Manga on japanilaista sarjakuvaa.
Itse innostuin mangasta reilu vuosi sitten kun luin Arina Tanemuran Time Stranger Kyokon. Sittemmin olen lukenut paljon muutakin, ja yksi tämänhetkisistä suosikeistani on Yuu Watasen Fushigi Yuugi. Mangaa on hauska lukea esimerkiksi siksi, että se on yleensä kauniisti piirrettyä, riippuen vähän lajityypistä. ”Väärä” lukusuuntakin on mukavaa vaihtelua normaaleihin kirjoihin ja siihen tottuu helposti.
Mangaa voi myös piirtää itse, mikä tuo harrastukseen uuden ulottuvuuden. On hauskaa piirtää ”poistettuja kohtauksia” jostain kirjasta tai aivan omia hahmoja. Myös cosplay eli tietyksi hahmoksi pukeutuminen on yleistä mangaharrastajien keskuudessa.
Yuu Watase on monipuolinen ja tuottelias mangaka, jonka teoksista on suomennettu ainakin
Fushigi Yuugi,
Alice 19th,
Imadoki! sekä kaksi
The Best selectionia, manganovellikokoelmaa. Muita tunnettuja ovat esimerkiksi
Ayashi no Ceres, josta on myös animeversio ja
Zettai Kareshi. Kaikkia Watasen mangoja ei valitettavasti ole käännetty virallisesti alkuperäiskielestä, mutta suurin osa löytyy englanniksi. Watase piirtää lähinnä shōjoa, nuorille tytöille suunnattua usein romanttista mangaa. Hän on kuitenkin tehnyt myös shōnenia ja jopa yaoita.
Fushigi Yuugi on Watasen pisin manga, jossa on 18 osaa. Sitä julkaistiin
Shōjo Comicissa vuosina 1992–1996. Se kertoo Miaka Yuukista ja hänen ystävästään Yui Hongosta, jotka löytävät kirjastosta
Neljän jumalan maailmankaikkeuden kirjan ja joutuvat sen sisään.
Miaka ryhtyy Suzakun neidoksi ja alkaa etsiä seitsemää Suzakun tähteä. Hän rakastuu Tamahomeen, yhteen tähdistä. Yui suuttuu Miakalle ja alkaa hänen vihollisekseen, Seiryun neidoksi. Ensimmäiset 13 osaa kuvaavat heidän kilpailuaan siitä, kumpi onnistuu ensin kutsumaan jumalan ja toteuttamaan kolme toivettaan.
Alun perin sarjan piti loppua Suzakun kutsumiseen, mutta sen suosion takia Watase päätti piirtää siihen vielä viisi osaa, joissa Miaka joutuu uudestaan kirjan sisään. Hänen ja Tamahomen täytyy etsiä Tamahomen muistin palasia, jotteivät ne joutuisi pahan Tenkon käsiin.
Sarjasta on tehty myös animeversio, kolme OVA:a, peli sekä jokaisesta Suzakun tähdestä kertovat kirjat. Animeversio tehtiin vuosina 1995–1996. Siinä on 52 jaksoa ja se noudattaa suurimmaksi osaksi alkuperäistä juonta. OVA:t ovat erillistarinoita, jotka on julkaistu suoraan videoiksi. Ensimmäinen kertoo tapahtumista vuosi sarjan loppumisen jälkeen. Toinen kertoo saman kuin viisi viimeistä kirjaa. Kolmas OVA (tai OVA eikōden) tapahtuu kaksitoista vuotta pääsarjan jälkeen ja kertoo Mayo-nimisestä lukiolaistytöstä, joka joutuu kirjan sisälle. Peli
Suzaku Ibun julkaistiin vuonna 2008 Playstation 2:lle.
Fushigi Yuugi Genbu Kaiden kertoo 200 vuotta aiemmista tapahtumista, Takiko Okudasta, joka joutui myös kirjan sisään ja josta tuli Genbun neito. Genbu Kaidenistakin on PS2- ja PSP -pelit, mutta ne eivät noudata kirjan juonta juuri lainkaan, sillä päähenkilökin on eri.
Jos lukee mielellään mangaa tai muuten vain sarjakuvia, kannattaa lukea Yuu Watasen teoksia. Vaikka ne ovat suurimmaksi osaksi melko perinteisiä hieman taikatyttömäisiä mangoja, erilaisiakin löytyy ja jokaisessa on silti jotain omaa. Sarjat ovat hyvän mittaisia, tapahtumat ehtivät tapahtua, mutta eivät jatku liian pitkään. Ne etenevät omaan tahtiinsa, välillä nopeammin ja välillä hitaammin, juuri sopivasti.
Hahmojakin on useita erilaisia, joten niistä löytänee oman suosikkinsa. Watase tuo hyvin myös sivuhenkilöt esiin - heillä on selvät luonteet ja tunteet. Myös he ovat kaikki omia persooniaan, jotkut jopa outoja. Piirtojälki on upeaa ja hahmot selkeitä. Huonoa on mielestäni se, että vaikka kirjan sisällä hahmot ovat hyvinkin erilaisia, päähenkilöt ovat eri sarjoissa lähes aina samannäköisiä.
Teksti: Merimari (Tet-harjoittelussa 2. - 6.5)
Stoorin ja Turun sarjakuvakerhon toinen sarjakuvatapaaminen järjestetään 12.5. klo 17-19 Stoorissa. Mari Ahokoivu saapuu esittelemään erilaisia piirtotekniikoita ja -välineitä.
