Elävä kirjasto oli jälleen menestys. Lainoja oli yli 60 ja lainaustiskille asti pääsi toista sataa asiakasta. Varausjonoihin asti ei sentään päästy, mutta pappia ja tositv-julkkista luettiin ahkerasti. Myös jokaiselle muulle kirjalle löytyi lukijansa - jokainen kirja kävi lainassa ainakin kerran. Tällä kertaa en raportoi sen tarkemmin itse tapahtumasta. Laajemman selvityksen löydät vaikka Turun Sanomien tai Turkulaisen tapahtumaraporteista. Totean vain kaikkein oleellisimman: yhä edelleen, vuosi toisensa jälkeen, jaksaa ihmetyttää se, kuinka hienosta tapahtumasta on kyse. Elävän kirjaston aate on idealistinen, mutta samalla niin kunniakas ja arvokas, että itse tapahtuma on joka kerta uusimisen arvoinen.
Toiseksi jaksaa vain kummastuttaa se, kuinka tuo myönteinen idealismi tarttuu ihmisiin. Kirjasto oli perjantaina yhtä hymyä. Paljon kuulutettu yhteisöllisyys, toisen ihmisen kunnioittaminen ja elämisen riemu huokuivat jokaisesta kirjaston käyttäjästä.
En voi muuta kuin toistaa saman kuin aiemminkin: tällaista tarvitaan lisää!
Ensi vuonna vietetään jo merkkipäivää. Mitäköhän se tuo tullessaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti