Elävä kirjasto tulee taas - olethan valmis

Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi, jos kirja heräisi henkiin ja kertoisi oman tarinansa?

Oletko sekunneissa tuominnut kirjaa kansiensa perusteella? Entä ihmistä?

Oletko kiinnostunut tutustumaan erilaisen taustan omaaviin ihmisiin?

Haluaisitko olla osana yhdenvertaisuusprojektia?

Haluaisitko kuulla erilaisista ammateista, etnisistä taustoista ja ihmisistä?

Oletko valmis kohtaamaan ennakkoluulosi?

Jos vastasit yhteenkään kysymykseen KYLLÄ, tule tutustumaan Elävä kirjasto -tapahtumaan Turun pääkirjastossa 28.4.2009. Silloin sinulla on mahdollisuus lainata eläviä kirjoja, jotka haluavat itse kertoa oman tarinansa.

Lukijan mahdollisuus vaikuttaa omaan lukukokemukseensa on yleensä rajallinen. Nyt sinulla on tilaisuus luoda aitoa vuorovaikutusta kirjan ja sen tarinan kanssa. Tule mukaan ottamaan osaa uudenlaiseen lukukokemukseen!

Elävä kirjasto rantautuu Turun pääkirjastoon tänä keväänä jo kolmannen kerran. Aiempien vuosien tapaan projektia on mukana kehittämässä Yrkeshögskolan Novian yhteisöpedagogiopiskelijoita, Turun kaupunginkirjaston nuortenosasto Stoori sekä NuortenTurku. Projektissa on mukana myös kouluttajana Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi.

Miten Elävä kirjasto on syntynyt?

Elävä kirjasto on osa yhdenvertaisuuskampanjaa, jonka tarkoituksena on saada erilaiset ihmiset kohtaamaan ja keskustelemaan. Kampanja pyrkii edistämään moninaisuutta, ihmisoikeuksia ja ihmisarvon kunnioittamista. Elävän kirjaston kirjat edustavat erilaisia vähemmistöjä ja muita ryhmiä, jotka kohtaavat syrjintää, ennakkoluuloja, stereotypioita ja rasismia.

Miten Elävä kirjasto toimii käytännössä?

Elävä kirjasto on kuin oikea kirjasto kirjastonhoitajineen ja kirjoineen. Kirjastonhoitajat hoitajat kirjojen lainausta, opastusta sekä valvovat, että kirjaston sääntöjä noudatetaan. Kirjoina ovat ihmiset, joiden edustamaa ihmisryhmää kohtaan tunnetaan yleisesti ennakkoluuloja. Kirjaluetteloon on listattu kirjat, ja heidän kohtaamat ennakkoluulot. Luettelosta voit tutkia sinua kiinnostavia kirjoja ja lainata mieltymystesi mukaan.

Kirjasto tarjoaa puitteet rauhallisille keskusteluille erilaisten ihmisten parissa. Luottamuksellisen ilmapiirin, aidon vuorovaikutuksen, yksityisten ja henkilökohtaisten keskusteluiden kautta pyritään tutustuttamaan ihmiset ennestään tuntemattomaan. Tiedostetaan, että erilaisuus ei merkitse eriarvoisuutta.

Pienillä asennemuutoksilla, me kaikki voimme lisätä tasa-arvoa ja arvostusta eri ihmisryhmien välillä. Voit myös tulla paikanpäälle katsomaan toimintaamme, lainauspakkoa ei ole. Ole mukana tekemässä tapahtumasta rikkaampi!

Lisätietoa löydät osoitteesta www.keks.fi/elavakirjasto

Teksti: Iida Martin

Tunnelmia lukupiiristä

Stoorin lukupiiri kokoontui eilen toista kertaa. Varsin ilahduttavaa oli se, että nyt paikalle oli löytänyt tiensä useampi lukutoukka, kuin viime kerralla. Jatkoimme keskustelua edellisen kerran aiheesta, ja pääsin siis uudestaan vaahtoamaan Ronja Ryövärintyttärestä. Mikäpä sen mieluisampaa. Toinen lukupiirimme vetäjä Matias toi mukanaan Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin. Muita mukaan eksyneitä kirjoja olivat esimerkiksi Jostein Gaarderin Maya, J.K.Rowlingista kertova elämäkerta sekä Gregory Maguiren Noita.

