Toisten ihmisten enemmän ja vähemmän salattujen elämien seuraamisesta on tullut huippusuosittua viihdettä. Tai näin meille ainakin uskotellaan. Mikäpäs siinä. Mikä tahansa lohtua tarjoava kaukainen saari, jolle voi paeta edes hetkeksi arkea on aina tervetullut. Kuvitteellisten ihmiskohtaloiden edesottamukset eivät tunnu kuitenkaan enää riitävän. Meidän on päästävä jatkuvasti yhä likemmäs "oikeaa" ihmistä - iholle suorastaan.
"Tosi"-TV koettaa vangita meille aitoja arjen kohtaloita. Perinteisten ja hullunhauskojen piilokameroiden rinnalle ovat nousseet erilaiset kisailut, joissa etsitään ihannekumppania tai leivotaan niin kaikkien aikojen selviytyjää, nokkelinta matkailijaa kuin koko valtakunnan palvomia idoleita. Portit tähteyteen ovat ennen näkemättömän avoinna, ja voi, kuinka sinne myös tungeksitaan ja pakotetaan keinolla millä hyvänsä.
Nyt olisi helppo olla paheksuva moralisti. On kuitenkin pakko myöntää, että "tosielämän" draamankaaret ovat samankaltaisuudessaankin kiehtovia. Tosi-TV vangitsee. Sammakon paljastuminen prinssiksi on aina yhtä kiehtovaa. Tosi-TV onnistuu myös kyvyssään rakentaa tavallisista ihmisistä elämää suurempia konnia. Inhokit ja suosikit on helppo valita. Kieltää ei voi myöskään tosielämän toilailujen seuraamisesta kumpuavia myötähäpeän tai suoranaisen ilkikurisuuden tunteita. Eikä näissäkään ole mitään pahaa. Viihteen tehtävänä on auttaa käsittelemään tunteita, myös niitä kiellettyjä. Ja onhan se meille tuttujen ja tuiki tuntemattomien ihmisten elämien tirkistely jossain hyvin syvällä ihmisluonteessa - myöntäkää pois.
Tosi-TV on ennen kaikkea hyvin kiinnostava ilmiö: mikä saa ihmiset tekemään julkisesti lähes mitä tahansa saadakseen kasvonsa kuvaruutuun? En nyt moralisoi tätäkään, mutta moinen ihmisten paljastusvietti on hyvin kiehtovaa. Samoin on kysymys itse kulttuurin luonteesta: mitä se kertoo kulttuurista, että ajan suosituin viihde koettaa tavoittaa arjen onnistumisia ja epäonnistumisia.
Mutta asiaan. Miksi meidän pitäisi tyytyä muiden elämän seuraamiseen? Miksemme eläisi ja tuottaisi elämämme sisältöä itse? Se on aidosti paljon kiinnostavampaa - oikeasti. Stoori tarjoaa sinulle tähän nyt mitä mainioimman tilaisuuden. Stoorin iltapäivät sukeltavat aina lokakuun puoleenväliin asti itse tekemisen riemuun ja mahdollisuuksiin.
Stoorin ja Vimman yhteinen toimitustiimikeskittyy maanantaisin itsensä ilmaisuun sanoin, keskiviikkona vuorostaan kuvin. Teema vaihtuu viikottain. Ensi maanantaina 14.9. voit kuvailla tunteitasi, siitä viikon päästä saat luvan riimitellä rakkauslaulun. Ensi viikon keskiviikkona 16.9. voit kuvata tunteitasi ja seuraavalla viikolla rakentaa rakkaustarinasi valokuvin. Teemat jatkuvat samankaltaisina aina 19.10. asti, jolloin toimitustiimin teemaksi muuttuu pimenevän syksyn innoittamana kauhu. Toimitustiimin tarkempi ohjelma löytyy Stoorista. Tule siis paikalle, ja poimi omasi.
PerjantaisinStoorissa tehdään kaikkea kivaa käsillä.
Esimerkiksi tänään perjantaina Stoorissa virkataan. Tässä on taas yksi syy löytää itsensä Stoorista.
Ai niin, tarinalla pitää olla opetus. Mitä tästä opimme? Kirjasto on kuin koulu, se ei ole vain opiskelua vaan elämää varten. Muista, että kirjasto voi olla myös mitä monipuolisin harrastus!
Tule Stooriin luomaan kaikkea uutta ja innostavaa - luo oman elämäsi Stoori!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti