Roistojen rinnalle tarvitaan aina sankareita. Tarvitaan joku, joka luo turvaa ja jota voi ihailla. Tarvitaan uskoa siihen, että hyvyyttä on olemassa ja että hyvässä on voimaa. Siksi meillä on supervoimia omaavia sankareita, jotka ovat heikkojen puolella. Tällaisia klassisia sankareita ovat esimerkiksi Hämähäkkimies, Batman, Teräsmies ja vaikkapa Gandalf. Uudempia sankareita ovat muun muassa vampyyriperhe Cullenit ja Harry Potter ystävineen sekä monet muut fantasia- ja scifi-kirjallisuuden hahmot.
Sankari-ihanteita on monenlaisia. On olemassa sankareita, jotka ovat kerta kaikkiaan ylivoimaisia melkeinpä kaikilla aloilla. Heitä voi vain ja ainoastaan katsoa ylöspäin ja palvoa. Itseäni paljon enemmän kiinnostavat sellaiset hahmot, joiden sankaruudessa on säröjä. Supersankari tarvitsee ikään kuin kompensaatioksi inhimillisen ominaisuuden, että häneen voi samaistua. Sankari, jonka omassa elämässä on kamppailuja ja ristiriitoja, kiehtoo ja puhuttelee enemmän.
Harry Potter on yksi tällainen sankari, jonka elämä pursuaa ongelmia. Harry on koko lapsuutensa elänyt sorrettuna ja se on tehnyt hänestä monella tapaa epävarman. Harryn tarina on kasvutarina, jossa sankarin elämä on lukijan oman elämän peilinä. Harry oppii matkan varrella asioita ihmisyydestä ja elämästä, kuten tapahtuu kaikkien ihmisten elämässä, jos vain kasvulle ja kysymyksille antaa sijaa. Harryn epävarmuus lähentää häntä lukijan omaan heikkouteen ja epävarmuuteen. Kun tähän kasvutarinaan yhdistää sankarillisia seikkailuja ja taikamaailman, suosio on taattu. Lukijassa herää ajatus: Minullakin voi olla merkitystä, minä myös voin saada aikaan jotakin tärkeää.
Hämähäkkimies, Peter Benjamin Parker, on jatkuvassa ristiriidassa ”sankariminän” ja yksityisen minän kanssa. Sankarina hän menestyy, mutta yksityiselämässään hän on epäonnistunut ja hiukan säälittäväkin. Parkerin sankaruus ikään kuin syö hänen yksityiselämänsä mahdollisuudet. Hänen ongelmanaan on se, ettei hän Parkerina saa tunnustusta teoistaan, koska kukaan ei tiedä, kuka hän oikeasti on. Sankariteoistaan huolimatta hän joutuu kärsimään ihmisten ylenkatsetta ja pilkkaakin. Tässä sankarissa kiehtoo se, että sankari selvästi ymmärtää heikkoutta. Parker tietää, ettei elämä ole helppoa. Kolmannessa Spiderman -elokuvassa hän jopa joutuu kohtaamaan pahan itsessään ja seuraa klassinen Jekyll vs. Hyde -kamppailu. Parker ei ole korskea ja ylivoimainen sankari kaukana tavallisen ihmisen yläpuolella. Hän on yksi meistä.
Kirjoitti: Maria V.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti