Laaninen, Tiina & Maijala, Marika : Malja nuoruudelle : onnea juhlapäivänäsi! (Kirjapaja, 2009)
Pitkäselkäisessä, ohuessa kirjassa riittää runoja, joilla onnittelet nuorta juhlapäivänä. Voit myös lukea runot omaksi iloksesi ihan vain siksi, että on nuori. Tunnettujen runoilijoiden ja muutaman tuntemattomankin tekijän runot ja aforismit eri vuosikymmeniltä ja eri maista muis-tuttavat, että elämä on täynnä kauniita ja kipeitä kokemuksia, oppimisen tuskaa ja riemua. Siksi runot toivottavat sinulle kaikkea hyvää.
"Käyn nuorten luona oppiakseni tulevaisuutta." Robert Frost, s. 14
Pisteet pirteästä kuvituksesta ja riemua tulvivista riimeistä!
Runo vieköön toim. Kari Levola (Tammi 2009)
Kun nuortenlyriikka puuttuu meiltä lähes kokonaan, ryhtyy 16 suomalaista nuortenkirjailijaa nuortenrunoilijaksi. Kokoelmasta tulee aika erinäköinen kuin mihin on totuttu. Runonhan voi kertoa myös kuvana. Hyvä Esko-Pekka Tiitinen, Riina Katajavuori, Vilja-Tuulia Huotarinen, Mari Mörö, Tomi Kontio ja monet muut!
"Löysin hiuspinnin tyynyltäni.
Se oli hopeanvärinen ja se naksahti
kun sitä taittoi.
Se oli päässyt lähemmäksi sinua
kuin minä koskaan.
Suljin sen nyrkkiin.
Kaikki, mitä ajattelin sinusta silloin
oli siinä kädessä." s. 58 Tomi Kontio
Kirja nuorelle (Gummerus, 1997)
Runoja ja mietelmiä siitä, mitä on nuoruus. Ei siis pelkkiä ikävuosia, vaan myös innostusta, unelmia, tapa elää. Ilman ikärajoja!
"Minä olen kiharan hevosen rotua
ujokavioinen
eikä minusta ole selväpiirteisiä
hoito-ohjeita
missään kirjaston kirjoissa. " Kari Vaijärvi s. 14
"Niin pienestä sittenkin on kysymys
Voit murtaa kuoren rikki
ja sukeltaa suoraan elämään
jos vain uskallat
jos tahdot
Sinä itse sen valitset." Heli Karjalainen s. 91
Savisaari, Aira: Joku siipi pitäis olla (WS Bookwell, 2009)
Tähän kirjaan mahtuu kokonainen luokka! Samat ilot ja huolet ovat kaikilla yläkoululaisilla, oli nimi sitten Inkku, Julia, Onni tai Siiri. Runojen lomassa on pieniä kysymyksiä, joissa pohditaan sitä, ettei aina kannata avautua tai sitä, et me ei haluta et meistä on vaivaa, tai sitä, että kohta mä en enää jaksa olla koulukiusattu tai et ottaa päähän kun mutsi kysyy aina mihin mä meen.
Kansien välistä poimin Artun runon:
"LÄPPÄÄ
Punainen
viilaa pulpetin kantta
kieli karhea, kuin jäinen lumi
se on raivostunut kumi”
Pisteet nasevasta ilmaisusta, ajankohtaisuudesta ja perinteisen runoilmaisun rikkomisesta. Eikä teos ole tyypillisen runokirjan näköinenkään!
Pitäiskö kiittää? (WSOY, 1981)
Tämä on oma suosikkini vuosikymmenien takaa, mutta runot ja aiheethan eivät vanhene! Kirja on koostettu Ylen 8 - 18-vuotiaille suunnatun runokilpailun sadosta vuodelta 1980. Runoissa näkyy mitä nuoret tuolloin ajattelivat, miltä heistä tuntui, mitä he odottivat tulevaisuudelta ja mikä teki elämästä arvokkaan. Onko mikään muuttunut 20 vuodessa?
"Nuori on kuin ampiainen pullossa -
näkee ulos, mutta törmäilee seiniin
joita ei huomaa." (s. 51)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti