tiistaina 22. joulukuuta 2009

Joulu on taas...olkaamme siis taas edes hetken lapsia

Niin, joulu kolkuttaa taas ovella, ja meidän kaikkien on hyvä koettaa pysähtyä edes hetkeksi. Monelle joulu on varmasti se rakkain ja odotetuin juhla. Ystävät tapaavat toisiaan ja perheet kokoontuvat edes hetkeksi yhteisten patojen ääreen. Ainakin itselleni joulu tuo nimenomaan lämpimiä muistoja mieleen. Jouluisten laatikoiden, kuusipuun ja pipareiden tuoksu yhdistyvät rauhaisaan tunnelmaan ja kiireettömyyteen. Toivottavasti myös muut jakavat nämä tunteet.

Suomalaisessa jouluperinteessä elää ilo, mutta valitettavasti myös ahdistus ja yksinäisyys. Tonttu-ukot laulavat vanhassa joululaulussa siitä, kuinka elomme kestää vain hetken, eikä sekään niin kauhean valoisaa tai riemuisaa ole. Mistä jouluahdistus rakentuu? Miksi meillä on aina niin kiire siivota tai puhkoa aivoverisuoniamme siitä, kuinka joululahjat on ostettava myös niille kaukaisille serkuille ja tädeille, jotka saapuvat kerran vuodessa samaan joulunviettopaikkaan? Lisäksi se koulutodistus on oma paniikkilähteensä!

Mutta, jos tänä jouluna kaikki olisikin toisin? Miksemme uskaltaisi olla niitä joulun lapsia, jotka odottavat innolla joulupukkia tai osaavat nauttia yhdessäolosta, kiireettömyydestä ja lämpöisestä tunnelmasta. Itse ainakin haluaisin uskoa siihen, että jouluna on lupa olla lapsellinen, ja uskoa vähän niihin tonttuihinkin. Siksi myös minä rohkenen olla molempia nyt - jopa tavallista enemmän.

Itse löysin sisäisen lapseni tänä syksynä taas yhdestä uudesta levystä, jota hyvä ystäväni minulle vinkkasi. Hän kutsui sitä tosin leikkimielisesti ”hevimusiikin lopuksi”. Nyt on nimittäin julkaistu raskasta musiikkia lapsille: Hevisauruksen Jurahevin Kuninkaat. Se, mikä tuossa levyssä merkitsi hevimusiikin ”loppua” oli se, että ystäväni sanoi levyn olevan oikeasti hyvä, ellei jopa loistava!

Ja pakkohan se on myöntää – viiden dinosauruksen muodostama Hevisaurus jytää! Niinhän sitä sanotaan, että hevi on huonoimmillaankin parasta, ja Hevisaurus on vieläpä hyvää sellaista, aidosti ja oikeasti! Levy on todella ammattitaitoisesti tehty, ja taustalla vaikuttaa monia tunnettuja muusikkoja. Vaviskoon siis kaiken maailman pikkuoravat ja smurffirallatukset.

Pahat kielet voisivat toki ilkeästi nimetä Hevisauruksen ahneeksi rahastukseksi, ja onhan totta, että viimeistään Lordin huima suosio myös päiväkoti-ikäisten keskuudessa on osoittanut, kuinka tietyillä sarjakuvahahmoilla ja hevimusiikilla muutenkin on innokasta vastakaikua myös taaperoissa. Unohtakaa kuitenkin nämä ilkeät ajatukset. Hevisaurus on rautaisella ammattitaidolla ja leikkimielisen vakavasti tehtyä lastenmusiikkia, ja sen rinnastaminen joihinkin toisiin projekteihin on liki pyhäinhäväistystä. Ja muistakaa sekin, että tämä levy on tehty nimenomaan Lapsille ja lapsenmielisille. Dinot kutsuvat lapset arkailematta eturiviin ja kehottavat aikuisia jäämään suosiolla taka-alalle.


Hevisaurus vakuuttaa aidolla tekemisen riemulla. Levy sisältää dinokvintetin omia sävellyksiä, ja ehkä kaikkien onneksi myös laadukkaita hevisovituksia tunnetuista lastenlauluista. Uuden ilmeen ovat saaneet Intiaanin sotahuuto, Mörri-Möykky sekä Kapteeni Koukku - seikkaillaan sitä Kardemumman yössäkin. Muutoinkin sanoitukset on haettu lapsille tutusta maailmasta. Läksyjä ei huvita aina tehdä, ja miksi pitäisikään aina, jos muutenkin saa kokeista kymppejä. Mutta se, mikä tässä on tärkeintä: Hevisaurus tuo todella hyvän mielen. Myönnän, että kuunnellessani levyä ipodistani, suuni kääntyi kerta kerran jälkeen yhä syvempään hymyyn. Katu-uskottavuus, jos sellaista on minulla koskaan edes ollut (ei ole (toim.huom)), koki tietysti kolauksen, kun eräskin kummallisesti itsekseen naureskeleva kirjastonhoitaja käveli tänään töihin. No, jouluna on luvallista olla hiukan tonttu.

Eipä muuta kuin: Jee, Hevisaurus!

Niin ja, oikein räyh!allista ja lämmintä joulumieltä kaikille! Muistakaa rakkaitanne!

ps. jos innostuit, kuten minä, palavasti ja kiihkeästi, lisätietoa löydät näistä linkeistä

http://www.hevisaurus.com/
http://www.myspace.com/hevisaurus

juutuubistakin löytyy: www.youtube.com

ja tietysti levy löytyy myös kirjastosta

www.turku.fi/vaski

Kirjastokäärmeen nimikilpailu on ratkennut!

Stoori tarjoaa Teille kaikille rakkaille lukijoille kauan odotetun joululahjan.

Stoorin jo liki kuusimetriseksi venähtäneen sneikin nimi on…

ta-daa…

HAMLET

Eloonsa tyytyväinen Hamlet kiittää kaikki osallistujia huimasta, maakunnallisen uutiskynnyksenkin ylittäneestä mielenkiinnosta ja suosiosta!

Niin, ja voittajat ovat toki saaneet jo ansaitsemansa palkintonsa. Onnea voittajille!

Siivotaan, siivotaan... että paikat olisivat jouluna siisteinä

Jouluinen tervehdys kirjastosta!

Johanna Kurkelan haastattelu on kirvoittanut kiivasta keskustelua. On hienoa, että Stoorin blogia luetaan ja kommentoidaan. Palautetaan kuitenkin mieliin muutamia pelisääntöjä.

Heti aluksi alleviivaan sitä, että aina on tietysti lähtökohtaisesti hyvä lähestyä asioita kriittisesti ja esittää omia näkökulmia. Vain niin me voimme ymmärtää maailmaa ja kehittyä ihmisinä. Kirjoituksia ei olekaan missään nimessä tarkoitus sensuroida. Emmeköhän ole tässä sivistysvaltiossa karistaneet sen raskaan viitan jo kauan sitten. Näin haluan ainakin uskoa.

Muistakaamme kuitenkin, ettei ole syytä kohdistaa kritiikkiä kehenkään ihmiseen henkilönä. Tämä ei kuulu ainakaan Stoorin blogiin, jos mihinkään.

Pidetään siis jatkossakin keskustelu tässä blogissa asiallisena.

Lämmin kiitos ja kumarrus.

torstaina 10. joulukuuta 2009

Spår i vardagen - Jälkiä arjessa

Fotoutställning Spår i vardagen 7 - 18.12 i Story

Under tiden 25.2 - 16.9 2009 ordnade Svensk Ungdom i Åbo fototävlingen Spår i Vardagen.

Tanken bakom tävlingen var att bland ungdomar väcka tankar och reaktioner kring miljöfrågor och hållbar utveckling.

10 bidrag lämnades in och för att få fram en vinnare ordnades en öppen omröstning på internet. Matias Kallios bild ?vinterbadare? samlade flest röster.

Priset i tävlingen var en dag på jobbet med fotograf Anne Saarenoja.




...ja sitten sama vielä toisella kotimaisella:

Valokuvanäyttely ?Jälkiä arjessa? 7 - 18.12 Stoorissa

Turun RKP-nuoret järjestivät ajalla 25.2 - 16.9 2009 valokuvauskilpailun otsikolla ?Jälkiä arjessa?.

Ajatuksena oli herättää nuoret pohtimaan ympäristökysymyksiä ja kestävää kehitystä.

Kilpailuun jätettiin 10 työtä ja voittajan päättämiseksi järjestettiin avoin äänestys netissä. Matias Kallion työ ?Vinterbadare? (Talviuimari) keräsi eniten ääniä.

Kilpailun palkintona oli päivä töissä valokuvaaja Anne Saarenojan kanssa.

maanantaina 7. joulukuuta 2009

Kirjat valitsevat Johanna Kurkelan


Stoorin blogi haastatteli laulaja Johanna Kurkelaa. Kuulasääninen laulaja kertoi lukutottumuksistaan ja tunnusti olevansa ehta joulufiilistelijä.

Kuinka vanhana opit lukemaan ja millainen muisto sinulla on siitä?

Opin lukemaan varmaan joskus 5-6 vuotiaana. Ennen kouluun menoa joka tapauksessa. Muistan vaan, että yhtäkkiä kirjaimet alkoivat aueta ymmärrettäviksi sanoiksi, ja sekös oli hieno fiilis! =)

Mikä kirja on muuttanut elämääsi eniten?

Hmmm...vaikea kysymys... Hyviä kirjoja on niin paljon, ja vielä puoliakaan en ole edes lukenut(!), mutta tähän mennessä tärkeitä kirjoja, sellasia jotka ovat jääneet elämään ihan arkeenikin, ovat ainakin Stephen Kingin Talismaani, Tolkienin Taru sormusten herrasta ja Robin Hobbin Salamurhaaja - trilogia.

Minkä kirjan pariin palaat usein?

Walt Whitmanin Valitut runot. Sekä kivikirja. Kivet ovat minusta
äärettömän kiehtovia! =)

Kirja, jota luet juuri nyt?

Jack Londonin The call of the wild

Mikä kirja saa sinut hyvälle tuulelle?

Thomas Kinkaden pieni taskukokoinen joulu-kirjanen.


Minkä kirjan aiot lukea seuraavaksi?

En ole vielä päättänyt. Kirjat yleensä valitsevat minut eikä toisin päin. Tiedän siis vasta sillä hetkellä kun menen kirjahyllylle käsi ojossa. =)

Onko sinulla jotain tiettyä kirjaa, jonka luet aina jouluisin?

Joulun aika menee yleensä niin tiiviisti joululahjojen valmistamisen parissa, ettei mitään kirja-perinnettä ole vielä ehtiny muodostua. Mutta ehkä sellainen voisi olla esimerkiksi Tove Janssonin Taikatalvi, tai joku muu jouluinen tarina.

Minkälaisia jouluperinteitä sinulla on?

No lahjojen pähkäily tietty, tunnelmointi kynttilöiden valossa, joululaulut, joulukoristelut, -tuoksut ja maut. Hyvin perinteiset joulun viettotavat, sanoisin. Tykkään aloittaa joulun fiilistelyn hyvissä ajoin.

Mikä on mielestäsi kaunein joululaulu?

Voi, niitä on monia! Varpunen jouluaamuna, Oi jouluyö, Tonttu - vain muutamia mainitakseni.

Sinulta ilmestyy uusi levy keväällä 2010. Kuullaanko levyllä itse
sanoittamiasi kappaleita?

Ei valitettavasti. Mutta sellainenkin levy olisi mahtavaa julkaista vielä joskus.

Omasta ja Stoorin blogin lukijoiden puolesta kiitän haastattelusta!

Kiitos. Ja satumaista joulua! =)


Teksti: Helena
Kuva: flickr.com

tiistaina 24. marraskuuta 2009

Uusvanha urheilulaji

Mikä on pitkäjalkainen, mutta liikkuu matalalla?
Sehän on potkukelkka, tuttavallisemmin potkuri.


Potkuri tuo monille mieleen mummon vanhan kulkupelin, jonka turvin lähdetään asioille lumiseen keliin. Niukkalumiset talvet ovat vieneet potkureita katukuvasta. Kaupungeissa hiekoitetut kadut tekevät perinteisellä potkurilla liikkumisen mahdottomaksi.

Potkuri on alun perin keksitty Ruotsissa, josta se on tullut Suomeen 1800-luvun lopulla. Potkurilla kuljettiin saaristossa jäällä, minkä jälkeen sitä on käytetty tavaroiden kuljetuksessa ja myöhemmin urheiluvälineenä. Monikäyttöisyytensä vuoksi potkukelkalla on ollut suuri merkitys etenkin maatiloilla, joissa ei ollut varaa pitää hevosta. Tästä syystä potkukelkkaa on kutsuttu myös ”köyhän miehen hevoseksi”.

Urheilulajina potkukelkkailu on melkoisen tuntematon. Aivan uusi laji se ei kuitenkaan ole, sillä potkukelkkailukisoja järjestettiin ensimmäisen kerran jo 1800 ja 1900-luvun vaihteessa. Potkukelkkailun MM-kisat on järjestetty vuosittain Multialla vuodesta 1988 lähtien. Kevään 2009 tapahtumassa nähtiin menopelejä ”mummon mersuista” moderneihin urheilumallisiin potkureihin. Kilpalajeihin kuuluvat maraton, haaste- ja kilpaviesti sekä lasten omat sarjat. Haasteviestissä on perinteisesti palkittu paras asu ja komein kelkka. Toiveikkaimmat harrastajat odottavat potkukelkkailusta tulevaisuuden olympialajia!

Turku on kelkkailun suhteen ihanteellinen paikka, sillä saaristossa potkuttelu onnistuu meren pinnan saatua jääpeitteen. Jäälle voi lähteä myös itsenäisesti, kunhan huolehtii asianmukaisesta varustuksesta: urheilullisen pukeutumisen ja talvipäivään sopivien eväiden lisäksi mukaan on hyvä pakata kaikenvaralta jäänaskalit.

Turussa ei ole omaa lajille omistautunutta urheiluseuraa. Lähin löytyy Raumalta ja on nimeltään Kortelan Ryhti. Helsingissä toimii Ketkupolkka ry, jonka jäsenet ovat kolunneet kelkkakisoja aina Kanadassa asti. Kannattaa liittyä yhdistyksen sähköpostilistalle, jos haluaa ajantasaista potkukelkkatietoa!


Alla olevien kuvien potkureista löytyy sekä yhtäläisyyksiä että eroavaisuuksia, eikö?

Vasemmalla perinteinen potkuri ja oikealla urheilumallinen Kickspark













Ketkupolk.. siis potkukelkkailuun liittyviä sivustoja:

Ketkupolkka ry.: http://www.potku.fi/kepo/
Kortelan Ryhdin kotisivut: www.raumankylat.fi/node/102.
Suomen Potkukelkkailu- ja Potkulautailuliitto ry.: http://www.potku.fi/
Lajiharrastaja Markku Leväsen blogi: http://potkulautailuakickbikellajapotkuke.blogspot.com/
International kicksled and scooter association: http://www.iksaworld.com/

Kuvien lähteet:
http://www.potku.fi/keposti/keposti042001/Keposti042001.html
www.gettyimages.com

Teksti: Iina

keskiviikkona 18. marraskuuta 2009

Hurraa, Leena!

Toisen polven turkulaiskirjailija, lastenkirjailija Jukka Parkkisen tytär Leena Parkkinen on voittanut kirjallaan Sinun jälkeesi, Max Helsingin Sanomien vuoden parhaalle esikoisteokselle myönnettävän kirjallisuuspalkinnon.
Parkkisen, 30, romaani kertoo siamilaisista kaksosista Maxista ja Isaacista, joiden tarina avaa näkymiä maailmansotien välisen ajan henkiseen ilmastoon manner-Euroopassa ja Suomessa. Palkintolautakunnan mielestä Parkkinen liikkuu luontevasti maailmansotien välisen ajan pulan, vapaudenjanon, turmion ja tyylin sekoituksessa.
Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto on suuruudeltaan 15 000 euroa, ja se myönnettiin nyt 15. kerran.
Stoori onnittelee Leenaa!

Stoori jalkautui elokuussa Turun Taiteiden Yöhön, ja haastatteli tuolloin kahta turkulaista esikoiskirjailijaa, Leena Parkkista ja Maaria Lappalaista. Tsekkaa haastattelu tästä.