Tämä kortti saapui Star Wars -postimerkeillä varustettunaOlen aina ollut postikorttihullu, melkein vauvasta asti. Ehkä kuitenkin tietoisemmin siitä lähtien, kun menin junalla Iisalmesta Kuopioon lukiolaisena ja löysin Kuopiosta taidekortin. Maalaistyttönä en ollut koskaan ennen nähnyt taidetta ja kuva veti puoleensa.
Menneistä ajoista voikin hypätä netin postikorttielämään. Nyt postikortit ovat kansainvälinen harrastus: liity PostCrossing-porukkaan, ole yksi 113 000 jäsenestä http://www.postcrossing.com/ Jäseninä on kaikenikäisiä, nuoria ja vanhoja 200 eri maasta, eri rotuisia ja eri uskontoihin kuuluvia ihmisiä.
Näin se toimii:
Luo oma profiili ja kerro, millaisista korteista pidät. Tai jos kortin kuva ei ole tärkeä, voit kertoa olevasi mukana PostCrossingissa tutustuaksesi ihmisiin, etsiäksesi kirjeenvaihtokavereita, treenataksesi englantia, kerääväsi postimerkkejä jne. Profiilit ovat kaikkien katseltavissa.
Klikkaa ”Send a postcard” nappia, ja tietokone antaa sinulle yhden henkilön nimen ja osoitteen. Lue henkilön profiili ja lähetä hänelle postikortti, mielellään sellainen kuin hän toivoo. Tietokone antaa myös kortin rekisteröintinumeron, joka kirjoitetaan korttiin mukaan.
Rentoa elämää Roomassa
Tämä on hauska ja yllättävä osa:
ai jaaha, minun pitää laittaa kortti Australiaan 13-vuotiaalle tytölle, joka rakastaa villejä eläimiä…tai Texasiin 55-vuotiaalle miehelle, joka kiertää konsertteja harrastuksekseen…tai Valko-Venäjälle nuorelle satujen kirjoittajalle, joka toivoo kauniita kortteja. Monilla on profiilissa linkki omaan blogiin tai muihin nettisivuihin.
Voin tutkia, mitä kortteja toinen on saanut, onko hän merkinnyt joitakin kortteja suosikeikseen tai mitä hän on itse lähettänyt. Siis mikäli kortin lähettäjä tai vastaanottaja skannaavat kortin seinälleen.
Kortti postiin.
Ja omaa postia odottelemaan…
Suomalaiset ovat muuten maailman innokkain kansa PostCrossing-korttisysteemissä (väkiluku suhteutettuna lähetettyihin kortteihin). Taas uusi erikoinen ennätys maastamme!
PostCrossing ei ole kirjeenvaihtoa
Menneistä ajoista voikin hypätä netin postikorttielämään. Nyt postikortit ovat kansainvälinen harrastus: liity PostCrossing-porukkaan, ole yksi 113 000 jäsenestä http://www.postcrossing.com/ Jäseninä on kaikenikäisiä, nuoria ja vanhoja 200 eri maasta, eri rotuisia ja eri uskontoihin kuuluvia ihmisiä.
Näin se toimii:
Luo oma profiili ja kerro, millaisista korteista pidät. Tai jos kortin kuva ei ole tärkeä, voit kertoa olevasi mukana PostCrossingissa tutustuaksesi ihmisiin, etsiäksesi kirjeenvaihtokavereita, treenataksesi englantia, kerääväsi postimerkkejä jne. Profiilit ovat kaikkien katseltavissa.
Klikkaa ”Send a postcard” nappia, ja tietokone antaa sinulle yhden henkilön nimen ja osoitteen. Lue henkilön profiili ja lähetä hänelle postikortti, mielellään sellainen kuin hän toivoo. Tietokone antaa myös kortin rekisteröintinumeron, joka kirjoitetaan korttiin mukaan.
Rentoa elämää RoomassaTämä on hauska ja yllättävä osa:
ai jaaha, minun pitää laittaa kortti Australiaan 13-vuotiaalle tytölle, joka rakastaa villejä eläimiä…tai Texasiin 55-vuotiaalle miehelle, joka kiertää konsertteja harrastuksekseen…tai Valko-Venäjälle nuorelle satujen kirjoittajalle, joka toivoo kauniita kortteja. Monilla on profiilissa linkki omaan blogiin tai muihin nettisivuihin.
Voin tutkia, mitä kortteja toinen on saanut, onko hän merkinnyt joitakin kortteja suosikeikseen tai mitä hän on itse lähettänyt. Siis mikäli kortin lähettäjä tai vastaanottaja skannaavat kortin seinälleen.
Kortti postiin.
Ja omaa postia odottelemaan…
Suomalaiset ovat muuten maailman innokkain kansa PostCrossing-korttisysteemissä (väkiluku suhteutettuna lähetettyihin kortteihin). Taas uusi erikoinen ennätys maastamme!
PostCrossing ei ole kirjeenvaihtoa
Myrkyllisiä kaasuja päästävä kiehuva järvi Ason vuorella JapanissaPostCrossing ei ole kirjeenvaihtoa. Kun minun lähettämäni kortti on saapunut vaikkapa Japaniin, vastaanottaja rekisteröi korttiin kirjoittamani numeron. Hyvään tapaan kuuluu myös lähettää samalla pieni message: ”Thank you very much for the nice card…” Rekisteröinnin jälkeen tietokone poksauttaa minun nimeni ja osoitteeni jonnekin päin maailmaa jollekin henkilölle. Minä en tiedä kenelle ja minne, odottelen vain…
Ja kyllä on inspiroivaa löytää postilaatikosta postikortti! Olen saanut jo pari sataa korttia, monista eri maista, upeita kortteja…ja vähemmän upeita tyhmiä kortteja myös. Mutta niistä en välitä, sillä tähän touhuun tulee himo ja moni puhuu addiktiosta.
Oikein koville korttiharrastajille PostCrossing ei riitä. Sitä varten on PostCrossing Forum!
Forum on kuin ääretön tori, jossa on joka kortin harrastajalle ja jo vähän muidenkin juttujen harrastajille omat kojunsa. Siellä voi esimerkiksi liittyä porukkaan, joka vaihtaa keskenään majakkakortteja, tai mennä ryhmään, jossa vaihdot tapahtuvat vain oman maan ja Japanin välillä, tai keskustella hommasta suomen kielellä, etsiä joulukorttivaihtajia tms.
Voivoi, meitä on paljon ja meitä on monenlaisia. Minulle ensimmäinen kokemus nettiyhteisöstä. Uskomattoman kivaa ja ihanaa!
Seuraava askel, jos postikorttihulluus vain pahenee:
tee omat vaihtoalbumit. Vaihdettavaksi tarkoitetut kortit skannataan johonkin kuvapalveluun, useimmiten Flickr:iin tai PicasaWebiin. Sitten vain surffailemaan, kytkemään toisten vaihturikansioita omaan kansioon. Kun näin ensimmäiset upeat Kiinan sumuiset vuorikuvat, olin jo sormi näppäimistöllä kirjoittamassa swappi-ehdotusta: ”hei, kiinnostaisiko vaihtaa muutama kortti”. Sähköpostissa sovitaan, mitä kortteja vaihdetaan – yleensä muutama kortti kerrallaan. Vaihdoissa voi itse valita, minkä kortin haluaa. Ei tarvitse matkustaa Kanadaan saadakseen kortin Kalliovuorista!
PostCrossing-sivustossa on myös blogi mielenkiintoisine juttuineen ja Twitter pienille pikaviesteille, jäsenten tapaamisille ja valokuville.
Forum on kuin ääretön tori, jossa on joka kortin harrastajalle ja jo vähän muidenkin juttujen harrastajille omat kojunsa. Siellä voi esimerkiksi liittyä porukkaan, joka vaihtaa keskenään majakkakortteja, tai mennä ryhmään, jossa vaihdot tapahtuvat vain oman maan ja Japanin välillä, tai keskustella hommasta suomen kielellä, etsiä joulukorttivaihtajia tms.
Voivoi, meitä on paljon ja meitä on monenlaisia. Minulle ensimmäinen kokemus nettiyhteisöstä. Uskomattoman kivaa ja ihanaa!
Seuraava askel, jos postikorttihulluus vain pahenee:
tee omat vaihtoalbumit. Vaihdettavaksi tarkoitetut kortit skannataan johonkin kuvapalveluun, useimmiten Flickr:iin tai PicasaWebiin. Sitten vain surffailemaan, kytkemään toisten vaihturikansioita omaan kansioon. Kun näin ensimmäiset upeat Kiinan sumuiset vuorikuvat, olin jo sormi näppäimistöllä kirjoittamassa swappi-ehdotusta: ”hei, kiinnostaisiko vaihtaa muutama kortti”. Sähköpostissa sovitaan, mitä kortteja vaihdetaan – yleensä muutama kortti kerrallaan. Vaihdoissa voi itse valita, minkä kortin haluaa. Ei tarvitse matkustaa Kanadaan saadakseen kortin Kalliovuorista!
PostCrossing-sivustossa on myös blogi mielenkiintoisine juttuineen ja Twitter pienille pikaviesteille, jäsenten tapaamisille ja valokuville.
Kortti YhdysvalloistaOikeat kortit virtuaalikokoelmaksi
Ettäkö seuraava hulluusaste?
En aluksi käsittänyt ollenkaan, miksi ihmiset skannaavat omia korttejaan nettiin. Miksi ihmeessä nähdä sellainen vaiva, kun kerran omistaa kortin?
Nyt sitten tiedän tähänkin vastauksen. Minulla on korttikokoelmieni alku skannailtuna Flickeriin
http://www.flickr.com/photos/saarahanna/
Skannaamalla korttini jaan ne. Voin myös liittää vaikkapa ikkunakorttini isompaan ryhmään “Doors and windows in postcards”. Tähän ryhmään kuuluu 75 ikkuna- ja ovikortin keräilijää ympäri maailman. Tällä hetkellä kuulun 83 postikorttiryhmään. Voin kommentoida toisten kortteja ja olen utelias kuulemaan toisten mietteitä omista korteistani. En ole enää outo ja yksinäinen korttien kanssa tuhertaja. Minulla on sukulaissieluja kaikkialla maailmassa.
Kun saan kortin, haluan näyttää sen kavereilleni, tässä tapauksessa kavereilleni ympäri maailman. Joidenkin kanssa on muodostunut sähköpostiystävyys. En ole koskaan ollut niin kansainvälinen kuin nykyään enkä ikinä ennen ole ollut niin kiinnostunut eri maiden luonnosta, maisemista ja ihmisistä kuin nykyään. En ikinä ole ollut niin hurmaantunut kortteihin kuin nykyään.
Vaihtokortti Norjan LofooteiltaOman profiilin luominen
Ennen kuin teet oman profiilisi PostCrossingiin ja aloitat tämän riippuvuutta aiheuttavan harrastuksen: lue muiden profiileja, katso mitä tietoja itsestä kannattaa antaa. On hyvä myös määritellä, jos ei halua mainoskortteja tai itse askarreltuja kortteja. Mitä enemmän luettelee kiinnostuksenkohteita, sen varmemmin saa sellaisia kortteja kuin toivoo.
Minulle oli yllätys, miten moni toivoo saavansa Suomesta muumikortin tai Kaj Stenvallin kortin. En myöskään tiennyt, että karttakortit ovat erittäin haluttuja, samaten majakat ja Unescon suojelukohteet. Oudot toiveet ovat haastavia ja ihastuttavia erikoisuudessaan: kortti jossa on kolme naista jotka voisivat olla sisaruksia. Rapakko. Lepakko. Possu. Oranssin värinen kortti. Sydän postikortissa.
Mutta useimmat sanovat näin:
Toivoisin saavani kortin siitä kaupungista, missä asut, tai tyypillisen maiseman kotimaastasi, tai nähtävyyden tai turistikohteen. Kiitos!
Hurahdin susikortteihin...Postikortti on näppärä keräily- ja palvontakohde, koska se on kaikkien saatavilla ja kohtuuhintainen. Arkinen kortti muuttuu kuitenkin eksoottiseksi, kun se vaihtaa paikkaa. Kortti on saatavilla vain tietystä paikasta, tietystä kaupungista, tietystä maasta. Toisesta paikasta katsottuna kortti onkin erikoinen ja harvinainen: dokumentti ajasta ja kulttuurista, esteettinen ilo ja maailman avartaja.
Ajatella, että sellainen aarre voi löytyä omasta postilaatikosta!
Ja se aarre on kuin periskooppi, jolla tähytään yhtä aikaa maailmaan ja oman sielun syövereihin. Monesti tykkää vain jostakin kortista - itsekään ei osaa selittää miksi, mikä tässä nyt kiehtoo. Silloin periskooppi on kääntynyt alitajuntaan ja peilaa sieltä jotain…eikä sitä tarvitsekaan selittää. On vain ilo ja onni kortista, ainutlaatuisesta kuvasta, joka saapui juuri sinulle.
“Any mailbox could be turned into a surprise box”
http://www.flickr.com/
http://www.postcrossing.com/
http://www.picasaweb.com/
Budapestin ikkunoitaTeksti ja kuvat Päivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti