Arvostelu
Tekijä: Anne Rice
Teos: Veren vangit
Sivumäärä: n.412
Kirjassa poika haastattelee vampyyriä. Se kertoo elämästään, miksi siitä tuli vampyyri, kuka siitä teki vampyyrin ja millaista elämää se vietti vampyyrinä. Alkaa matka pimeille New Orleansin kaduille, joissa vampyyrien verenhimoa ei voi pysäyttää…
Päähenkilöt:
Louis on kuolevaisena äveriäs plantaasin omistaja, jota vaivaa pikkuveljen kuolemaan johtanut onnettomuus. Hänestä tulee vampyyri lähinnä omaisuuden takia. Louis nauttii veren juonnista, mutta se piinaa häntä. Louis haluaa olla hyvä, hän haluaa ymmärtää miksi hän on mitä on. Verenhimo ja ihmisten kuolema vaivaavat Louisia niin, että hän siirtyy juomaan eläimistä. Hän on hyvin inhimillinen huolimatta vampyyrin luonnostaan. En osaa sanoa, mitä mieltä olen Louisista. Hän ei ole paatunut, ehken juuri siksi pidä hänestä niin paljon. Louisin rakkaus ja viha tekevät hänestä kiinnostavan. Louis alistuu muiden sanomisiin liikaa, vaikka hän ei sitä itse ymmärrä. Monipuolinen hahmo, jota piinaa aina syyllisyys. Olen erittäin pahoillani hänen puolestaan, kun hän joutuu tekemään jotain itselleen anteeksiantamatonta.
Lestat on vampyyri, jonka menneisyydestä ei paljastu oikein mitään. Louisin mukaan hän ei ole kovin viisas ja siksi tarvitsee Louisia rahan takia. Lestat on ihan erilainen kuin Louis, sillä hän rakastaa ihmisistä juomista ja heidän saalistamistaan. Lestat ei ymmärrä Louisia, koska tämä ei nauti samoista asioista. Lestat pilkkaa Louisia, mutta myös tarvitsee tätä. Hän on suosikkini; niin traaginen, pilkkaava ja salaperäinen hahmo. Hän toimii impulsiivisesti; laittaa naisen arkkuun elävänä, koska Louis ei suostu juomaan.. Juuri näiden ominaisuuksien takia ja siksi että Lestat pitää vastaukset sisällään, ajaa hänet kohtaloonsa.
Claudia on Lestatin tekemä vampyyri, kuten Louis. Hän on viisi vuotias orpolapsi, josta Louis juo epätoivoisena ja verennälkäisenä verta. Claudia on kuten Lestat, ehkä vielä pahempi. Molemmat ovat veren riivaamia ja he nauttivat saalistuksesta. Tämä johtuu Clau-dian iästä, hän ei ymmärrä muuta. Claudia on myös Lestatin ”tytär”, mutta enemmän Louisin. Vuosien myötä Claudia tuntee olevansa vankina ruumiissaan. Hänellä on tytön ruumis, mutta naisen mieli. Hän käy tyytymättömäksi Lestatiin, koska tämä ei anna vastauksia. Se, mitä Claudia tuntee Lestatia kohtaan saa minut inhoamaan häntä. Hän on Louisin rakastettu ja hänessä on jotakin enemmän kuin Louisissa. Claudina päätökset koituvat monen kohtaloksi… Hän on myös liian itsekäs, mutta annettakoon se anteeksi, koska hänkin tuntee Lousin kanssa piinaa.
Armand on Vampires des Théatren vampyyrilauma johtaja, jos sellainen olisi. Louis ja Claudia löytävät hänen joukkionsa Ranskasta. Louis tuntee veto Armandiin, mitä on vaikeaa kuvata sanoin. Armand on vanhin vampyyri maan päällä itsensä mukaan. Hän antaa vastauksia, mutta ei tyydyttäviä. Armand välittää vain itsestään ja siksi vain Louisista. Hän on väsynyt elämäänsä ja Louis innoittaa hänet. Louis ei näe sitä, mitä Armand haluaa, mutta Claudia näkee. Armand tietää enemmän kuin kertoo ja hän on mystinen. En ole mitenkään innostunut hänestä. Hän on Lestatiakin pahempi ja julmempi, mutta hän peittää sen hyvin. Armand toimii Louisin opettajana. Mitä hän siis haluaa..? Louisin lisäksi siis.
Poika haastttelee Louisia ja tajuaa, että Louis puhuu totta. Hän tietenkin pelkää, mutta tarina saa hänet lumoihinsa. Hän oli melko ennalta-arvattava, mutta lopussa hän pääsee yllättämään.
Sivuhenkilöitä ovat Lestatin isä, orjat, lukuisat uhrit, Santiago ja Madeleine. Tapahtumapaikkoja ovat New Orleans, jossa Louis asuu kuolevaisena ja myöhemmin Lestatin ja Claudian kanssa. Se on merkittävin paikka, jonne Louis lopulta palaa. Toinen merkittävä paikka on Pariisi, mistä Louis ja Claudia löytävät toisia vampyyrejä. Tapahtuma-aika on 1900-luvun loppu, mistä hypitään n.1791 luvulta asti.
Kirja on hyvin jännittävä. Eniten aloin jännittää, kun sain kuulla Claudian aikeista tappaa Lestat. Minun piti lukea hyvin nopeasti sen kohdan ohi jännityksen ja Lestatin takia. Jännitys pysyi mukana koko ajan, sillä Lestatin kohtalo jäi epäselväksi. Kun Louis päättää tarinansa, niin jännitys kohosi korkealle, kun poika pyytää Louisilta…jotain.
Pidin kirjasta paljon, mutta joissain kohdin se myös inhotti. Lestat piti mielenkiintoni pitkälti yllä ja petyin, kun hän jäi kuvioista. Vampyyrien etsintä oli sellainen osa kirjaa, mitä ei ollut niin kiinnostavaa lukea. Rice sai kuitenkin vielä nostettua kiinnostustani. Kirjassa on paljon tuskaa kuolemattomuudesta ja elämän viemisestä. Siinä on paljon syyllisyyttä ja se on tiivis. Kirjassa häiritsee se, ettei siinä ole lainkaan lukuja, vaan osia. Loppujen lopuksi se ei kuitenkaan haittaa. Pidän siitä, miten hypitään eri aikojen välillä ja Louis saa kertoa itsestään. Loppuun petyin, mutta onhan vielä kaksi jatko-osaa (Vampyyri Lestat, Kadotettujen kuningatar), enkä pettynyt kuin Louisin valinnan takia. Tosi mainio kokonaisuus ja Lestat on nerokas hahmo! Kannattaa ehdottomasti lukea!
”’Oli kuin yöt olisivat olleet vain hänen ajattelemistaan varten.’”
Arvostelun kirjoitti Karoliina Soraluoma
Kun sain oman rubikin kuutioni, olin itsevarma ja jännittynyt - eihän siinä tehdä mitään muuta kuin väännetä kuutiota. Koko illan ja seuraavan viikon käänsin ja väänsin kuutiota, eikä sen salaisuus auennut minulle. Saadessani yhden kulman oikean väriseksi olin ylpeä, kunnes tajusin, että yrittäessäni ratkoa muita kulmia, ratkaistun kulman muodostelma hajosi. 
Kokeilinpa kerros kerrallaan ratkaisemisen tekniikkaakin. Kahden tai kolmen seinämän ensimmäisen rivin ratkaisemisen jälkeen taas kerran tulee pettymys. 
Tekstit
