Tulevina vuosina tapahtui - dystopioita tarjolla nuorten tieteiskirjallisuudessa
Dystopiat (= epätoivottavat tulevaisuuden yhteiskunnat) ovat ahdistavia paikkoja elää ja olla, jos yksilöt alkavat ajatella omilla aivoillaan ja epäillä vallitsevia olosuhteita, joiden väitetään olevan se paras ja ainoa tapa elää oikein, onnellisesti ja turvallisesti.
Täydellisyyden ja turvallisuuden illuusio syntyy siitä, että Yhteiskunta säätelee ihmisen puolesta kaiken aina ruuasta ja vaatetuksesta, työntekoon ja vapaa-ajan viettoon sekä kuoleman hetkeen asti. Tunteiden hallinta hoidetaan erivärisin pillerein. Luovuus on kielletty kaikissa muodoissaan. Toisinajattelijat, poikkeavat, suljetaan varsinaisen Yhteiskunnan ulkopuolelle. Kaikessa pyritään optimaalisuuteen ja parhaiten pärjää tilastollisesti keskivertoisin, huomaamattomin. Yhteiskunta säätelee kansalaisiaan myös geneettisesti osoittamalla jokaiselle 17-vuotiaalle sopivimman kumppanin. Tästä kertoo Ally Condie: Tarkoitettu (Tammi 2011). Elämän kohokohta koittaa parijuhlaan osallistuvalle Cassialle, joka näkee näytöltä ensin parhaan ystävänsä Xanderin kasvot, mutta ruudun pimennyttyä siihen välähtää toisen pojan, Kyn, kasvot. Kenellekään ei ole koskaan osoitettu kahta kumppania. Eikö Yhteiskunta olekaan niin erehtymätön kuin Cassialle on opetettu? Mitä jos se voi erehtyä toisenkin kerran? Cassia päättää olla kulkematta sovinnolla eteenpäin elämässään.
Yhteiskunnan rajoitukset voivat mennä vielä pidemmälle. Lauren Oliver: Delirium – rakkaus on harhaa (WSOY 2011) kirjassa rakkaudesta on tehty sairaus. Ei hätää, yksinkertaisella kirurgisella operaatiolla, jonka kaikki täysi-ikäiset joutuvat kohtaamaan, äärimmäiset tunteet saadaan pysyvästi eliminoitua. Avioliitot ovat määrättyjä, eivätkä perustu rakkauteen. Näin taataan tasainen, yllätyksetön, mutta ennen kaikkea turvallinen elämä yhteiskunnan valvotulla alueella, joka Lenasta tuntuu lähinnä häkiltä. Hänet on nimittäin huomattu. Kapinallinen poika nimeltä Alex on iskenyt hänelle silmää. Lena huomaa kauheat ensimmäisen vaiheen tuntomerkit, kuten hikoilevat kämmenet ja keskittymiskyvyttömyyden. Niin se alkaa. Niin kävi hänen äidilleenkin.
Geeniteknologia on valjastettu palvelemaan ihmiselämää sen jälkeen kun tuhoisa bakteerikanta ja tehottomat antibiootit aiheuttivat miljoonien ihmisten kuoleman. Jokainen saa sata pistettä käytettäväksi biogeeliin, keinotekoisiin hermomikrosoluihin, joiden avulla omaa kehoa voi korjailla miltei rajoituksetta. Mutta miten paljon ihmisessä voi olla keinotekoista, jotta hänellä vielä olisi tallella oma identiteetti ja inhimillisyys? Jenna, onnettomuuden jälkeisestä koomasta herättyään, ei tunnista itseään. Hän alkaa rakentaa omaa minuuttaan uudestaan hatarien muistikuvien varaan kirjassa Mary E. Pearson: Kuka on Jenna Fox? (WSOY 2010).
Teknologisista keksinnöistä on hyötyä, kun eletään elämää ekokatastrofin jälkeen tieteisseikkailussa Kat Falls: Veden alla (Tammi 2011). Ihmiskunta on jakautunut kahtia. Koska kuivasta, rakennuskelpoisesta maasta on pulaa, asuvat Yläpuoliset ahtaasti, lapset sijoitettuina lastenkoteihin. Yksi lapsista on Gemma, joka karkaa etsiäkseen kadonnutta veljeään. Pinnanalisissa siirtokunnissa taasen tuotetaan kaikille leväviljelmien avulla ravintoa sekä hydrotermisten aukkojen ja vuorovesivaihteluiden avulla energiaa. Elämän meren pohjalla, pimeydessä, valtavassa paineessa, tekee mahdolliseksi Liquigen, hapella uutettu aine, joka estää sukeltajantaudin ja sallii hengittämisen vedessä. Meressä eläminen on aiheuttanut lapsissa aivomuutoksia ja sen johdosta uusia taitoja, kuten kaikuluotaamisen kyvyn. Yksi näistä meressä syntyneistä on Ty, jonka iho hohtaa bioluminoivan kalan syömisen takia. Ty ja Gemma tapaavat toisensa ja rakkaus syttyy siitäkin huolimatta, että heitä uhkaa territorioiden pahin vihollinen, lainsuojattomien Krottiliiga.
Aina ei luonnonkatastrofien jälkeen saada yhteiskuntaa enää toimivaksi. Suzanne Collins: Nälkäpelin (WSOY 2008) runnellussa maailmassa perustettiin entisen Pohjois-Amerikan paikalle hirmuvaltaan perustuva valtio, jossa järjestetyssä tositv-kilpailussa, Nälkäpelissä, jokaiselta kahdeltatoista vyöhykkeeltä valitaan tyttö ja poika taistelemaan kuolemaan asti. Mutta Katnissin ja Peetan välille kehittyy niin tiivis ystävyys, etteivät he pystykään tappamaan toisiaan.
Elämää ekokatastrofien jälkeen käsitellään myös kahdessa kotimaisessa uutuusteoksessa. 2050-luvulla (Annika Luther: Kodittomien kaupunki, Teos & Söderströms, 2011) Helsinki, kuten suurin osa maapalloa, on peittynyt veden alle, jolloin suomalaiset oivat muuttaneet asumaan kuivina säilyneille alueille, turvallisiin oloihin, uuden pääkaupungin tienoille, Jyväskylään. Lilja päättää karata etsimään oikeaa äitiään osittain veden alle jääneeseen rauniokaupunki Helsinkiin, josta on tullut uusi koti maailman pakolaisille. 2300-luvulla (Eija Lappalainen: Routasisarukset, WSOY 2011) adoptoitu, asioita kyseenalaistava, hylättyjä koneita ymmärtävä Utu päättää selvittää biologiseen syntyperäänsä liittyvät salaisuudet.
Ihmiskunta on jo lähes onnistunut tuhoamaan itsensä niin, että kaupungit ovat raunioina, kaatopaikat tulvivat romua ja maa on saastunutta bioterrori-iskujen jäljiltä.
Kun maapallon luonnonvarat on käytetty loppuun, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin varustaa avaruusalus ja lähteä satoja vuosia kestävälle matkalle kohti uutta kotiplaneettaa. Beth Revis: Matka alkaa (Otava 2012) kertoo Varjelus-aluksesta ja sen parintuhannen hengen miehistöstä, joilla ei ole tietoa aluksen lukitulla tasolla olevista sadasta syväjäädytetystä tiedemiehestä ja asiantuntijasta, kunnes poika nimeltä Seuraaja löytää heidät ja ihastuu punatukkaiseen Amyyn, merkityksettömäksi kirjattuun ja 50 vuotta liian aikaisin heräävään tyttöön. Uudeksi johtajaksi koulutettavan Seuraajan uteliaisuus ja tiedonjano sekä Amyn tapaaminen avaavat hänen silmänsä aluksella oleville epäkohdille ja salaisuuksille, joihin kuuluu Vanhimman tyrannimainen johtajanote, rauhoittavien lääkkeiden jakaminen veden mukana, geenimanipulointi ja syntyvyyden säännöstely sekä pahimpana kaikista päämäärään pääsyn viivästymisestä valehteleminen.
Yhden ihmisen vallanhimo on tehnyt muista ihmisistä aivotonta karjaa, jota on helppo ohjailla lääketieteen ja tekniikan keinoin. Seuraaja huomaa epäilevänsä omaa kelpoisuuttaan johtajaksi. Ehkä hänelle sikiönä annetun ruiskeen annostus ei ollut riittävä?
Tarkista kirjojen saatavuus Vaski-verkkokirjastosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti