Japanilainen kulttuuri Suomessa

Japanilaisen populaarikulttuurin piiriin kuuluvat mm. japanilainen sarjakuva eli manga, japanilainen animaatio eli anime, japanilainen musiikki (josta käytetään mm. nimityksiä  jpop ja jrock), cosplay eli suosikkihahmoiksi pukeutuminen, japanilainen katumuoti (esim. lolita), doujinshi eli fanisarjakuva, fanfiction eli fanitarinat, manga-tyylillä piirtäminen ja videopelit. Suomessa japanilaisen populaarikulttuurin omaksuneet ovat usein myös kiinnostuneet Japanin historiasta ja vanhasta kullttuurista. He saattavat myös harrastaa japanilaisittain syömistä, omaksuvat puhetapaansa japanilaisia sanoja sekä saattavat pelata japanilaisia pelejä (go) ja harjoittaa japanilaisia tansseja (parapara) ja taistelulajeja.

Japanilaista animaatiota on nähty Suomen televisiossa 1970-luvun animaatiosarjoista alkaen. Maija Mehiläisen jälkeen 1980-luvulla saapuivat monien lapsuudensuosikit Peukaloisen retket ja Tao-Tao. 1990-luvulla vuorossa olivat Muumit ja Pokemon. Nykypäivänä Suomen televisiossa pyörii jatkuvasti ainakin muutama lastenanime sekä joskus vanhemmallekkin väelle suunnattuja sarjoja ja elokuvia. Animea on julkaistu myös paljon dvd:nä suomeksi tekstitettyinä. Mangan tie Suomeen on taas ollut  hieman vaikeampi. 20 vuotta sitten ilmestyi Hiroshiman poika-sarjakuva ja vasta 10 vuotta myöhemmin suureen suosion ja klassikon maineen saavuttanut Akira. Vuonna 2003 alkoi Suomessa vihdoin mangan  nousukausi ja nykyään mangaa löytyy jopa ruokakauppojen lehtihyllyiltä useamman rivin verran.

Alussa japanilaisen populaarikulttuurin harrastajat olivat Suomessa suurimmaksi osaksi yli 20-vuotiaita miehiä ja harrastusmuotona oli yleensä pelkästään animen katsominen. Vähitellen jäsenmäärät animeseuroissa kuitenkin nousivat ja harrastajien keski-ikä alkoi laskea. Vuonna 2003 Turussa järjestetyn ensimmäisen animetapahtuma Animeconin jälkeen animefandomin voitiin nähdä muuttuneen pienimuotoisesta seuratoiminnasta tuhansia nuoria vetäväksi nuorisotoiminnaksi.

Animen ja mangan piiriin kuuluu lukusia eri genrejä. Tytöille tarkoitetusta mangasta käytetään termiä shoujo ja se käsittelee yleensä ihmissuhteita, romanssia ja ystävyyttä. Pojille sunnattu shounen-manga taas pitää sisällään paljon toimintaa ja taisteluita. Muita lajeja ovat tyttö- ja poikarakkaudesta kertovat shoujo-ai (yuri) ja shonen-ai (yaoi) sekä mecha, jonka pääsisältöä ovat robotit ja tekniset laitteet. Japanissa mangaa piirretään melkein mistä tahansa, aina ruunalaitosta tenniksen peluuseen ja avaruusseikkailuista fantasiamaailmoihin.

Japanilaisen populaarikulttuurin harrastajat tapaavat toisiaan yleensä seurojen järjestämässä toiminnassa, tapahtumissa eli coneissa ja internet-yhteisöissä. Animea, mangaa sekä oheislajeja harrastavia yhdistyksiä perustetaan Suomessa jatkuvasti. Seurat kokoontuvat esimerkiksi koulujen tai yliopistojen tiloissa tai nuorisotiloissa. Joka vuosi järjestetään ympäri Suomea coneja, joissa on mm. paneelikeskusteluja, luentoja, cosplay-kilpailuja ja -näytöksiä, piirustuspajoja ja myyntikojuja. Suurimpia, monia tuhansia käviöitä vetäviä coneja ovat Desucon Lahdessa, usein kaupunkia vaihtava Animecon sekä Tracon Tampereella. Coneihin ei välttämättä mennä ohjelmiston takia, vaan tapaamaan samanhenkisiä kavereita ja solmimaan uusia tuttavuuksia.

Japanilaisessa populaarikulttuurissa tuntuu vetoavan eniten  juuri sen erilaisuus ja värikkyys. Japanilainen  populaarikulttuuri on rajoja rikkovaa ja tarjoaa paljon virikkeitä. Se on keino rikastuttaa omaa kokemusmaailmaansa. Anime ja manga eroavat länsimaisesta sarjakuvasta monipuolisuutensa, värikkäiden hahmojensa ja rikkaan huumorinsa avulla. Genrejä on useita kymmeniä, joista jokainen löytää varmasti itseään kiinnostavat sarjat. Japanilainen populaarikullttuuri tuntuu vetoavan kaikkiin ikää ja sukupuolta katsomatta, mutta Suomessa se on nivoutunut hyvin kiinteäksi osaksi erityisesti nuorisokulttuuria. 

Teksti ja kuvat: Kari