keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Rrrakasss päiväkirja

Miksi sitä pitää puhutella sanalla Rakas? Miksi sitä ylipäätään pitää puhutella? Siksi, että se toimii keskustelun avauksena, uskoutumisen merkkinä.

Päiväkirja on uskottu ystävä, lukollinen salaisuuksien vartija, joka ei juoruile, eikä naura, eikä moiti edes kirjoitusvirheistä. Se ei intä vastaan, vaan väsymättä kuuntelee huolet, joiden vakavuutta toinen ihminen ei välttämättä ikinä ymmärtäisi.

Päiväkirjan sivuja saa täyttää niin usein tai harvoin kuin haluaa, sääntöjä ei ole. Voi kirjoittaa arkisista tapahtumista tai unelmista ja peloista. Vain oma uskallus on rajana.

"Keskiviikko 29.9. klo 16.30
Tiedän kuitenkin, että voin kirjoittaa kun minusta tuntuu siltä. Tämä ajatus rauhoittaa mieltäni, kun suuntaan taas täysipäiväisesti ulos maailmaan."
(Carman, Patrick: Luurankopuro [Koneen kummitus; 2], oma huomautus: kirjoitettu tikkukirjaimin)

”31. tammikuuta, illalla (jahdatun rikollisen tunti)
Olen kirjoittanut puolitoista tuntia ja olen edelleen kireällä kuin olisin vetänyt espressoa suoraan suoneen."
(Stewart, Sean: Cathyn kirja : löytäjää pyydetään palauttamaan, oma huomautus: sivut koristeltu piirroksin ja reunahuomautuksin)

Päiväkirjaan tartutaan varsinkin silloin kun on tarve ilmaista itseä, selventää ajatuksia ja tunteita. Näin tapahtuu erityisesti suurten elämänmuutosten tai menetysten aikana. Päiväkirjan kirjoittaminen ei ole nuorten yksinoikeus, mutta useimmiten kirjoittajat ovat nuoria.

"KE 30.12. 9:01
47 kg. Mä inhoan itseäni."
(Poutanen, Kira: Ihana meri)

Kirjoittaessa kysytään itseltä vastauksia, keskustellaan oman sisimmän kanssa. Mutta vastaukset voivat valjeta kirjoittajalle vasta vuosien kuluttua. Kirjoitushetken vellovista tunteista muodostuu muistojen varasto.

Mutta miksi se on nimeltään päiväkirja?

”Tämä on minun päiväkirjani. Tai pikemminkin yökirja, koska kuka hullu muka istuu kirjoittamassa keskellä päivää? Ja jos joku muu minua itseäni lukuunottamatta lukee tätä kirjaa, se pääsee hengestään. Tai sitten minun pitää kuolla häpeästä. Koska tässä kirjassa kaikki on totta. Muuten en puhu totta ikinä..."
”On minulla valehtelupäiväkirjakin, johon kirjoitan enimmäkseen elämästä josta vain haaveilen. Se saa lojua näkyvillä, ja hyvä vain, jos joku sattuu lukemaan sitä."
(Hamberg, Emma: Linan yökirja)

Ilman lupaa toisten päiväkirjoja ei lueta. Tosin paraskaan lukko ei estä murtamasta päiväkirjan kantta, jos todella haluaa varastaa toisen minuuden. Kannen ja alkulehtien varoituksethan ovat vain sanoja, vailla kirouksen voimaa.

"Älä lue päiväkirjaani! Ystävä ei ikinä tekisi niin!!!!" (Benton, Jim: Rakas nuija päiväkirjani, onko ystävistä mihinkään?)

”Älä lue päiväkirjaani! (pääkallomerkki)Tiedän kyllä, että yrität vain etsiä vinkkejä, miten voisit olla enemmän minun kaltaiseni." (Benton, Jim: Rakas nuija päiväkirjani, vaatimattomuus ei kaunista)

Toisen päiväkirjan lukemisesta voi olla hyötyäkin. Varsinkin jos se on äidin, joka väittää eläneensä oman nuoruutensa kaikin tavoin kunnollisesti (Vallik, Aidi: Ei mikään kiltti tyttö)!

Päiväkirjaa voi pitää porukallakin. Näin syntyi Terhi Rannelan Jäämeri, jäähyväiset ja minä -matkapäiväkirja viiden hengen porukan automatkan aikana. Päiväkirja kätkettiin (kirjan mukaan) omenapuun alle muovipussissa valokuvien kera todisteeksi ainutlaatuisesta kesästä.

Lukolliset, käsinkirjoitetut päiväkirjat ovat korvautuneet blogipäiväkirjoilla, joiden yksityisyyden tai julkisuuden tason voit itse päättää. Voitko luottaa siihen, ettei kukaan selvitä salasanaasi? Vai kaipaatko kommentteja ja muiden neuvoja?

Tässä pari blogisivua nettipäiväkirjaa etsiville:

Blogaaja

Vuodatus


Päiväkirjat eivät ole pelkästään tyttöjen juttu päätellen siitä, miten paljon on ilmestynyt päiväkirjaromaaneja, joissa poika on päähenkilönä, päiväkirjan kirjoittajana. Pojille se voikin olla sopiva itseilmaisun väline ja tunteiden turvallinen piilopaikka.

"Päiväkirjaa mä rupesin pitämään ihan vain sen takia, että jos mutsi joskus näännyttää mut nälkään, poliisi löytää mun päiväkirjat ja koko maailma näkee, miten väärin mua on kohdeltu." (Delikouras, Alexi: Nörtti : new game)

"Lauantai, huhtikuun 8.
Rakkaus on ainoa, joka pitää minut järjissäni."
(Townsend: Sue: Elämä on tautista, Hadrianus)

"Lauantai, syyskuun 16.
Yksinäisyys kolmetoistavuotiaana on hyvin yksinäistä."
(Kontula, Aino: Ei eläinkokeita – käyttäkää mopoja!)

Tikkukirjaimin kirjoitettu Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirja -sarja paljastaa Greg Heffleyn haaveet tulla kuuluisaksi, tosin hän kieltää kirjoittavansa päiväkirjaa. Kyseessä on Gregin mukaan julkaisu (journal).

Tutustu myös näihin päiväkirjaromaaneihin:

Joanna Nadin: Hanki elämä, Rachel Riley : traagisen tavallinen päiväkirja(aloittaa sarjan)
Louise Rennison: Georgia Nicholsonin salatut elämät –sarja
Rob Reger: Emily the Strange –sarja
L. J. Smith: Vampyyripäiväkirjat –sarja
Meg Cabot: Prinsessapäiväkirjat-sarja
Lorna Reid: Mun vanhemmat on tosi vaikeita
Päivi Lukkarila: Koitetaan kestää, Nanna (aloittaa sarjan)
Siobhàn Parkinson: Siskopuolet : Ashlingin päiväkirja : Cindyn päiväkirja
Esko-Pekka Tiitinen: Jäljen jättävät sanat
Ruohoa lunta

Ei kommentteja: