Musiikkiaarteita maakunnasta, osa 2

Musiikkiaarteita maakunnasta- sarjan toisessa osassa esitellään Salossa vuonna 1978 perustetun Vaavi- yhtyeen historiaa ja tuotantoa. Vaavista on myös esillä näyttely musiikin aihealueella.

Vaavi



Vaavi vuonna 1980: Kari Hipponen (vas.), Ilkka Isotupa, Iku Viitanen ja Tommi Micklin.
Kuva: Jarmo Tamminen

Vaavi on Salossa vuonna 1978 perustettu rockyhtye. Vuoden 1979 rockin SM-kisoissa Vaavi sijoittui toiseksi. Yhtye teki kaksi albumia: Neljä nolattua neroa (1980) ja Ruusuinen tulevaisuus (1981). Nuo LP:t ovat punkin sävyttämän uuden aallon merkkiteoksia. Yhtyeen suurin radiohitti oli vuonna 1980 julkaistu Tytöt hymyilee. Hittikokoelmia on ilmestynyt kaksi: Mihin jäi punk (1981) ja Tytöt hymyilee (1995). Vaavi on toistuvasti mukana “genren” kokoelmalevyillä, kuten Hilselp (1979), Metropolis (1980), Suomi-ilmiö (1981), Punkrokki (1995) ja Punk ja yäk (2009).

Vaavi keikkailee edelleen. Uusi kokoelmalevy julkaistaan syksyllä 2010. Yhtyeen taustaa ja tavoitteita valaisee alla oleva Kari Hipposen haastattelu.

Vaavin kitaristi ja lauluntekijä Kari Hipponen puhuu:

Vaavin alku oli vauhdikas. Rockin SM-kisan toinen sija, debyyttisingle Mihin jäi punk?/Uhoan voimaa, Hilselp, EP:n Nimi ja Hei Anne/Me voitais vaikka rakastella studiosessiot ja Metropolis... Tämä kaikki vuonna 1979. Miten bändi otti kiinnostuksen vastaan? Millaisessa scenessä olitte mukana vuosikymmenten vaihtuessa?

Vaavi ei todellakaan osannut odottaa sellaista tapahtumien vyöryä, joka lähti liikkeelle kuin puolivahingossa. Elokuun alussa 1978 Micklinin Tommi (rummut), Nurmisen Jorma (laulu) ja minä (kitara) päätimme koota Salon Syksy tapahtumaan syyskuun lopulle bändin, joka soittaa omia biisejä punkhengessä, mutta itseironisesti ja muotipunkilmiöitä ivaillen. Iggy & The Stooges ja Richard Hell olivat musiikilliset lähtökohdat. Asenteen piti olla ”Dr Feelgood kohtaa punkin”. Ei mitään kahdensoinnunrokkia, vaan kunnon mättöä ja angstia, joka saa ihmiset varuilleen. Omia biisejä väsättiin sitten pikaisesti ja treenattiin todella ahkerasti reilu kuukausi.

Minun ja Tommin bändi Uutiset ja Sää oli päätetty kesällä -78 laittaa telakalle epämääräiseksi ajaksi ja Jorman yhtye Suomisen Ollin Tempaus oli myös käymistilassa. Basistiksi yhden-keikanbändiin lähti Viitasen Iku yhtyeestä Jawa – Iku oli komppikitaristi-solisti. Salon Syksy poiki yhden jos toisenkin keikan. Marraskuussa Jorma tajusi Vaavin olevan oikea bändi ja alkuperäinen idea oli siten kadonnut. Solistiksi tuli Uutiset ja Sään basisti Tapio Nyman. Hän ymmärsi täysin sen, mistä Vaavissa oli kyse: musadiggareiden missiosta. 1970-luvun lopulla finnhits-iskelmää, diskojytää ja muuta joutavaa tulvi joka puolelta – pakkohan siihen oli jotenkin reagoida. Ja taas treenattiin todella paljon, jotta Tapio pääsi biisien kanssa sinuiksi.

Rockin SM-kisoihin lähdettiin seikkailumielellä ilman mitään tavoitteita. Jo karsinnat poikivat levytysdiilin ja kontakteja, joiden avulla homma sai uutta potkua. Oli hienoa huomata, että samanhenkisiä ihmisiä löytyi vähän joka puolelta. Ystävyyssuhteiden luominen oli todella helppoa. Kirjeitä kirjoiteltiin ja sovittiin tapaamisia. Uusiin bändeihin ja hienoihin ihmisiin tutustui väistämättä. Yhtäkkiä kavereita oli vähän joka puolella Suomea ja Salo muuttui yhä enemmän vain treenipaikaksi. Motivaatio treenaamiseen ja uusien biisien väsäämiseen oli todella mallillaan.

Vaavi liikkui tuolloin aina junalla tai bussilla paikasta toiseen ja joku muu maksoi nämä keikkamatkat – hienoa, mitä muuta voi toivoa?! Olimme alusta alkaen toimineet linjakkaasti julkisuushakuista starailua vastaan, kuten moni muukin uusi bändi tuolloin. Nauhoitimme omaa osuuttamme Metropolis livelle Kill Cityssä Helsingissä elokuussa 1979. Tuolla reissulla meille maksettiin ensimmäinen yöpyminen hotellissa. Totesimme olevamme todellisia rokkistaroja ja hotelliyöpymisen myötä kaikki vaavimaailman rokkihaaveet olivat vihdoinkin toteutuneet.

Vaavi teki alusta lähtien hyviä keikkoja ja levyjä. Miten kuvailisit bändin yhtenäisyyttä?

Puhumalla oppii puhumaan ja soittamalla soittamaan. Treenaamisen määrä ja määrätietoisuus erottivat Vaavin monista tuon ajan salolaisbändeistä. Jo Uutiset ja Sää treenasi paljon, neljä tai viisi kertaa viikossa. Minulla on pitkä ja kunnianhimoinen urheilijatausta, jota sovelsin bänditouhuihin niin paljon kuin muut vaavit sitä sietivät. Hyvä joukkue treenaa paljon, tehokkaasti ja yksilöiden ominaisuuksia kunnioittaen. Motivaatio ja kunnianhimo kasvavat luonnostaan ulkoisen kiinnostuksen lisääntyessä. Ja tekemisen itsevarmuus kasvaa samalla. Oli helppoa mennä minne vain ja tehdä mahdollisimman hyvä suoritus.

Ei Vaavissa tarvittu mitään temppuja keikkojen tai levytysten suhteen. Kaikki tiesivät mitä oltiin tekemässä ja mikä oli kunkin rooli kokonaisuuden kannalta: minä väsäsin biisejä ja toimin alusta alkaen studiossa pomottajana, Tapio oli näkemyksellinen taiteilija ja loistava katseenvangitsija, Tommi ja Iku olivat lahjakkaita muusikoita ja säkenöivä komppiryhmä. Tommi oli myös loistava kuvataiteilija, jonka kanssa ideoimme levykannet ja julisteet.

Kesällä 1979 alettiin treenata uusia biisejä, jotka olivat aiempaa poppimaisempia. Vanhat ja uudet sankarini tulivat esille biiseissä tavalla tai toisella. Heitä olivat esimerkiksi Pete Townshend (The Who), Robbie Robertson (The Band), Neil Young ja toisaalta Jyri Honkavaara (Ratsia) ja Yari (SE). Syksyllä Tapio koki Vaavin alkuperäisen idean karkaavan käsistä ja minulla olevan liian dominoivan roolin bändissä. Syyskuussa tehty EP:n Nimi saatiin vielä valmiiksi hyvässä hengessä, mutta lokakuussa 1979 tehdyn Hei Anne/Me voitais vaikka rakastella singlen levytys-sessiossa Tapion motivaatio ei enää tahtonut kantaa ja pian tämän jälkeen uudeksi solistiksi vaihtui Ilkka Isotupa (ex-Jawa & Pian Tulee).

Ensimmäinen albumi Neljä nolattua neroa on kelpo avaus. Millaista albumin teko Atte Blomin ja Risto Hemmin kanssa oli?

Levyä varten tehtiin pitkään taustatyötä. Atte Blom tarjosi meille mahdollisuutta albumin tekoon jo loppukesälle 1979, mutta minä en halunnut tehdä vielä tuolloin albumia. Perustelin sen sillä, että meillä ei ollut tarpeeksi hyviä omia biisejä vielä. Olin Vaavin alusta alkaen tehnyt biisejä ja käännöstekstejä kiihtyvään tahtiin. Keikoilla piti tuolloin soittaa yleensä kaksi settiä eli biisejä tarvittiin varsin paljon.

Jokainen solistin vaihto toi Vaaviin luonnollista kautta uusia biisejä, mahdollisuuden muuttaa Vaavia johonkin suuntaan. Albumin tekeminenkin alkoi tuntua realistiselta idealta, kun Ilkka toi mukanaan Vaaviin omia biisejään. Myös Tommi ja Iku rohkaistuivat tuolloin tekemään biisejä. Molemmille olin antanut tekstin sävellettäväksi jo alkusyksystä. Kaksi kuukautta treenasimme todella paljon. Pyysimme Atte Blomin treeneihin Saloon joulukuussa 1979 ja tammikuussa -80 lähdimme Finnvoxiin tekemään levyä.

Neljä nolattua neroa oli Risto Hemmin ensimmäinen albumiäänitys. Hän oli aiemmin toiminut apuäänittäjänä ja tehnyt muutaman singlen. Atte kertoi Ristosta minulle ja sanoi, että tulette varmasti juttuun. Ja hän oli oikeassa. Risto oivalsi nopeasti millaista kokonaissoundia haemme levylle. Aamuisin ennen muiden tuloa studiolle meillä oli tapana kuunnella levyjä ja jutella musiikista laajemminkin. Hieno ihminen ja hieno musiikkidiggari.

Atte Blom kävi silloin tällöin studiolla kuuntelemassa ja kommentoimassa äänityksiä. Minulla oli varsinainen vastuu aikataulusta ja tuotannollisesta näkemyksestä. Jyrki Siukonen oli tuottajana Mihin jäi punk? ja EP:n Nimi sessioissa. Hei Anne singlelle Atte ja minä halusimme tuottajan, joka ymmärtää laulamisen päälle ja Pekka Aarnio oli sopiva mies hommaan. Ensimmäisestä singlestä lähtien studiossa toimittiin niin, että minä puuhastelin äänittäjän kanssa koko session ajan ja muut pojat yrittivät viihtyä parhaansa mukaan. Ensin Jyrki ja sitten Atte auttoivat ansiokkaasti tässä yhtyeen viretilan ylläpidossa ja tylsistymisen välttelyssä. Minulle Atte toimi taiteellisena selkärankana EP:n nimi sessioista lähtien. Hän omaa erityisen kehittyneen kyvyn analysoida kuulemaansa. Hieno ihminen ja hieno musiikkidiggari.

Toinen albumi Ruusuinen tulevaisuus ilmestyi vuonna 1981. Levy on Vaavin merkkiteos. Miten Vaavi oli muuttunut musiikillisesti? Mitä hait albumin tuottajana?

Ensimmäisen LP:n ilmestymisen jälkeen Vaavi alkoi muuttua keikkailun myötä. Kahilaisen Seppo DEX-Viihteestä ryhtyi Vaavin keikkamyyjäksi ja kesällä 1980 me teimme 2-4 keikkaa viikossa. Leppoisat junamatkat jäivät. Veljekset Ari ja Jari Nikkanen tulivat autokuskiksi ja roudariksi. Vuokrasimme Salosta vanhan omakotitalon treenipaikaksi ja minun ja Tommin asunnoksi. Laulukamojemme teho ei riittänyt urheilutaloissa, niinpä hankimme pienet PA-laitteet, monitorit ja mikrofonit velaksi. Loppukesästä ostimme keikkabussin.

Kesällä 1980 Vaavista muotoutui hyvin rasvattu keikkakone. Soitettavaa piti olla minimissään 2 x 45 minuuttia. Piti treenata jatkuvasti. Bändin ainoa varma vapaapäivä oli yleensä maanantai. Vaavin lisäksi tuolloin uusista bändeistä kiersivät Suomea säännöllisesti Eput, Pelle, Ratsia, Hassisen Kone ja Popeda. Muut keikkailivat satunnaisemmin. Suomi tuli laajasti tutuksi ja nimikirjoituksia tuli kirjoitettua satoja. Päihteet ja rokkistarailu eivät edelleenkään kiinnostaneet meitä. Otin keikat missiona: väliaikamusiikkina Vaavin keikoilla soitettiin hyvää, tanssittavaa uutta musiikkia kuten Michael Jackson, Prince, The Police, Reddings, Bob Marley jne. Ja bändin jätkät eivät vetäytyneet takahuoneeseen starailemaan – Vaavin keikoilla musiikki oli se juttu.

Toista albumia alkoi tehdä erittäin tiukka ja itseensä luottava orkesteri, jolla oli oma ominaissoundi. Äänityksiin valmistauduttiin jälleen huolella: jokaiseen biisiin oli haettu mahdollisimman oikea lähestymistapa. Vaavi yritti edelleen tehdä itsensä näköistä musiikkia, jossa kuului mahdollisimman laajasti koko populaarimusiikin historia. Punkasenteella kokeiltiin mitä vain –kliseitä vältellen tai irvaillen. Iku teki yhä enemmän biisejä. Ilkka ja minä teimme biisejä yhdessä. Ensimmäisen albumin biisit olivat puolentoistavuoden pakerruksen tulos ja toisen albumin puolen vuoden uurastuksen tulos. Kaksi erilaista levyä, joista molemmista olen edelleen ylpeä.

Tuotin Ratsian albumin Elämän syke pari kuukautta ennen kuin aloitimme Ruusuisen tulevaisuuden studiosessiot. Ratsian single Täältä tulee yö nousi singlelistan kärkeen. Myös Elämän syke oli menestys syksyllä 1980. Ruusuisen tulevaisuuden tuottajana olin aiempaa itsevarmempi. Olin ehtinyt oppia paljon erilaisilta äänittäjiltä: Mika Sunqvist, Pikku-Reiska Isoaho, Måns Groundstroem, Risto Hemmi. Tuottajana toivoin tavoittavani jotain vastaavaa kuin XTC:n Black Sea albumilla löytyi: hienostuneen tuhti kokonaissoundi, josta voi löytää uusia yksityiskohtia jokaisella kuuntelukerralla. Keikat ja bändin velat jätettiin tietoisesti taustalle albumin tekemisen ajaksi.

Toisella albumilla tekstit ovat kokonaan sinun. Mistä ammensit Vaaviin?

Kirjoitin ja työstin tekstejä koko Vaavin ajan. Tekstien tekeminen vaatii sitkeyttä ja uskoa asiaansa. Mitään et saa ilmaiseksi. Toukokuusta 1980 lähtien olin kokopäiväisesti vaavi ja pystyin keskittymään aiempaa enemmän teksti-ideoihin. Keikoilla eri puolilla Suomea ihmiset uskalsivat tulla juttelemaan vaavilaisten kanssa. Joistakin ehti tulla hyviä tuttuja useamman tapaamisen jälkeen. Sieltä nousi joitakin ajassa pyörineitä teemoja ja ideoita tekstiaihioiksi asti.

Myös Vaavin jäsenet vaikuttivat teksteihin. Yritin antaa sävellettäväksi muiden ajatusmaailmaan istuvia tekstejä. Hyvä teksti saattoi herättää halun tehdä biisi. Neljän nolatun neron tekstit ovat pääasiassa minun näkökulmastani tehtyjä, mutta Ruusuisen tulevaisuuden teksteissä näkyy keikkareissujen ja yhdessäolon vaikutus. Opimme tuntemaan toisemme niin hyvässä kuin pahassakin varsin hyvin. Bändissä oli tuolloin vallan mainio tunnelma ja tekemisen meininki. Kaikki olivat innoissaan ja koko ajan tapahtui jotain positiivista uutta.

Tuleeko Vaavilta uusi albumi? Entä remastereita?

Syksyllä 2010 julkaistaan Vaavilta kokoelma-albumi. Levylle tulee kaikenlaista ennen julkaisematonta materiaalia: livetaltiointeja ja arkistojen aarteita 1980–2010 väliltä. Levyn idea on se, että näitä biisejä et löydä muualta.

Vanhojen sinkkujen, eepeiden ja albumeiden julkaisusta päättää levy-yhtiö. Tuskinpa meiltä paljon kysellään mitä ja milloin julkaistaan. Toivon, että Neljä nolattua neroa julkaistaisiin niin, että mukaan laitettaisiin myös Tapion aikaiset Vaavi-levytykset. Ruusuisen tulevaisuuden mukaan olisi mukava saada loput julkaistut singlet.

Mitä Vaavi on vuonna 2010?

Vaavi keikkailee aina silloin tällöin, kun sopiva tilaisuus sattuu kohdalle. Vaavi 2010 ei ole coverbändi Vaavista, vaan toimii omannäköisenä Vaavinaan. Musiikin pitää toimia yksiselitteisen hyvin ja näyttämöllepanon pitää olla uskottava suhteessa esitettävään materiaaliin. Tämä totuus ja Vaavi elää yhä.



Tekstit, haastattelu ja muut valokuvat Tuomas Pelttari.

Vaavin musiikkia löydät myös Vaski- verkkokirjastosta