tiistai 25. elokuuta 2009

Kirjojen vapautusliike

Ensimmäinen löytämäni kirja

Sattuipa tässä päivänä eräänä sellaista, että retkilläni itäisissä provinsseissa löysin ypöyksinäisen ja hyljätyn kirjan. Kirja oli jätetty nojaamaan vasten Valamon luostarin kirkon seinää. Ensimmäinen ajatukseni oli, että kylläpä on taas joku hulttio ollut huolimaton ja unohtanut omaisuuttaan. Kirjan lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että kirjaa ei ollutkaan unohdettu. Kirjan takana oli tarra, jossa luki: I am a free book. I am not lost and I haven't been forgotten. Go to www.bookcrossing.com and explain how you found me. Then read me and release me. Olinkin joutunut kirjojen vapautusliikkeen iskun kohteeksi.

Bookcrossingin perusajatuksena on kirjojen antaminen toisten, myös täysin tuntemattomien ihmisten, luettavaksi. Helpointa vapauttaa kirja on jättää se julkiselle paikalle (esimerkiksi joukkoliikennevälineeseen tai kahvilaan) kenen tahansa kiinnostuneen poimittavaksi. Kirjoja siirtyy myös bookcrossaajien kesken suoraan kädestä käteen. Bookcrossaajat kutsuvat tätä kontrolloiduksi vapauttamiseksi. Kirjan voi rekisteröidä BookCrossing -sivustolla, jolloin kirja saa oman tunnuskoodin, jonka avulla kirjan kulkua voi sitten myöhemmin seurata.


Uteliaana luonteenlaatuna menin tutkimaan BookCrossing -sivustoa. Löytämäni kirjan takana olevassa tarrassa oli kirjan bookcrossing ID, jonka syötin sivustolle. Sain tietää, että kirjan oli vapauttanut irlantilainen bookcrossaaja. Rekisteröidyin käyttäjäksi sivustolle, ja kirjoitin lyhyen viestin, jossa kerroin mistä olin kirjan löytänyt, ja missä sen aikoisin itse vapauttaa. Jatkoin sivujen tutkiskelua ja tajusin löytäneeni kokonaan uuden maailman. BookCrossing -sivustolla on yli 800 000 jäsentä ja lähes kuusi miljoonaa rekisteröityä kirjaa. Bookcrossaajien jäsenmäärä kasvaa noin 300 jäsenellä päivässä, ja suomalaisia jäseniä sivustolla on yli 5000. Suomalaisille jäsenille on olemassa myös oma suomenkielinen fooruminsa.

Oma bookcrossaukseni on vasta lapsenkengissään, mutta ounastelen tämän uuden harrastuksen tuovan entistä enemmän sisältöä elämääni. Onhan ajatus bookcrossauksen taustalla varsin hieno. Useimmat kirjat tulee luettua vain kerran, jonka jälkeen ne päätyvät hyllyyn pölyttymään tai pahimmillaan jopa jätteenkeräykseen. Miksi ei siis tällaista kirjaa vapauttaisi toisten lukijoiden iloksi? Voi myös vapauttaa kirjan, jota on aina inhonnut. Ehkä joku toinen lukija ihastuukin kyseiseen kirjaan ikihyviksi. Ja niin edelleen.


Jo entisestään kirjaisa elämäni alkaa siis muuttua yhä kirjavammaksi. Olin jo jonkin aikaa haikaillut uuden harrastuksen perään ja niinhän siinä sitten kävi, että sellainen tuupattiin aivan naamani eteen. Uteliaat varmaan haluavat tietää, missä vapautin ensimmäisen kirjani. Kannattaa käydä kuikuilemassa Café Siriuksen pöytiä Turun pääkirjastossa...

Linkkejä:

bookcrossing.com

Suomenkielistä tietoa ja toimintaa

Suomenkielinen keskustelufoorumi

3 kommenttia:

merja orvokki kirjoitti...

Minäkin olen ajatellut tämän harrastuksen aloittamista. Luin asiasta joskus artikkelin lehdestä ja otin jutun talteen. Siinä kerrottiin, että joulun lähellä suosittu crossauspaikka on Tuomiokirkon joulukuusen alaoksat. Sinne vaan paketteja väsäämään...

Merja Orvokki

Saara-Maija kirjoitti...

Vekkuli paikka kyllä, täytyy sanoa. Jospa sitten sinne kiikuttaisi paketin joulun aikoihin. :)

minä vaan kirjoitti...

mä oon nähnyt pari kertaa lastenkirjan tääl kirjaston Saagassa. se saattaa seilata montakin päivää lastenosaston pöydillä. voisko tästä päätellä, että ihmiset on yleensä niin perusrehellisiä, etteivät heti tartu kirjastossa crossaavaan kirjaan?