Kaikkien tuntema Mikki Hiiri täytti viime viikolla pyöreät 80 vuotta. Mikin syntymäpäivä lasketaan ensimmäisen Mikki-filmin, Höyrylaiva Villen (Steamboat Willie) virallisesta ensi-illasta. Iloisesti viheltelevä pallokorva piirtyi ensi kertaa valkokankaalle New Yorkin Colony-teatterissa marraskuun 18. päivänä vuonna 1928. Saaga ja Stoori kutsuvat Sinut juhlistamaan Mikkiä juhlanäyttelyllä. Näyttelyssä on esillä postikortteja ja oheistuotteita espoolaisen Orvo Bogdanoffin kokoelmista.
Valkokankaan rasavilli ja ilkikurinen pojankoltiainen
Mikki rantautui heti ensiesiintymisellään moniin sydämiin. Hiirulaisesta tuli ilmiö yhdessä yössä. Samainen sydämiä sulattanut valloitusretki on edennyt menestyksekkäästi jo vuosikymmenten ajan.
Varhainen Mikki on elokuvataiteen luomus ja elokuvallisen ilmaisun mittaamattomien mielikuvitusvarantojen taidonnäyte. Mikkiä pidetään oikeutetusti Walt Disneyn (1901 – 1966) nerokkuuden helmenä. Disney piti yllä legendaa, jonka mukaan hän synnytti hiirulaisen yhden junamatkan aikana, pakon tiukan niskalenkin kuristusotteessa. Pallokorvan ulkoinen olemus hioutui kuitenkin vasta Disneyn työtoveri Ub Iwerksin (1901 – 1971) kynänvedoissa. Jatkossa Disney käsikirjoitti Mikki-tarinat ja antoi hiirulaiselle äänen. Iwerks ym. animaattorit antoivat niille kuvallisen muodon.
Mikki oli alkujaan animaatiohahmo, jossa näkyi varieteeteatterista runsain kauhallisin ammentaneen mykkäelokuvan esitystavat vahvasti: tarinoiden huumori oli hulvatonta, rajatonta ja usein se hipoi järjetöntä, käsittämätöntä kaaosta. Näistä juurista rakentunut alkuaikojen Mikki oli rasavilli, ilkikurisia kepposia kylvänyt pojankoltiainen, jolla oli kuitenkin hyvä ja rehti sydän.
Mikin sidos elokuvahistoriaan on kaikin tavoin läheinen. Paikoin Disney-yhtiön animaatioelokuvat olivat koko elokuva-alan kärjessä puskuttavia vetureita. Esimerkiksi Höyrylaiva Ville oli maailman ensimmäinen piirretty äänielokuva. Uriauurtavat polut jatkuivat koko 1930-luvun. Mikki-elokuvien mustavalkoinen maailma muuttui nopeasti värilliseksi ja hiirulainen alkoi puhua. Samalla ilmaisu kehittyi ja se sai uusia, entistä vapaampia ulottuvuuksia. Toisen maailmansodan aikana Mikki osallistui monen aikalaisanimaatiohahmon tavoin sotaponnisteluihin ja sotilaiden sekä kotirintaman mielialojen tukemiseen. Suoranaista sotapropagandaakaan ei vältelty. Rauhan palattua Mikin menestystarina jatkui. Pallokorva oli etujoukoissa valloittamassa uutta nousevaa tiedotusvälinettä – televisiota. Nyt Mikki saapui olohuoneisiin, aiempaa intiimimpään tilaan.
Yhtään liioittelematta voidaan väittää, että Mikissä tiivistyy ja huokuu koko elokuvataiteen lumo. Kyse on perustasoltaan ihmisyhteisöissä tiukasti elävästä tarinoiden kaipuusta. Varhaiset ihmiskulttuurit vetäytyivät leirinuotioiden ääreen kertomaan ja jakamaan tarinoita. Kulttuurit olivat olemassa näissä yhteisissä, sukupolvet ylittäneissä tarinoissa. Elokuvalla oli pitkään sama rituaalinen tehtävä. Pimennetyissä elokuvasaleissa ihmiset kerääntyivät yhteen katsomaan suuria tarinoita, käsittelemään tunteitaan ja irtautumaan arjesta – vieläpä huokeaan hintaan.
Animoitu hiiri osui keskelle todellisuutta jäsentävien tarinoiden kaipuuta. Hulvattomalla, normeja rikkovalla hiirulaisella oli iso rooli mm. suuren laman lannistamassa 1930-luvun Yhdysvalloissa. Mikin seikkailut tarjosivat edullisen pakopaikan, fantasiamaailman, jossa arjen painolasti hellitti edes hetkeksi. Samalla hahmo loi uskoa tulevaisuuteen ja arjesta selviytymiseen: vaikka ongelmat vaikuttivat ylitsepääsemättömiltä ja ympäröivät tapahtumat järjettömiltä, loppu oli onnellinen ja kaikki paljastui vain ikäväksi painajaiseksi.
Seikkaileva ja rikoksia ratkova sarjakuvasankari
Mikistä tuli nopeasti elokuvamaailman supertähti. Kuten oikea elokuvatähti, myös Mikki astui alas valkokankaalta ja levittäytyi jo varhain lukuisiin muihin kulttuurituotteisiin.
Mikki oli alkanut esiintyä yhdysvaltalaisten sanomalehtien lyhyissä, muutaman ruudun mittaisissa jatkuvajuonisissa sunnuntai-stripeissä heti 1930-luvun alussa. Samalla kun käsikirjoitukset pitenivät, hahmo syveni ja pallokorvasta kasvoi länsimaisen kulttuurin airut: vilpitön, älykäs, rohkea ja lannistumaton kaukomaiden seikkailija. Mikin suosiota kasvatti entisestään käsikirjoittajien leikkimielisyys ja taipumus soveltaa kirjallisuuden klassikkoja mikki-muottiin. Välillä Mikki oli ekyneen Robinson Crusoen turvana, välillä hän liikkui Robin Hoodin iloisten metsäveljien matkassa. Sarjakuvissa palattiin myös hahmon alkulähteille. Tarinoissa matkittiin ja irvailtiin ajan suosittuja elokuvia. Hollywoodin kultakauden gangsterielokuvien parodiat olivat räjähtävä lähtölaukaus Mikin menestyksekkäälle herrasmiessalapoliisiuralle. Roistot, Musta Pekka ja Mustakaapu etunenässä, saivat toistuvasti palkkansa, kun Mikki ratkoi visaisia rikoksia hillityn tyynesti ja paikoin jopa ärsyttävän nokkelasti.
Elävän tähden tavoin Mikkiä alkoi ympäröidä myös lähes rajaton oheistuotemeri. Valkokankaalle luotu hahmo on elänyt pehmohahmoissa, t-paidoissa, kahvimukeissa, vohveliraudoissa ja ihka oikeana esiintyjänä erilaisissa show-tapahtumissa.
Mikki vuonna 2008 – still going strong!
Mikki on liioittelematta ja kaikilla mittapuilla mitattuna yhä edelleen kansainvälinen megaluokan supertähti. Muistan jostain lukeneeni, että Mikin hiirenkorvasilhuetti on maailman tunnetuin tuotemerkki – jopa tunnetumpi kuin ne kultaiset holvikaaret tai sekin eräs hiilihapollista kasviuutejuomaa tyrkyttävä punavalkoinen logo.Mikin merkitystä länsimaiselle kulttuurille onkin kovin vaikea yliarvioida. Siinä määrin siimahännän elämänkaari heijastaa koko kulttuuria, sen arvoja ja niiden muutosta. Kulttuurin ydintä ilmentävälle kulttuuriaarteelle tämä ei edes riitä. Pallokorva on myös rakentanut kuvaa siitä, mitä länsimainen kulttuuri perustaltaan on.
Tietysti Mikki on ennen kaikkea amerikkalaisen viihdekulttuurin lapsi ja peili. Mikin sanotaan olevan sekä amerikkalaisen unelman että amerikkalaisen kulttuuri-imperalismin ruumiillistuma. Näitä ei aina lasketa hiirulaisen maineelle myönteiseksi. Joka tapauksessa Mikki on yhä monelle esikuvallinen idoli, jota rakastetaan laajalti, jonka varttunutta herrasmiesolemusta ihaillaan ja jolla on lukemattomia fanklubeja ympäri maailmaa.
Loppujen lopuksi tärkeintähän Mikissä on se, kuinka runsain sylillisin hän on luonut riemua kaiken ikäisille jo 80 vuoden ajan. Saaga ja Stoori välittävät tätä iloa eteenpäin.
Tule sinäkin SaagaStooriin aistimaan maailman kuuluisimman siimahännän vetovoima!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti