Ketä kiinnostaa: Oletteko herra Shakespeare - se näytelmäkirjailija?

Osa 7: Parasta elämässä on tarina

Pitkä vaelluksemme Shakespeare-arvoituksen polulla on saapumassa vihdoinkin päätökseen. Matkan lopuksi on kuitenkin hyvä vielä pysähtyä kiehtovan aiheemme äärelle. On tullut aika punoa yhteen aiemmin kohdatut ja mukaan tarttuneet erimitalliset langanpätkät. Kudelma tulee olemaan luvattoman hatara, pitämätön ja kaikkea muuta kuin täydellinen. Mutta hei: elämä on!

 

Matkamme alkoi viittauksella Rakastunut Shakespeare -elokuvaan. Siihen se myös draaman huteraa kaarta kulkien päättyy. Elokuvassa on kohtaus, jossa tarinan sankaritar Viola de Lesseps (Gwyneth Paltrow) kysyy stratfordin Will Shakespearelta: "Oletteko te herra Shakespeare?", ja jatkaa: "Se näytelmäkirjailija"? Lady Viola onnistui viihteellistämään ja pukemaan sanoiksi tutkijoita jo vuosisatoja palavasti askarruttaneen kysymyksen: kuka Shakespeare oikeastaan oli, ja kuka oli hänen nimellään kirjoittanut teatterintekijä. Anonymous - Tuntematon -elokuva meni vieläkin pitemmälle. Siinä missä Rakastunut Shakespeare tyytyi flirttailemaan hienovaraisesti kirjoittajakysymyksen kanssa, Anonymous rohkeni pureutua lujasti arvoituksen ytimeen ja esittää Edvard de Vereä häikäilemättä kirjoittajaksi. 

 

Elokuvien kuvittamista tapahtumista on jo lähes 500 vuotta. Voitaisiin helposti olettaa, että William Shakespearen henkilöllisyys on vihdoinkin selvinnyt. No, eipä ole. Kuten edeltävistä jutuista on ilmennyt, ainakin toivon hartaasti niin, arvoitus on kaikkea muuta kuin ratkennut. Näytelmäkirjailijan ympärillä on vielä niin paljon ratkaisemattomia ongelmia, että varteenotettavia teorioita ja niiden kannattajia riittää varmasti vastaisuudessakin. Purettavaksi löytyy aina uusia salakoodeja eikä kirjailijalta vaadittavan oppineisuuden vähimmäisvaatimuksia voida koskaan määritellä tyhjentävästi. Kirjoittajaksi tullaan epäilemättä esittämään jatkossakin niin stratfordin Will Shakspereä, Francis Baconia, Christopher Marlowea kuin Edvard de Vereäkin vain muutamia mainitakseni - lukuisia ryhmätyövaihtoehtoja unohtamatta. 

Aukotonta selvyyttä mieltämme rajusti pahoinpitelevään epävarmuuteen tuskin koskaan edes saadaan. Eikä ehkä pidäkään? Miksei? Koska se olisi tylsää. Salaliittoteoriat ovat juurtuneet syvälle ihmismieleen. Ne hedelmöittävät, ruokkivat ja kiihottavat ajatteluamme. Arvoitus on niin kauan kiinnostava kunnes siihen saadaan ratkaisu.

 

Monitulkintaisuudessa lepää myös menneisyyden viehätys. Yhtä ainoaa totuutta ei ole. Historiaa ei voi koskaan kirjoittaa tyhjäksi. Se on aina tulkintaa ja näkökulmallista. Historiallinen totuus syntyy syy-seuraussuhteiden tulkitsemisesta sekä ihmiselämän ja tapahtumien näkemisestä juonellisena kertomuksena. Kertomuksena, jossa esitetty ”totuus” riippuu siitä, kuka tarinan kertoo. Kokonaiset kulttuurit rakentuvat näille kertomuksille. Näkemykset maailmasta ovat toki erilaisia, mutta niin niiden kuuluukin olla. Voi, kun ihmiskunta oppisi vihdoinkin jakamaan ja suvaitsemaan myös erilaisia, itselle vieraita näkemyksiä maailmasta.

 

Tarinat ovat keskeinen osa ihmisyyttä. Meillä on perustava taipumus rakentaa elämästämme tarina – historia. Juonellisuus tekee elämästä ennen kaikkea ymmärrettävämmän. Kertomusten lumo on niin syvällä meissä, että se on muokannut ajatteluamme ratkaisevasti. Aivojemme rajaton kyky kuvitella on ajanut ihmiskunnan mitä ihmeellisempiin keksintöihin. Perustalta löytyy silti aina kieli. Ihmisen kyky havainnoida, käsitteellistää ja jakaa unelmiaan lajitovereilleen. Siitä elämässä on kyse – kertomuksista ja kertomisesta.  

 

Ilman tarinoita ja kykyä kertoa niitä emme olisi ihmisiä. Rohkea väite, jota voisi avata mielikuvaharjoituksella. Kuvitelkaa eteenne muinainen leirinuortio. Lämmin ja mystinen areena, jolle heimot kokoontuivat iltaisin kertomaan, jakamaan ja oppimaan tarinoita elämästä. Siirrä sitten itsesi aikakoneella antiikin teatteriin. Kallioon hakattuun katsomoon, jossa olet yhteisösi kanssa kuulemassa tarinoita jumalien teoista ja traagisista ihmiskohtaloista. Sieltä on lyhyt matka pimennetyn elokuvasalin liian pehmeälle tuolille tai kotisohvalle, jossa loikoilet mukavasti kuulokkeet päässäsi ja katselet tabletillasi suosikkisarjaasi suoratoistona verkosta. Tarinan lumo ylittää vuosituhannet, koska niistä löytyy elämän mieli. Juuri tämän Shakespeare - kuka hän sitten olikin - oivalsi ja osasi pukea mestarillisesti sanoiksi.

Tämä oli nyt tässä. Oikein hyvää vuotta 2015. Seuraavaksi on luvassa jotain aivan muuta.