Kirja-arvostelu
Kirjan nimi: Carrie
Kirjan tekijä: Stephen King
Ilmestymisvuosi: 1974
Kustantaja: Tammi
Suomentaja: Saarikoski, Tuula
Kirjassa on Carrie -niminen tyttö, jota kukaan ei hyväksy ja josta tehdään pilkkaa. Carrien yliluonnolliset kyvyt kasvavat, kun hänellä alkaa kuukautiset Carrien ollessa 16 -vuotias. Viimeinen ja ilkein pila koituu kohtaloksi - mutta kenen?
Päähenkilöt:
Carrie White on surullinen, yksinäinen tyttö, joka elää muiden alistamana, koulussa toisten tyttöjen ja kotona oman äitinsä. Hänellä on telekistinen kyky, jonka avulla hän pystyy liikuttamaan kaikkea ajatuksen voimalla. Pidän Carriestä - hän on niin heikko ja vailla suojaa. Hän on siis kirjassa todella inhimillinen, mikä koituu lopulta hänen kotikaupunkinsa tuhoksi.
Carrien äiti on melkoisen hullu, todella uskonnollinen nainen, joka ei huolehdi tyttärestään vaan pistää tämän kärsimään kaappiin ja rukoilemaan Jeesusta. Hän yrittää hoidella Carrien useasti, mutta pieni Carriekin kykenee suojelemaan itseään. Äiti on ratkaiseva tekijä Carrien teoille. Inhoan sitä naista, sillä tuollainen julmuus voi saada kenet tahansa horjumaan. Carrie ei oikeastaan ollut puolustuskyvytön, mutta kaikesta huolimatta hän pitää kiinni siitä ainoasta, ketä hänellä on.
Tommy on poika, joka seurustelee tytön kanssa, joka kuuluu porukkaan, mikä kiusaa Carrieä. Samaisen tytön suostuttelemana Tommy lupaa pyytää Carrien mukaansa tanssiaisiin. Carrie tykkää Tommysta ja äidistään huolimatta suostuu. Minusta tuntuu, että illan aikana Tommyllakin on hauskaa. Siksi pidän hänestä.
Chris on Carrien luokalla. Hän vihaa tuota outoa tyttöä ja päättää kostaa. Chris poikaystävineen järjestää viimeisen "pilan". Ihmisenä Chris pitää itseään johtajana ja hän onkin
suosittu tyttö. En pidä hänestä, koska hän on leuhka ja pilkkaa kaikki erilaisia (Carriea).
Tapahtumapaikka sijaitsee Mainen osavaltiossa. Sanoma on mielestäni: "Hän koituu kohtaloksenne."
Pidin kirjassa siitä, että päähenkilö ei ollut täydellinen eikä loppu onnellinen. Nautin kauhukirjojen lukemisesta. Ihmisten kauhu (kirjoissa) on kiehtovaa. Mielestäni Stephen King on nero, koska hänen kertomistyylinsä sulkeineen kaikkineen on todella loistavaa. Ja se miten hän saa tunteet välittymään niin vahvasti ja kylmästi tekstistä lukijan mieleen tekee vaikutuksen. Lisäksi on jotenkin helpompaa asettua henkilöiden tilalle, kun he eivät ole niin täydellisiä. Pidän siitä, miten King esittelee henkilönsä aina niin intiimisti, myös monet sivuhenkilöt (myös Carriessä). Toisaalta kirjan heikkous on siinä, että tapahtumat kulkevat liian nopeasti, eikä oikeastaan tapahtunut paljon mitään.
Kirjassa korostetaan tanssiaisiltaa, jolloin Carrieä pilkataan viimeistä kertaa. Kaikki ihmiset ovat sinä iltana todella onnellisia ja Carrie tuntee, että joku välittää hänestä. Chris ei salli Carrielle onnea ja siitä alkaa...
Kirja on ajoittain jännittävä esim. silloin kun alkaa pohtia
mitä Chris suunnittelee pilatakseen Carrien illan. Samoin
hänen reaktionsa pilan jälkeen.
"Kylmin, kivettynein silmin
katsoo Jeesus minua,
jos hän minua rakastaa
niinkuin äiti vakuuttaa,
miksi olen silti yksinäinen?"
(Carrie by Stephen King)
Arvostelun kirjoitti Karoliina Soraluoma
Tänään se sitten vihdoin koitti: nimittäin Stoorin lukupiirin ensimmäinen kokoontuminen. Paikalle saapui allekirjoittaneen lisäksi kaksi muuta henkilöä. Osanottajien vähyydestä huolimatta keskustelua riitti, ja lisää jäseniä lienee paikalla seuraavassa tapaamisessa, sillä osa oli estynyt tänään saapumasta paikalle. Vielä siis ehtii mainiosti mukaan, jos ei tänään paikalle päässyt. Seuraava lukupiiritapaaminen on torstaina 26.3 ja kellonaikahan on jälleen se sama eli klo 17-19. Osanottajien vähyyden vuoksi emme vielä valinneet uutta kirjaa luettavaksi ensi kerraksi, vaan päätimme, että ensi kerralla jatketaan vielä keskustelua aiheesta lapsuuden merkittävin lukukokemus.
