakkaaseen puistooni. Perillä huomaan kesäisen sään houkutelleen paikalle muitakin ihmisiä. Mölyävä poikaporukka huudattaa musiikkia erään puun alla. Puiston nurmikko on turhankin taajaan kansoitettu, joten istahdan puistonpenkille lukemaan. Penkin pinta on kulunut ja maali halkeillut. Tällaiselle kaunosielulle kuin minä halkeileva maali on toki romanttista, mutta vain mummonmökin seinässä. En voi myöskään olla miettimättä, irtoaako penkistä tikkuja. Penkit on sijoitettu lasten leikkipuistoa vastapäätä. Kätevää lastaan valvovalle, harmillista rauhallista lukutuokiota toivovalle. Miksei puistossa ole missään muualla penkkejä? Onko koko puistonpenkkikonsepti jo toivottoman vanhanaikainen ja hiipumaan päin?

Syvennyn kirjaan. Herra Dorian Gray hehkuttaa juuri kuolematonta rakkautaan neiti Sibyl Vanea kohtaan, kun lukunautinto häiriintyy kahden tytön tullessa puistonpenkkini eteen. Toinen puhuu puhelimeen tarpeettoman kovalla äänellä: "Missä te ootte? Me ei nähä teitä missään. Kattokaa tänne alas, mä heilutan niin te näette meidät." Seuraa huitomista ja huutelua. Huokaan raskaasti. Lopulta tytöt häipyvät ja pääsen jatkamaan lukemista. Kaksi miestä heittelee lähistöllä frisbeetä. Toinen kiroaa auringon alimpaan helvettiin, koska aurinko sattui häikäisemään herran silmiä juuri ratkaisevalla hetkellä. Suomalainen löytää tosiaankin aina valittamisen aihetta. Päätän vaihtaa paikkaa.

Siirryn numikolle istumaan ja onnistun jopa löytämään paikan, missä ei ole muita ihmisiä liian lähellä. Iloitsen vilpittömästi pikku onnenhetkestäni, joka ei tosin kestä kauan, sillä tuossa tuokiossa parin metrin päähän istahtaa pariskunta kera koiransa. Ja kyllä, pariskunta vaikuttaa vahvasti vastarakastuneilta. Korvistani alkaa nopeasti valua siirappia, mutta jatkan kaikesta huolimatta sitkeästi lukemista. Tunnin sinnittelyn jälkeen luovutan ja lähden tallustelemaan kotia kohti.

Pitäisi kai olla iloinen siitä, että suuret joukot ovat nyt löytäneet Puolalanpuiston. Toisaalta olen ärtynyt. Mitä ne kaikki ihmiset tekevät minun puistossani?!

Muutamia huomioita:

- Muut puistolukijat loistivat poissaolollaan.

- Löysin puiston laidalta talon, jossa aion asua sitten, kun olen ökyrikas (ehkä ensi elämässä).

- Ihmiset osaavat käyttää roskista.

- Puiston puihin ei pysty kiipeämään, koska alaoksat on karsittu pois. Minne tästä voi valittaa?

- Harva tulee puistoon yksinään, paitsi minä. Ja minäkin sain osakseni oudoksuvia katseita.

- Laissa pitäisi olla tarkat säädökset siitä, mitä musiikkia puistoissa saa kuunnella.

- Kärrynpyörän tekemisestä saa myös osakseen oudoksuvia katseita.

Sivupiiri.fi on täällä!

Internetin valtavirrasta löytyy nyt myös sivupiiri.fi, joka on sivusto nuorille ja nuortenkirjallisuudelle. Sivupiirissä voit lukea ja kirjoittaa kirja-arvosteluja, etsiä kirjavinkkejä ja luoda oman profiilin. Omaan profiiliin voi listata suosikkikirjojaan, kirjoja jotka haluaisi lukea, kirjat jotka on jo lukenut, ja niin edelleen. Kirjavinkkejä ja -arvosteluja voi myös vapaasti kommentoida. Sen jälkeen kun olet luonut sivustolle oman profiilin, voit myös kutsua kaverisi tekemään oman profiilinsa.

Tutustu ihmeessä!

http://www.sivupiiri.fi/