tiistai 22. joulukuuta 2009

Joulu on taas...olkaamme siis taas edes hetken lapsia

Niin, joulu kolkuttaa taas ovella, ja meidän kaikkien on hyvä koettaa pysähtyä edes hetkeksi. Monelle joulu on varmasti se rakkain ja odotetuin juhla. Ystävät tapaavat toisiaan ja perheet kokoontuvat edes hetkeksi yhteisten patojen ääreen. Ainakin itselleni joulu tuo nimenomaan lämpimiä muistoja mieleen. Jouluisten laatikoiden, kuusipuun ja pipareiden tuoksu yhdistyvät rauhaisaan tunnelmaan ja kiireettömyyteen. Toivottavasti myös muut jakavat nämä tunteet.

Suomalaisessa jouluperinteessä elää ilo, mutta valitettavasti myös ahdistus ja yksinäisyys. Tonttu-ukot laulavat vanhassa joululaulussa siitä, kuinka elomme kestää vain hetken, eikä sekään niin kauhean valoisaa tai riemuisaa ole. Mistä jouluahdistus rakentuu? Miksi meillä on aina niin kiire siivota tai puhkoa aivoverisuoniamme siitä, kuinka joululahjat on ostettava myös niille kaukaisille serkuille ja tädeille, jotka saapuvat kerran vuodessa samaan joulunviettopaikkaan? Lisäksi se koulutodistus on oma paniikkilähteensä!

Mutta, jos tänä jouluna kaikki olisikin toisin? Miksemme uskaltaisi olla niitä joulun lapsia, jotka odottavat innolla joulupukkia tai osaavat nauttia yhdessäolosta, kiireettömyydestä ja lämpöisestä tunnelmasta. Itse ainakin haluaisin uskoa siihen, että jouluna on lupa olla lapsellinen, ja uskoa vähän niihin tonttuihinkin. Siksi myös minä rohkenen olla molempia nyt - jopa tavallista enemmän.

Itse löysin sisäisen lapseni tänä syksynä taas yhdestä uudesta levystä, jota hyvä ystäväni minulle vinkkasi. Hän kutsui sitä tosin leikkimielisesti ”hevimusiikin lopuksi”. Nyt on nimittäin julkaistu raskasta musiikkia lapsille: Hevisauruksen Jurahevin Kuninkaat. Se, mikä tuossa levyssä merkitsi hevimusiikin ”loppua” oli se, että ystäväni sanoi levyn olevan oikeasti hyvä, ellei jopa loistava!

Ja pakkohan se on myöntää – viiden dinosauruksen muodostama Hevisaurus jytää! Niinhän sitä sanotaan, että hevi on huonoimmillaankin parasta, ja Hevisaurus on vieläpä hyvää sellaista, aidosti ja oikeasti! Levy on todella ammattitaitoisesti tehty, ja taustalla vaikuttaa monia tunnettuja muusikkoja. Vaviskoon siis kaiken maailman pikkuoravat ja smurffirallatukset.

Pahat kielet voisivat toki ilkeästi nimetä Hevisauruksen ahneeksi rahastukseksi, ja onhan totta, että viimeistään Lordin huima suosio myös päiväkoti-ikäisten keskuudessa on osoittanut, kuinka tietyillä sarjakuvahahmoilla ja hevimusiikilla muutenkin on innokasta vastakaikua myös taaperoissa. Unohtakaa kuitenkin nämä ilkeät ajatukset. Hevisaurus on rautaisella ammattitaidolla ja leikkimielisen vakavasti tehtyä lastenmusiikkia, ja sen rinnastaminen joihinkin toisiin projekteihin on liki pyhäinhäväistystä. Ja muistakaa sekin, että tämä levy on tehty nimenomaan Lapsille ja lapsenmielisille. Dinot kutsuvat lapset arkailematta eturiviin ja kehottavat aikuisia jäämään suosiolla taka-alalle.


Hevisaurus vakuuttaa aidolla tekemisen riemulla. Levy sisältää dinokvintetin omia sävellyksiä, ja ehkä kaikkien onneksi myös laadukkaita hevisovituksia tunnetuista lastenlauluista. Uuden ilmeen ovat saaneet Intiaanin sotahuuto, Mörri-Möykky sekä Kapteeni Koukku - seikkaillaan sitä Kardemumman yössäkin. Muutoinkin sanoitukset on haettu lapsille tutusta maailmasta. Läksyjä ei huvita aina tehdä, ja miksi pitäisikään aina, jos muutenkin saa kokeista kymppejä. Mutta se, mikä tässä on tärkeintä: Hevisaurus tuo todella hyvän mielen. Myönnän, että kuunnellessani levyä ipodistani, suuni kääntyi kerta kerran jälkeen yhä syvempään hymyyn. Katu-uskottavuus, jos sellaista on minulla koskaan edes ollut (ei ole (toim.huom)), koki tietysti kolauksen, kun eräskin kummallisesti itsekseen naureskeleva kirjastonhoitaja käveli tänään töihin. No, jouluna on luvallista olla hiukan tonttu.

Eipä muuta kuin: Jee, Hevisaurus!

Niin ja, oikein räyh!allista ja lämmintä joulumieltä kaikille! Muistakaa rakkaitanne!

ps. jos innostuit, kuten minä, palavasti ja kiihkeästi, lisätietoa löydät näistä linkeistä

http://www.hevisaurus.com/
http://www.myspace.com/hevisaurus

juutuubistakin löytyy: www.youtube.com

ja tietysti levy löytyy myös kirjastosta

www.turku.fi/vaski

Kirjastokäärmeen nimikilpailu on ratkennut!

Stoori tarjoaa Teille kaikille rakkaille lukijoille kauan odotetun joululahjan.

Stoorin jo liki kuusimetriseksi venähtäneen sneikin nimi on…

ta-daa…

HAMLET

Eloonsa tyytyväinen Hamlet kiittää kaikki osallistujia huimasta, maakunnallisen uutiskynnyksenkin ylittäneestä mielenkiinnosta ja suosiosta!

Niin, ja voittajat ovat toki saaneet jo ansaitsemansa palkintonsa. Onnea voittajille!

Siivotaan, siivotaan... että paikat olisivat jouluna siisteinä

Jouluinen tervehdys kirjastosta!

Johanna Kurkelan haastattelu on kirvoittanut kiivasta keskustelua. On hienoa, että Stoorin blogia luetaan ja kommentoidaan. Palautetaan kuitenkin mieliin muutamia pelisääntöjä.

Heti aluksi alleviivaan sitä, että aina on tietysti lähtökohtaisesti hyvä lähestyä asioita kriittisesti ja esittää omia näkökulmia. Vain niin me voimme ymmärtää maailmaa ja kehittyä ihmisinä. Kirjoituksia ei olekaan missään nimessä tarkoitus sensuroida. Emmeköhän ole tässä sivistysvaltiossa karistaneet sen raskaan viitan jo kauan sitten. Näin haluan ainakin uskoa.

Muistakaamme kuitenkin, ettei ole syytä kohdistaa kritiikkiä kehenkään ihmiseen henkilönä. Tämä ei kuulu ainakaan Stoorin blogiin, jos mihinkään.

Pidetään siis jatkossakin keskustelu tässä blogissa asiallisena.

Lämmin kiitos ja kumarrus.

torstai 10. joulukuuta 2009

Spår i vardagen - Jälkiä arjessa

Fotoutställning Spår i vardagen 7 - 18.12 i Story

Under tiden 25.2 - 16.9 2009 ordnade Svensk Ungdom i Åbo fototävlingen Spår i Vardagen.

Tanken bakom tävlingen var att bland ungdomar väcka tankar och reaktioner kring miljöfrågor och hållbar utveckling.

10 bidrag lämnades in och för att få fram en vinnare ordnades en öppen omröstning på internet. Matias Kallios bild ?vinterbadare? samlade flest röster.

Priset i tävlingen var en dag på jobbet med fotograf Anne Saarenoja.




...ja sitten sama vielä toisella kotimaisella:

Valokuvanäyttely ?Jälkiä arjessa? 7 - 18.12 Stoorissa

Turun RKP-nuoret järjestivät ajalla 25.2 - 16.9 2009 valokuvauskilpailun otsikolla ?Jälkiä arjessa?.

Ajatuksena oli herättää nuoret pohtimaan ympäristökysymyksiä ja kestävää kehitystä.

Kilpailuun jätettiin 10 työtä ja voittajan päättämiseksi järjestettiin avoin äänestys netissä. Matias Kallion työ ?Vinterbadare? (Talviuimari) keräsi eniten ääniä.

Kilpailun palkintona oli päivä töissä valokuvaaja Anne Saarenojan kanssa.

tiistai 24. marraskuuta 2009

Uusvanha urheilulaji

Mikä on pitkäjalkainen, mutta liikkuu matalalla?
Sehän on potkukelkka, tuttavallisemmin potkuri.


Potkuri tuo monille mieleen mummon vanhan kulkupelin, jonka turvin lähdetään asioille lumiseen keliin. Niukkalumiset talvet ovat vieneet potkureita katukuvasta. Kaupungeissa hiekoitetut kadut tekevät perinteisellä potkurilla liikkumisen mahdottomaksi.

Potkuri on alun perin keksitty Ruotsissa, josta se on tullut Suomeen 1800-luvun lopulla. Potkurilla kuljettiin saaristossa jäällä, minkä jälkeen sitä on käytetty tavaroiden kuljetuksessa ja myöhemmin urheiluvälineenä. Monikäyttöisyytensä vuoksi potkukelkalla on ollut suuri merkitys etenkin maatiloilla, joissa ei ollut varaa pitää hevosta. Tästä syystä potkukelkkaa on kutsuttu myös ”köyhän miehen hevoseksi”.

Urheilulajina potkukelkkailu on melkoisen tuntematon. Aivan uusi laji se ei kuitenkaan ole, sillä potkukelkkailukisoja järjestettiin ensimmäisen kerran jo 1800 ja 1900-luvun vaihteessa. Potkukelkkailun MM-kisat on järjestetty vuosittain Multialla vuodesta 1988 lähtien. Kevään 2009 tapahtumassa nähtiin menopelejä ”mummon mersuista” moderneihin urheilumallisiin potkureihin. Kilpalajeihin kuuluvat maraton, haaste- ja kilpaviesti sekä lasten omat sarjat. Haasteviestissä on perinteisesti palkittu paras asu ja komein kelkka. Toiveikkaimmat harrastajat odottavat potkukelkkailusta tulevaisuuden olympialajia!

Turku on kelkkailun suhteen ihanteellinen paikka, sillä saaristossa potkuttelu onnistuu meren pinnan saatua jääpeitteen. Jäälle voi lähteä myös itsenäisesti, kunhan huolehtii asianmukaisesta varustuksesta: urheilullisen pukeutumisen ja talvipäivään sopivien eväiden lisäksi mukaan on hyvä pakata kaikenvaralta jäänaskalit.

Turussa ei ole omaa lajille omistautunutta urheiluseuraa. Lähin löytyy Raumalta ja on nimeltään Kortelan Ryhti. Helsingissä toimii Ketkupolkka ry, jonka jäsenet ovat kolunneet kelkkakisoja aina Kanadassa asti. Kannattaa liittyä yhdistyksen sähköpostilistalle, jos haluaa ajantasaista potkukelkkatietoa!


Alla olevien kuvien potkureista löytyy sekä yhtäläisyyksiä että eroavaisuuksia, eikö?

Vasemmalla perinteinen potkuri ja oikealla urheilumallinen Kickspark













Ketkupolk.. siis potkukelkkailuun liittyviä sivustoja:

Ketkupolkka ry.: http://www.potku.fi/kepo/
Kortelan Ryhdin kotisivut: www.raumankylat.fi/node/102.
Suomen Potkukelkkailu- ja Potkulautailuliitto ry.: http://www.potku.fi/
Lajiharrastaja Markku Leväsen blogi: http://potkulautailuakickbikellajapotkuke.blogspot.com/
International kicksled and scooter association: http://www.iksaworld.com/

Kuvien lähteet:
http://www.potku.fi/keposti/keposti042001/Keposti042001.html
www.gettyimages.com

Teksti: Iina

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Hurraa, Leena!

Toisen polven turkulaiskirjailija, lastenkirjailija Jukka Parkkisen tytär Leena Parkkinen on voittanut kirjallaan Sinun jälkeesi, Max Helsingin Sanomien vuoden parhaalle esikoisteokselle myönnettävän kirjallisuuspalkinnon.
Parkkisen, 30, romaani kertoo siamilaisista kaksosista Maxista ja Isaacista, joiden tarina avaa näkymiä maailmansotien välisen ajan henkiseen ilmastoon manner-Euroopassa ja Suomessa. Palkintolautakunnan mielestä Parkkinen liikkuu luontevasti maailmansotien välisen ajan pulan, vapaudenjanon, turmion ja tyylin sekoituksessa.
Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto on suuruudeltaan 15 000 euroa, ja se myönnettiin nyt 15. kerran.
Stoori onnittelee Leenaa!

Stoori jalkautui elokuussa Turun Taiteiden Yöhön, ja haastatteli tuolloin kahta turkulaista esikoiskirjailijaa, Leena Parkkista ja Maaria Lappalaista. Tsekkaa haastattelu tästä.

Vaikuta!

Nuorten Aloitekanava.fi-verkkopalvelu esillä Stoorissa keskiviikkona 18.11. klo 14–19

Kiinnostaako sinua, mitä ympärilläsi tapahtuu? Haluatko vaikuttaa asioihin itse?

Nyt sinulla on siihen mitä mainioin mahdollisuus. Aloitekanava.fi on verkkopalvelu, joka tarjoaa Sinulle mahdollisuuden vaikuttaa kuntasi asioihin - oikeasti!

Mistä on oikein kyse? Tule tänään Stooriin kyselemään lisää tai piipahda ja viivy palvelussa verkossa: www.aloitekanava.fi/turku

"Rohkeus tehdä itse"

Stoorin järjestöiltapäivä torstaina 19.11 klo 15-19

Stoorin järjestöiltapäivät loppuvat tämän syksyn osalta. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä paikalle saapuu Auralan kerhokeskus.

Aurala tarjoaa kaikenlaista harrastustoimintaa nuorille aina liikunta- ja lennokkikerhoista ratsastusterapiaan ja kansantanssiin - kyllä, luit aivan oikein. (Tähän hymiö!)

Tunnetuinta Auralan kerhokeskuksen toimintaa lienee kuitenkin Turun tyttöjen talo, joka on kohtaamispaikka 12-18-vuotiaille Turun ja ympäristökuntien tytöille ja nuorille naisille.

Tule torstaina kyselemään ja tutustumaan!
Lisätietoa löydät Auralan kerhokeskuksen kotisivuilta

maanantai 16. marraskuuta 2009

Pimiön uhka


Valokuvaustiimissä olemme kuvanneet kaikkea Wärtsilän telakan nostureista autiotalon syövereistä löytyviin aarteisiin. Ensimmäinen seikkailumme alkoi Ratapihankadun lähellä sijaitsevasta autiotalosta.


Sukelsimme sisään taloon pienestä reiästä, juoksentelimme ympäriinsä taloa, tutkimme kaappeja ja kirjoituksia seinillä, jotka kertoivat talon aikaisemmasta elämästä. Kamera kaulassa kuljimme pitkin täysin pimeitä käytäviä ja huoneita tallentaen filmille eteemme työntyviä ilmestyksiä, kuten homeisia tuoleja ja seinille heijastuvia varjoja.



Tämän retken jälkeen suuntasimme myös Wärtsilään, vaikka oli pimeää ja ilma oli viilennyt autiotalomatkamme aikana. Wärtsilän nosturit näyttivät vaikuttavan isoilta ja massiivisilta kylmenevässä yössä. Filmikuviin hahmottui muodostelmia nostureista sekä toisistamme kameroiden kimpussa.



Seuraava kuvausreissumme sijoittui jälleen telakalle. Tällä kertaa tutustuimme lähemmin telakan hajalla oleviin rakennuksiin. Kuvailimme yksityiskohtia sekä suurempia ulottuvuuksia, näkymiä tiilirakennuksen ikkunasta sekä rappusia, jotka johtivat monen metrin päähän alas maahan.

Vietimme aikaamme myös pimiössä, jossa teetimme mustavalkokuvia. Tutustuminen pimiöön oli mielenkiintoista ja samalla jännittävääkin. Kirjoittaja myöntää innostuneensa kaikesta tästä ehkä vähän liikaakin ja niin kuin myös sen, kuinka tuli laitettua pimiössä valot väärässä kohtaa päälle.

Mikäli haluat liittyä salaseuraamme, ilmesty kirjastoon maanantaisin sekä keskiviikkoisin klo 15-19.


- Tao, Katarina ja Jasmin

torstai 12. marraskuuta 2009

Rubikin kuutio

Kun sain oman rubikin kuutioni, olin itsevarma ja jännittynyt - eihän siinä tehdä mitään muuta kuin väännetä kuutiota. Koko illan ja seuraavan viikon käänsin ja väänsin kuutiota, eikä sen salaisuus auennut minulle. Saadessani yhden kulman oikean väriseksi olin ylpeä, kunnes tajusin, että yrittäessäni ratkoa muita kulmia, ratkaistun kulman muodostelma hajosi.

Ystäväni auttoi minua opettamalla hänen käyttämänsä tekniikan, jossa ensin muodostetaan valkoinen risti, ja näyttämällä muutamia liikesarjoja, joilla saatiin jokin väri johonkin toiseen kohtaan. Helpolta se valkoinen risti silloin kuulostikin. Silti tuskailen yhä opetuksen ensimmäisen vaiheen kanssa.

Innostus loppui jo aikoja sitten, silloin tällöin kuutiotani kääntelen, mutta en tarkoitusperäisesti. Valkoinen risti onnistuu, mutta muitten värien saaminen hänen näyttämään asentoon ei yksinkertaisesti onnistu yrittäen pitää valkoisen ristin muodostelmaa.

Pääsen toiseen vaiheeseen hänen ohjeistuksessaan: käännän kuutiota käsissäni valkoisen ristin seinämään, ja valkoinen risti on kadonnut. Pettymys ei ole uusi tuntemus kuution kanssa. Yrittäessäni taas muodostaa valkoista ristiä, muitten seinämien muodostelmien pitäminen oli vaikeaa. Kääntö, vääntö, pyöritys ja tuloksena taas pettymys, uudelleen ja uudelleen. Internetissä olevat ohjeistukset eivät ole paljon apua tarjonneet.

Kokeilinpa kerros kerrallaan ratkaisemisen tekniikkaakin. Kahden tai kolmen seinämän ensimmäisen rivin ratkaisemisen jälkeen taas kerran tulee pettymys.

Mikä tässä oikein viehättää? Ymmärrän, jos muut ostavat kuutionsa tahtoen myös oppia sen salaisuuksista, mutta onko se vaivan arvoista? Kyllähän se on, kun sen taitaa. Harjoitteluhan teki ainakin ennen mestarin.

Teksti: Robert

Kuvat:
Ei niin ratkaistu kuutio
Ratkaistu kuutio

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Kirjasto pelaa IV

Pääkirjaston Studiossa lauantaina 14.11. klo 10-16

Kansallisen pelipäivän Kirjasto pelaa IV -tapahtuma järjestetään Turun pääkirjastossa lauantaina. Luvassa on lautapelaamista Studiossa koko lauantai.

Mukana Stoorin pelikerho ja Turun yliopiston lauta- ja roolipelikerho Tyrmä.

Tule pelaamaan! Ota lauantaina suunnaksi kirjasto ja sukella pelimaailman syövereihin...

Lisätietoa:

Turun Yliopiston Rooli- ja Strategiapeliseura Tyrmä RY
Kirjasto pelaa III (Sivullinen Stooreja -blogi 26.11.08)
Suomen lautapeliseura

lauantai 7. marraskuuta 2009

Lukupiirissä vertailtiin kirjoja ja elokuvia


Stoorin lukupiirin viimeisimmän kokoontumisen aiheena oli lukea jokin kirja, josta on tehty elokuva. Lukupiiriläisillä oli tällä kertaa tavallista enemmän puuhaa, sillä kirjan lukemisen lisäksi tehtävänantoon kuului myös katsoa kirjaan perustuva elokuva. Ylimääräinen työmäärä ei onneksi kuitenkaan herättänyt kenessäkään närää. Piiriläiset valikoivat varsin erilaisia kirjoja ja elokuvia. Mukaan valikoituivat muunmuassa Stephen Kingin karmaiseva Hohto, Christopher Paolinin Eragon, Roald Dahlin Matilda ja Herbjorg Wassmon Dinan kirja.




Yleinen mielipide oli, että useimmiten kirja päihittää selkeästi elokuvaversionsa. Ärsytystä herättää, jos elokuvan juoni poikkeaa kirjan juonenkulusta huomattavasti. Esimerkiksi Eragon-elokuva ei kerro kirjan tarinaa loppuun asti, vaan pätkäisee juonen. Poikkeuksellisena piiriläiset pitivät Hohto-elokuvaa, joka on psykologista kauhua parhaimmillaan. Elokuva on kirjaakin hyytävämpi. Toisaalta, elokuvan ohjaaja Stanley Kubrick oli ansioitunut nimenomaan juuri psykologisen kauhun kuvaajana.

Allekirjoittanut luki massiivisen Dinan kirja -teoksen. Elokuva häviää himpun verran kirjalle, mutta lähes raamatulliseksi äityvää jylhyyttä kummastakin löytyy riittämiin. Elokuva ansaitsee erityismaininnan loistavasta musiikista, joka vie mukanaan. Tarinan päähenkilö Dina soittaa selloa kuin riivattu. Elokuva ja kirja sijoittuvat huikaisevan kauniisiin Norjan vuonomaisemiin, joten visuaalisestikin Dina-leffa on miellyttävää katseltavaa.


Seuraavan kerran Stoorin lukupiiri kokoontuu 10. joulukuuta tuttuun tapaan kello 17. Silloin käsittelyyn pääsevät sarjakuvat. Samalla lukupiiri viettää myös pikkujouluja. Ensi kerralla on siis luvassa joulutortun- ja glögintuoksuinen tapaaminen. Tervetuloa niin vanhat kuin uudetkit kirjojen ystävät!

perjantai 30. lokakuuta 2009

SE on nyt täällä!

...eli synkkien vesien kauneus ja lumo



Viimeisen vuoden ajan on mielensopukoita kovasti askartanut kysymys Bellan valinnasta. Näin pyhäinpäivän aattona siihen saadaan lopulta vastaus.

Stoorissa ja VASKI-kirjastoissa löytyy teosta runsaasti, mutta suosio on yllättänyt meidät kaikki, kiitos elokuvien. Tällä hetkellä Bellan ratkaisuun täytyy tehdä varaus. Mutta on tuota kirjaa tilattu niin paljon, että varausjono purkautuu aika nopeasti. Ota haaste vastaan. Seuraa alati muuttuvaa tilannetta kirjaston VASKI-aineistotietokannasta: .www.turku.fi/vaski.
Tämäkin on oma jännitysnäytelmänsä.

Mikä Houkutus-sarjassa oikein viehättää? En nyt lähde pohtimaan syvemmin vampyyrihahmojen kiinnittymistä lujasti ihmiskulttuurien syvärakenteisiin, syyllisyydentuntoja, kuolemanpelkoa enkä vastaavasti kuolemattomuuden kaipuuta. En myöskään sorki vampyyreihin vahvasti liittyvää kielletyn rakkauden teemaa enkä myöskään veren tai heräävän seksuaalisuuden symboliikkaa. Tämä jääköön enemmän oppineille. Kuten esimerkiksi Joules Taylorille, jonka Vampyyrit-kirja on sekin jo tilattu Stooriin. Katsoppas vaikka täältä.

Tai, hei!
Kerro Sinä meille, miksi sinä olet langennut tähän Houkutukseen?

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Kirjastokäärmeen nimikilpailu etenee


Stoorin käärmekaveri on jälleen askeleen lähempänä omaa nimeään. Arvovaltainen raati valitsi tiukan kädenväännön ja kinastelun jälkeen nimikilpailun jatkoon 15 nimeä, joista kirjastopythonimme ystävät voivat käydä äänestämässä omaa suosikkiaan.

Jatkoon päässeet nimiehdotukset ovat...*rumpujen pärinää*

Hamlet

Herra Villapötkylä

Juikku Huiputti

Kirjakäärme Kaino

Kramsuli

Kärsy Kirjastokäärme

Leonardo

Mötkylä

Pontus

Professori Kirjahullu

Raitalötkyli

Serpentiini

Severi Suikero

Sneikki

Virne

Äänestyslaatikko nököttää Stoorin sohvalla käärmeveijarimme vartioitavana. Omaa suosikkiaan voi ehdottaa myös sähköpostitse (stoori.kaupunginkirjasto@turku.fi) tai kommentoimalla tänne blogiimme. Äänestysaikaa on 25.11.2009 asti.
Kipin kapin äänestämään joka iikka!

tiistai 20. lokakuuta 2009

Stories på svenska

SU goes Bibban på torsdagen 22.10.2009


Frihet och ansvar

Längtar du efter ett öppet samhälle med respect för alla människor och deras livsval? Du kan påverka!

Svenska folkpartiets ungdomsorganisation Svenska Ungdom (SU), kommer till Story. Kom du också. Vi ses!

Mer info: www.su.fi och suaboland.blogspot.com

maanantai 19. lokakuuta 2009

Toimitustiimin satoa: Kirja-arvostelu

Arvostelu
Tekijä: Anne Rice
Teos: Veren vangit
Sivumäärä: n.412

Kirjassa poika haastattelee vampyyriä. Se kertoo elämästään, miksi siitä tuli vampyyri, kuka siitä teki vampyyrin ja millaista elämää se vietti vampyyrinä. Alkaa matka pimeille New Orleansin kaduille, joissa vampyyrien verenhimoa ei voi pysäyttää…

Päähenkilöt:
Louis on kuolevaisena äveriäs plantaasin omistaja, jota vaivaa pikkuveljen kuolemaan johtanut onnettomuus. Hänestä tulee vampyyri lähinnä omaisuuden takia. Louis nauttii veren juonnista, mutta se piinaa häntä. Louis haluaa olla hyvä, hän haluaa ymmärtää miksi hän on mitä on. Verenhimo ja ihmisten kuolema vaivaavat Louisia niin, että hän siirtyy juomaan eläimistä. Hän on hyvin inhimillinen huolimatta vampyyrin luonnostaan. En osaa sanoa, mitä mieltä olen Louisista. Hän ei ole paatunut, ehken juuri siksi pidä hänestä niin paljon. Louisin rakkaus ja viha tekevät hänestä kiinnostavan. Louis alistuu muiden sanomisiin liikaa, vaikka hän ei sitä itse ymmärrä. Monipuolinen hahmo, jota piinaa aina syyllisyys. Olen erittäin pahoillani hänen puolestaan, kun hän joutuu tekemään jotain itselleen anteeksiantamatonta.

Lestat on vampyyri, jonka menneisyydestä ei paljastu oikein mitään. Louisin mukaan hän ei ole kovin viisas ja siksi tarvitsee Louisia rahan takia. Lestat on ihan erilainen kuin Louis, sillä hän rakastaa ihmisistä juomista ja heidän saalistamistaan. Lestat ei ymmärrä Louisia, koska tämä ei nauti samoista asioista. Lestat pilkkaa Louisia, mutta myös tarvitsee tätä. Hän on suosikkini; niin traaginen, pilkkaava ja salaperäinen hahmo. Hän toimii impulsiivisesti; laittaa naisen arkkuun elävänä, koska Louis ei suostu juomaan.. Juuri näiden ominaisuuksien takia ja siksi että Lestat pitää vastaukset sisällään, ajaa hänet kohtaloonsa.

Claudia on Lestatin tekemä vampyyri, kuten Louis. Hän on viisi vuotias orpolapsi, josta Louis juo epätoivoisena ja verennälkäisenä verta. Claudia on kuten Lestat, ehkä vielä pahempi. Molemmat ovat veren riivaamia ja he nauttivat saalistuksesta. Tämä johtuu Clau-dian iästä, hän ei ymmärrä muuta. Claudia on myös Lestatin ”tytär”, mutta enemmän Louisin. Vuosien myötä Claudia tuntee olevansa vankina ruumiissaan. Hänellä on tytön ruumis, mutta naisen mieli. Hän käy tyytymättömäksi Lestatiin, koska tämä ei anna vastauksia. Se, mitä Claudia tuntee Lestatia kohtaan saa minut inhoamaan häntä. Hän on Louisin rakastettu ja hänessä on jotakin enemmän kuin Louisissa. Claudina päätökset koituvat monen kohtaloksi… Hän on myös liian itsekäs, mutta annettakoon se anteeksi, koska hänkin tuntee Lousin kanssa piinaa.

Armand on Vampires des Théatren vampyyrilauma johtaja, jos sellainen olisi. Louis ja Claudia löytävät hänen joukkionsa Ranskasta. Louis tuntee veto Armandiin, mitä on vaikeaa kuvata sanoin. Armand on vanhin vampyyri maan päällä itsensä mukaan. Hän antaa vastauksia, mutta ei tyydyttäviä. Armand välittää vain itsestään ja siksi vain Louisista. Hän on väsynyt elämäänsä ja Louis innoittaa hänet. Louis ei näe sitä, mitä Armand haluaa, mutta Claudia näkee. Armand tietää enemmän kuin kertoo ja hän on mystinen. En ole mitenkään innostunut hänestä. Hän on Lestatiakin pahempi ja julmempi, mutta hän peittää sen hyvin. Armand toimii Louisin opettajana. Mitä hän siis haluaa..? Louisin lisäksi siis.

Poika haastttelee Louisia ja tajuaa, että Louis puhuu totta. Hän tietenkin pelkää, mutta tarina saa hänet lumoihinsa. Hän oli melko ennalta-arvattava, mutta lopussa hän pääsee yllättämään.

Sivuhenkilöitä ovat Lestatin isä, orjat, lukuisat uhrit, Santiago ja Madeleine. Tapahtumapaikkoja ovat New Orleans, jossa Louis asuu kuolevaisena ja myöhemmin Lestatin ja Claudian kanssa. Se on merkittävin paikka, jonne Louis lopulta palaa. Toinen merkittävä paikka on Pariisi, mistä Louis ja Claudia löytävät toisia vampyyrejä. Tapahtuma-aika on 1900-luvun loppu, mistä hypitään n.1791 luvulta asti.

Kirja on hyvin jännittävä. Eniten aloin jännittää, kun sain kuulla Claudian aikeista tappaa Lestat. Minun piti lukea hyvin nopeasti sen kohdan ohi jännityksen ja Lestatin takia. Jännitys pysyi mukana koko ajan, sillä Lestatin kohtalo jäi epäselväksi. Kun Louis päättää tarinansa, niin jännitys kohosi korkealle, kun poika pyytää Louisilta…jotain.

Pidin kirjasta paljon, mutta joissain kohdin se myös inhotti. Lestat piti mielenkiintoni pitkälti yllä ja petyin, kun hän jäi kuvioista. Vampyyrien etsintä oli sellainen osa kirjaa, mitä ei ollut niin kiinnostavaa lukea. Rice sai kuitenkin vielä nostettua kiinnostustani. Kirjassa on paljon tuskaa kuolemattomuudesta ja elämän viemisestä. Siinä on paljon syyllisyyttä ja se on tiivis. Kirjassa häiritsee se, ettei siinä ole lainkaan lukuja, vaan osia. Loppujen lopuksi se ei kuitenkaan haittaa. Pidän siitä, miten hypitään eri aikojen välillä ja Louis saa kertoa itsestään. Loppuun petyin, mutta onhan vielä kaksi jatko-osaa (Vampyyri Lestat, Kadotettujen kuningatar), enkä pettynyt kuin Louisin valinnan takia. Tosi mainio kokonaisuus ja Lestat on nerokas hahmo! Kannattaa ehdottomasti lukea!

”’Oli kuin yöt olisivat olleet vain hänen ajattelemistaan varten.’”

Arvostelun kirjoitti Karoliina Soraluoma

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

"Uskalla välittää!"

Stoorin järjestöiltapäivä torstaina 14.10 klo 15-19


Tunnetko olevasi vastuussa muistakin kuin itsestäsi?
Kuuluuko ihmisarvoinen elämä yhtä lailla kaikille?
Mitä yksi ihminen voi tehdä?
Ennen kaikkea, uskallatko välittää?


D2C - Dare to Care on Suomen Punaisen Ristin nuorten motto, joka kehottaa välittämään. Välittäminen ei useinkaan vaadi suuria ponnistuksia, vain hiukkasen uskallusta avata silmät ja tarttua toimeen. Punaisessa Ristissä kaivataan jatkuvasti toiminnan miehiä ja naisia: kouluttajia, ystäviä, ensiaputoiminnan sankareita, jäseniä ja lahjoittajia.

Kaikki lähtee omasta halustasi:
D2C! Ole rohkea, tule Stooriin ja tartu haasteeseen.

Lisätietoa:
www.redcross.fi
www.d2c.fi

tiistai 13. lokakuuta 2009

Onnea, Lahti!

Osataan sitä muuallakin. Nuortenkirjastojen toistaiseksi harvaan, mutta sitäkin urheampaan edelläkävijöiden joukkoon liittyy ensi viikolla myös Lahti.




Lahden pääkirjastossa vietetään nuorten tilan avajaisia viikolla 43. Entinen lastenosaston lukusali muutetaan nuorten tilaksi yhteistyössä nuorisopalveluiden kanssa. Tilan luvataan täyttyvän jatkossa toiminnasta ja tapahtumista.

Voit seurata Nuorten tilan valmistumista blogissa: http://kirjastonnuortentila.blogspot.com/

Stoori onnittelee uutta sukulaistaan ja kaivertaa kyseisen blogin hetimiten omalle suosikkilinkkilistalleen.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Kirjoja, kirjoja, enemmän kirjoja...


Reilu viikko sitten käväisin perinteikkäästi pööpöilemässä Turun kirjamessuilla. Mukaan ei tällä kertaa mitään järin ihmeellistä tarttunut, mutta tapasin viimein suuren ihastukseni Jouni Hynysen. Herra Hynynenhän oli kirjamessuilla markkinoimassa uutta runokokoelmaansa Mies katoaa. Jouni on siis nyt virallisesti runoilija. Kunnon ihkuttajan tavoin kävin pyytämässä runoläpyskään omistuskirjoituksen, jonka Jouni ystävällisesti suostui raapustamaan.

Ystäväni virnuili vieressä kustannuksellani, josta johtuen sitten tiuskaisin hänelle Hynysen kuullen, että hittoako siinä virnuilet. Jounipa puuttui puheeseen ja totesi: "No kun sie oot niin hauskan näköinen nainen!" Tuohan tietysti tarkoittaa, että Jouni tykkää musta, eikö? Todennäköisempi selitys lienee kuitenkin, että olen lähinnä kävelevä vitsi.

Mitä sinä löysit kirjamessuilta?

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

"Elämä on seikkailu"

Stoorin järjestöiltapäivä torstaina 8.10. klo 15 - 19

Kaipaatko maailmaa, jossa vallitsee rauha, tasa-arvo, avoimuus ja toisten kunnioittaminen?

Etsitkö mieleenpainuvia tunne-elämyksiä, jännitystä ja seikkailua?

Suomen Demokratian Pioneerien Liitosta löydät:

• leikkiä ja askartelua
• leirejä ja retkiä
• toimintaa lasten oikeuksien puolesta
• suuria lasten joukkotapahtumia
• yhteiskunnallista vaikuttamista
• toimintaa merellä ja järvillä
• kansainvälisiä lasten tapaamisia

Tule Stoorin kuuntelemaan lisää ja löydä elämäsi seikkailu!

tiistai 6. lokakuuta 2009

Käärme on kaveri...

...ainakin Stoorin kirjastokäärme!

Tämä siitä huolimatta, että käärmeellä on kovin heikko ja huono maine länsimaisessa kulttuuriperinnössämme.

Kirjastokäärmeemme haluaa joka tapauksessa kiittää aivan hurjasta suosiosta, jonka se sai nimikilpailussaan osakseen. Nimiehdotuksia tuli ainakin 200! Tämä on valtaisa määrä.

Nyt käärme maiskuttelee muikeana ehdotuksia ja valikoi kohta niistä suosikkinsa. Malttakaa siis vielä tovi. Annetaan pythonimme nautiskella keskipisteenä olemisesta ainakin hetki. (Ylittipä hän jopa maakunnallisen uutiskynnyksen ja pääsi poseeraamaan Turun Sanomien Treffi-liitteeseen 30.9.)

Mutta, nimikilpailuun palataan pian... seuraa blogia ja tiedät enemmän!

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Metsään on tullut jo syys, lohduton yön hämäryys...

Inkiväärinen omena-raparperihilloke

500 g raparperia
3-4 (750 g) omenaa
1 dl vettä
1 kanelitanko
6 dl hillosokeria
1 rkl inkiväärimurskaa
1 tl raastettua sitruunankuorta

Laita kattilaan kuoritut ja pilkotut raparperit, omenat, vesi ja kanelitanko. Kuumenna seos kiehuvaksi ja lisää hillosokeri. Keitä 10 minuuttia. Nosta sivuun, kuori vaahto, poista kanelitanko ja anna jäähtyä. Lisää inkiväärimurska ja sitruunankuoriraaste. Purkita kuumiin puhtaisiin purkkeihin.

!!!Peruutus!!!

Stoorin huominen järjestöiltapäivä peuuntui valitettavasti. Uusilla eväillä ensi viikolla!

Tekemällä oppii

Stoorin järjestöiltapäivä torstaina 1.10. klo 15 - 19

Etsitkö uutta harrastusta? Pidätkö käsillä tekemisestä, eläimistä tai luonnosta? Kiinnostavatko vieraat kulttuurit?

Turun 4H:ssa puuhataan näiden ja lukuisten muiden hauskojen juttujen parissa: askarrellaan, kokataan, opitaan erätaitoja ja hoidetaan eläimiä!

Mitä kaikkea muuta? Se selviää,
kun tulet Stooriin kuuntelemaan lisää!

Lisätietoa myös netissä: www.4h.fi/turku

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

"Yhdessä eteenpäin"

Stoorin järjestöiltapäivä torstaina 24.9. klo 15 - 19

Stoorin valtaa huomenna torstaina Turun Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys, tuttavallisemmin Turun namika eli TUNMKY.

Uskallan luvata, että viimeistään nyt kannattaa tulla tunnustelemaan ja kuulostelemaan niitä rikkaita mahdollisuuksia, joita Sinulle Turussa tarjoutuu.

TUNMKY kutsuu Sinut liikkumaan, pelaamaan, musisoimaan, eräretkille ja ihan vain jutustelemaan. Tämä kaikki tapahtuu rennossa ja luotettavassa ilmapiirissä.

Muista, että maailma on avoin seikkailulle - myös se maailma, joka on syvällä mielessäsi!

Lisätietoa: www.tunmky.fi ja www.ymca.fi

tiistai 22. syyskuuta 2009

Taikaikkuna

Osuuskunta Paperihatun animaatioita Stoorissa 20.9. - 27.9.

Stoorin viikko on täynnä animoinnin taikaa.

Pääkirjaston nuortenosastolla avautui sunnuntaina Taikaikkuna. Voit ihailla turkulaisten animaattoreiden taidokasta jälkeä Stoorin videoscreeniltä.

Tule Stooriin ja tiedät, mistä kaupungilla puhutaan!

Lisätietoa: www.paperihattu.com

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Tässä he ovat!


Turun Flikka ja Poika julkistettiin perinteisin menoin kauppatorilla Turun päivänä.
Kaupungin uudet edustusnuoret ovat 20-vuotias Jenni-Maria Leppänen ja 17-vuotias Stefan Wickström. He ovat Turun 22. edustusnuoret.
Sekä Jenni-Maria että Stefan ovat molemmat nuorisotyön alalla. Jenni-Maria työskentelee nuoriso-ohjaajana Turun nuorisoasiainkeskuksessa. Stefan taas opiskelee nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi Lohjalla Kanneljärven opistolla. Molemmilta löytyi myös elämänohje turkulaisnuorille.
– Uskalla olla oma itsesi, Jenni-Maria alleviivasi.
– Usko itseesi ja unelmiisi, viestitti puolestaan Stefan.
Esiintymistaitoinen parivaljakko odottaa edustusvuodeltaan uusia haasteita. Heidän tehtävänään on edustaa kotikaupunkinsa nuoria muun muassa Turun kaupungin, paikallisen yritysmaailman sekä eri yhdistysten järjestämissä tilaisuuksissa vuoden ajan.
Tänä vuonna edustustitteliä hamusi viisi tyttöä ja kolme poikaa. Yleisöääniä annettiin kaikkiaan 2590, joista flikakehdokkaille 1264 ja poikaehdokkaille 1326. Voittajatyttö sai ääniä 362 ja voittajapoika 472.

Stoori onnittelee Turun Flikkaa ja Poikaa!

Lisätietoa kilpailusta täältä.

maanantai 14. syyskuuta 2009

"Ilolla oppimaan"

Stoorin järjestöiltapäivä torstaina 17.9. klo 15 - 19

Stoorissa on torstaina luvassa vilkasta siipien havinaa, kun paikan valtaa Varsinais-Suomen Nuoret Kotkat -järjestö.

Nuoret Kotkat on lasten toiminta- ja etujärjestö, jonka lähtökohtana on opettaa nuorille toisten huomioon ottamisen hyvettä. Tätä tuetaan laajalla kerho-, leiri- ja retkitoiminnalla. Kaiken taustalla on yhdessä tekemisen anti ja riemu.

Tule torstaina kyselemään lisää.
Tiedä vaikka löytäisit rempseitä seikkailuja ja uusia ystäviä!



Lisätietoa löydät Varsinais-Suomen Kotkien kotisivuilta:

nuoretkotkatvs.suntuubi.com ja
www.nuoretkotkat.fi

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Tee ja elä elämääsi itse - eli harrasta kirjastoa

Tee se itse! -teema Stoorissa 31.8. - 18.10.

Toisten ihmisten enemmän ja vähemmän salattujen elämien seuraamisesta on tullut huippusuosittua viihdettä. Tai näin meille ainakin uskotellaan. Mikäpäs siinä. Mikä tahansa lohtua tarjoava kaukainen saari, jolle voi paeta edes hetkeksi arkea on aina tervetullut. Kuvitteellisten ihmiskohtaloiden edesottamukset eivät tunnu kuitenkaan enää riitävän. Meidän on päästävä jatkuvasti yhä likemmäs "oikeaa" ihmistä - iholle suorastaan.

"Tosi"-TV koettaa vangita meille aitoja arjen kohtaloita. Perinteisten ja hullunhauskojen piilokameroiden rinnalle ovat nousseet erilaiset kisailut, joissa etsitään ihannekumppania tai leivotaan niin kaikkien aikojen selviytyjää, nokkelinta matkailijaa kuin koko valtakunnan palvomia idoleita. Portit tähteyteen ovat ennen näkemättömän avoinna, ja voi, kuinka sinne myös tungeksitaan ja pakotetaan keinolla millä hyvänsä.



Nyt olisi helppo olla paheksuva moralisti. On kuitenkin pakko myöntää, että "tosielämän" draamankaaret ovat samankaltaisuudessaankin kiehtovia. Tosi-TV vangitsee. Sammakon paljastuminen prinssiksi on aina yhtä kiehtovaa. Tosi-TV onnistuu myös kyvyssään rakentaa tavallisista ihmisistä elämää suurempia konnia. Inhokit ja suosikit on helppo valita. Kieltää ei voi myöskään tosielämän toilailujen seuraamisesta kumpuavia myötähäpeän tai suoranaisen ilkikurisuuden tunteita. Eikä näissäkään ole mitään pahaa. Viihteen tehtävänä on auttaa käsittelemään tunteita, myös niitä kiellettyjä. Ja onhan se meille tuttujen ja tuiki tuntemattomien ihmisten elämien tirkistely jossain hyvin syvällä ihmisluonteessa - myöntäkää pois.

Tosi-TV on ennen kaikkea hyvin kiinnostava ilmiö: mikä saa ihmiset tekemään julkisesti lähes mitä tahansa saadakseen kasvonsa kuvaruutuun? En nyt moralisoi tätäkään, mutta moinen ihmisten paljastusvietti on hyvin kiehtovaa. Samoin on kysymys itse kulttuurin luonteesta: mitä se kertoo kulttuurista, että ajan suosituin viihde koettaa tavoittaa arjen onnistumisia ja epäonnistumisia.

Mutta asiaan. Miksi meidän pitäisi tyytyä muiden elämän seuraamiseen? Miksemme eläisi ja tuottaisi elämämme sisältöä itse? Se on aidosti paljon kiinnostavampaa - oikeasti. Stoori tarjoaa sinulle tähän nyt mitä mainioimman tilaisuuden. Stoorin iltapäivät sukeltavat aina lokakuun puoleenväliin asti itse tekemisen riemuun ja mahdollisuuksiin.

Stoorin ja Vimman yhteinen toimitustiimi
keskittyy maanantaisin itsensä ilmaisuun sanoin, keskiviikkona vuorostaan kuvin. Teema vaihtuu viikottain. Ensi maanantaina 14.9. voit kuvailla tunteitasi, siitä viikon päästä saat luvan riimitellä rakkauslaulun. Ensi viikon keskiviikkona 16.9. voit kuvata tunteitasi ja seuraavalla viikolla rakentaa rakkaustarinasi valokuvin. Teemat jatkuvat samankaltaisina aina 19.10. asti, jolloin toimitustiimin teemaksi muuttuu pimenevän syksyn innoittamana kauhu. Toimitustiimin tarkempi ohjelma löytyy Stoorista. Tule siis paikalle, ja poimi omasi.

PerjantaisinStoorissa tehdään kaikkea kivaa käsillä.
Esimerkiksi tänään perjantaina Stoorissa virkataan. Tässä on taas yksi syy löytää itsensä Stoorista.


Ai niin, tarinalla pitää olla opetus. Mitä tästä opimme? Kirjasto on kuin koulu, se ei ole vain opiskelua vaan elämää varten. Muista, että kirjasto voi olla myös mitä monipuolisin harrastus!

Tule Stooriin luomaan kaikkea uutta ja innostavaa - luo oman elämäsi Stoori!

tiistai 8. syyskuuta 2009

Ole(than) valmis

Stoorin järjestöiltapäivä torstaina 10.9. klo 16 - 19

Etsitkö uutta harrastusta, uusia kokemuksia, uusia kavereita?

Kaikki nämä löytyvät partiosta! Partio on mukava ja hyödyllinen harrastus. Se on elämää, seikkailua ja maailmanlaajuista vapaaehtoistoimintaa.

Tule kuuntelemaan Turun partiolaisten
esittelyä Stooriin, niin saat tietää lisää!

Lisätietoa löydät kätevästi myös Lounais-Suomen partiopiirin verkkosivuilta www.lounaissuomenpartiopiiri.fi/ tai vaikkapa mainiosta PartioWikistä http://wiki.partio.net/

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

"Vapaus olla oma itsensä"

Huomenna vietetään taas Stoorin järjestöiltapäivää.

Meno ja meininki jatkuu ehkä hieman poliittisempana, sillä paikalle saapuu Turun Sosiaalidemokraattiset Nuoret ry. Tuttavallisemmin Demarinuoret.

Järjestö kuvaa itseään näin:
"Meillä Demarinuorissa pääset tutustumaan helposti erilaisiin ihmisiin, joita yhdistää halu tehdä maailmasta oikeudenmukaisempi paikka meille kaikille. Tapahtumamme eivät ole pelkästään ryppyotsaista politiikkaa, vaan yhteistä hauskanpitoa hyvien ihmisten kanssa. Tapahtumistamme voit löytää itsellesi elinikäisiä ystäviä".

Eli, jos koet huolta ympäristön hyvinvoinnista tai haluat keskustella tarkemmin siitä, millä tavalla maailmasta voisi tehdä oikeudenmukaisemman ja sellaisen, että jokaisella on yhtäläiset lähtökohdat menestyä elämässä ja olla onnellinen, tule paikalle. Löydät varmasti samanhenkistä keskusteluseuraa.

Voit toki tulla paikalle myös aistimaan Stoorin lämmintä ilmapiiriä.

Stoori - the place to be in!

Lisätietoa Demarinuorista löydät tästä linkistä: www.demarinuoret.fi/

tiistai 1. syyskuuta 2009

Stoori, tuo arki-iltapäivien kiintopiste

Stoorin torstaiset nuorisojärjestöesittelyt ovat jo hyvässä vauhdissa. Katso oheista listaa, bongaa kiinnostavat, ja tule paikalle.

Älä ole turhan nuuka ja vieraskorea vaan napsi listasta vaikka kaikki järjestöt. Huomaat, mitä kaikkea kivaa odottaa aivan kotiovesi ulkopuolella.

Stoorissa tavataan!

maanantai 31. elokuuta 2009

Syksyinen tarmonpuuska


Sain viikonloppuna kohtauksen. Ahdistuin kaikesta siitä tavaramäärästä, mitä asuntoni oli tupaten täynnä. Mielipuolisen vimman vallassa tyhjentelin kaappeja ja laatikoita, ja heitin armoa tuntematta turhaa tavaraa pois. Vaatekaappini oli kätkenyt uumeniinsa lukuisia turhia riepuja, joista olikin jo korkea aika luopua. Myös muutama kenkäpari sai lähtöpassit. Vaatteet ja kengät aion kiikuttaa UFF:in keräykseen, ja muun itselleni turhan tavaran yritän uudelleensijoittaa lahjoituksina kavereille mahdollisuuksien mukaan. Roskiin heittäminen on viimeinen vaihtoehto.



Mitä kaappien kätköistä sitten löytyi? Kaksi ylimääräistä palovaroitinta, pyörän soittokello, laatikollinen videokasetteja, rikkinäinen mp3-soitin, kulahtanut siivousmoppi, risa matkalaukku... Kolmen vuoden aikana asuntooni on ehtinyt kertyä tarpeellisen lisäksi paljon tarpeetonta. Kirjahyllyä en edes yrittänyt siistiä, sillä en vain yksinkertaisesti kykene luopumaan kirjoista. Työllä ja tuskalla löysin yhden pokkarin, jonka ajattelin luovuttaa bookcrossaukseen. Riemastuttavimman löydön tein kolutessani videolaatikkoani. Löysin kultaisella 90-luvulla nauhoittamiani ankkapiirrettyjä. Muistaako kukaan Nokkapokkaa? Aivan mahtava piirretty on nimittäin se. Otin videot talteen ja katselin sitten illemmalla muutaman jakson Nokkapokkaa. Nauruni raikui varmaan naapurienkin korviin asti.


Kaappien ja laatikoiden koluamisen lisäksi siivousvimmani sai minut kuuraamaan kämppäni keittiön ja kylpyhuoneen lattiasta kattoon. Lieneekö sitten lähestyvä syksy herättänyt minussa moisen tarmonpuuskan, mutta onneksi tätä hullutusta tuskin kestää kauan. Saapa nähdä, miten nopeasti puhtauttaan kiiltelevä asuntoni reuskahtaa jälleen epäsiisteyden tyyssijaksi. Kaappien ja laatikostojen läpikäymistä suosittelen lämpimästi kaikille. On terapeuttista käydä läpi omia rojujaan, ja viettää niiden ääressä muistelutuokiota. Lisäksi stressi vähenee, kun tietää kaapeissa olevan enemmän tilaa. Vaikka roinat eivät olisikaan koko ajan näkyvissä, on silti stressaavaa, kun tietää kaappien olevan täynnä turhaa tavaraa. Mikäpä siis sen mukavampi aloitus syksylle, kuin puhdas koti. Mars kaappeja siivoamaan joka iikka!

torstai 27. elokuuta 2009

Sirkus saapunut kaupunkiin



Klovneja, hevosia, merileijonia, akrobaatteja ja trapetsityttöjä. Näihin kaikkiin voi törmätä loppuviikon aikana Turun Kupittaalle pysähtyneessä Sirkus Finlandiassa – Suomen Kansallissirkuksessa.
Maailmantähtien ryydittämästä noin kaksituntisesta näytöksestä ei toimintaa, eikä vauhtia puutu. Heti alkuun koetaan sykähdyttäviä hetkiä Darjan ja Pavelin rullaluistellessa pientä ympyrää ympäri. Perään jännitystä tarjoavat kerrostalon kokoisen, 37 metrin halkaisijan omaavan ja 12 metrin korkeuteen kohoavan sirkusteltan kupolin tuntumassa taiteilevat mongolialaiset hurjapäät Timolin Sistersit.
Notkeutta, voimaa ja taitoa vaati myös Keski-Mongolian viiden tytön ryhmän Flying Flowersin kurvailu areenalla yksipyöräisillä polkupyörillään. Samalla kun he pitävät tasapainoa yllä, he heittelevät pieniä metallikuppeja jaloillaan omaan tai toistensa päähän.
Miten joku voi saada olkapäänsä kiertymään 360 astetta?
Tämä salaisuus paljastuu azerbaidzhanilaisen kumiukko Araz Hamsayevin toimesta. Ps. Älä kokeile kotona.

Sirkus ei olisi mitään ilman klovneja, eikä temppuilevia eläimiä. Klovnit Karlo ja Billy käyvät toistuvasti areenalla naurattamassa niin lapsia kuin aikuisia poimien yleisön joukosta katsojia mukaan. Hevoset, ponit, merileijonat, kissat ja pieni koira tekevät hienoja temppuja.
Sirkus Finlandia kiertää Suomea lokakuun loppuun asti. Kiertueeseen kuuluu 125 paikkakuntaa ja 250 esitystä. Ryhmän vahvuus on kaikkiaan 70 henkeä.


Suomalaisia joukossa on kaksi, he muodostavat yhden ohjelmanumeron. Turun Taideakatemian sirkuslinjalla vuosina 2002–2006 opiskellut Antti Suniala jonglöörää palavilla kepeillä ja harmonikkataiteilija Anne-Mari Kanniainen säestää taustalla argentiinalaisella tangollaan. Näytös myös päättyy Kanniaisen Säkkijärven polkkaan, jota kansainväliset taiteilijat tanssivat omaperäisellä tyylillään.
– Kiertue on aamuherätyksineen ja matkustamisineen rankka, mutta ei auta valittaa. Yksikään päivä ei ole samanlainen, Anne-Mari Kanniainen kertoi Stoorille.
Vaikka tulikapuloita lentelee edessä, ei 26-vuotias soittotaituri tunnusta pelkäävänsä.
– Luotan Anttiin. Hän pyörittelee kapuloita taitavasti.

Sirkus Finlandia esiintyy Kupittaan pesäpallokentällä sunnuntaihin saakka. Näytökset torstaina ja perjantaina klo 19. Lauantaina ja sunnuntaina kaksi näytöstä päivässä, klo 13 ja klo 17.

keskiviikko 26. elokuuta 2009

"Toimintaa perheen parhaaksi"

Syksy on harrastusten aikaa.

Turun Vesaiset ry saapuu huomenna torstaina Stooriin klo 15-19 kertomaan erilaisista vapaa-aika- ja harrastustoiminnoistaan. Perheiden ja lasten parissa operoivan valtakunnallisen järjestön toiminta painottuu paikallisten tarpeiden mukaan ja tapahtuu monella tasolla.

Vesaiset ottaa kantaa perhepoliittisiin kysymyksiin ja on arvoiltaan keskustalainen. Toiminta on kuitenkin epäpoliittista ja kaikki perheet ovat tervetulleita mukaan toimintaan. Vesaiset toimivat lisäksi yhteistyössä muiden varhaisnuorisojärjestöjen kanssa.

Listätietoja Vesaisten Keskusliiton nettisivuilta.

tiistai 25. elokuuta 2009

Kirjojen vapautusliike

Ensimmäinen löytämäni kirja

Sattuipa tässä päivänä eräänä sellaista, että retkilläni itäisissä provinsseissa löysin ypöyksinäisen ja hyljätyn kirjan. Kirja oli jätetty nojaamaan vasten Valamon luostarin kirkon seinää. Ensimmäinen ajatukseni oli, että kylläpä on taas joku hulttio ollut huolimaton ja unohtanut omaisuuttaan. Kirjan lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että kirjaa ei ollutkaan unohdettu. Kirjan takana oli tarra, jossa luki: I am a free book. I am not lost and I haven't been forgotten. Go to www.bookcrossing.com and explain how you found me. Then read me and release me. Olinkin joutunut kirjojen vapautusliikkeen iskun kohteeksi.

Bookcrossingin perusajatuksena on kirjojen antaminen toisten, myös täysin tuntemattomien ihmisten, luettavaksi. Helpointa vapauttaa kirja on jättää se julkiselle paikalle (esimerkiksi joukkoliikennevälineeseen tai kahvilaan) kenen tahansa kiinnostuneen poimittavaksi. Kirjoja siirtyy myös bookcrossaajien kesken suoraan kädestä käteen. Bookcrossaajat kutsuvat tätä kontrolloiduksi vapauttamiseksi. Kirjan voi rekisteröidä BookCrossing -sivustolla, jolloin kirja saa oman tunnuskoodin, jonka avulla kirjan kulkua voi sitten myöhemmin seurata.


Uteliaana luonteenlaatuna menin tutkimaan BookCrossing -sivustoa. Löytämäni kirjan takana olevassa tarrassa oli kirjan bookcrossing ID, jonka syötin sivustolle. Sain tietää, että kirjan oli vapauttanut irlantilainen bookcrossaaja. Rekisteröidyin käyttäjäksi sivustolle, ja kirjoitin lyhyen viestin, jossa kerroin mistä olin kirjan löytänyt, ja missä sen aikoisin itse vapauttaa. Jatkoin sivujen tutkiskelua ja tajusin löytäneeni kokonaan uuden maailman. BookCrossing -sivustolla on yli 800 000 jäsentä ja lähes kuusi miljoonaa rekisteröityä kirjaa. Bookcrossaajien jäsenmäärä kasvaa noin 300 jäsenellä päivässä, ja suomalaisia jäseniä sivustolla on yli 5000. Suomalaisille jäsenille on olemassa myös oma suomenkielinen fooruminsa.

Oma bookcrossaukseni on vasta lapsenkengissään, mutta ounastelen tämän uuden harrastuksen tuovan entistä enemmän sisältöä elämääni. Onhan ajatus bookcrossauksen taustalla varsin hieno. Useimmat kirjat tulee luettua vain kerran, jonka jälkeen ne päätyvät hyllyyn pölyttymään tai pahimmillaan jopa jätteenkeräykseen. Miksi ei siis tällaista kirjaa vapauttaisi toisten lukijoiden iloksi? Voi myös vapauttaa kirjan, jota on aina inhonnut. Ehkä joku toinen lukija ihastuukin kyseiseen kirjaan ikihyviksi. Ja niin edelleen.


Jo entisestään kirjaisa elämäni alkaa siis muuttua yhä kirjavammaksi. Olin jo jonkin aikaa haikaillut uuden harrastuksen perään ja niinhän siinä sitten kävi, että sellainen tuupattiin aivan naamani eteen. Uteliaat varmaan haluavat tietää, missä vapautin ensimmäisen kirjani. Kannattaa käydä kuikuilemassa Café Siriuksen pöytiä Turun pääkirjastossa...

Linkkejä:

bookcrossing.com

Suomenkielistä tietoa ja toimintaa

Suomenkielinen keskustelufoorumi

Kiroileva siili kääntyy ruotsiksi



- Tästä tuli hieman kummallinen piirros. Siilillä on hämmentävä ilme, mikä viestii ärsytystä tai pakokauhua, kuvaa sarjakuvahahmo Kiroilevan siilin luojana tunnetuksi tullut Milla Paloniemi Stoorin blogille noin vartissa taiteilemaansa syksyaiheista kuvapiirrosta.
Paloniemen piirtäminen on luonnollista, sujuvaa ja kansantajuista.
– Mitä rennompi olo on piirtäessä, sitä parempi jälki syntyy.

Kiroileva siili on nostanut Pohjanmaan Jalasjärveltä kotoisin olevan nykyisen, 27-vuotiaan helsinkiläisen koko Suomen kansan tietoisuuteen. Alunperin ajankuluksi Evtek Muotoiluinstuutin taidehistorian luennolla Vantaan Tikkurilassa syksyllä 2003 lehtiön kulmaan syntynyt terhakkaasti manaava siili on kasvanut ilmiöksi. Ensin internetissä ja omakustanteissa seikkaillut Kiroileva siili julkaistiin turkulaisen Sammakon kustantamana helmikuussa 2007, ja se ponkaisi suoraan kirjamyyntitilaston piikkipaikalle. Vuonna 2008 sarjakuvalle myönnettiin historian ensimmäinen Sarjakuva-Finlandia – palkinto.
– Siilin suosion salaisuus on siilissä eläimenä. Ihmiset mieltävät siilit yleensä söpöinä ja sympaattisina eläiminä. Siileillä on kaksi puolta, ne ovat pehmeitä ja niillä on piikit. Kun niille antaa karun kielenkäytön ja olemattoman pienen pinnan, lopputuloksesta tulee lähinnä huvittava.
Syyskuussa pidettävillä Göteborgin kirjamessuilla Kiroileva siili julkaistaan ruotsiksi.
– Ruotsin kieli sopii siilille hyvin.
Paloniemi on pitänyt piirtämisestä pienestä pitäen. Omaksi esikuvakseen hän nimeää Hevoshullu-lehden sarjakuvapiirtäjän, ruotsalaisen Lena Furbergin. Lisäksi vaikutteita on tullut Disneyn animaatioelokuvien, Bambin ja Leijonakuninkaan, kautta.
– Luonnosteleminen ja ideoiminen on mukavinta, viimeistely on tylsää hiomista.
Nuoria piirtäjiä Paloniemi kehottaa unohtamaan kritiikin.
– Kannattaa piirtää paljon ja kaikenlaista. On hyvä tarkkailla ympäristöä, luontoa, ihmisiä, sieltä ne ideat tulevat.

Kiroilevan siilin kotisivut ovat tutustumisen arvoiset, klikkaa sivuille tästä. Siilin ystävät voivat kirjautua järjestelmään ja pääsevät näin lukemaan Siili-sarjakuvia. Verkkokaupan lisäksi kotisivuilla on paljon ilmaista tarjottavaa, esimerkiksi taustakuvia koneelle, avatarkuvia ja kalenterikuvia. Sivuilla myös uusimmat kuulumiset Siilistä, päivitys on tiheää.