Onnea, Turku!

Turkulainen nuoriso loistaa maailmalla!

Turkulaisbändi Rautamakkara on voittanut massiivisen kansainvälisen Guitar Hero Metallica –kilpailun. Bändi pääsee esiintymään mylvivän kymmentuhantisen yleisön edessä Porin Sonisphere-festivaaleilla lauantaina 25.7.

Huikea suoritus! Stoori onnittelee...vai miten sitä maailmalla sanotaan: "Respect!?"

Itsensä Metallican isännöimään yksipäiväiseen metallitapahtumaan odotetaan jopa 60000 kuulijaa. Turkulaisbändi pääsee esiintymään samalla lavalla kuin nämä suuret idolinsa - mikä sen hienompaa! Unelmien täyttymys, rohkenisin jopa sanoa. Onnea tälle valitulle tielle!

Muuten, tiedätkö, että nyt myös Sinulla on entistä parempi mahdollisuus harjoitella mestariksi. Tule Stooriin ja lainaa Guitar Hero pelejä kotiisi!

Lue voitokkaasta Rautamakkarasta täältä
Lisätietoja itse festivaalista: Sonispehere festivals

Hamzan Kanaan jättää taiteensa tulkinnan katsojalle

- Viime aikoina taiteen maut, sielu, suunnat, värit, tekniikat ja säännöt ovat muuttuneet hajanaisiksi ja köyhiksi sekä tulleet menetetyiksi ja puuttuviksi. Pyrkimyksenä on töilläni, väreillä ja sanoilla korjata, yhdistää ja luoda menneisyyden ja nykyajan taiteen kohtia uudestaan, libanonilaissyntyinen Hamza Kanaan taustoitti Stoorissa heinäkuun ajan esillä olevansa näyttelyn ideaa.


Näyttely koostuu niin maalauksista, käsitöistä kuin runoista. Kanaan, 25, ei itse halua lähteä ruotimaan töidensä ideaa, vaan jättää tulkinnan suosiolla katsojalle.


– Taiteella on säännöt, vaikka se on vapaata. Taide on rajallinen, vaikka se on rajatonta. Jotkut heittävät joitakin värejä paperille tai kankaalle allekirjoittaen ja kutsuen omia töitä maalauksiksi tai taiteeksi, Kanaan filosofoi.





Taide on kiehtonut vuonna 2002 Turkuun muuttanutta Kanaania pienestä pitäen.
– Aloitin heti, kun sain kynän käteeni pienenä ennen esikoulua. Ensimmäiseen näyttelyyn osallistuin 9-vuotiaana, Hamzan Kanaan kertoi.



Hamza Kanaanin työt ovat näytillä Stoorissa 6.-31.7. kirjaston aukioloaikoina ma-pe 10-20, la 10-16 ja su 12-18. Tervetuloa kirjaamaan terveiset vieraskirjaan.

Väriloistoa Finnconissa

Järjestyksessään 15. Finncon järjestettiin 10-12.7 Helsingin Kaapelitehtaalla. Finncon on osallistujille ilmainen, vapaaehtoisvoimin järjestettävä science fiction- ja fantasiatapahtuma. Finnconin yhteyteen kuuluu myös Animecon, joka järjestettiin tänä vuonna seitsemättä kertaa. Finncon esittelee laajasti tieteisfantasiaa, mutta myös kauhua, fantasiaa, sekä animea ja mangaa. Esillä on erityisesti kirjallisuus, mutta myös elokuvat, musiikki, sarjakuvat, kuva- ja teatteritaide, sekä tieteisharrastajakulttuuri eli fandom ovat keskiössä.

Tänäkin vuonna Finncon tarjosi kävijöilleen kattavasti mielenkiintoista ohjelmaa. Itseäni kiinnosti eniten kirjailija George R.R. Martinin haastattelu. Sympaattisen oloinen George-paappa kertoili kuulumisiaan suuren yleisön edessä, ja kertoi muunmuassa käväisseensä Suomenlinnassa, joka on sattumoisin tapahtumapaikkana eräässä Martinin kirjoittamassa tarinassa. G.R.R. Martin on suositun ja tunnustetun Tulen ja jään laulu-fantasiasarjan kirjoittaja. Kyseistä sarjaa voin lämpimästi suositella kaikille fantasian ystäville. Tähän mennessä sarjaan kuuluu viisi kirjaa ja ne on kaikki suomennettu:

Valtaistuinpeli. (A game of thrones, 1996.) Tulen ja jään laulu, osa 1. Suomentanut Satu Hlinovsky. Kirjava, 2003.

Kuninkaiden koitos. (A clash of kings, 1999.) Tulen ja jään laulu, osa 2. Suomentanut Satu Hlinovsky. Kirjava, 2004.

Miekkamyrsky 1. (A storm of swords, 2000.) Tulen ja jään laulu, osa 3, nide 1. Suomentanut Satu Hlinovsky. Kirjava, 2005.

Miekkamyrsky 2. (A storm of swords, 2000.) Tulen ja jään laulu, osa 3, nide 2. Suomentanut Satu Hlinovsky. Kirjava, 2006.

Korppien kestit. (A feast for crows, 2005.) Tulen ja jään laulu, osa 4. Suomentanut Satu Hlinovsky. Helsinki: Kirjava, 2007.

A Dance with Dragons (tulossa)

The Winds of Winter (tulossa)

A Dream of Spring (tulossa)

Laadukkaan ohjelman lisäksi alueella liikuskelleet anime- ja mangaharrastajat värikkäissä ja krumeluurikkaissa asuissaan ilahduttivat suuresti esteettistä silmääni. Sitä värien loistoa! Oli hienoa huomata, miten pukeutujat rooliasunsa lisäksi olivat omaksuneet myös esittämänsä hahmon persoonan. Varsin kokonaisvaltaista roolihahmoon sulautumista, sanoisinko. Itse nostan kädet pystyyn cosplay-ilmiön edessä, sillä minusta ei ikinä olisi värkkäämään minkäänlaisia asuja monimutkaisine lisähärpäkkeineen. Taidan tyytyä jatkossakin katselijan rooliin.

http://www.finncon.org/

Suksin ja Pirandello vetoavat Jarkko Martikaiseen

YUP-yhtyeen nokkamiehenä tutuksi tullut Jarkko Martikainen on kerännyt kiitosta kauniin oivaltavista laulujen sanoituksista, mutta rocklyyrikka ei ole hänen ainoa lajinsa. Martikainen, 38, debytoi vuonna 2005 lyhytproosalla ”Pitkät piikit ja muita kertomuksia”. Vuoden 2008 lopulla ilmestyi runoteos ”Yhdeksän teesiä”.


– Kirjoittamisessa minua kiehtovat haasteet. Se merkitsee minulle itseilmaisua ja terveen lapsenmielen ruokkimista, Jarkko Martikainen kertoo Stoorille.
Martikainen pitää itseään enemmän laulajana kuin kirjailijana.
– Pitkäsoittolevyjä on kertynyt parisenkymmentä, kuten soittotyövuosiakin. Kirjoja on julkaistuna vasta kaksi, Martikainen summaa.

Viime ajat Martikainen on keskittynyt sooloprojekteihin. Hän on valmistellut kolmatta soololevyään ja avasi hiljattain kotikaupunkinsa Riihimäen kirjastossa ”Toivo”-näyttelyn. Pääosin kollaaseista koostuvista töistä koostuvaan näyttelyyn voi tutustua heinäkuun ajan.


YUP pitää pituudeltaan ”määrittelemätöntä” taukoa.
– Paluuta ei ole tiedossa tällä haavaa, meillä jokaisella jäsenellä on muita rautoja tulessa. Mitään syytä kiireisen yhtyetoiminnan aloittamiseen uudelleen ei ole ainakaan vielä syttynyt, Martikainen paljastaa.

Lukeminen on Jarkko Martikaiselle elämäntapainen harrastus. Martikainen kertoo lukevansa monenlaista kirjallisuutta, mutta kaikkein kliinisimpiin tietokirjoihin hän ei koske.
– Suosikkejani ovat Vasili Suksin ja Luigi Pirandello. Niiden lukemista voin suositella mihin vuodenaikaan tahansa. Molemmat ovat novellisteja, joten lukemisen voi jaksottaa lyhyempiinkin eriin ja molemmat ovat mestarillisia sisältönsä suhteen.


Jarkko Martikaisen TOP-3 – kirjat


Vasili Suksin: Nuoren Vaganovin kärsimykset
– Hienoja aihevalintoja ja sielunkuvauksia. Ymmärtävää ja oivalluksia tarjoavaa lyhyiden tarinoiden ykkösluokkaa.

Leo Tolstoi: Novellit
– Kaikki ylle kirjatut perustelut pätevät myös tähän tajunnan avartajaan.

Istvan Örkeny: Minuuttinovelleja
– Kuten kaksi edellistä, mutta viertynein ja persoonallisin näkökulmin. Kuten kirjan nimikin kertoo, hyvin ytimekkäästi ilmaistuna.



Jarkko Martikainen saapuu Turkuun ensi tiistaina 14.7. Hän esiintyy klo 22 alkaen Brinkkalan sisäpihassa Vanhalla Suurtorilla järjestettävässä Urbaani Kesäloma – tapahtumassa. Lisätietoa tapahtumasta on saatavilla osoitteessa http://www.kirjakahvila.org/urbaanikesaloma2009/

Kirjailijakuvassa Enid Blyton

Kellepä eivät olisi Enid Blytonin lastenkirjat tuttuja? Kultaisina lapsuusvuosina Blytonin kirjojen parissa vierähti tovi jos toinenkin. Tuottelias englantilaistäti tehtaili elämänsä aikana yli 600 lastenkirjaa, joista tunnetuimpia ja luetuimpia lienevät Viisikko-sarjan opukset. Blyton on myös Seikkailu-, Salaisuus-, ja SOS-sarjojen luoja. Näiden teosten taakse kätkeytyy ihminen, joka oli koko ikänsä lapsenmielinen ja kallellaan eskapismiin, ja jonka elämässä riitti suvantovaiheiden lisäksi myös kuohuvia koskia. Juuri nyt Enid Blyton on erityisen ajankohtainen, sillä myöhemmin tänä vuonna ilmestyy hänen elämästään kertova TV-elokuva, jonka pääosassa Enid Blytonina nähdään Helena Bonham Carter.

Enid Mary Blyton syntyi Lontoossa 11. elokuuta 1897 Thomas Blytonin ja Theresa Hamiltonin kauppiasperheeseen. Enidin isä oli monilahjakkuus, joka kehitti itseään jatkuvasti monin eri tavoin. Thomas Blyton maalasi, soitti pianoa, kirjoitti runoja ja opetteli vieraita kieliä. Enid puolestaan löysi lukuharrastuksen jo varhain. Enidin äiti ei antanut juurikaan painoarvoa aviomiehensä ja tyttärensä harrastuksille, ja Thomas ja Theresa erosivat myöhemmin. Theresa ja lapset muuttivat Beckenhamiin Thomasin jäädessä Lontooseen uuden puolisonsa kanssa. Erosta huolimatta Thomas Blyton osallistui lastensa koulumaksuihin ja lähetti säännöllisesti rahaa perheelle. Vanhempien ero oli luultavasti traumaattinen kokemus Enidille, sillä isän katoamisen voi nähdä heijastuvan hänen kirjallisessa tuotannossaankin. Monissa Blytonin kirjoissa perheen muodostavat lapset ja äiti, mutta isähahmo puuttuu kokonaan.

19-vuotiaana Blyton meni opettajakouluun, jonka jälkeen hän toimi viisi vuotta opettajan ammatissa. Ennen kirjailijauransa käynnistymistä Blyton kirjoitteli vapaa-ajallaan runoja, tarinoita ja artikkeileita siitäkin huolimatta, että perhe piti kirjoittamisharrastusta silkkana ajanhukkana. Ensimmäinen julkaistu runo "Have You-?" (Oletko-?) ilmestyi vuonna 1917 Nash's Magazine-lehdessä. Vuonna 1922 Blytonin ensimmäinen kirja näki päivänvalon, kun Child Whispers-runokokoelma julkaistiin.


Oletko-?

Oletko kuunnellut yön hiljaisuutta, kun koko maailma nukkuu
ja istut ikkunasi ääressä aivan yksin?
Oletko hengitystä pidätellen ihmetellyt taivasta, joka on niin musta ja syvä?

Oletko kaivannut tähteä joka olisi yksin sinun?

Oletko nähnyt miten kesätaivaalla välähtää valojuova,

kun tähti on kyllästynyt olemaan niin kauan paikallaan?

Oletko kuullut yötuulen kuiskeen, kun se hiljaa kulkee ohi?

Oletko erottanut sen laulun keinahtelevan suhinan?

Oletko kuunnellut tarinoita, jotka vain kuusama tuntee,

kun se lähettää hentoa tuoksuaan yöhön?

Oletko suudellut köynnösruusun pikkuisia nuppuja?

Oletko sydämesi kyllyydestä rakastanut kärsimyskukkia?

Oletko tuntenut itsesi yksinäiseksi, oletko miettinyt miksi sinun pitäisi olla yksinäinen,

kun olet katsellut tähdenlentojen kirkkaita välkähdyksiä?

Oletko kaivannut lähellesi jotain toista, jotain rakasta joka

ymmärtäisi?

Oletko koskaan ojentanut kätesi - ulos yöhön?

(Suomennos Heikki Salojärvi)

Vuonna 1924 Enid Blyton avioitui majuri Hugh Pollockin kanssa, jonka kanssa hän sai kaksi tytärtä. Gillian Mary syntyi 1931 ja Imogen Mary 1935. Nuoremman tyttärensä syntymän aikoihin Blyton joutui henkisen kriisin valtaan ja hän pohti paljon uskonasioita. Vaikka Blyton ei ollut ahkera kirkossa kävijä, hän huolehti silti lastensa hengellisestä kasvatuksesta, sillä sekä Gillian että Imogen kävivät pyhäkoulua. 1930-luvun loppupuolella avioliitto Pollockin kanssa ajatui vaikeuksiin ja pariskunta päätti erota. Vuonna 1943 Blyton avioitui uudelleen lontoolaisen kirurgin Kenneth Darrel Watersin kanssa, jonka hän oli tavannut pari vuotta aiemmin. Pollock meni myös uudelleen naimisiin, eikä juurikaan pitänyt yhteyttä lapsiinsa eron jälkeen.

Blytonin toinen avioliitto Darrel Watersin kanssa oli hyvin onnellinen. Onnea kesti vuoteen 1967 saakka, jolloin Kenneth kuoli. Pian tämän jälkeen Enid sairastui vakavasti. Kirjailija kärsi Alzheimerin taudista ja hän joutui muuttamaan vanhainkotiin, jossa hän kuoli 28.11.1968.

Kirjallisuutta:

Mervi Koski: Ulkomaisia nuortenklassikoita. BTJ, 2000.

Barbara Stoney: Enid Blyton: Elämäkerta. Suomentanut Heikki Salojärvi. Ajatus, 2008.

Linkkejä:

The Enid Blyton Society

Viisikko-sarja

Enid Blytonin haastattelu vuodelta 1963

Frisbee, halpaa ja hauskaa huvia

Kesällä käydään uimassa, rentoudutaan piknikillä kavereiden kanssa ja luetaan paljon. Myös erilaiset ulkona tehtävät aktiviteetit ovat suosiossa. Puistot ja ruohokentät houkuttelevat mukaan pelailemaan, frisbeetä heittämään ja pitämään hauskaa.
Frisbeen heittely on halpaa ja hauskaa huvia. Frisbeegolf lajina sopii niin nuorille kuin vanhemmillekin sukupuoleen katsomatta. Lajin idea on samanlainen kuin tavallisessa golfissa. Tavallisessa golfissa palloa lyödään reikään, mutta frisbeegolfissa heitetään frisbeetä koriin. Kori on metrin korkuinen ja siinä on ketjut, jotta frisbee pysyy korissa.
Frisbeetä täytyy heittää oikealla tavalla. Kylki heittosuuntaa kohti ja sitten heitetään.
Ettei frisbeetä tulisi nakanneeksi kenenkään päähän, kannattaa suunnata peliä varten rakennetuille kentille. Turussa frisbeegolfkenttiä löytyy niin Urheilupuistosta kuin Lausteelta Ketunkadun päästä. Mukaansatempaavaa frisbeegolfia voi kummassakin paikassa käydä pelaamassa maksutta.
Urheilupuiston vaihteleviin maastoihin on kätketty 9 erilaista väylää. Heittopaikat on merkitty maassa olevilla lankuilla. Väylät ovat lyhyitä, mutta yksi, noin 60-metrinen jyrkkään ylämäkeen heitettävä väylä tarjoaa haasteita kovemmallekin pelaajalle.
Lausteen rata on 18-väyläinen ja lähes jokaisella väylällä on kaksi heittopaikkaa eritasoisille pelaajille. Lisäksi Lausteelle on suunniteltu 9-väyläinen aloittelijarata.
Lisätietoja turkulaisen Frisbeegolfseuran 7 K ry:n nettisivuilta http://www.7k.fi/.
Seura järjestää kesällä Lausteella ”Tutustu frisbeegolfiin” – tapahtumia keskiviikkoisin klo 17–18.

Ruisrock kävijäennätykseen

Täpötäysi Ruissalo.

The Crashin Teemu Brunila.

Faith No Moren solisti Mike Patton tervehti Ruisrock-yleisöä.

Täpötäysi Turun Ruisrock hehkui iloa ja aurinkoa. Ruisrock keräsi viikonlopun aikana Turun Ruissaloon yhteensä 92 000 kävijää. Perjantaina paikalla oli 27000 vierasta, loppuunmyytynä lauantaina 35000 juhlijaa ja päätöspäivänä 30000 kävijää. Ennätysyleisöstä huolimatta festivaalialue toimi moitteettomasti eikä alueelle syntynyt juuri lainkaan ruuhkia.
Perjantaina suurimmat yleisöt keräsivät illan yhdysvaltalaisvahvistukset Slipknot ja Disturbed sekä kotimainen Children of Bodom. Erityisesti Slipknotin hurja liveshow vakuutti kaikki paikalla olleet saaden ihmiset hyppimään tasajalkaa ja maan tärisemään.

Lauantaina Suomirockin dinosauruksen, Eppu Normaalin ja come backin tehneen Tehosekoittimen keikat saivat kymmentuhatpäiset yleisöt laulamaan bändien hittiputkien mukana. Loppuillasta ruotsalainen The Sounds osoitti lyöneensä Suomessa lopullisesti läpi hyppyyttämällä jättimäistä katsojamäärää varsinkin Living in America -encoren aikana.
Festivaalin päätöspäivän kruunasivat yhdysvaltalaisen Faith No Moren uran tärkeimmät kappaleet sisältänyt konsertti sekä eturivin kyynelehtimään saaneen turkulaisen The Crashin kaikkien aikojen viimeinen keikka.
Ensi kesänä Ruisrock juhlistaa 40-vuotista taivaltaan.

http://www.ruisrock.fi/