Lukupiirin jäsenet ovat iältään 14-16-vuotiaita ja kaikki tyttöjä. Elämme siinä toivossa, että vielä joskus joku poikakin uskaltautuu lukupiiriimme mukaan. Tätä kynnystä toivottavasti madaltaa se, että Matias on mukana vetämässä lukupiiriä. Ensi kerralla aiomme ruotia piirissämme surkeimpia lukukokemuksiamme. En vielä tiedä, minkä kirjan aion itse kiikuttaa paikalle. Onhan niitä karuja lukukokemuksia minullekin toki kertynyt, mutta ei niistä mikään yksittäinen nyt ainakaan äkkiseltään nouse ylitse muiden.

Seuraava lukupiirin kokoontuminen on 23.4 klo 17. Tavataan tuttuun tapaan ensin nuortenosastolla. Uudet jäsenet ovat luonnollisesti enemmän kuin tervetulleita!

Mistä tunnistaa Potter-fanin? Tietysti Vuotis.net-kassista!

Sukellus tulevaisuuteen

Mistä tunnistat hyvän sarjakuvan?

Tieteestä, fantasiasta, rakkaudesta, seikkailusta ja elämänkohtaloista -
...näistä on hyvä sarjakuva tehty!

Ainakin palkintolautakuntien (ja myös kirjastoihmisten) mielestä...

Tämän vuoden Sarjakuva-Finlandia -tunnustuspalkinto on myönnetty Risto Isomäen, Petri Tolppasen ja Jussi Kaakisen Sarasvatin hiekkaa -teokselle! Sarjakuva pohjautuu Isomäen samannimiseen romaaniin. Palkintosumma on 5000 euroa.

Voittajan valitsi näyttelijäsuuruus Seela Sella. Hän kuvaa voittajaa loistavaksi kokonaisuudeksi ja todelliseksi seikkailuaarteeksi, jota on helppo lukea ja helppo seurata. Sella jatkaa: "Tähän uppoutuu ja se vetää lukijan nykyajan ja tulevaisuuden ongelmiin."

Palkinto julkistettiin tänään perjantaina Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaaleilla.

Stoori onnittelee voittajia paitsi palkinnosta myös visuaalisesti hienosta albumista ja ajatuksiaherättävästä sekä ajankohtaisesta tarinasta.

Lainaa ja lue omasi: www.turku.fi/vaski

"Ilolla oppimaan"

Stoorin torstaisena järjestöiltapäivänä on luvassa siipien havinaa, kun Stoorin valtaa Varsinais-Suomen Nuoret Kotkat -järjestö.

Nuoret Kotkat on lasten toiminta- ja etujärjestö, jonka lähtökohtana on opettaa nuorille toisten huomioon ottamisen hyvettä. Tätä tuetaan laajalla kerho-, leiri- ja retkitoiminnalla. Kaiken taustalla on yhdessä tekemisen anti ja riemu.

Tule torstaina kyselemään lisää. Hyvällä tuurilla löydät kivoja seikkailuja ja uusia ystäviä!

Lisätietoa löydät Varsinais-Suomen Kotkien kotisivuilta: www.vsnk.fi.

Torstaina tavataan klo. 15 - 19!

Rohkeus tehdä itse

Ylihuomenna torstaina 19.3. Stooriin rantautuu Auralan kerhokeskus.
Aika on toivottavasti jo kaikille tuttu: Auralan väki on paikalla kello 15 - 19.

Kerhokeskus tarjoaa kaikenlaista harrastustoimintaa nuorille aina liikunta- ja lennokkikerhoista ratsastusterapiaan ja kansantanssiin - kyllä, luit aivan oikein. (Tähän hymiö!)

