Runoilijoiden mietteiden loppurutistuksesta tihkui jo kuulaan kaihon ja haikeuden sävyttämiä ajatuspisaroita - toivon kipinöitä kuitenkaan unohtamatta:
erikoinen tahra
moderni
talviyö
peilaa sisältäsi
taivaan epätoivon jälkeen
kyky lukea
muhkea krapula melkein
häiritsee raakaa vodka
booli, oksentaa
halpa nauru hymyilee minulle
Niin se vain on, että kaiken kivankin tapana on loppua aikanaan. Jokaisessa lopussa lymyää kuitenkin uuden alun siemen. Niin myös Stoorin seikkailupolku kääntyy nyt muualle. Kohti uusia (sankari)tarinoita - innokkaasti ja rohkeasti matkaten. Pysykää mukana, seuratkaa ja ennen kaikkea osallistukaa entistä parempien stoorien luomiseen.
Näillä saatesanoilla jätämme jääkaappirunot, mutta vain toistaiseksi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti