Nuortenkirjojen viileimpiä trendejä osa 1

Paranormaalia rakkautta – kun ihminen ei vain riitä

Vampyyreista ja ihmissusista sekä tavallisesta koulutytöstä kertovan Stephenie Meyerin Twilight-sarjan innoittamana on tyttöjen ja poikien välisiä tavanomaisuutta uhmaavia ja vaaraa hipovia suhteita etsitty lisää nuortenkirjojen kansien välistä. Kirjojen maailmassa tavalliset pojat tai tytöt ovat niin out! Ihastuksen kohteena on jokin yliluonnollinen, huomion epätavallisen voimakkaasti varastava muukalainen, jonka inhimillinen ensivaikutelma kätkee enkelin, ihmissuden, keijun tai muun kuolemattoman olennon.

Ilki ihanan (Melissa Marr, WSOY 2008)

keijut eivät todellakaan ole mitään söpöjä pikkuolentoja liihottelemassa metsän siimeksessä minihameissaan, vaan järisyttävän kauniita, järkyttävän ilkeitä ja ylimielisiä olentoja, joiden kesän kuningas, komea Keenan on saanut pahan päähänpinttymän ihmistyttö Aislinnista. Tytöstä on määrä tulla hänen kesän kuningattarensa, vaikka väkisin. Tytössä on sitä jotakin: hän nimittäin näkee äitinsä ja isoäitinsä tavoin näkymättömän keijumaailman, ihan tahtomattaan. Mutta tarjotusta huippuasemasta huolimatta Aislinnille tuottaa vaikeuksia päättää, jäisikö hän sittenkin tavalliseksi kuolevaiseksi ja junavaunussa asustavan Sethin luo, rauta kun perinteisesti suojaa keijujen lähentely-yrityksiltä.

Aislinnin tavoin Nora (Becca Fitzpatrick: Langennut enkeli, WSOY 2011) on yhtä avuton ja neuvoton kohtaamaan tuntemattoman osoittaman kiihkeän kiinnostuksen. Noraa piirittää ivallisia kommentteja heittelevä arvoituksellinen Patch.

Nora haluaa selvittää Patchin henkilöllisyyden ja hänelle selviääkin, ettei Patch ole tästä maailmasta, vaan siipensä menettänyt langennut enkeli, joka haaveilee ihmisyydestä tai ainakin siipien takaisin saamisesta. Siihen tarjoutuu oiva mahdollisuus suojelutehtävien muodossa, onhan Noran henkikulta, ja järki, uhattuna.

Myös Isabel Abedin Lucian (Otava 2010) paljastuu suojelusenkeliksi, joka muistinsa menettäneenä on itse antanut itselleen nimen. Mutta Rebeccasta poika sen sijaan tietää kaiken, myös tytön salaisuudet ja tulevaisuuden.

Rebeccan taasen valtaa käsittämätön rauha jo ennen kuin hän tapaa pojan. Onko kyse vain sattumasta, jos he törmäävät toisiinsa tuon tuostakin? Merkillinen yhteys heidän välillään voi muuttua vain rakkaudeksi, mutta Rebeccaa vaivaa, miksi poika on niin kumman tutun tuntuinen ja miksi hän ei voi muistaa, missä ja milloin hän on nähnyt pojan joskus aiemmin.

Grace muistaa hyvin lapsuutensa pelastajasuden. Mutta kun Grace kiinnostui lähimetsän susista, ei hän voinut aavistaa, että vuosien päästä yksi keltasilmäisistä susista muuttuisi hänen edessään ihmiseksi ja paljastaisi salaisuuden: lähimetsässä kuljeskelee ihmissusilauma.

Molemminpuolinen rakkaussuhde on totta. Ihmisenä tai sutena. Se koskee myös Gracea. Muutosten aika on vasta edessä trilogian (Maggie Stiefvater: Väristys, WSOY 2010) avausosassa.

Ever (Alyson Nöel: Punaiset tulppaanit (Otava 2011) oli suosittu tyttö, jolla oli elämä edessä, mutta muiden perheenjäsenten kuolema teki hänestä upean aivan uudella tavalla. Ever ei paranormaaleja kykyjä kuitenkaan olisi halunnut. Mieluummin hän kätkeytyy huppunsa alle välttyäkseen värikylläisten aurojen näkemiseltä ja ajatusten kuulemiselta pelkän kosketuksen kautta, kunnes hänen rakkaudenjanonsa herättää uusi kiehtova oppilas, Damien, poika ilman auraa ja ajatuksia.

Toistaiseksi Ever on tavannut vastaavanlaisia vain vainajien parissa. Damien osoittautuu kuolemattomaksi, satoja vuosia vanhaksi. Ever vain ei muista, että he ovat olleet yhdessä jo vuosisatoja jälleensyntymien kautta.

Verenvuodatuksesta huolimatta ei aina ole kyse vampyyreista (Tessa Gratton: Veritaika (WSOY 2011). Verimagia, loitsujen tekeminen ikivanhan muistikirjan ohjeita noudattaen, yhdistää kaksi nuorta, Sillan ja Nickin, heidän opetellessaan velhon taitoja suojellakseen muistikirjaansa, pelastaakseen henkensä ja selvittääkseen kumpaakin riivaavat vanhempiin liittyvät menneisyyden mysteerit.

On tärkeää selvittää, vaatiiko magia tietyn suvun jäsenen verta vai riittääkö pelkkä usko ja riimittely, Silla kun ei usko magiaan ja on yllättynyt onnistuessaan taikojen teossa.

Jacindan (Sophie Jordan: Liekki (Nemo 2011),ihmisten ja lohikäärmeiden jälkeläisen, elämä olisi turvallisempaa, jos hän suostuisi luopumaan kyvystään muuttua drakiksi. Drakeja metsästävän suvun pojan, Willin, tapaaminen herättää tytössä voimakkaat tunteet ja saattavat hänet salaisuuksineen vaaraan.

Itsehillinnän sijaan Jacinda valitsee vaistonsa varassa ystävystymisen Willin kanssa ja poika osoittautuukin yhtä erilaiseksi kuin hän itse.

Viileiden lukuvinkkien osassa 2 ollaan nokka kohti tulevaisuutta.

Tarkista kirjojen saatavuus Vaski-verkkokirjastosta.