Askarruksia arjesta ja elämästä yleensä eli mietelmiä Elävästä kirjastosta

Ootko sä koskaan pidättäny vahingossa jotain hyvää ihmistä?

Kirjat astuivat toistamiseen ulos kuoristaan ja alkoivat hengittää pääkirjastossa yhden huhti(h)kuisen iltapäivän ajan.

Eläviksi kirjoiksi ilmoittautuneet elämäntaiturit olivat houkutelleet paikalle runsaasti lainaajia ja muita tilaisuutta ihmettelemään ilmestyneitä kävijöitä. Kaiken kaikkiaan heitä oli laskujemme mukaan reilusti toista sataa silmäparia.


Iltapäivän ilme oli kauttaaltaan innostunut, ja sen tunnelma oli kosketeltavan lämmin. Tästä on annettava suuri kiitos Yrkeshögskolan Sydvästin opiskelijaryhmälle, joka oli organisoinut tapahtumapäivän tehokkaasti.

Kirjojen ja lainaajien keskusteluissa testailtiin enemmän ja vähemmän sitkeästi eläviä ennakkoluuloja. Ne romuttuivat varmasti viimeistään siinä vaiheessa, kun sikafarmariksi paljastui nainen, ja malliksi vuorostaan mies.


Paikalla oli toinen toistaan eksoottisimpia kirjoja, jotka herättivät mielenkiintoa lainaajissa. Kukapa meistä ei olisi utelias tietämään, mitä hautaustoimistossa tapahtuu tai voiko kuoleman näkemiseen koskaan tottua? Entä, millaisen henkisen ja rikkaan perinnön sotaveteraani haluaa jättää tämän päivän nuorille?

Päivän hiteiksi nousivat nuori opiskeleva yksinhuoltajaäiti, poliisi, Jehovan todistaja sekä jo mainitut sotaveteraani ja hautausurakoitsija. Tapahtuman luonteen kannalta oli kuitenkin tärkeintä se, että lopulta kaikki lihaksi tulleet kirjat kiinnostivat lainaajia. Nollalainoja ei tässä tapahtumassa ollut!!!




Saattaa olla yllättävää, että kysyjiä kiinnostivat monien kirjojen eksoottisuudesta huolimatta hyvin käytännönläheiset asiat: millaista on elää invalidina; millä tavalla vammaisuus, luonnonsuojelu tai vahva uskonnollisuus vaikuttaa ja näkyy arkipäivässä? Poliisit joutuivat vuorostaan paikoin vastaamaan hyvin yleisiin, koko yhteiskunnan epäkohtia koskeviin kysymyksiin.

Kiireisen iltapäivän jälkeen olo oli tyhjä, mutta samalla levollinen. Asiakkaat ja kirjat olivat tyytyväisiä. Niin myös mukana ollut henkilökunta, joka myhäili onnellisena. Tällaista kaivataan lisää...yhdessä tekemistä, keskusteluyhteyttä ja ajatustenvaihtoa - suvaitsevaisuutta ja toisten, itselle erilaisten ihmisten aitoa arvostamista. Kirjasto, kaikille ihmisille avoimena paikkana, on tälle kanssakäymiselle mitä parhain ja luontevin areena.


Ensi vuonna tavataan...