Tunnetuinta Auralan kerhokeskuksen toimintaa lienee kuitenkin Turun tyttöjen talo, joka on kohtaamispaikka 12-18-vuotiaille Turun ja ympäristökuntien tytöille ja nuorille naisille.

Tule torstaina kyselemään ja tutustumaan!
Lisätietoa löydät Auralan kerhokeskuksen kotisivuilta.

Pallot, nappikset ja verkkarit esiin

Stoorissa on esillä näin maaliskuun ajan jalkapalloaiheinen näyttely:
FC Inter Turku - Suomen mestarit 2008!



Näyttelyssä on 24 valokuvaa, jotka on koottu pitkin Interin viime vuoden voittoisaa Veikkausliigakautta. Kuten muistanette, FC Inter Turku toi 33 vuoden tauon jälkeen jalkapallon Suomen mestaruuden tänne Turkuun. Kuvat on ottanut luontokuvaaja ja jalkapallofani Tero Wester. Wester on toiminut Interin "hovi"kuvaajana aina vuodesta 2005 lukien.

Tule siis Stooriin aistimaan nurmikon tuoksu, eläytymään hienoihin tilanteisiin ja elämään uudestaan Interin loistokas kausi! Näyttely on esillä 27.3. asti, eli ehdit vielä hyvin mukaan.

Näyttelyn aikana sinulla on mahdollisuus tutustua myös mestaruusvuodesta tehtyyn Inter-kuvakirjaan. Pyydä kirja Stoorin neuvonnasta katseltavaksi. Kirjaa ei voi lainata kotiin.

Lisää hienoja kuvia löydät FC Interin kotisivuilta: www.fcinter.com.

ps. Vaikka sydämesi tunnustaisi enemmän mustavalkoisia värejä ja olisit sielultasi kiivaastikin tepsiläinen, olet toki aivan yhtä tervetullut ihastelemaan näyttelyä. Kuka ties, ehkäpä vuosi 2009 on TPS:n vuosi?

Stoori paljasti kasvonsa

...jo jonkin aikaa sitten!

Stoori löytyy ajanmukaisesti nyt myös Facebookista.

Saat tietoa kätevästi Stoorin tapahtumista, aukioloajoista yms.

Tule moikkaamaan samanhenkisiä ja tuttuja!

Emme ole pahoillamme, vaikka haluaisitte liittyä faneiksemme. Otamme kaikki riemulla ja kernaasti vastaan!

Tule tutustumaan

Toimitustiimin satoa

Kirja-arvostelu

Häräntappoase – Anna Leena Härkönen

Kaikki alkoi keväisestä päivästä ja ylä-asteen viimeisestä matikantunnista.

Vaasalaisen Alpon kesäloma oli alkamaisillaan viimeisen yläasteen luokan päättyessä. Teini-ikäisen ja sen myötä kiukuttelevan ja hyvin lapsellisen 16-vuotiaan Alpon kesäsuunnitelmat muuttuivat sen sileän tien, kun hän sai äitinsä kiinni teosta, sopimassa hänen kesätöistään, vaikka Alpolla oli selvät kuviot ystävänsä Taalan kanssa. Pojat olivat sopineet kesätöistä Tukholmassa, mutta pojan kesäsuunnitelmat ja kesätyöt suuntautuivat heinätöihin, Torvenkylään.

”Mä en vieläkään voinu kunnolla sisäistää et mua kiidätettiin nyt rengiksi vanhalle kuolevalle maanviljelijälle, polkeen heiniä suohon.”

Bussissa istuvan Alpon matka oli alkamassa. Ikkunoista jatkuvat maalaismaisemat saivat pojan
voimaan huonosti jo linja-auton alkumatkasta alkaen. Torvenkylän lähestyessä uhkaavasti Alpo mietti elämänsä lapsuuden muistojaan ja suhdettaan äitiinsä, joka oli ollut kylmä alusta alkaen. ”Musta vaan tuntuu etten mä ole ikinä päässy mutsia oikeen lähelle, edes lapsena.”
Minusta hänen äitinsä kuvattiin varsin raa’aksi pestessään Alpon rakkaat nallet ”lätistyneiksi ja vettävaluviksi, hirtetynnäköisiksi vanuttuneiksi pesuaineenhajuisiksi elukoiksi.” Tekstin pätkässä oli samalla jotakin surullisuutta, mikä teki siitä mielenkiintoisen.

”Rutaseksi. Rutanen, Rutanen. Se sopii ku nakutettu sille ruttunaamalle.” - Alpon ensimmäiset ajatukset Pasista.

Määrätietoiseksi” ja ”tasapainoiseksi” kasvanut nuori mies saapui Torvenkylään. Alpo oli nähnyt pienenä kuvia Takkisen perheestä. Alpo sai aikamoisen terveentuliaisen heti alkuunsa. Häntä vastaan tulivat pienikokoinen, tiskiveden hajuinen Lahja-täti, sekä oranssilakkinen Svante punaisella naamalla ja harvatukkaisella ruskeilla hiuksilla. He olivat hieman vanhenneet kuvaan verratessa.

Alpo sai pian tutustua myös Takkisien nuorimpaan poikaan Pasiin, sekä Taunoon, joka osoittautui vähäsanaiseksi ja kaukaiseksi; mutta Alpo tunsi heti, että Tauno oli sellainen poika, jonka kanssa hän tulisi toimeen. Kirjan loppupuolella Taunosta löytyi uusia puolia ja ne olivat niin odottamattomia, että lukija sai aikamoisen yllätyksen.
Alpo tuli viettämään paljon aikaansa nuorimman pojan, eli Pasin kanssa, joka esitteli itsensä alkumetreillä Rutaseksi; sekä pian hänet esiteltiin kylän muille nuorille. Mustahiuksinen ja suorasanainen, vaaraton Kerttu oli kuitenkin tyttö, joka sai Alpon sydämen läpättämään.

Minusta kirja osoittautui alusta alkaen mielenkiintoiseksi. Saimme kyseisen kirjan luettavaksi parisen viikkoa sitten koulussa äidinkielentunnilla ja monet ovat ehtineet jo kritisoida sen tylsyyttä ja Alpon ainaista angstausta. En voisi sinänsä olla eri mieltä, että Alpon tunteenpurkaukset voivat alkaa jossain vaiheessa ärsyttää, mutta tavallaan ne tekivät juuri tekstistä niin todentuntuista.

Nähtyäni perjantaina pätkiä Ylen tekemästä televisio-ohjelmasta kuvitelmani kyseisistä ihmisistä muuttuivat ja näin jotakin pätkiä, joita en ollut vielä lukenut, mutta se ei estänyt minua jatkamasta lukea kirjaa. Kirjan pääasiaksi muodostui kirjastoautolla tapaamamme Kerttu, johon Alpo ajan myötä rakastui. Lemmen ja riitojen keskellä tilanteet kärjistyivät, mutta selviytyivät. Alpon kesä sai monia mutkia eteensä ja uusia kokemuksia, joita hän ei olisi osannut odottaa. Hänen suhteensa Pasiin kasvoi kesän myötä ja oli hienoa huomata, kuinka ihmiset saattavat ystävystyä niinkin helposti; vaikka he olisivat luonteiltaan niin erilaisia.

Minua itseä kiinnostaisi näin kaupunkilaisena matkustaa maaseudulle joksikin aikaa, vaikka kuukaudeksi. Minua tosin ei kiinnostaisi kyseiset heinätyöt, vaan lomailemista eri maisemissa. Tälläisten tilanteiden myötä minua hieman ärsyttää, että Alpo otti heti negatiivisen kannan Torvenkylästä. Kaikilla ei välttämättä olisi sukulaisia, joiden luokse voisi matkustaa noin vain. Minusta tuollaiset kokemukset olisivat juuri ikimuistoisia.

Lopuksi voisin todeta, että minusta kirjassa oli jotakin hienoja ja ihania kohtia, jotka saatoin lukea monta kertaa uudelleen. Ne liittyivät eri tilanteisiin. Kirjan pääasiassa oli kuitenkin rakkaus ja ristiriitaiset tunteet.

Kirja loppupuolella Alpo yritti kirjoittaa Kertulle kirjettä. Liian mahtipontisen, traagisen ja tekopirteän kirjeen jälkeen Alpo tuotti hyvin lyhyen ja spontaanin viestin. ”Sulla on kivat hampaat.” Kyseisen kappaleen loppu sai onnellisen päätöksen, johon kirja-arvosteluni loppuu mielestäni mielekkäästi.


”Se oli sovittanut kaiken.

Mä ajattelin: miks aika ei voi pysähtyä tähän? Huomenna voi taas sattua jotain uutta. Ja ylihuomenna mä ehkä taas oon sua liian lähellä.

Pysy siinä pienen matkan päässä Kerttu. Jos sä hiivit lähemmäs niin mä voin mennä rikki.
Tai tuu jos haluat. Tule vaan. En mä sua pelkää. Sä et tarvi taustamusiikkia, eikä meiltä lopu sanat, ja sillon kun ne loppuu niitä ei tarvita.

Mä en tee sun kanssa sopimuksia. Meillä ei ole olemassa mitään Happy Endiä. Sä oot joku suunnilleen mun sydämen lähistöllä tai sit sua ei oo olemassa. Kuulemiin.”

Arvostelun kirjoitti Noora Nieminen

Toimitustiimin satoa

Arvostelu Humanitaario-näytelmästä

Mikä minä olen?

"Olen unelmointi, kaikki mahdollisuudet, kaipuu ylös, vapaus, kohoaminen, kuume ja transsi. Olen organismi, sosiaalinen eläin, biologia, defenssi, välttämätön, kasautuva informaatio, orja ja narri. Mikä on ihminen? Kuka on jumala? Missä matematiikka? Ja aina kun saavun loppuun, olen jälleen alussa ja aloitan kaiken uudestaan."

Taideakatemian performanssi näytelmä Humanotaario, etsii ihmistä sieltä mistä sitä ei kuuluisi löytää.

Humanitaario, taideakatemian opiskelijoiden tekemä tunnin mittainen näytelmä kritisoi yhteiskunnan ahdasmielisyyttä ja täydellisyyden tavoittelua, itsekkyyttä, ahneutta ja tietokoneisiin turvautumista.

Ulkona paukkuu pakkanen ja hämärä laskeutuu köysiteatterin aulaan. Hiljaisuus ja näytelmä saa alkaa. Valkokankaalle heijastuu viedeo miehestä ja kärryistä. Mies kulkee, juoksee, pakenee, työntäen kauppakärryjä edessään. Kasvoja ei näy, mutta tunnelma on ahdistunut.

Lavalla on kaksi henkilöä, mies ja nainen, täydellisyyttä hipova pari. Videossa ollut mies tulee ulko-ovesta sisään tuoden mukanaan kylmää pakkasilmaa ja ostoskärryt. Painostava hiljaisuus vaan jatkuu, jatkuu ja jatkuu, mutta päättyy kuin seinään. Täydelliselle parille tuotiin lapsi, Lama Suomi Kone, vammautunut pienokainen on helppo hoidettava.
"Lama on helppo lapsi. Se vain nukkuu, eikä syökkään paljon mitään. Meidän kai pitäisi olla kiitollisia." Häpeä vain kasvaa koko ajan, mutta sitä ei saa näyttää.
"Kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu, eikä toisin voisi olla. Ja kaikki mikä tapahtuu, unohtuu ja muuttuu uudeksi, jälleen unohtuakseen".

Mies ja nainen, heitä yhdistää rakkaus, jos sellaista olisi. Heitä yhdistää hienot vieraat, jos niitä joskus juhliin saapuisi. Heitä yhdistää peli, johon kuuluu petollinen ja masokistinen intohimo, viini ja kokaiini.
Kun hienot vieraat eivät koskaan saapuneet, heidän pelinsä alkaa. Ihmistä käytetään pöytänä ja toista käytetään moppina.

Täydellisen ulkokuoren alta löytyy kaksi revittyä sielua, jotka harhailevat etsien itseään. Rakkaus heidän välillään oli haihtunut jo kauan aikaa sitten ja tilalla oli enää synkkä rotko.
"Nyt tarvitaan hienoa ohjelmaa. Strippaa mulle! Vai eiks susta oo miestä siihen?" Avioliitto on raunioina. Mies strippaa ja sillä aikaa palvelija viettelee naisen. Kaikki on aivan niinkuin ennenkin. Kaikkeen auttaa kokaiini ja tietokoneet pelastavat ihmiset. "Tiede on tiedettä ja moraali on asia erikseen, siitä kenenkään ei tarvitse ottaa nokkiinsa. Onneksi meillä on tietokoneet!"

Kuintenkaan mikään ei kestä ikuisesti. Kuvainnollisesti kaikki raukeaa kun nainen lähettää miehen Kazagstaniin sähkötuoliin.
"Täällä sanoilla ei ole enää merkitystä, ne ovat vain muistoja ja varjoja."

Näytelmän teemat tuntuivat yhtäaikaa kaukaisilta ja läheisiltä. Vaikken olisikaan huumeita nauttiva perfektionisti, saatoin löytää näytelmän epäkohdista yhtäläisyyksiä ja linkkejä omaan elämääni. Kurjuuden riuduttamastakin saattoi löytää jotain positiivista ja näyttölijöiden jopa ylitsevedetyt reaktiot veivät katsojan täysin mukaan tunnelmaan.
Näytelmä oli täynnä kysymyksiä, kuka minä olen? Missä minä olen? Voinko itse vaikuttaa elämääni, vai pitääkö vain lipua mukana? Missä kulkee raja ja kuinka pitkälle voin mennä ennenkuin on liian myöhäistä?
Kysymyksiä ei sanottu ääneen, vaan ne heräsivät katsojan sisässä ja puhkesivat kukkaan näyttämöllä.

Ironinen kuvaus elämän päättymättömästä kierteestä, "aina kun saavun loppuun, olen jälleen alussa ja aloitan kaiken uudestaan."

Käsikirjoitus ja ruori: Tuukka Jukola
Lavalla: Suvi Kanniainen, Otto Leivo, Nina Tienhaara & Tuukka Jukola

Arvostelun kirjoitti Tuulia Lindholm

Stoorin valokuvaustiimi

Joka keskiviikko Stoorissa kokoontuu valokuvaustiimi. Tarkoituksena on, että jokainen saa kuvata omasta mielestään kiinnostavia kohteita ja julkaista ne Stoorin blogissa. Käytössä on neljä helppokäyttöistä digikameraa sekä tietokoneita. Valokuvaustiimi on osa Stoorin toimitustiimiä, eli voit myös kuvittaa kirjoittamiasi juttuja valokuvin, tai kirjoittaa kuviisi sopivia tekstejä.

Tule rohkeasti mukaan, kokoontumiset joka keskiviikko klo 14-18.

"Lapsen ehdoilla"

Huomenna Stoorin järjestöiltapäivään saapuu esittelemään toimintaansa Turun Vesaiset ry.

Järjestö tarjoaa monenmoisia yhdessäolo- ja harrastusmahdollisuuksia lapsille, nuorille ja koko perheelle. Vesaisten arvot rakentuvat kaikenlaisen hyvinvoinnin - terveyden ja ympäristön - turvaamiseen lasten maailmassa, lasten ehdoilla.

Tule tutustumaan ja innostumaan uusista harrastuksista!

Lisätietoa Vesaisten toiminnasta löydät täältä.