tiistai 22. joulukuuta 2009

Joulu on taas...olkaamme siis taas edes hetken lapsia

Niin, joulu kolkuttaa taas ovella, ja meidän kaikkien on hyvä koettaa pysähtyä edes hetkeksi. Monelle joulu on varmasti se rakkain ja odotetuin juhla. Ystävät tapaavat toisiaan ja perheet kokoontuvat edes hetkeksi yhteisten patojen ääreen. Ainakin itselleni joulu tuo nimenomaan lämpimiä muistoja mieleen. Jouluisten laatikoiden, kuusipuun ja pipareiden tuoksu yhdistyvät rauhaisaan tunnelmaan ja kiireettömyyteen. Toivottavasti myös muut jakavat nämä tunteet.

Suomalaisessa jouluperinteessä elää ilo, mutta valitettavasti myös ahdistus ja yksinäisyys. Tonttu-ukot laulavat vanhassa joululaulussa siitä, kuinka elomme kestää vain hetken, eikä sekään niin kauhean valoisaa tai riemuisaa ole. Mistä jouluahdistus rakentuu? Miksi meillä on aina niin kiire siivota tai puhkoa aivoverisuoniamme siitä, kuinka joululahjat on ostettava myös niille kaukaisille serkuille ja tädeille, jotka saapuvat kerran vuodessa samaan joulunviettopaikkaan? Lisäksi se koulutodistus on oma paniikkilähteensä!

Mutta, jos tänä jouluna kaikki olisikin toisin? Miksemme uskaltaisi olla niitä joulun lapsia, jotka odottavat innolla joulupukkia tai osaavat nauttia yhdessäolosta, kiireettömyydestä ja lämpöisestä tunnelmasta. Itse ainakin haluaisin uskoa siihen, että jouluna on lupa olla lapsellinen, ja uskoa vähän niihin tonttuihinkin. Siksi myös minä rohkenen olla molempia nyt - jopa tavallista enemmän.

Itse löysin sisäisen lapseni tänä syksynä taas yhdestä uudesta levystä, jota hyvä ystäväni minulle vinkkasi. Hän kutsui sitä tosin leikkimielisesti ”hevimusiikin lopuksi”. Nyt on nimittäin julkaistu raskasta musiikkia lapsille: Hevisauruksen Jurahevin Kuninkaat. Se, mikä tuossa levyssä merkitsi hevimusiikin ”loppua” oli se, että ystäväni sanoi levyn olevan oikeasti hyvä, ellei jopa loistava!

Ja pakkohan se on myöntää – viiden dinosauruksen muodostama Hevisaurus jytää! Niinhän sitä sanotaan, että hevi on huonoimmillaankin parasta, ja Hevisaurus on vieläpä hyvää sellaista, aidosti ja oikeasti! Levy on todella ammattitaitoisesti tehty, ja taustalla vaikuttaa monia tunnettuja muusikkoja. Vaviskoon siis kaiken maailman pikkuoravat ja smurffirallatukset.

Pahat kielet voisivat toki ilkeästi nimetä Hevisauruksen ahneeksi rahastukseksi, ja onhan totta, että viimeistään Lordin huima suosio myös päiväkoti-ikäisten keskuudessa on osoittanut, kuinka tietyillä sarjakuvahahmoilla ja hevimusiikilla muutenkin on innokasta vastakaikua myös taaperoissa. Unohtakaa kuitenkin nämä ilkeät ajatukset. Hevisaurus on rautaisella ammattitaidolla ja leikkimielisen vakavasti tehtyä lastenmusiikkia, ja sen rinnastaminen joihinkin toisiin projekteihin on liki pyhäinhäväistystä. Ja muistakaa sekin, että tämä levy on tehty nimenomaan Lapsille ja lapsenmielisille. Dinot kutsuvat lapset arkailematta eturiviin ja kehottavat aikuisia jäämään suosiolla taka-alalle.


Hevisaurus vakuuttaa aidolla tekemisen riemulla. Levy sisältää dinokvintetin omia sävellyksiä, ja ehkä kaikkien onneksi myös laadukkaita hevisovituksia tunnetuista lastenlauluista. Uuden ilmeen ovat saaneet Intiaanin sotahuuto, Mörri-Möykky sekä Kapteeni Koukku - seikkaillaan sitä Kardemumman yössäkin. Muutoinkin sanoitukset on haettu lapsille tutusta maailmasta. Läksyjä ei huvita aina tehdä, ja miksi pitäisikään aina, jos muutenkin saa kokeista kymppejä. Mutta se, mikä tässä on tärkeintä: Hevisaurus tuo todella hyvän mielen. Myönnän, että kuunnellessani levyä ipodistani, suuni kääntyi kerta kerran jälkeen yhä syvempään hymyyn. Katu-uskottavuus, jos sellaista on minulla koskaan edes ollut (ei ole (toim.huom)), koki tietysti kolauksen, kun eräskin kummallisesti itsekseen naureskeleva kirjastonhoitaja käveli tänään töihin. No, jouluna on luvallista olla hiukan tonttu.

Eipä muuta kuin: Jee, Hevisaurus!

Niin ja, oikein räyh!allista ja lämmintä joulumieltä kaikille! Muistakaa rakkaitanne!

ps. jos innostuit, kuten minä, palavasti ja kiihkeästi, lisätietoa löydät näistä linkeistä

http://www.hevisaurus.com/
http://www.myspace.com/hevisaurus

juutuubistakin löytyy: www.youtube.com

ja tietysti levy löytyy myös kirjastosta

www.turku.fi/vaski

Kirjastokäärmeen nimikilpailu on ratkennut!

Stoori tarjoaa Teille kaikille rakkaille lukijoille kauan odotetun joululahjan.

Stoorin jo liki kuusimetriseksi venähtäneen sneikin nimi on…

ta-daa…

HAMLET

Eloonsa tyytyväinen Hamlet kiittää kaikki osallistujia huimasta, maakunnallisen uutiskynnyksenkin ylittäneestä mielenkiinnosta ja suosiosta!

Niin, ja voittajat ovat toki saaneet jo ansaitsemansa palkintonsa. Onnea voittajille!

Siivotaan, siivotaan... että paikat olisivat jouluna siisteinä

Jouluinen tervehdys kirjastosta!

Johanna Kurkelan haastattelu on kirvoittanut kiivasta keskustelua. On hienoa, että Stoorin blogia luetaan ja kommentoidaan. Palautetaan kuitenkin mieliin muutamia pelisääntöjä.

Heti aluksi alleviivaan sitä, että aina on tietysti lähtökohtaisesti hyvä lähestyä asioita kriittisesti ja esittää omia näkökulmia. Vain niin me voimme ymmärtää maailmaa ja kehittyä ihmisinä. Kirjoituksia ei olekaan missään nimessä tarkoitus sensuroida. Emmeköhän ole tässä sivistysvaltiossa karistaneet sen raskaan viitan jo kauan sitten. Näin haluan ainakin uskoa.

Muistakaamme kuitenkin, ettei ole syytä kohdistaa kritiikkiä kehenkään ihmiseen henkilönä. Tämä ei kuulu ainakaan Stoorin blogiin, jos mihinkään.

Pidetään siis jatkossakin keskustelu tässä blogissa asiallisena.

Lämmin kiitos ja kumarrus.

torstai 10. joulukuuta 2009

Spår i vardagen - Jälkiä arjessa

Fotoutställning Spår i vardagen 7 - 18.12 i Story

Under tiden 25.2 - 16.9 2009 ordnade Svensk Ungdom i Åbo fototävlingen Spår i Vardagen.

Tanken bakom tävlingen var att bland ungdomar väcka tankar och reaktioner kring miljöfrågor och hållbar utveckling.

10 bidrag lämnades in och för att få fram en vinnare ordnades en öppen omröstning på internet. Matias Kallios bild ?vinterbadare? samlade flest röster.

Priset i tävlingen var en dag på jobbet med fotograf Anne Saarenoja.




...ja sitten sama vielä toisella kotimaisella:

Valokuvanäyttely ?Jälkiä arjessa? 7 - 18.12 Stoorissa

Turun RKP-nuoret järjestivät ajalla 25.2 - 16.9 2009 valokuvauskilpailun otsikolla ?Jälkiä arjessa?.

Ajatuksena oli herättää nuoret pohtimaan ympäristökysymyksiä ja kestävää kehitystä.

Kilpailuun jätettiin 10 työtä ja voittajan päättämiseksi järjestettiin avoin äänestys netissä. Matias Kallion työ ?Vinterbadare? (Talviuimari) keräsi eniten ääniä.

Kilpailun palkintona oli päivä töissä valokuvaaja Anne Saarenojan kanssa.