torstai 30. heinäkuuta 2009

Sporttikirjoja joka lähtöön

Urheilukirjallisuus on oma alansa kirjallisuuden kentällä. Sporttikirjoja julkaistaan tasaiseen tahtiin. Suomen Urheilumuseosäätiön (www.urheilumuseo.fi) nimeämä raati on vuodesta 1980 saakka valinnut Vuoden urheilukirjan kalenterivuoden aikana Suomessa julkaistujen urheilukirjojen joukosta.
Siinä missä aiemmin ilmestyi pääasiassa erilasia historiankirjoja ja valmennusoppaita, on nykyään markkinoille tullut yhä enemmän urheilijoiden henkilökuviin perustuvia elämänkertoja. Syykin on selvä, urheilijat kiinnostavat ja he ovat tänä päivänä julkisuuden ihmisiä samoin kuin muusikot ja näyttelijät.




Tämän vuoden puolella on julkaistu jo maskulaisen tennisässä Jarkko Niemisen ("Pelaamisen lumo") ja jalkapallolegenda Jari "Iso Vaalee" Rantasen ("100 kiloa Jallua") teokset.








Syksyn odotetuimpiin uutuuksiin lukeutuu Ilta-Sanomien palkitun urheilutoimittaja Pekka Holopaisen mäkihyppääjä Janne Ahosesta kirjoittama elämänkerta "Kuningaskotka". Kirjasta on lupa odottaa paljon. Runsas kuvitus ja mitään salailematon teksti päästävät lukijan kurkistamaan niin huippu-urheilijan treenipäiväkirjoihin kuin rilluttelureissuihinkin.
Yleisurheilun Berliinin MM-kisojen kynnyksellä kannattaa perehtyä "Ilmiö Evilä" – kirjaan. Vuonna 2006 julkaistu kirja kertoo tiiviisti tamperelaisen pituushyppääjä Tommi Evilän uran vaiheita aina Pyynikin urheilukentältä Helsingin Olympiastadionin 2005 MM-pronssiin saakka. Kirja sisältää monia hyviä juttuja ja paljon väritystä antaen kuvan siitä, että huippu-urheilijan elämä on raakaa ja terveitä päiviä vähän.


Futisnappuloille taattua lukutavaraa ovat Jari Litmasen ("Kultakenkä" / 1995) ja Sami Hyypiän ("Voikkaalta Valioliigaan" / 2002) elämänkerrat.
Naisjalkapalloilun muutokseen tyttöjen harrastuksesta kansainvälisesti menestyväksi naisten urheilulajiksi voi tutustua liikunta-alan tutkijoiden Hanna Vehviläisen ja Hannu Itkosen kirjoittamassa teoksessa "Mimmiliigasta maailmalle". Kirjassa ennakoidaan kansallisen naisjalkapalloilun tulevaisuutta sekä urheilun tasa-arvoistumisen jatkumista.
Talvilajien urheilulajien edustajien puolelta voi poimia alppihiihtäjä Kalle Palanderin elämänkerran. Tapio Nurmisen kirjoittama "Kalle Palander – Jyrkimmät rinteet" ei jätä ketään kylmäksi. Kirjassa käydään läpi paitsi urheilukisoja ja harjoittelua, tähtihetkiä ja vastoinkäymisiä, myös monacolaistuneen torniolaisen yksityiselämää rattijuopumisineen. Kirjan koskettavinta antia on Kallen ja hänen jo edesmenneen isänsä Jouni Palanderin valmennussuhteen kuvailu, jossa ei rääkiltä vältytty.
Ajattelemisen aihetta haluavien kannattaa tutustua Jyri Puhakaisen ja Alpo Suhosen keskustelujen perusteella syntyneeseen "Valmentaja ja filosofi" -kirjaan, joka pohtii huippu-urheilua ja urheilua yleisesti ottaen kriittisellä ja analyyttisellä tavalla. Urheiluelämän ilmiöitä pohtii kirjassaan "Siinäpä se!” myös selostajalegenda Antero Mertaranta. Samalla hän kertoo joukon hulvattomia tarinoita urheilun ja mediamaailman kulissien takaa.
Maininnan ansaitsee Riku Kallioniemen, Tommi Sovan ja Markus Iitiän "Urheilun värityskirja –varjo nopeammin". Kirja saa hymyn huulille.


Urheilusta on kirjoitettu myös paljon romaaneja, jotka tapahtuvat urheilun maailmassa. Hyvää kaunokirjallisuutta tarjoaa mm. "Ilmiö Evilä" –kirjan taustalla olevan tamperelaisen freelance –toimittajan Mika Wikströmin "Kalkkiviivoilla". Kirja kertoo nuoresta juoksijalupauksesta, joka on lopettelemassa juoksijauraansa jäätyään edelliskaudella hopealle kullan sijaan. Kirjassa on paljon tositarinoita Suomen pitkän- ja keskipitkänmatkan juoksuhistoriasta. Samalla tulee tietoa jouksuvalmennuksesta ja sen historiasta. Viihdyttävä kirja urheilun ystäville.
Aiemmin Wikströmiltä on ilmestynyt Kunniakierros-niminen teos huippu-urheilun maailmasta: valmennussuhteista, rahasta, julkisuudesta, menestyksestä, tiukoista treeniohjelmista sekä kielletyistä aineista ja niiden ympärillä pyörivästä bisneksestä. Kirja valittiin Vuoden 1998 Urheilukirjaksi.
Mika Wikströmillä on siteitä myös Turkuun. Hän opiskeli Turun yliopistossa suomen kieltä, psykologiaa ja tiedotusoppia vuosina 1987-1993.
”Jalkapalloilijana osuin kerran saksipotkulla ylänurkkaan. Muistan sen hyvin, koska se tapahtui betoninkovalla hiekkakentällä. Toivon että kokisin kirjailijanakin joskus jotain sellaista: täysosuman", Mika Wikström on todennut.

Ei kommentteja: