Jorma Ranivaaran Skeittaaja-sarjan kirjat ovat mitä mainiointa kesäluettavaa. Teksti on sopivan kevyttä, hilpeää ja jopa siinä määrin Turku-sävytteistä, että Turku voisi olla yksi kirjan päähenkilöistä. Itse luin nämä kirjat ensimmäisen kerran yläasteiässä, ja sen jälkeen olen aina silloin tällöin palaillut näiden kirjojen pariin huvittaakseni itseäni. Kirjojen pölhö huumori osuu suoraan nauruhermooni, ja jaksan aina uudestaan ja uudestaan nauraa kippurassa Skeittaaja-kirjojen päähenkilöiden kommelluksille.
Itse kirjojen kirjoittaja Jorma Ranivaara vaikuttaa kirjojensa perusteella melkoisen hauskalta veikkoselta. Hupaisa on myös kirjailijaesittely hänestä Nuorisokirjailijat.fi-sivustolla:
Olen Jorma Ranivaara, syntymävuosi 1945, kirjailija, koulutus yo.
Perheeseeni kuuluu vaimo, kaksi poikaa ja vanha kissa.
Harrastukseni ovat laihduttaminen ja uinti.
Kirjoitan työhuoneessani omakotitalon yläkerrassa. Aloitan kirjoittamisen n. klo. 9.00 ja jatkan iltaan. Kirjoitan kirjan keskimäärin ehkä kolmeen kertaan. Tällä hetkellä on pakko elää kirjoittamisella, joka on joskus helppoa ja hauskaa, joskus ei. Jos en olisi kirjailija, niin olisin todennäköisesti pitkäaikaistyötön.
Kohderyhmäni ovat epäselviä. Joskus kohderyhmä on jokin tietty ihminen, joskus ikäryhmä tai jompi kumpi sukupuoli. Kirjojen sisältö vaihtelee paljon. Yhteistä jokaiselle on huumori. Paras ja läheisin kirja on aina se, jota on juuri kirjoittamassa.
Työn takia luen hyvin erilaisia kirjoja. Niitäkin joista en pidä. Autiolle saarelle saattaisin ottaa vaikkapa Bohumil Hrabalin Tanssitunteja aikuisille ja edistyneille.
Kun luin kirjat, en tiennyt juuri mitään skeittaamisesta, mutta se ei kuitenkaan häirinnyt lukukokemustani millään tavalla. Minkäänlaisina perehdytysoppaina skeittauksen saloihin kirjoja ei kuitenkaan voi pitää, eikä se liene ollut kirjailijalla tarkoituksenakaan. Skeittauksen lisäksi kirjojen päähenkilö Tomi tutustuu kaveriensa kanssa vaihtelevalla menestyksellä myös jääkiekkoiluun ja lumilautailuun:
Nousin vaivalloisesti seisomaan. Lauta lähti heti. Ensin se kääntyi vasemmalle poikittain, tempaisin itseäni ympäri, lauta kääntyi takaperin, se kulki kiihtyvällä vauhdilla pusikkoa kohti. Makasin pusikossa selälläni.
-Miks sä sinne menit?
-Mitä?
Näin kun Janne nousi. Lauta lähti. Janne huitoi käsillään kuin tuulimylly, se kallistui taakse päin ja yhtäkkiä, kun luulin että se kaatuisi selälleen, niin poikittain kääntyneen laudan reuna tökkäsi, ja Janne lensi mahalleen.
-Miks sä makaat siellä?
Janne ei vastannut.
Yritin nousta ja pääsin pois pusikosta. Pääsin kyykkyyn, ja yritin hypätä poikittain ja jäädä siihen, mutta se Avalanche freestyle oli toista mieltä: se sieppasi minut mukaansa, antoi nopean kiihdytyksen ja tarttui johonkin muhkuraan.
Makasin rähmälläni pusikossa kauempana kuin äsken. Ranteet olivat verillä. Kuulin Jannen äänen:
-Missä oot?
-Mitäs luulet?
(Skeittaaja lumilaudalla)
Skeittaaja-sarja:
Skeittaaja kesälomalla
Skeittaaja kakkosketjussa
Skeittaaja lumilaudalla
Keskiyön skeittaaja
Skeittaajan paluu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti