"Aada lennättää pyöräänsä pitkin soratietä. Sade pesee niskan, selän ja vanhan mekon rimpsut. Tienvarren puut pöyhistelevät lehvästöjään uhkaavan vihreinä. Latvojen yllä liukuu mustelmansininen pilvi. Sateen soitto kaikuu pappilassa." Mila Teräksen esikoisteos Tyttö tulevaisuudesta on tarina 15-vuotiaasta Aada-tytöstä, joka päätyy menneisyyteen 1800-luvulle vanhan pappilan pianoa soittamalla. Kirjan edetessä ilmenee, että Aadalla on tärkeä tehtävä suoritettavanaan menneisyydessä. Nykyajassa harmaita hiuksia Aadalle aiheuttavat sekä alkoholismin syövereihin vajonnut äiti, että ihastus samanikäiseen Joonakseen, joka myös vierailee menneisyydessä Aadan avulla.
Tyttö tulevaisuudesta herätti vilkasta ja eloisaa keskustelua lukupiirissä, sillä kirja sai niin ihastelijoita kuin vihastelijoitakin. Lukupiiriläiset kiittelivät kirjan kielellisesti rikasta tekstiä, mutta toisaalta oltiin myös sitä mieltä, että sanoilla jonglööraaminen meni välillä reilusti överiksi. Aadan henkilöhahmoa piiriläiset pitivät yleisesti ottaen sympaattisena, joskin kiltteydessään ja säyseydessään jopa epäuskottavana. Joonas sen sijaan osoittautui hahmoksi, joka onnistui monella ylittämään ärsytyskynnyksen. Ärtymystä herätti hahmon yksiulotteisuus ja keinotekoisuus.
Kiintoisaa oli se, että Mila Teräksen mikrohistoriallista kuvailua menneestä pidettiin onnistuneenpana kuin kuvausta nykyajasta. Teräs on selvästi tehnyt huolellista taustatyötä kirjaa kirjoittaessaan. Menneisyyden ihmisten vanhahtava kielenkäyttö tekstissä ei häirinnyt lukukokemusta, vaan herätti pikemminkin vilpitöntä huvittuneisuutta. Kirjan nykyajan kuvaukset vaikuttivat pahvisilta ja tökeröiltä verrattuna menneen kuvauksiin, joissa menneisyys käy lukijan lähelle värikylläisenä, ja tulvillaan tunteita ja tuoksuja. Ihmissuhteiden ongelmallisuus on ikiaikaista, ja sen Aadakin saa havaita siirtyessään ajassa taaksepäin. Menneisyyden ihmiset rakastivat ja vihasivat yhtä väkevästi kuin nykyajankin ihmiset.
Muutamia huomioita:
- Aadan paras ystävä Silja on tyylipuhdas esimerkki teinipissiksestä
- Aada suhtautui yllättävän kylmäkiskoisesti ja laimeasti yliannostuksen ottaneeseen äitiinsä
- Kirjan pystyi lukemaan välipalanomaisesti yhdeltä istumalta
- Suomen historia on koulussa tylsää. Kirjan tarjoama mikrohistoria on paljon mielenkiintoisempaa luettavaa.
- Olisi ollut hauska tietää, mihin kaupunkiin kirjan tapahtumat sijoittuvat
Lukupiiri kokoontuu jälleen syyskuussa torstaina 17. päivä klo 17. Seuraavaksi kerraksi luetaan vapaavalintainen teos Stephen Kingiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti