maanantai 9. heinäkuuta 2012

Kansi on kirjan naama

Hiveleviä asetelmia, oivaltavia yksityiskohtia, hengästyttäviä värivalintoja, salaperäisiä hahmoja. Niistä on kirjan kannet parhaimmillaan tehty.

Kirjankansi on mainos, houkutin, hätkähdyttäjä ja kiinnostuksen herättäjä. Esille asetetut kirjat huutavat ohikulkijoille kirjaston hyllyltä kuvakielellään: "Tartu minuun, käännä minut ympäri ja vilkaise takakanttani, lainaa ja lue minut!"

Millainen kansitaide vetoaa sinuun?

Silloin tällöin järjestetään äänestyksiä tai kilpailuja parhaista tai kauneimmista kirjankansista. Minusta onnistunein on se kansi, mikä lumoaa paitsi esteettisyydellään, myös parhaiten tiivistää kirjasta jotain oleellista. Kansikuvaan voi mahtua kiteytettynä oleellisin osa kirjan kansien väliin painetusta, sillä kansikuva voi toimia tiukkana tiivistelmänä juonesta ja olla takakannen kuvaustakin kuvailevampi. Kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Mutta osuuko kuvan tunnelma ja aihe aina yhteen juonen kanssa? Entäpä jos kansikuva on jostain syystä huono, epäonnistunut tai suorastaan ruma? Kirja ei välttämättä ole silloinkaan huono, mutta vaarana on, ettei se lähde niin monen lainaajan matkaan. Älä siis tuijota pelkkää kirjankantta, äläkä luota vain ulkonäköön!

Kirjan nimi saattaa helposti unohtua, mutta kansikuva voi pysyä mielessä. Harmi, ettei aineistotietokannastamme Aurorasta voi etsiä kirjoja kansikuvakuvausten perusteella! ”Se oli sellainen keltainen kirja…”

Onneksi voit tehdä aineistohakuja Verkkokirjastossa muilla hakutermeillä ja nähdä hakutuloksessa usein myös kansikuvat.

Mitä ajatuksia ja tunteita kirjankannet sinussa herättävät? Onnistuvatko ne tehtävässään ja saavat sinut lainaamaan itsellesi kesälukemista? Vielä nimittäin ehtii lukea monta nuortenkirjaa ennen kuin koulut taas alkavat.







Ei kommentteja: